Post on 12-Jun-2020
ABCDEFG
UNIVERSITY OF OULU P .O. B 00 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND
A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S
S E R I E S E D I T O R S
SCIENTIAE RERUM NATURALIUM
HUMANIORA
TECHNICA
MEDICA
SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM
SCRIPTA ACADEMICA
OECONOMICA
EDITOR IN CHIEF
PUBLICATIONS EDITOR
Professor Esa Hohtola
University Lecturer Santeri Palviainen
Postdoctoral research fellow Sanna Taskila
Professor Olli Vuolteenaho
University Lecturer Veli-Matti Ulvinen
Director Sinikka Eskelinen
Professor Jari Juga
Professor Olli Vuolteenaho
Publications Editor Kirsti Nurkkala
ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)
U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S
MEDICA
ACTAD
D 1239
ACTA
Ritva K
uorilehto
OULU 2014
D 1239
Ritva Kuorilehto
MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMONITAHOARVIOINTI Q-METODOLOGIALLA
OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO,LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE;OULUN KAUPUNKI, HYVINVOINTIPALVELUT
A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SD M e d i c a 1 2 3 9
RITVA KUORILEHTO
MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMonitahoarviointi Q-metodologialla
Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteidentohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisestitarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen LeenaPalotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 4. huhtikuuta 2014kello 12
OULUN YLIOPISTO, OULU 2014
Copyright © 2014Acta Univ. Oul. D 1239, 2014
Työn ohjaajatProfessori Leena PaasivaaraProfessori Juhani Nikkilä
EsitarkastajatProfessori Eija PaavilainenProfessori Pami Aalto
ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)
ISSN 0355-3221 (Printed)ISSN 1796-2234 (Online)
Kannen suunnitteluRaimo Ahonen
JUVENES PRINTTAMPERE 2014
VastaväittäjätProfessori Pirkko Vartiainen
Kuorilehto, Ritva, Transprofessionality in social and health care family work.Multiple constituency evaluation with Q methodologyUniversity of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute ofHealth Sciences, Health Administration; City of Oulu, Well-Being ServicesActa Univ. Oul. D 1239, 2014University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland
Abstract
The purpose of this study was to analyse transprofessional family work theoretically andempirically. The aim was to deepen the knowledge regarding factors, which contribute or restraintransprofessional family work. In this study the family work is the Social and Health Carecollaboration with families with children. The transprofessionality is the jointly agreed assessmentof the family situation and the support they need that has been formed in partnership with theprofessionals and the family.
The study was implemented with multiple constituency evaluation with Q Methodology. Thestatements (N=212) of the concourse of the transprofessional family work was compressed withtheoretical pattern to the Q sample (N=44), which represents the main dimensions of the studytopic. The participants of the Q sessions (N=34) were selected discretionarily according tomultiple constituency evaluation from all key groups, which had interests to the study topic. TheQ sessions provided the Q sort and the recorded interview, which represented the subjectiveperspective of the each participant. Data was analysed with PQMethod-software and the result ofthe factor analysis formed further three factors, which illustrated the three different discoursesfrom the transprofessional family work.
The first discourse emphasized client orientation and the importance of the training and skillsin the partnership between professionals and families. The second discourse highlighted thesignificance of the leadership in the assessment of the transprofessional family work. There wereissues in the interaction between people. The third discourse highlighted the structures andprocesses of the collaboration, which were managed by the skillful professionals without follow-up or supervision or any special guidelines for teamwork or networking practice.
According to the consensus from the discourses, a good transprofessional family work isadvanced by the families experience that the encounter has been authentic and they have had thechance to be heard in an open interaction with professionals. The working practices whichstrenghten families´ own resources, advance commitment to common objectives. Family workmust be developed by observing the services as a whole from basic services to special services.The transprofessional family work is restrained by high turnover of workers, different viewpointsin customer orientation approach, and interaction difficulties between partners. Confidentiality isnot an obstacle. The increasing of staff or time resources was not seen necessary, howeverleadership role needs clarification.
The results of this study can be utilized when developing working practices, methods and aneducation of the Social and Health Care transprofessional family work.
Keywords: family work, health services, Q methodology, social work,transprofessionality
Kuorilehto, Ritva, Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä.Monitahoarviointi Q-metodologiallaOulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Terveystieteidenlaitos, Terveyshallintotiede; Oulun kaupunki, HyvinvointipalvelutActa Univ. Oul. D 1239, 2014Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaista perhe-työtä teoreettisesti ja empiirisesti sekä tavoitteena oli syventää tietoa moniasiantuntijaista perhe-työtä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa perhetyö on sosiaali- ja terveystoi-messa tehtävää yhteistyötä lapsiperheiden kanssa ja moniasiantuntijuus ammattilaisten ja per-heen välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyt yhteinen käsitys perheentilanteesta, tarvittavasta tuesta ja sen arvioinnista.
Tutkimus toteutettiin monitahoarviointina käyttäen Q-metodologiaa tutkimusmenetelmänä.Moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden väiteuniversumi (N=212) tiivistettiin teo-reettisen mallin avulla tutkimusaiheen pääulottuvuuksia sisältäväksi väiteotokseksi (N=44).Koetilanteisiin valittiin harkinnanvaraisesti monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen osallistu-jat (N=34) kaikista niistä avainryhmistä, joilla oli intressejä tutkittavaan aiheeseen. Koetilanteis-sa saatiin jokaiselta osallistujalta hänen subjektiivista näkökulmaansa edustava Q-jaottelu janauhoitettu haastattelu. Aineisto analysoitiin PQMethod-tutkimusohjelmalla, ja faktorianalyysintuloksena muodostui kolme faktoria, jotka kuvasivat kolmea erilaista moniasiantuntijaisen per-hetyön diskurssia.
Ensimmäinen diskurssi korosti asiakaslähtöisyyttä sekä koulutuksen ja osaamisen merkitystäyhteistyössä ammattilaisten ja perheiden kanssa. Toisessa diskurssissa korostui johtajuus moni-asiantuntijaisen perhetyön seurannassa ja arvioinnissa. Työelämässä nähtiin vuorovaikutuksenongelmia. Kolmannessa diskurssissa korostuivat yhteistyön rakenteet ja prosessit, jotka vahvanammattiosaamisen omaavat työntekijät hoitavat ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta taierityistä ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön käytännöistä.
Diskurssien konsensuksen mukaan hyvää moniasiantuntijaista perhetyötä edistää asiakasper-heiden kokemus aidosta kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta avoimessa vuorovaikutuksessaammattilaisten kanssa. Perheen omia voimavaroja vahvistavat työmenetelmät edistävät sitoutu-mista yhteisiin tavoitteisiin. Perhetyötä tulee kehittää tarkastelemalla palvelukokonaisuuksiaperuspalveluista erityispalveluihin. Moniasiantuntijaista perhetyötä estävät työntekijöiden vaih-tuvuus, erilaiset näkemykset asiakaslähtöisyydestä sekä yhteistyökumppaneiden väliset vuoro-vaikutusongelmat. Salassapitovelvollisuus ei ole este. Henkilöstö- tai aikaresurssien lisäämistä einähty merkittävänä tekijänä, mutta johdon rooli vaatii selkeyttämistä.
Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaisenperhetyön toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä ja koulutusta.
Asiasanat: moniasiantuntijuus, perhetyö, Q-metodologia, sosiaalipalvelut,terveydenhuolto
Alexandra Ericalle ja Evelina Victorialle
8
9
Kiitokset
Lämpimät kiitokset kaikille oululaisille asiakasperheiden edustajille, Oulun kau-
pungin hyvinvointipalveluiden perhetyön ammattilaisille, esimiehille ja johtajille,
jotka osallistuivat tutkimukseeni. Mielenkiintoiset keskustelut kanssanne avarsi-
vat tutkimusaihettani ja auttoivat minua ymmärtämään moniasiantuntijaisen per-
hetyön haasteita asiakkaan, työntekijän, esimiehen ja johtajan näkökulmista.
Ilman asiantuntevaa ohjausta ja kannustusta tutkimustyöni ei olisi valmistu-
nut. Kiitos tästä kuuluu ohjaajilleni professori, TtT Leena Paasivaaralle ja profes-
sori emeritus, HTT Juhani Nikkilälle. Leenan suora ja rehellinen palaute ohjasi
minua oivaltamaan tutkimustyön saloja ja hänen iloinen ja innostava otteensa
edisti välillä hitaasti edennyttä prosessia. Kiitos myös Juhanille, että sain nauttia
pitkän kokemuksen rikastuttamasta ohjauksestasi.
Parhaimmat kiitokseni myös työni esitarkastajille professori Eija Paavilaiselle
ja professori Pami Aallolle tarkasta paneutumisesta käsikirjoitukseeni. Teidän
asiantuntevat kommenttinne ja palautteenne auttoivat minua vielä tutkimustyön
loppuvaiheessa hiomaan ja parantamaan työtäni selkeämmäksi. Kiitos myös seu-
rantaryhmälleni, dosentti Tuovi Hakulinen-Viitaselle ja dosentti Anneli Poudalle,
erityisesti Tuovia kiitän monista hyödyllisistä ohjeista ja neuvoista.
FT Tea Remahlille suuret kiitokset ohjaamisesta tutkimusmetodini oikea-
oppiseen käyttöön. Kiitos informaatikko Raija Heinolle asiantuntevasta tiedon-
hakuavusta ja kielenhuoltaja, FM Sirpa Ovaskaiselle käsikirjoituksen kieli-
opillisesta tarkistamisesta. Kiitokset myös ylilääkäri Tiina Tuomiselle, verkosto-
koordinaattori Helena Niskaselle, kehittämis- ja laatupäällikkö Elina Välikankaal-
le sekä kehittämis- ja laatuasiantuntijoille Marja Salo-Laakalle, Sanna Suistiolle
ja Suvi Tolpille kommentoinnista ja merkittävästä avustanne ennen tutkimuksen
empiiristä vaihetta.
Kiitos Oulun kaupungille tutkimustani kohtaan osoittamasta mielenkiinnosta
ja mahdollisuudesta paneutua vähäksi aikaa päätoimisesti tutkimustyöhön.
Minulla on pitkän työurani aikana ollut onni työskennellä aina innostavassa ja
kannustavassa työilmapiirissä. Kiitokset siitä ansaitsevat entiset ja nykyiset esi-
mieheni ja työtoverini. Kiitos erityisesti pitkäaikaiselle terveydenhoitaja-
työyhteisölleni, jonka kanssa olen saanut edelleen viettää monia hauskoja ja voi-
maannuttavia vapaa-ajan tapahtumia ja retkiä.
Kiitokset myös kaikille sukulaisille, ystäville ja tutuille, jotka olette kannus-
taneet ja innostaneet minua eteenpäin matkallani. Kiitokseni lähetän jo edesmen-
neille vanhemmilleni, huolehtivaiselle Mirja-äidille ja Tauno-isälle, joka kehoitti
10
ja kannusti meitä lapsia kouluttautumaan. Lämmin kiitos äitini suvun vahvoille
naisille, Alliinan tyttärille, Allille, Saimille, Hilkalle, Railille, Christinelle ja Jo-
hannalle, monista yhteisistä matkoistamme ja tuestanne sekä erityisesti Alli omas-
ta innostavasta esimerkistäsi minulle.
Suurimmat kiitokseni kuuluvat omalle perheelleni, josta ammennan voimava-
rani. Johanna, Johannes ja Jarkko, ylpeinä vanhempinanne olemme saaneet seura-
ta ahkeraa opiskeluanne ja saavutuksianne työurienne alkuvaiheissa. Johannalle
kuuluu erityinen kiitos avustamisesta useissa tutkimuksen vaiheissa. Kiitos myös
läheisillenne, Merville, Niinalle, Jasperille ja Juhanille myötäelämisestä ja monis-
ta hauskoista perhetapahtumista, jotka toivat vaihtelua kiireiseen työelämään ja
opiskeluun.
Rakkain kiitos kuuluu puolisolleni Matille, jonkka vankkumaton tuki ja usko
kykyihini auttoivat vaikeimpien vaiheiden yli. Sinä tiedät parhaiten, mitä tämä
kaikki on merkinnyt. Omistan väitöskirjani ihanille ja energisille pojan-
tyttärillemme Alexandralle ja Evelinalle. Te olette parasta, mitä mummi ja ukki
voivat toivoa.
Oulussa helmikuussa 2014 Ritva Kuorilehto
11
Sisällys
Abstract
Tiivistelmä
Kiitokset
Sisällys
1 Johdanto 13
1.1 Tutkimuksen tausta ................................................................................. 13
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja rajaukset.......................................................... 20
1.3 Tutkimusraportin rakenne ....................................................................... 21
2 Moniasiantuntijainen perhetyö 23
2.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö ............................................................... 23
2.1.1 Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat ......................... 24
2.1.2 Tiimityö ........................................................................................ 30
2.1.3 Verkostotyö ................................................................................... 33
2.1.4 Yhteistyökumppanuus .................................................................. 36
2.2 Perhetyö .................................................................................................. 38
2.2.1 Perhetyö osana palvelujärjestelmää .............................................. 40
2.2.2 Perhetyön kehittäminen ................................................................ 43
2.3 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista ................................................... 56
3 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutkimuksen
toteuttaminen 59
3.1 Tutkimuksen tieteenfilosofiset sitoumukset ............................................ 59
3.2 Monitahoarviointi Q-metodologialla....................................................... 61
3.3 Q-metodologia terveystieteellisessä tutkimuksessa ................................ 63
3.4 Q-metodologian vaiheet .......................................................................... 65
3.4.1 Keskusteluavaruus ja väiteuniversumi ......................................... 66
3.4.2 Koetilanteet ja niiden osallistujat ................................................. 70
3.4.3 Aineiston analyysi ........................................................................ 73
3.4.4 Tulosten tulkinta ja raportointi ..................................................... 76
3.5 Yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta ................................................. 76
4 Tutkimuksen tulokset 79
4.1 Koulutus ja osaaminen moniasiantuntijaisen asiakaslähtöisen
yhteistyön perustana ................................................................................ 80
4.2 Vahva johtajuus moniasiantuntijaisen yhteistyön edistäjänä ................... 86
4.3 Ammattilaiset avainasemassa moniasiantuntijaisessa
yhteistyössä ............................................................................................. 92
12
4.4 Perusta kumppanuusyhteistyölle ............................................................. 97
4.5 Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteita ............................................. 107
4.6 Yhteenveto tuloksista ............................................................................. 111
5 Pohdinta 115
5.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö perhetyössä ja sen käytännöissä .......... 115
5.1.1 Käsitykset ja vuorovaikutus ........................................................ 115
5.1.2 Koulutus ja osaaminen................................................................ 118
5.1.3 Rakenteet ja prosessit ................................................................. 123
5.2 Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät .................. 128
5.2.1 Moniasiantuntijaisen perhetyön perusta ..................................... 128
5.2.2 Moniasiantuntijaisen perhetyön kehittäminen ............................ 131
5.3 Tutkimuksen eettisyys ........................................................................... 135
5.4 Tutkimuksen luotettavuus ..................................................................... 136
5.4.1 Tutkimusmenetelmän arviointi ................................................... 136
5.4.2 Luotettavuuden arviointi ............................................................. 141
5.5 Johtopäätökset ....................................................................................... 145
5.6 Jatkotutkimusehdotuksia ....................................................................... 147
Kirjallisuusluettelo 149
Liitteet 165
13
1 Johdanto
1.1 Tutkimuksen tausta
Tämän tutkimuksen kohteena on moniasiantuntijainen perhetyö osana sosiaali- ja
terveystoimen lapsiperheiden palveluita. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvin-
vointi on perhepalveluiden kehittämisen päätavoite. Toimimalla yhteistyössä per-
heiden kanssa ja vahvistamalla vanhemmuutta voidaan lasten ja nuorten hyvin-
vointia edistää parhaiten. Tämä vaatii kuitenkin tuekseen uudenlaisen integroitu-
neen palvelurakenteen. Sosiaali- ja terveysministeriön strategia edellyttääkin
hallinnonalat ylittävää yhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi (Sosiaali- ja terve-
ysministeriö 2010). Tästä intersektionaalisesta yhteistyökäytännöstä on Suomessa
vielä vähän tutkimustietoa (Halme ym. 2010: 95–96). Myös ruotsalaiset tutkijat
Bejerot ja Hasselbladh (2013) ovat sitä mieltä, että julkisen sektorin uudistuksista
on vähän tutkimusta ja niistä puuttuvat yleiset piirteet ja näin vertailtavuus keske-
nään. Tutkijat ehdottavatkin, että tutkimusta varten erimuotoiset hallinnolliset
uudistukset tulisi luokitella systemaattisesti ja tutkimuksissa tulisi myös analysoi-
da, miten nämä eri interventiomuodot liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. He ehdot-
tavat julkiselle sektorille viisiluokkaista järjestelmää, johon kuuluvat poliittiset,
laki- ja säädös-, auditointi- ja tarkastus-, johtamisen sekä ammatillisten käytäntö-
jen tehostamisen interventiot. On myös väitetty, että terveydenhuollon uusi inter-
gotunut toimintamalli ja johtaminen uhkaavat eliittiprofessioiden statusta ja että
myös terveydenhuollon tiedonvälitykselle on luonteenomaista professionaalisen
hierarkian vaikutus. Uudistuneet sosiaaliset rakenteet vaativat kuitenkin laajempia
asiakkaita hyödyttävää tiedonvälitystä, minkä on noustava professionaalisen hie-
rarkian yläpuolelle. (Currie & White 2012, Currie ym. 2012.)
Suomessa on 2000-luvulta alkaen sekä julkisissa palveluissa että kolmannella
sektorilla noussut laaja kehittämistyö lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämi-
seksi ja koko palveluverkoston yhteistoiminnan uudistamiseksi (Kekkonen ym.
2008). Kansallisten suositusten lisäksi kuntia on yhä enemmän velvoitettu myös
säännöksillä, joiden tavoitteena on siirtää palveluiden painopistettä ennalta ehkäi-
sevään toimintaan (Ristolainen ym. 2013). Meneillään on useita keskeisiä valta-
kunnallisia lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviä kehittämisohjelmia, jotka edellyt-
tävät eri hallinnonalojen moniasiantuntijaista yhteistyötä. Kansallinen mielenter-
veys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015 -ohjelman mukaan lasten ja nuorten mie-
lenterveys- ja päihdetyö tulee toteuttaa erikoispalveluiden tuella ensisijaisesti
14
lapsen omassa arkisessa elinympäristössä, kuten kotona, päiväkodissa tai koulussa
(Partanen ym. 2010). Valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksyttävässä koulu-
tuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, Kesu 2011–2016, erityisenä
painopisteenä ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen,
julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kil-
pailukyvyn vahvistaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012a). Lapsi- ja nuori-
sopolitiikan kehittämisohjelma, Lanuke 2012–2015, sisältää hallituskauden valta-
kunnalliset lapsi- ja nuorisopoliittiset tavoitteet sekä suuntaviivat alueelliselle ja
paikalliselle ohjelmatyölle. Se toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjat-
tuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Oh-
jelmassa painotetaan lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja arjen-
hallinnan vahvistamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012b.) Terveys
2015 -kansanterveysohjelman tavoitteena lasten ja nuorten osalta on hyvinvoinnin
lisääntyminen, terveydentilan parantuminen ja psykososiaalisten oireiden ja saira-
uksien sekä päihteiden käytön väheneminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001).
Valtioneuvosto vahvistaa myös joka neljäs vuosi kansallisen sosiaali- ja tervey-
denhuollon kehittämisohjelman (Kaste). Se on selkeä ja tavoitteellinen pääohjel-
ma, joka toteuttaa hallitusohjelmaa ja sosiaali- ja terveysministeriön strategiaa.
Ensimmäisellä ohjelmakaudella lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita uudis-
tettiin kokonaisuutena (Hastrup ym. 2013). Kaste 2012–2015 -ohjelman palvelui-
den uudistamisen toimenpiteitä lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta ovat lasten,
nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuksien kehittäminen ja toimintamalli-
en käyttöönottaminen. Palveluilla tuetaan perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja
nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia. Toinen toimenpide on vahvistaa ehkäise-
viä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehittää lastensuojelutyötä. Lasten Kaste-
ohjelman tavoitteena on monipuolistamalla ja tiivistämällä perus- ja erityis-
palveluiden yhteistyötä turvata lasten ja nuorten oikeus saada apua ja tukea omas-
sa elinympäristössään. Perhekeskukset, hyvinvointineuvolat ja moniammatilliset
palveluverkostot ovat esimerkkejä varhaisen tuen palvelumalleista. (Sosiaali- ja
terveysministeriö 2012.)
Lapsiperheiden palveluiden kehittäminen liittyy laajempaan sosiaali- ja ter-
veyspalveluiden palvelumallien ja -rakenteiden kehittämiseen ja uudistamiseen.
Terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen ja koko perheen hyvinvointi ovat
edellytys lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Tämä onnistuu vain
kaikkien perheen kanssa toimivien organisaatioiden tavoitteellisella ja suunnitel-
mallisella yhteistyöllä. (Kaikkonen ym. 2012.) Pelkkä rakenteellinen uudistus ei
riitä, vaan tarvitaan myös taitavaa muutosjohtamista uusien toimintamallien juur-
15
ruttamiseksi käytännön työhön. (Perälä ym. 2012: 4.) Muutoksen johtaminen
vaatii tietoa substanssista ja kehittämisprosessista. Kokemus muutosprosessista
on perusedellytys onnistuneen muutoksen läpiviemiseksi. Joskus kaikkein hanka-
limmaksi osoittautuu yhteisen käsityksen löytyminen varsinaisesta ongelmasta,
johon haetaan muutosta. On valmistauduttava myös muutosvastarintaan, jolloin
keskusteluyhteys ja hyvien vuorovaikutussuhteiden luominen ovat tärkeitä, mutta
muutosareenalla täytyy säilyttää itsenäisyys ja tila kehittää toimintaa. (Loorbach
& Rotmans 2010: 243–244.) Stenvall ja Virtanen (2012: 36) avaavat asiakkuus-
johtamisen käsitettä, joka sisältää strategisen johtamisen, prosessien johtamisen,
innovaatioiden johtamisen ja muutosjohtamisen palvelujen tuotannossa. Hyvän
asiakkuusjohtamisen edellytys on nähdä palvelutarpeet hallinnonrajojen ylityksi-
nä ja kokonaisuuksina sekä asiakas- että työprosesseina. Myös Vuori (2005: 27)
viittasi tulevaisuuden tutkimuksen haasteeksi terveydenhuollon organisaatioiden
sisäisiin prosesseihin ja rakenteisiin keskittymisen, mikä tavoitteena on kehittää
terveyteen lisäarvoa tuottavaa johtamista.
Stenvallin ja Virtasen (2012: 15–18) mukaan tarvitaan hallitsemattoman sosi-
aali- ja terveyspalveluiden kehittämistyön tehokkuuden ja vaikuttavuuden uudel-
leenarviointia kipeästi. Kuntakentällä on turhauduttu kehittämiseen kehittämisen
vuoksi; kehittämisaloitteita tulee joka puolelta, mutta käytännön tuloksia on vai-
kea nähdä. Kehittämishankkeisiin houkuttelee projektirahoitus ja toisaalta pakot-
taa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistus ja poliittiset linjaukset.
Kehittäminen on usein suunnittelukeskeistä, ja uudistusten toimeenpanoon ei enää
panosteta. Hankkeet päättyvät ennen käytännön juurruttamisvaihetta, ja tähän
tarvitaan taas uusia hankkeita. Myös sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat
katsauksessaan arvioineet kriittisesti lukuisia lapsiperheiden palveluiden kehittä-
mishankkeita ja suositelleet hankevetoisesta rahoituksesta siirtymään hyvien käy-
täntöjen pysyvään rahoitukseen (Ristolainen ym. 2013: 55). Leponiemen ym.
(2012: 109) mielestä tiukka sidonnaisuus hankkeisiin ja projekteihin voi estää
koordinoidun kehittämistoiminnan eikä ole enää vaikuttavaa. Toisaalta hankeke-
hittäminen edistää parhaimmillaan nopeaa uudistamista, kunhan se joustaa ja
mahdollistaa käytännön tasolta ja asiakastarpeista lähtevän kehittämistyön.
Millainen kehittämistoiminta on sitten vaikuttavaa, jossa implementointi käy-
täntöön onnistuu? Keväällä 2005 valtioneuvosto käynnisti Paras-hankkeen kunta-
ja palvelurakenteiden uudistamiseksi. Tavoitteena alkuvaiheessa oli selvittää, mitä
palveluiden kehittäminen edellyttää palvelurakenteelta tulevaisuudessa. Suunnit-
teluvaiheen loppuarviointi osoittaa, miten toimintakulttuurien erilaisuus on tuonut
vaikeutta ja haasteita kehittämistyöhön. Luottamus ja toimijoiden väliset suhteet
16
näyttivät nousevan tärkeään rooliin osallisuuden ja sitoutumisen näkökulmasta
pyrittäessä uuteen yhteiseen toimintakulttuuriin ja toimintakäytäntöihin. Juuri
tämän vuoksi muutosjohtamisen tulisi olla henkilöstölähtöistä, mikä on vielä
arvioinnin perusteella vähäistä. (Stenvall ym. 2009.) Toisaalta työyhteisölähtöinen
kehittäminen, tukeakseen organisaatiossa tehtäviä uudistuksia, vaatii vahvaa,
aktiivista ja osaavaa henkilöstöä, joka kokee tulevansa aidosti otetuksi mukaan ja
sitoutuu samoihin päämääriin (Vataja 2012: 107). Koska henkilöstölähtöiset ke-
hittämisideat nousevat yleensä arkisen työn tarpeista tai ongelmista ja kehittämis-
hankkeet integroituvat tiiviisti perustehtävään, koetaan niillä olevan hyvät onnis-
tumismahdollisuudet (Leponiemi ym. 2012, Vataja 2012). Työntekijälähtöisessä
kehittämisessä huomioidaan hankealoitteita ja ideoita, kerätään työntekijöiltä
palautetta, osallistetaan ja palkitaan osallistumista kehittämis- ja uudistustyöhön,
kehitetään henkilöstön osaamista ja valmiuksia sekä annetaan palautetta tuloksista
(Stenvall & Virtanen 2012: 192). Parhaimmillaan työyhteisölähtöinen kehittämi-
nen tukee muutosjohtajuutta (Vataja 2012: 107). Loorbach ja Rotmans (2010:
243–244) ovat sitä mieltä, että muutoksen tekijöille, jotka ovat kehittämisen edel-
läkävijöitä, tulee antaa kaikki mahdollinen taloudellinen, organisatorinen, henki-
nen ja juridinen tuki.
Henkilöstön osallistamisen lisäksi kaivataan myös palveluiden käyttäjien nä-
kökulmaa. Palveluiden käyttäjien mukanaolo ei tarkoita vain esimerkiksi tietyn
vastausprosentin saamista käyttäjäkyselyyn. Tulevaisuudessa palveluiden käyttä-
jät täytyy osallistaa monenlaisilla tavoilla terveyspalveluiden kehittämiseen. Täl-
laisen prosessin luominen yhdessä voi olla jo kehittävää. (Tritter & McCallum
2006: 164.) Jäppisen (2011: 161) mukaan kunnan optimaalinen palvelujärjestelmä
vastaa taloudellisiin haasteisiin, palveluiden saatavuuteen ja tyytyväisyyteen.
Käyttäjälähtöisyyttä tulisi parantaa palvelumuotoilun keinoin, mikä lisää kunta-
laisten osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia. Tasavertainen demokraattinen
yhteistyökumppanuus kehittämistyössä kaikkien toimijoiden, mukaan lukien pal-
veluiden käyttäjät, voi avata uusia innovatiivisia palvelumalleja ja ratkaisuja jopa
yhteiskunnan ilkeisiin ongelmiin. Käyttäjälähtöisyys lisää myös henkilöstön työ-
tyytyväisyyttä ja työsuorituksia (Paalberg 2007, Jäppinen 2011). Tritter ja McCal-
lum (2006: 159) arvioivat kriittisesti Suomen alueellista demokratiaa, jonka peri-
aatteessa pitäisi taata kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon, mutta sitou-
tuminen on pääasiassa passiivista ja kuntalaisten valta perustuu pelkästään äänes-
tämiseen. Vaikka esityslistat ja pöytäkirjat ovat julkisia, kokoukset ovat yksityisiä
ja potilailla ja yleisöllä ei ole oikeutta osallistua niihin. Potilasjärjestöt sen sijaan
tarjoavat julkista kommunikaatiomahdollisuutta kuntalaisille ja palveluiden tuot-
17
tajille. Heidän osallistumisensa päätöksentekoon on kuitenkin rajoitettu esimer-
kiksi vain osallistumiseen työryhmätyöskentelyyn. Suomalaisilla on vain harvoja
mahdollisuuksia haastaa päättäjien ja ammattilaisten valtaa huolimatta alueellises-
ta demokratiasta.
Erityisiä haasteita sisältyy moniasiantuntijaisen yhteistyön johtamiseen ja ke-
hittämiseen. Epärealistista on kuvitella, että johtaminen sujuu joustavasti ja kuin
itsestään vain tuomalla ammattilaiset yhteen tiimiin tekemään työtä yhdessä.
Ammattilaisten välinen yhteistyö sisältää jakamista, kumppanuutta, keskinäistä
riippuvuutta ja valtakysymyksiä. Vuorovaikutuksen haasteet vielä kasvavat, kun
yhteistyöhön lisätään asiakkaan tai asiakasperheen näkökulma ja rooli. (D’amour
ym. 2005: 126.) Köyhä ammattilaisten välinen yhteistyökumppanuus erilaisuuk-
sineen ja kilpailevine tavoitteineen voi pahimmillaan johtaa targedioihin esimer-
kiksi lastensuojelupalveluissa (Collins & McCray 2012: 139). Toisaalta Lehto-
puun ym. (2012) mukaan henkilöstö näkee moniammatillisen yhteistyön työnteki-
jälähtöisen kehittämisen yhtenä painopistealueena, jossa myös työntekijöillä on
vastuu ”itsensä johtamisesta”. Tarvitaan kuitenkin tutkimusta, koulutusta ja käy-
tännön yhteistyön kehittämistä makro-, meso- ja mikrotasolla päättäjien, koulutta-
jien, kliinikkojen ja asiakkaiden välillä edistämään moniasiantuntijaista yhteistyö-
tä, jossa myös asiakkaalle annetaan tasavertainen yhteistyökumppanin rooli
(D’amouri & Oandasan 2005: 19). Myös Hoodin (2012: 6, 10) mielestä ammatti-
laisten välistä yhteistyötä tarjotaan usein ratkaisuksi yhteiskunnan monimutkaisiin
ja ilkeisiin ongelmiin, joita esiintyy usein lasten palveluissa. Tarvitaan kuitenkin
yhteistyön kriittistä arviointia ja monimutkaisten syy-seuraussuhteiden arviointia,
kun eri professiot asettavat tavoitteita ja suunnittelevat vaihtoehtoisia interventioi-
ta perheelle. Perheen tuki ei saa olla vain rypäs erilaisia interventioita vaan koko-
naisuus, jossa eri toimenpiteiden riippuvuudet on huomioitu. Kiistattomasti mo-
niammatillinen yhteistyö kuitenkin parhaimmillaan vastaa asiakkaiden tarpeisiin
ja palveluiden tehokkuustavoitteisiin. Keskeistä on asiakkaan voimaannuttaminen
olemaan oman elämänsä asiantuntija ja toisaalta ammattilaisten kokemus onnistu-
neesta yhteistyöstä. (Pärnä 2012: 219.) Isoherrasen (2012: 159) mukaan mo-
niammatillisten resurssien tehokas hyödyntäminen vaatii myös professioiden
reviirikiistoista luopumista ja avointa keskustelua. Hän näkee taustalla laajemman
organisaatiokulttuurillisen muutosprosessin, jonka edistämiseen tarvitaan myös
koulutus- ja yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja.
Kansainvälisessä vertailussa suomalainen hyvinvointi- ja perhepolitiikka
näyttäytyy perheiden useista näkökulmista positiivisena perhedynamiikkana
(White ym. 2010). Kuitenkin, vaikka lasten, nuorten ja perheiden palveluita on
18
voimakkaasti kehitetty eri tavoin, resursseja vahvistettu ja koulutusta järjestetty jo
yli kymmenen vuoden ajan Suomessa, näyttävät perheiden ongelmat ja lasten ja
nuorten pahoinvointi sekä terveys- ja hyvinvointierot vain kasvavan (Kaikkonen
ym. 2012). Kuusikko-kunnissa eli kuudessa väkiluvultaan suurimmassa kaupun-
gissa (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku) lastensuojelun asiakas-
määrän kehitys on ollut nousujohteista suhteessa kaupunkien asukasmäärään.
Suurin asiakasmäärän kasvu on ollut lastensuojelun avohuollossa, mutta myös
sijais- ja jälkihuollossa. (Lastensuojelun Kuusikko-työryhmä 2013.) Mannerhei-
min lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen ja vanhempainnetin kirjepalvelun
vuosiraportti kertoo vuorovaikutusongelmista perheiden ja ammattilaisten välillä.
Kynnys avun pyytämiseen on korkea, vaikka perheet ovat huolissaan jaksamises-
taan ja arjen suoriutumisesta. Perheillä oli huonoja kokemuksia ammattiavusta
sekä leimautumisen pelko ja pelko lasten huostaanotosta, jos otetaan yhteyttä. Osa
perheistä koki tuen riittämättömäksi, tylyä ja syyllistävää kohtelua, erimielisyyk-
siä ammattilaisten kanssa ja varsinkin isät eriarvoisuutta. (Mannerheimin lasten-
suojeluliitto 2012.)
Alla oleva suora lainaus erään Oulun kaupungin perhetyötä tekevän työnteki-
jän haastattelusta kuvaa mielestäni hyvin suuren kaupungin perheiden näkökul-
masta joskus hyvinkin pirstaleista palvelujärjestelmää.
…meillä esimerkiksi ku työntekijät sannoo että ku aina puhutaan siitä mo-
niammatillisuuvesta ja perhetyöstä niin sitähän me tehhään ja me ollaan aina
tehty ja siis tehhään edelleenki ja vielä varmaan tehostettu mutta joku…
semmoset tietyt pulmat siinä varmaan toistuu…se semmonen koordinoimat-
tomuus ja … sitä ei oo sitä tilaa tehdä sitä rauhassa niin sit se on semmos-
ta…jotenki se pirstaloituneisuus…jotenki ne hienot ideat ei realisoidu…totta
kai se sitten turhauttaa että joku siinä vaan on että hyvin helposti tulee sitten
tämä, onko se sitten kiireestä vai eri näkökulmat kun katotaan vähä eri näkö-
kulmista sitä asiaa, senkin oon huomannu...sen ihmisen tilannetta…niin sit
tulee helposti se raja-aita et ei kuulu meille tai saataspa pullauttaa sitte toi-
selle puolelle…ollaan niin jumissa…
Työntekijän tavoin voidaan kysyä, miksi hienot ideat eivät realisoidu käytännön
työhön? Lukuisat kansalliset ja kansainväliset tutkimukset aiheesta osoittavat, että
perhepalvelujen kehittämisessä keskeisiä ovat palvelurakenteen kehittäminen ja
palveluketjujen rajapintojen tarkastelu ennakkoluulottomasti, esimerkiksi perus-
ja erityispalveluiden liitoskohta. Tavoitteena tulee olla sosiaali- ja terveystoimen
ja opetustoimen keskinäisen yhteistyön tiivistäminen ja perhepalveluiden moni-
19
asiantuntijaisten yhteistyörakenteiden, toimintatapojen ja työmenetelmien uudis-
taminen. Tämä julkisen sektorin perustyö tulee myös kytkeä monitoimijaiseen
perhepalveluverkostoon. Näin muodostuvat laajat ja monipuoliset palvelukoko-
naisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja koordinointia. Perhetyöhön liittyy myös
vahva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä yli sektorirajojen, ja perinteisten käy-
täntöjen uudistaminen vaatii kaikilta toimijoilta omien asenteiden huomiointia
sekä valmiutta muuttaa toimintatapoja ja johtamisen rakenteita. Myös ammatilli-
nen peruskoulutus ja täydennyskoulutus luovat perustan moniasiantuntijaiselle
yhteistyölle. Laaja organisaatiokulttuurillinen muutos tarvitsee tuekseen myös
koulutus- ja yhteiskuntapoliittisia uudistuksia. (D’amouri & Oandasan 2005, So-
siaali- ja terveysministeriö 2005, Heino 2008, Viitala ym. 2008, Isoherranen
2012, Pärnä 2012.)
Pohtiessani tutkimuksen aihetta mietin, miksi valtakunnallinen kehittämistyö
ja moniasiantuntijaisen yhteistyön laaja tutkimusnäyttö taloudellisesta ja inhimil-
lisestä tehokkuudesta eivät johda kuitenkaan käytännön toimintatapojen muuttu-
miseen tai jopa pahimmillaan köyhä ammattilaisten välinen yhteistyö vie inhimil-
lisiin tragedioihin ja kustannusten kasvuun. Mielestäni jokainen sosiaali- ja ter-
veydenhuollon ammattilainen osaa kysyttäessä kertoa itsestäänselvyytenä ammat-
tilaisten välisen yhteistyön ideaalisen sisällön, edut ja hyödyn. Tätä pidän moni-
asiantuntijaisen yhteistyön niin sanottuna valtadiskurssina, jonka totuutta ei ky-
seenalaisteta (Jokinen ym. 1993: 76–77, 89). Juuri tämä ulospääsy valtadiskurs-
sista ja itsestäänselvyyksistä sai minut valitsemaan tähän tutkimukseen menetel-
mäksi Q-metodologian. Tavanomaisilla kyselyillä tai haastatteluilla en mielestäni
olisi päässyt ”murtamaan” valtadiskurssia. Pyrin Q-metodologialla tavoittelemaan
syvällisempää ymmärrystä tutkimusongelmaani ja löytämään niitä diskursseja,
jotka kuvaavat moniasiantuntijaista perhetyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Q-
metodologian peruskäsitteitä ovat keskusteluavaruus ja väiteuniversumi, jotka
pitävät sisällään laajan aineiston tutkimusaiheesta. Tästä laajasta aineistosta pyri-
tään löytämään tutkittavan aiheen pääulottuvuudet, joiden avulla tiivistetään ja
kerätään kattava tutkimusaineisto. (Aalto 2003b, Webler ym. 2009.) Tutkimuson-
gelmaa miettiessäni ja tutkimusmetodiini liittyen pohdin moniasiantuntijaisen
perhetyön keskusteluavaruuden pääulottuvuuksia, joita tarkastelemalla voisin
etsiä syitä, miksi perhetyö ei aina näyttäydy strategioiden ja tavoitteiden mukai-
sena, tuloksellisena toimintana perheiden, työntekijöiden ja johdon näkökulmista.
Tutkimusaiheen kirjallisuuden ja kenttäkokemukseni perusteella valitsin perhe-
työn keskusteluavaruuden pääulottuvuuksiksi käsitykset ja vuorovaikutuksen,
koulutuksen ja osaamisen sekä rakenteet ja prosessit. Kysymällä perhetyön avain-
20
ryhmiltä heidän subjektiivista näkemystään näistä keskustelun pääulottuvuuksista
pyrin löytämään vastauksia, mitkä tekijät edistävät tai estävät moniasiantuntijaista
perhetyötä.
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja rajaukset
Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasian-
tuntijaista perhetyötä teoreettisesti ja empiirisesti. Tavoitteena on syventää tietoa
moniasiantuntijaista perhetyötä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Rajaan perhe-
työn tässä tutkimuksessa sosiaali- ja terveystoimessa tehtävään yhteistyöhön lap-
siperheiden kanssa. Näin esimerkiksi koulujen tai järjestöjen perhetyö on tämän
tutkimuksen ulkopuolella. Olen kerännyt tutkimusaineiston Oulun kaupungin
sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannosta. Päivähoidon perhetyö on tutkimuk-
sessa mukana, koska aineiston keruuvaiheessa päivähoito kuului vielä Oulun
kaupungin sosiaali- ja terveystoimeen. Nykyisin se sijaitsee hallinnollisesti sivis-
tys- ja kulttuuritoimessa. En rajaa perhetyötä minkään organisaation yksiköissä
tehtävään perhetyöhön, esimerkiksi lastensuojelun tai neuvolan perhetyöhön.
Perhetyöllä tarkoitan tässä tutkimuksessa kaikkea sitä yhteistyötä lapsiperheiden
kanssa, jota tehdään sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluissa (esimerkiksi neu-
vola ja kouluterveydenhuolto) ja erityispalveluissa (esimerkiksi lastensuojelu ja
lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut). Moniasiantuntijuudella tarkoitan yhteis-
työkumppanuudessa syntynyttä yhteistä näkemystä lapsiperheiden ja ammattilais-
ten välillä, jossa perhe on tasavertainen oman elämänsä asiantuntija ammattilais-
ten rinnalla.
Tutkimuksen tieteellinen merkitys on monitahoarvioinnin kehittäminen hyö-
dyntämällä tutkimusmenetelmänä Q-metodologiaa kansallisessa terveystieteelli-
sessä tutkimuksessa. Q-metodologian vaiheiden mukaisesti aloitan tutkimuksen
tutkittavan teeman keskusteluavaruuden tarkastelulla. Kokoan sieltä väiteuniver-
sumin, joka sisältää moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelun mahdollisimman
laajasti. Tiivistän väiteuniversumin tutkimusteeman pääulottuvuuksia sisältäväksi
väiteotokseksi teoreettisen mallin avulla. Aloitusvaiheessa etsin moniasiantunti-
jaisen perhetyön keskusteluavaruuden pääulottuvuudet. Näiksi muodostuivat
käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit.
Rajasin taloudellisen ulottuvuuden tutkimuksen ulkopuolelle, koska halusin kes-
kittyä perhetyön sisällöllisiin ja vuorovaikutuksellisiin asioihin.
Monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen seuraava Q-metodologian vaihe
oli löytää tutkimuksen osallistujiksi kaikki ne moniasiantuntijaisen perhetyön
21
avainryhmät, joilla on intressejä tutkittavaan aiheeseen. Näiksi valikoituivat joh-
don ja esimiesten edustajat organisaation eri tasoilta sekä työntekijöiden edustajat
eri ammattiryhmistä sosiaali- ja terveystoimen niistä yksiköistä, joissa tehdään
yhteistyötä lapsiperheiden kanssa. Asiakasperheiden edustajia valitsin siten, että
heillä oli mahdollisimman laajasti kokemusta asioinnista sosiaali- ja terveystoi-
men perus- ja erityispalveluissa. Poliittiset päätöksentekijät rajasin tutkimuksen
ulkopuolelle, koska he eivät tee välitöntä asiakastyötä perheiden kanssa, vaikka
vaikuttavat välillisesti suuresti perhetyön resursointiin.
Tutkimuksen päätavoite on syventää tietoa moniasiantuntijaisen perhetyön
edistävistä ja estävistä tekijöistä. Varsinaiset tutkimustehtävät ovat:
1. Mitä moniasiantuntijuus on perhetyössä?
2. Miten moniasiantuntijainen yhteistyö ilmenee perhetyön käytännöissä?
3. Millaiset tekijät edistävät tai estävät moniasiantuntijaista perhetyötä?
Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sosiaali- ja terveystoimen moniasian-
tuntijaisen perhetyön toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä ja koulutusta.
1.3 Tutkimusraportin rakenne
Tutkimus koostuu viidestä pääluvusta. Ensimmäisen luvun johdannossa esitän
tutkimuksen taustan, tarkoituksen ja rajaukset, tutkimuksen tavoitteet ja tutkimus-
tehtävät. Luvussa kaksi avaan moniasiantuntijaista perhetyötä moniasiantuntijai-
sen yhteistyön lähestymistapojen, tiimi- ja verkostotyön sekä yhteistyökumppa-
nuuden näkökulmista ja perhetyötä osana palvelujärjestelmää sekä kehittämisen
kohteena. Luvun lopuksi esitän yhteenvedon tutkimuksen teoreettisista lähtökoh-
dista. Luvussa kolme selvitän tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutki-
muksen toteuttamisen, ja luvun lopettaa yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta.
Luvussa neljä kerron tutkimuksen tulokset, joita ovat kolmen faktorin muodosta-
mat erilaiset diskurssit moniasiantuntijaisesta perhetyöstä. Tulososiossa kuvaan
jokaisen diskurssin sisältämän mielipidekokonaisuuden ja diskurssien yhteneväi-
syyden ja erilaisuuden keskenään sekä kaikkien diskurssien sisältämän konsen-
suksen tietyistä teemoista. Luvun päättää yhteenveto tutkimustuloksista. Luvussa
viisi pohdin tutkimuksen tuloksia suhteessa teoreettiseen taustakirjallisuuteen
sekä moniasiantuntijaisen keskusteluavaruuden pääulottuvuuksia ja tutkimusteh-
täviä peilaten. Luku viisi sisältää myös tutkimuseettisen pohdinnan, tutkimuksen
luotettavuuden tutkimusmenetelmän ja luotettavuuden arviointina, johtopäätökset
ja jatkotutkimusehdotukset.
22
23
2 Moniasiantuntijainen perhetyö
Moniasiantuntijainen perhetyö on yhteistyötä, jota tehdään perheen tarpeiden
ympärille syntyneissä työntekijätiimeissä ja laajemmissa yhteistyöverkostoissa.
Hyvän yhteistyön edellytys on yhteistyökumppanuus kaikkien osallistuvien taho-
jen kesken sekä ydin yhteinen käsitys perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja
avun suunnitelmasta ja arvioinnista. Seuraavaksi määrittelen yhteistyön lähesty-
mistapoja, tiimityötä, verkostotyötä ja yhteistyökumppanuutta. Perhetyötä kuvaan
käytännön toimintatapana ja lakisääteisenä osana suomalaista ja pohjoismaista
sosiaali- ja terveystoimen palvelujärjestelmää. Moniasiantuntijaisen perhetyön
kehittämishaasteita tarkastelen peilaten tutkimukseni keskusteluavaruuden pää-
ulottuvuuksia, joita ovat käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä
rakenteet ja prosessit. Näihin teemoihin päädyin kenttäkokemukseni ja kirjalli-
suuden perusteella. Moniasiantuntijaisen perhetyön hyvä laatu ja asiakaslähtöi-
syys perustuvat yhteistyökumppaneiden hyvään keskinäiseen vuorovaikutukseen,
ammattilaisten laadukkaaseen perus- ja täydennyskoulutukseen ja osaamiseen
sekä selkeisiin organisatorisiin rakenteisiin ja prosesseihin.
Kirjallisuushaut on tehty tietokannoista Medline (Ovid), Cinahl, Sociological
abstracts ja Scopus. Keskeisimmät lähteinä käytetyt tutkimukset olen esittänyt
liitteessä 1.
2.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö
Moniasiantuntijaista yhteistyötä voidaan pitää sateenvarjokäsitteenä hyvin mo-
nenlaiselle toiminnalle. Usein tämä mielletään asiakastyöhön, mutta se voi tar-
koittaa kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi
(Isoherranen 2005, 14). Moniasiantuntijaista yhteistyötä määritellään useilla eng-
lanninkielisillä termeillä: multi-, inter-, trans-, crossdisciplinary working tai col-
laboration tai multi-, inter- trans-, crossprofessional working tai collaboration tai
multi-agency working. Moniasiantuntijaisen yhteistyön sisältöä kuvaavat myös
englanninkieliset käsitteet sharing, working together, partnership, power, inter-
dependency ja problem-focused process. Termit sisältävät erilaisia määrittelyjä
yhteistyön toiminnallisista tasoista ja sisällöstä. (Watson ym. 2002, D’Amour ym.
2005, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008, Petri 2010.) Willumsen (2008)
määrittelee tarkemmin vielä ammattilaisten ja organisaatioiden välisiä yhteistyön
eroavuuden ja yhdentymisen asteita, jotka riippuvat muuttuvista ja taustalla ole-
vista tekijöistä. Suomessa puhutaan yleisimmin vain moniammatillisesta yhteis-
24
työstä. Käytetään myös termejä moniasiantuntijainen, monitoimijainen ja monia-
lainen yhteistyö. Nämä määrittelyt eivät yleensä sisällä toiminnan sisällön ja ta-
son kuvausta, vaan liittyvät lähinnä siihen, ketä toimijoita tai tieteenaloja yhteis-
työhön liittyy. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Kontio
2010.)
2.1.1 Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat
Monitieteisessä ja -ammatillisessa yhteistyömuodossa (multidisciplinary/-
professional working / collaboration) kaksi tai useampi eri ammattilainen tai vi-
ranomainen työskentelee yhdessä tai rinnakkain saman esimerkiksi moniongel-
maisen perheen kanssa kuitenkin erillään toisistaan (kuvio 1). Toiminta on siis
yksittäisten eri tieteenaloja edustavien asiantuntijoiden tekemää työtä yhdessä
saman toimeksiannon sisällä. Esimerkiksi perheessä oleva monenlaista tukea
tarvitseva lapsi voi olla kaikkien työn kohteena, mutta palvelut tuotetaan erillisinä.
Kukaan ei kuitenkaan keskity kokonaisuutena lapsen tarpeisiin tai muiden per-
heenjäsenten tarpeisiin eikä asiakasperhe ole mukana palveluiden suunnittelussa.
Tällaisen työn vaikuttavuutta arvioidaan erillisten ammattilaisten asettamien ta-
voitteiden saavuttamisen perusteella. Tulokset voivat vaihdella ja riippuvat siitä,
kenestä viranomaisesta tai ammattilaisesta on kysymys. Koko palveluprosessia ei
arvioi kukaan, vaan se on yksittäisten työntekijöiden oman työskentelyn arviointia,
eikä asiakasperhe ole mukana arvioimassa palveluita. Tasavertainen kumppanuus
perheen kanssa on yleensä alhaista. Dokumentointi on yleensä erillistä, korkein-
taan voidaan laatia toiminnasta yhteinen tiivistelmä. Yhteistyö muiden toimijoi-
den kanssa on harvinaista, ja se jää yleensä perheen itsensä hoidettavaksi. (Wat-
son ym. 2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.)
25
Kuvio 1. Moniammatillinen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).
Tieteiden tai ammattilaisten välisessä yhteistyön (interdisciplinary/-professional
working / collaboration) lähestymistavassa ammattilaiset ja viranomaiset jakavat
jo informaatiota keskenään ja työskentelevät samojen päämäärien ja tavoitteiden
mukaisesti, mutta vieläkin erillään toisistaan (kuvio 2). Yksittäiset eri tieteenalo-
jen ammattilaiset arvioivat erikseen esimerkiksi lapsen ja perheen tarpeita ja ko-
koontuvat sitten keskenään keskustelemaan huomioistaan ja asettavat toiminnan
tavoitteet. Palvelun painopisteenä on kokonaisvaltainen tuki lapselle juuri hänen
tilanteeseensa räätälöitynä. On kuitenkin epätodennäköistä, että muiden perheen-
jäsenten tarpeita huomioitaisiin tai huomioitaisiin perhettä kokonaisuutena. Perhe
voi olla kutsuttuna kokouksiin tai heidän näkökulmansa on huomioitu mahdolli-
sesti palveluiden suunnittelussa. Jossain määrin myös yhteistyötä on koordinoitu
toimijoiden välillä monitoimijaisissa palavereissa tai ryhmissä. Tässä yhteistyö-
muodossa päätöksiä ja arviointia tuloksista tekevät yleensä johtavat viranomaiset
ja taka-alalle saattaa jäädä toisten hierarkiassa alempien ammattilaisten toiminta.
Perhe ei yleensä ole mukana arvioimassa palveluita. (Watson ym. 2002, Malin &
Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.) Petrin (2010) käsiteanalyysin mukaan ter-
veydenhuollon ammattilaisten ja tieteiden välinen yhteistyö sisältää yhteiset ta-
26
voitteet, päätöksenteon, vastuun ja vallan työskennellä yhdessä niin, että potilaan
hoito-ongelmat voidaan ratkaista.
Kuvio 2. Ammattilaisten välinen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).
Poikkitieteellisessä ja ammattilaisten keskinäisessä yhteistyössä (trans-
/crossdisciplinary, trans-/crossprofessional working / collaboration) jaetaan in-
formaatiota ja osaamista yli perinteisten ammattilaisuus- ja viranomaisrajojen
(kuvio 3). Yhteistyössä toimii yksi tai useampia päätyöntekijöitä, jotka saavat
konsultointitukea toisilta ammattilaisilta tai viranomaisilta. Yhteistyön tavoitteena
on rohkaista eri alojen ammattilaisia työskentelemään tarvelähtöisesti yhteisten
tavoitteiden ja yhteisen järjestelmän piirissä niin, että he vapautuvat perinteisistä
ammattilaisrooleista ja hierarkkisista ammattinimikkeistä. Roolien laajentaminen
vaatii perehtymistä toisen ammattilaisen näkökulmiin ja kieleen. Palveluiden
suunnittelun lähtökohtana ovat koko perheen ja lapsen tarpeet ja toiveet – eivät
olemassa olevat palvelut tai yksittäisten ammattilaisten roolit. Keskinäinen yhteis-
työ laajenee eri asiantuntijoiden osaamisen ja taitojen yhdistämisellä tuottamaan
perheelle kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus, joka vastaa perheen vaatimuksia
ja elämäntyyliä eikä toisinpäin. Ydinhenkilö voi olla henkilökohtainen palveluoh-
jaaja, jonka tehtävä on perustaa moniasiantuntijainen perusta ja tuottaa, ohjata ja
koordinoida palveluita lapselle ja perheelle. Perheet nähdään tasa-arvoisina
kumppaneina, jotka asettavat palvelun tavoitteita ja arvioivat haluamiensa ja tar-
vitsemiensa palveluiden laatua. (Watson ym. 2002, Malin & Morrow 2007.)
27
Kuvio 3. Poikkitieteellinen ja ammattilaisten keskinäinen yhteistyö (T=toimija,
A=asiakasperhe).
Taulukkoon 1 on koottu moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat ja niiden
toiminnan sisällön eroavuudet. Monitieteinen tai -ammatillinen yhteistyö on am-
mattilaisten erillistä toimintaa saman asiakaskohteen kanssa. Haasteena on, että
kukaan ei koordinoi kokonaisuutta, ja helposti muodostuu päällekkäistä toimintaa.
Asiakasperhe ei itse ole mukana perhetyön suunnittelussa tai arvioinnissa vaan
kaikkien ammattilaisten työn kohde. Tieteiden tai ammattilaisten välinen työ on jo
tiiviimpää yhteistyötä ammattilaisten kesken. Myös asiakasperhe voi olla mukana
yhteistyökumppanuudessa. Poikkitieteinen tai ammattilaisten ja perheen keskei-
nen yhteistyö kuvataan kaikkein pisimmälle viedyksi yhteistyökumppanuudeksi,
jossa asiakasperhe on tasavertainen asiantuntija ammattilaisten kanssa. (Watson
ym. 2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.)
28
Taulukko 1. Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat (mukaillen Watson ym.
2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008).
Määrittely Monitieteinen/
moniammatillinen
yhteistyö
Multidisciplinary /
Multiprofessional
Tieteidenvälinen/
ammattilaisten välinen
yhteistyö
Interdisciplinary /
Interprofessional
Poikkitieteinen/
ammattilaisten ja perheen
keskeinen yhteistyö
Trans- / Crossdisciplinary /
Trans- / Crossprofessional
Perhetyön
suunnittelu
Erillinen Ammattilaisten yhteinen,
asiakasperhe voi olla
mukana
Ammattilaisten ja perheen
yhteinen
Perhetyön
palvelut
Erilliset palvelut Palveluiden integrointia Palveluiden integrointi
yhteistyössä perheen kanssa
Yhteistyö-
kumppanuus
Erillinen Ammattilaisten kesken
yhteistyötä, asiakasperhe voi
olla mukana
Ammattilaisten ja
asiakasperheen keskeinen
kumppanuusyhteistyö
Perhetyön
arviointi
Erillinen Ammattilaisten yhteinen,
asiakasperhe voi olla
mukana
Ammattilaisten ja
asiakasperheen yhteinen
Suomessa kaikkia edellä kuvattuja lähestymistapoja kutsutaan yleisesti moniam-
matilliseksi yhteistyöksi. Tässä tutkimuksessa tarkoitan moniammatillisuudella
vain julkisen sektorin eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä tai viitatessani tutki-
jan käyttämään käsitteeseen. Monitoimijaisesta (multi-agency) yhteistyöstä Suo-
messa puhutaan silloin, kun julkisen sektorin ammattilaisten rinnalla verkostoyh-
teistyössä ovat mukana seurakunta, järjestöt, vapaaehtoistyö ja yksityinen palve-
lusektori (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008). Monitoimijaista
yhteistyötä kuvataan myös useiden eri perhetyön toimijoiden sitoutuneeksi yhteis-
toiminnaksi, jossa kumppanuus perheen kanssa on avainasemassa ja perheellä on
yksi keskeinen palveluiden koordinoija (Watson ym. 2002). Myös Pönkkö (2005)
korostaa kokonaisuuden koordinointia ja vastuiden selkeyttämistä. Perhetyössä
monitoimijainen yhteistyö on moniasiantuntijuutta parhaimmillaan, jossa työn
lähtökohtana on asiakasperhe ja jossa monitieteisyys ja moniammatillisuus, vuo-
rovaikutteinen kommunikointi, roolirajojen ylitykset ja verkostoyhteistyö hyö-
dynnetään perheen parhaaksi mahdolliseksi palveluksi. (Watson ym. 2002, Sosi-
aali- ja terveysministeriö 2005, Malin & Morrow 2007, Viitala ym. 2008.)
Moniasiantuntijaisen yhteistyön haaste perhepalveluissa on vuoro-
vaikutuksellisen ja verkostoituneen kumppanuuskulttuurin luominen. Tämä ei
synny itsestään vaan edellyttää yhteisiä päämääriä ja tavoitteita sekä tasavertaista
29
ja luottamuksellista yhteistyötä. Toimintavaatimus on yleisesti hyväksytty, mutta
käytännössä se vaatii vielä paljon kehittämistä. Parhaimmillaan yhteistyö kirkas-
taa ammattilaisten ydinosaamista ja asiantuntijuutta sekä luo uusia toimintatapoja
ja mahdollisuuksia yhteisiin ratkaisuihin. Perhepalvelutyössä perhekeskeinen
työorientaatio nostaa myös perheen oman asiantuntijuuden esiin omissa asiois-
saan, minkä pitäisi olla ammatillisten toimintakäytäntöjen lähtökohta. Asiakas-
perhe voidaan kyllä kutsua mukaan, mutta tämä ei vielä takaa, että toimitaan per-
hekeskeisesti, ja yhteistyöstä voi muodostua asiakkaalle epämiellyttävä kokemus.
Toiminnan muodon muuttaminen ei yksin riitä, vaan tarvitaan uudenlaisten, ver-
kostokeskeisten työskentelytapojen oppimista. (Sosiaali- ja terveysministeriö
2005, Viitala ym. 2008, Seikkula & Arnkil 2009.)
Moniasiantuntijuus ei näin ollen ole vain ammattilaisten osaamista vaan
kaikkien asianosaisten rooliin liittyvää asiantuntemusta. Moniasiantuntijuus on
myös poikkitieteellistä yhteistyötä parhaimmillaan, jossa yhteistyön lähtökohtana
on perheen osallistaminen jo palveluiden suunnittelussa sekä kaikkien ammatti-
laisten osaamisen ja taitojen yhdistäminen perheen tarpeiden mukaisesti. (Isoher-
ranen 2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Seikkula &
Arnkil 2009, Isoherranen 2012.)
Moniasiantuntijuudella tässä tutkimuksessa tarkoitan ammattilaisten ja per-
heen välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyttä yhteistä käsi-
tystä perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvioinnista
(kuvio 4).
Kuvio 4. Moniasiantuntijainen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).
30
2.1.2 Tiimityö
Moniasiantuntijainen yhteistyö on tiimityötä. Moniammatillinen tiimi määritel-
lään yleisesti ryhmäksi erilaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia, jotka ovat
säännöllisesti yhteydessä toisiinsa koordinoidakseen työtään yhteisen päämäärän
saavuttamiseksi (Øvretveit 1995: 29, Isoherranen ym. 2008: 15). Tiimin yhteis-
työn haasteiksi voi nousta arvojen ja toimintamallien erilaisuus, epäselvä työnjako,
tavoitteiden puuttuminen, koulutuksen ja ammattitaustojen erilaisuus, tiedotuksen
puute ja valtataistelut (Paasivaara & Nikkilä 2010). Delva ym. (2008) luettelevat
edelleen tiimin tehokkuuden esteiksi tiiminjäsenyyteen liittyviä haasteita, kuten
motivaatio, tiiminjäsenten roolien ymmärrys ja hyväksyminen tiimiin, valtakysy-
mykset, kommunikaatio, toisten huomiointi ja tukeminen, toistuvat poissaolot,
liian vähäinen ajankäyttö tiiminmuodostukselle sekä tiimiin sovittelu ja ongel-
manratkaisutaidot. Clark ym. (2007: 593) ehdottavatkin keskustelun avaamista
tiimityön eettisistä näkökulmista, jotka tulisi arvioida yksilön, tiimin ja organisaa-
tion tasoilla. Näitä pohdittavia teemoja ovat esimerkiksi periaatteet, jotka ohjaavat
yleistä käyttäytymistä, ja vakiintuneet käyttäytymismallit organisaation sisällä
yksilöiden kesken ja yhteistyössä. Myös Irvine ym. (2002: 202–207) nostavat
tehokkaan terveydenhuollon ammattilaisten välisen tiimityön vuorovaikutuksen
esteiksi rakenteelliset ja kulttuurilliset esteet. Isoherrasen (2005: 36) mukaan
tiimejä voidaan luokitella niiden keskusteluilmapiirin mukaan. Ristiriitaisessa
tiimissä keskustelu ei suju tasapuolisesti. Toisten asiantuntijoiden kuunteleminen
puuttuu, ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on vaikeaa. Tiimissä voi olla koko-
naan vaikenevia asiantuntijoita. Tällainen ilmapiiri voi johtua esimerkiksi tiimin
sisäisestä valtataistelusta. Tiimi voi olla myös keskusteleva, mutta äänessä ovat
vain hierarkiassa korkeammalla olevat asiantuntijat ja alemmalla tasolla olevien
asiantuntijoiden näkökulma ja osaaminen jäävät kokonaan hyödyntämättä. Kon-
formistinen tiimi taas on hyvin yksimielinen keskustelussaan, eikä erilaisia mieli-
piteitä tai näkökulmia esiinny. Holistisen tiimin keskusteluun osallistuvat kaikki
asiantuntijat. Kaikkien näkökulmat perusteluineen tulevat esille, ja näin asiak-
kaasta muodostuu mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys.
Freemanin ym. (2000) mukaan tiimien keskinäinen keskustelu on myös op-
pimista toisilta. Oppimisen kautta moniasiantuntijainen yhteistyö kehittyy ja saa-
daan paras mahdollinen toimintamalli asiakkaiden parhaaksi. Vaikka tiimin toi-
mintaa ohjaavat organisatoriset ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ilmiöt, niin myös
tiimin asiantuntijoiden erilaiset käsitykset tiimityöstä vaikuttavat. Ohjaava filoso-
fia oli yleisimmin vallalla lääketieteellisissä työryhmissä. Tiimiä johti korkeim-
31
min koulutettu asiantuntija, jonka mukaan kommunikointi ja informaatio tiimissä
etenivät, ja vaikka alemman hierarkian edustajat eivät tätä välttämättä hyväksy-
neet, he kokivat muutoksen aikaansaamisen liian vaikeaksi. Asiantuntijoiden
roolit nähtiin tehtävinä, ja osaamisen arvostus oli riippuvainen hierarkkisesta
asemasta. Toisilta oppimista koettiin saatavan vain hierarkkisesti saman statuksen
omaavilta jäseniltä. Terapia- ja sosiaalityön alueilla sekä jonkin verran myös hoi-
totyössä muodostui integroituneita tiimejä. Tämän tiimifilosofian mukaan eri
asiantuntijat sitoutuivat yhteiseen hoito- ja terapiatyöhön ja halusivat olla tiimin
jäseniä. He tunnistivat myös tiiminjäsenten tehtäväkohtaisia laajempia roolitulkin-
toja, ja heillä oli valmiuksia tehdä roolirajojen ylityksiä. Toisten asiantuntijoiden
työpanosta arvotettiin tasapuolisesti. Keskustelu oli monipuolista ja kaikkien
näkökulmat huomioivaa, mikä tuotti parhaan mahdollisen ymmärryksen potilaasta.
Kaikki asiantuntijat kokivat oppivansa toisiltaan. Elektiivinen filosofia oli ylei-
simmin vallalla mielenterveyspalveluissa. Tiimityö oli pääasiassa yhteistyötä
tarvittaessa, mutta muulloin asiantuntijat työskentelivät pääasiassa itsenäisesti.
Ilmapiiri oli eristäytynyttä, mikä ei mahdollistanut kokonaisvaltaista potilaan tilan
ymmärrystä. Roolit olivat selviä ja määriteltyjä, mikä teki mahdottomaksi roolira-
jojen ylitykset. Keskustelu oli suppeaa vain toisten informoimista, ja oppimista
saatiin vain oman hierarkkisen statuksen tasolta tai ylempää.
Tiimityöhön liittyy myös tiiminjäsenten viralliset ja epäviralliset roolit. Iso-
herranen (2005) näkee rooleissa kaksi ulottuvuutta, tehtäväkeskeinen ja sosio-
emotionaalinen. Epävirallisilla rooleilla, jotka perustuvat persoonallisuuden piir-
teisiin, käyttäytymiseen ja tapoihin, on suurempi merkitys sosioemotionaalisella
alueella. Viralliset roolit perustuvat taas tiiminjäsenen koulutukseen ja ammat-
tinimikkeeseen tai tehtävään ryhmässä.
Farrel ym. (2001) esittävät, että tiimin epävirallinen roolirakenne on riippu-
vainen tiimikulttuurin normittomuudesta. Tiimi kehittyy asteittain muodostumis-
vaiheen normittomuudesta myrskyvaiheen kautta normittumisen ja toiminnan
vaiheeseen. Alkuvaiheen epävirallisia tiimirooleja ovat esimerkiksi supermies,
ihmenainen, tyranni, syntipukki, rauhanrakentaja ja pelle. Muodostumisvaiheen
normittomuudelle, joka voi johtua uudesta muodostuvasta tiimistä, tiimin johta-
juuden vaihdosta tai monen tiiminjäsenen vaihtumisesta, on tyypillistä hämmen-
nys ja yhteisymmärryksen puute tiimin tehtävästä, käytännöistä ja toisten rooleis-
ta. Tiimin johtava jäsen, yleensä hyvin koulutettu asiantuntija, voi tässä vaiheessa
ottaa tiiminjohtajan aseman, ja muut ammattilaiset sopeutuvat tähän. Hänestä voi
tulla tiimin ”supermies” tai ”ihmenainen” tai vaihtoehtoisesti ”tyranni” riippuen
hänen persoonallisista ominaisuuksistaan. Tähän vaiheeseen liittyy myös ”johta-
32
jan apulaisen” rooli, ja siinä henkilö mielistelee johtajaa vähentääkseen jännitteitä.
Myrskyvaiheeseen liittyy tiimin valtataistelut ja erilaiset näkemykset tiimin tehtä-
västä ja toiminnasta. Konflikteja voidaan vältellä ja jännitteet voidaan ilmaista
passiivisella muutosvastarinnalla tai takanapäin valittamisella. Tyrannin rooli on
erittäin merkittävä tässä vaiheessa, ja itse asiassa konfliktit fokusoituvat paljolti
hänen käyttäytymiseensä. Avoin konflikti nousee pintaan, jos tiimin sisältä nousee
koetun vääryyden ja suuttumuksen ”äänitorvi” haastamaan tyrannin auktoriteettia.
Myös muita epävirallisia rooleja nousee esiin jännitteiden nousemisen myö-
tä. ”Rauhanrakentaja” käyttää paljon aikaa valituksien kuunteluun, sovitteluun ja
tiiminjäsenten itsetunnon korjaamiseen yhteenottojen jälkeen. ”Pelle” yrittää
hälventää jännitteitä huumorilla ja nokkeluudella. ”Kutsujen emäntä” tuo tarjotta-
vaa kokouksiin, järjestää kutsuja ja työympäristöä viihtyisämmäksi estääkseen
henkilöiden yhä kasvavaa vieraantumista toisistaan. Tiiminjäsenenä taitamaton-
ta ”syntipukkia” syytetään tiimin toimimattomuudesta. Normittumisvaiheessa
tehokkaan johtajuuden, konsultoinnin, avoimen keskustelun ja neuvottelun kautta
päästään luomaan tiimille normit ja yhteinen päämäärä, mistä rakentuu tiimin
kulttuurillinen perusta. Viimeisessä toiminnan vaiheessa normittomuus on alhais-
ta, tiimiä ohjaa yhdessä luotu kulttuuri, tiiminjäsenet työskentelevät sykleittäin
välillä kokoontuen tarkastelemaan tiimiprosessia, selvittävät konfliktit, kun niitä
esiintyy, ja juhlivat saavutuksia. Tiimin johtajuus vaihtuu kulloinkin selvitettävä-
nä olevan pulman parhaan asiantuntijuuden omaavalle jäsenelle eikä karisman tai
hierarkkisen statuksen mukaan, ja tiimin jäsenten roolit määräytyvät kunkin
osaamisen ja taitojen perusteella. Aikaisemmista epävirallisista rooleista muodos-
tuu kollegiaalinen yhteenliittymä, jossa tiimin jäsenet ovat suhteellisen tasavertai-
sia. Huolimatta tästä tiimin kehittymisestä koulutus ja hierarkkinen status voivat
kuitenkin vaikuttaa siten, että korkeammin koulutetut omaavat merkittävämmän
aseman kuin muut tiimin jäsenet.
Myös Isoherrasen (2005: 40) mukaan tiimiin voi kehittyä tiukka normi, joka
estää moniasiantuntijaisen yhteistyön. Hierarkkisessa tiimissä vain pari asiantunti-
jaa voi olla äänessä muiden kuunnellessa, tai konformistisessa tiimissä kukaan ei
lausu eriävää mielipidettä. Lichtenstein ym. (2012) ovat myös sitä mieltä, että
poikkitieteellisen hierarkkisen tiimin alemman statuksen omaavien jäsenten tu-
kahduttaminen johtaa huonosti toimivaan ja tehottomaan toimintaan. Parhaimmil-
laan moniammatilliset tiimit mahdollistavat työntekijöiden vahvuuksien ja kiin-
nostuksen hyödyntämisen, jonka mukaan tehtävät tiimissä tulisi jakaa. Näin tiimi-
työ tuottaa uusia työmenetelmiä, ajatusmaailma laajenee sekä työtavat muuttuvat
ja monipuolistuvat. (Tanninen ym. 2005.)
33
Tiimityötä pitää myös johtaa. Vaikka tiimi olisi kuinka itseohjautuva, siihen
muodostuu tiiminjohtaja, vaikka häntä ei olisi muodollisesti valittukaan johtajan
rooliin. Myöskään tiimin kilpailua tai professioiden konflikteja ei voida välttää
sillä, että ei määritellä johtajan roolia. (Fletcher 2008.) Øvretveit (1995: 186–187)
luokittelee tiimien kolmenlaista johtamistyyppiä. Ensimmäisen mallin mukaan
puheenjohtajana toimii usein yksi henkilö vain määräajan ja vaihtuu sitten. Pu-
heenjohtajuutta voidaan myös kierrättää. Tämäntyyppisen johtajuuden tehtävänä
on johtaa tiimikokouksia ja vastuu rajoittuu siihen. Toinen johtajuustyyppi on
tiimin koordinaattori, joka johtaa tiimin kokouksia, mutta on vastuussa tiimin
ulkopuolella omalle esimiehelleen tai muulle ulkopuoliselle ryhmälle. Vastuu
rajoittuu toimimiseen tietyllä toimintaperiaatteella. Kolmas johtajuustyyppi on
tiimin toiminnanjohtaja, joka hoitaa johtajuutta omana työnään ja on vastuussa
omalle esimiehelleen. Hänellä on edellisiin johtajatyyppeihin verrattuna enemmän
valtuuksia, ja hän voi esimerkiksi päättää tiimin toimintaperiaatteista ja hyväksyä
tiimin jäseniä.
Autoritäärinen tiimin toiminnanjohtajuus ei näytä olevan Molyneuxin (2001)
mukaan hyvän tiimityön ominaisuus. Hyvin toimiva tiimityö ei tarvitse jäykkiä
kriteereitä eikä tiukkaa ohjeistusta. Positiivisen hyvän tiimityön edellytykset ovat
hänen mielestään henkilöstön persoonalliset ominaisuudet ja sitoutuminen tiimi-
työhön. Työntekijöiden saavutettua ”ammatillisen aikuisuuden” he ovat mukautu-
via, sopeutuvia, joustavia ja avoimia jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan
muiden kanssa. Ratkaisevan tärkeää on tiimin välinen kommunikaatio, mikä vaa-
tii säännöllisiä kokouksia ja palavereita, joissa keskustellaan paljon, suunnitellaan
työtä koko tiimin sekä myös potilaiden ja asiakkaiden kanssa. Tiimillä tulee myös
olla mahdollisuus ja vapaus kehittää ja muokata luovasti omia työmenetelmiä
juuri omalle tiimille sopivaksi. Myös Lichtenstein ym. (2012) ovat samaa mieltä
ja ehdottavat organisaatioiden rakenteisiin muutoksia ja perinteisestä tiimin lääkä-
rijohtajamallista luopumista. Tiimin johtajuuden tulisi perustua pätevyyteen eikä
ammattiin. Hyvä tiimin johtaja edistää avointa ja voimaannuttavaa kommunikoin-
tia ja ehkäisee hierarkkisia vuorovaikutussuhteita. Tutkijoiden mukaan tällä on
yhteys tiimin vaikuttavuuteen.
2.1.3 Verkostotyö
Verkostomaisessa työssä on työskennelty jo siitä lähtien, kun moniammatillinen
järjestelmä on muodostunut. Verkostoyhteistyö ei kuitenkaan suju useinkaan toi-
votulla tavalla. Verkostoyhteistyön suunnittelun ja arvioinnin lähtökohtana on
34
koko palveluketjun koordinointi ja tuntemus. Eri alueiden ja asiakkaiden tarpeet
tulee tunnistaa sekä tuntea eri palveluntuottajien tarjoamat palvelut. Koko palve-
luketjun vahvuus on sitä tukeva yhteistyöverkosto. (Øvretveit 1995, Pönkkö
2004). Seikkulan ja Arnkilin (2009) mielestä koulutus ja hyvät käytännöt edistä-
vät ja tukevat toimintaa, mutta erityisesti yhteistyötä tulisi pohtia monitoimijaisen
kohtaamisen dialogeina ja erityisesti asiakas huomioiden.
Tärkeintä tässä kokonaisuudessa on, että asiakasperheelle olisi nimettynä ko-
konaisjärjestelyistä vastaava henkilö. Hän hoitaa yhteydet työntekijöihin ja koor-
dinoi palveluita eri vaiheissa, tai koordinaatiohenkilö voi vaihtua palveluketjun
eri vaiheissa. Vastuuhenkilö voi itse osallistua myös palveluiden tuottamiseen, tai
vastuuhenkilöt voivat muodostaa oman erikoistuneen tiiminsä. Ihanteellisinta
hoidon jatkuvuuden ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta olisi, jos perheelle voi-
taisiin taata oma koordinaatiosta vastaava henkilö koko palveluprosessin ajaksi.
(Øvretveit 1995: 97.) Myös Jaatinen ym. (2003) ovat sitä mieltä, että kokonaisuu-
den hallinnan ja asiakkaan luottamuksen saavuttamiseksi palveluita tulisi koordi-
noida yksi keskeinen henkilö. Varsinkin lasten, nuorten ja perheiden hämmentä-
vän monimutkaisiin tai joskus umpikujiin johtaviin tilanteisiin on kehitetty ver-
kostotyön interventiona ennakointidialogi, joka on keino toteuttaa kaikkien yhtei-
siä verkostokokouksia niin, että osanottajat löytävät tapoja koordinoida yhteis-
toimintaansa. Verkostokokouksissa käytetään ulkopuolista työparia vetäjinä, joilla
ei ole kytköksiä käsiteltävään asiaan. Tärkeintä työmenetelmässä on positiivien
tulevaisuuteen tähtäävä ote ja kuulluksi tuleminen sekä toisten kuuleminen, mikä
voi vaikuttaa voimaannuttavasti. (Seikkula & Arnkil 2009.)
Tanninen ym. (2005) näkivät moniammatillisella tiimi- ja verkostotyöllä
mahdollistuvan varhaisen puuttumisen perheiden ongelmatilanteeseen. Perhettä
pystyttiin tukemaan kokonaisvaltaisesti ja perhe saatiin nopeasti sen tarpeiden
mukaisiin palveluihin. Avoin vuorovaikutus kaikkien yhteistyötahojen kanssa
osallisti myös perheen itsensä yhteistyöhön.
Verkostoyhteistyössä on myös haasteita, jotka voidaan hoitaa hyvällä suunnit-
telulla ja yhteisillä toimintaperiaatteilla. Yleisimmin nostetaan yhteistyön esteeksi
ajanpuute. Tällöin ei ehditä suunnitella yhteistyönrakenteita, kuten viestintää,
kirjaamisia ja säännöllisiä kokouksia ja palavereita, jolloin yhteistyö hankaloituu
entisestään. Koko verkoston pitäisi ymmärtää, että yhteistyö helpottaa jokaisen
ammattilaisen työtä ja tuottaa vaikuttavampaa asiakastyötä. Yhteistyön rakentei-
den suunnitteluun käytetty aika säästää moninkertaisesti myöhempää työtä. Ver-
kostossa voi toimia useita osa-aikaisia työntekijöitä, jolloin osallistuminen työs-
kentelyyn on vähäisempää kuin kokoaikaisilla työntekijöillä. Näissä tapauksissa
35
on tehtävät jaettava suhteessa käytettävään aikaan ja yhä tärkeämpää on pitää
yhteistyökokouksia, että kaikki pysyvät ajan tasalla tiedostuksessa. Hyvin suuret
verkostot (yli viisitoista jäsentä) eivät enää ole tehokkaita, ja yhteisen ajan löytä-
minen voi olla haasteellista. Myös asiakasperheen näkökulmasta suurten yhteis-
työkokousten anti voi jäädä vähäiseksi. (Øvretveit 1995.) Pahimmillaan tämä voi
johtaa siihen, että suuri työryhmä ratkaisee viranomaistyönä asiakkuuden ongel-
mia, mutta itse asiakkaan ongelma jää ratkaisematta (Kokko 2003).
Palveluketjussa asiakasväestö voi olla erilainen eri ammattilaisilla ja vähentää
yhteydenpitoa. Yleensä suurissa organisaatioissa eri ammattilaisilla on myös eril-
liset toimitilat, jolloin yhteistyötä varten tarvitaan aina erillisiä järjestelyitä. Näi-
hin ongelmiin ratkaisuna voisi olla esimerkiksi alueellinen työskentely. Suurimpia
esteitä yhteistyölle aiheuttavat epäselvät roolit ja epätietoisuus tapausten koor-
dinoinnista. Yleisimmin selvitetään asiaa kysymällä asiakasperheeltä muiden
ammattilaisten osallisuudesta, mutta tämä on ehkä jo vaatinut turhan ylimääräisen
käynnin tai yhteydenoton asiakkaaseen. Tehokkaampaa olisi sopia vastuuhenki-
löstä, joka koordinoisi toimintaa. (Øvretveit 1995: 262–269.) Seikkulan ja Arnki-
lin (2009) mukaan mitään yhteistyöverkostoa ei tulisi järjestää ilman asiakasper-
heen läsnäoloa. Pelkkä asiakkaan mukaan kutsuminen ei vielä riitä, vaan ammatti-
laisten toimintatapa tulee myös olla asiakaskeskeinen. Heidän mielestään myös
asiakkaan läheisverkosto tulee kutsua mukaan tuomaan oma näkemys ja panos
ongelmien ratkaisuun. Näin saavutetaan todellista yhteistä, jaettua moniasiantun-
tijuutta ammattilaisten ja maallikoiden kesken.
Tärkeää on myös kunkin ammattilaisen tiedotus muille yhteistyökumppaneil-
le omasta toiminnasta. Erilaiset toimintaperiaatteet tuovat ongelmia yhteistyöhön.
Näistä pitäisi pystyä sopimaan verkostossa, koska tehokas työskentely edellyttää
yhteisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Palveluketjun eri ammattilaiset vastaa-
vat myös eri esimiehille toiminnastaan. Tämä edellyttää myös eri toimialojen
johdoilta yhteisiä sopimuksia ja suunnitelmia. (Øvretveit 1995: 262–269.)
Tiimi- ja verkostotyöskentely vastaa aikamme haasteisiin vallan ja vastuun
siirtymisellä organisaation alemmille tasoille kohti tasa-arvoisempaa työkulttuuria.
Suuren organisaation ongelmana voi olla byrokraattisen päätöksenteon hitaus
estämässä joustavaa asiakastyötä. Tiimit ja verkostot mahdollistavat asiakkaan
hoitopolun tarkastelun yli sektori- ja hallintorajojen, mikä vaatii tehokasta tiedo-
tusta, tiedonsiirtoa ja sopimuksia päällekkäisen työn ja resurssien tuhlauksen
välttämiseksi. (Isoherranen ym. 2008: 87.) Verkostomaiset työskentelytavat haas-
tavat myös perinteiset asiantuntijajärjestelmät pohtimaan tasa-arvoisuutta suhtees-
sa asiakasperheisiin. Ammattilaiset ovat olleet korkeammassa asemassa auttamis-
36
tilanteessa ja valtasuhteissa. Asiakkaan ja ammattilaisen asemat muuttuvat, mutta
peruslähtökohtana on edelleen, että asiakas hakee tai lastensuojelutilanteissa voi
olla pakotettu hakemaan apua pulmiinsa ja ammattilainen vastaa siihen perusteh-
tävänsä tai ammatinharjoittamisensa puitteissa. Dialoginen verkostotyö ei sinäl-
lään poista valtasuhteita, mutta kaikkia osapuolia sitouttava tuloksellinen verkos-
toyhteistyö edellyttää pohtimaan dominoivan hallinnan käyttöä. (Seikkula & Arn-
kil 2009.)
2.1.4 Yhteistyökumppanuus
Yhteistyökumppanuutta on säännelty Suomessa lailla. Kunnan tehtäviin kuuluu
pyrkimys edistää kunnan asukkaiden hyvinvointia, osallistumis- ja vaikuttamis-
mahdollisuuksia ja kestävää kehitystä alueellaan (Kuntalaki 365/1995). Yhteis-
toimintavelvoitteita hallinnonalojen yhteistyölle sekä velvoitteita lasten vanhem-
pien kanssa tehtävälle yhteistyölle sisältyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon
lainsäädäntöön (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, VNa 338/2011, Valtioneuvoston
asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja
nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta, Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989,
Nuorisolaki 72/2006, Liikuntalaki 1054/1998, Perusopetuslaki 628/1998, Laki
lasten päivähoidosta 36/1973, Lastensuojelulaki 417/2007, Lukiolaki 629/1998,
Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, Päihdehuoltolaki 41/1986). Vaikka
nämä lainsäädännön yhteistyövelvoitteet ovat olleet jo vuosikymmeniä olemassa,
rakenteellisia ratkaisuja tai työmenetelmiä käytännön yhteistyön tekemiseen on
painotetummin ryhdytty kehittämään vasta viime vuosina. (Viitala ym. 2008.)
Myös lait ja asetukset terveydenhuollon ammattihenkilöistä ja potilaan asemasta
ja oikeuksista (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559 ja asetus
1994/564, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785) määrittelevät yhteisiä
vastuita ja velvollisuuksia yhteistyökumppanuudessa. Tavoitteena on helpottaa
terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyötä ja tarkoituksenmukaista käyt-
töä. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus laatia ja säilyttää poti-
lasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyviä tietoja. Yhteistyön esteeksi on
usein tarjottu tätä salassapitovelvollisuutta, mikä säilyy ammatinharjoittamisen
päättymisen jälkeenkin. Toimintaan tulee kuulua avoimuus, eikä potilaan selän
takana saa toimia. Mahdollisuuksien mukaan potilaan tulee olla aina läsnä, kun
hänen asioitaan käsitellään. Tiedonsiirtoon on kysyttävä aina lupa (Pennanen
2008: 194–199).
37
Myös perhetyön kumppanuuden määrittelyssä kuten yleensä terveydenhuol-
lossa on kyse yhteisestä vastuunotosta ja tähän luoduista yhteisistä toimintaedel-
lytyksistä. Keskeistä on yhteinen visio pyrkimyksille, yhteisesti asetettu tavoite,
sopiminen, yhteistyö ja keskinäinen luottamus. Kumppanuus voidaan nähdä yh-
teisten voimavarojen kokoamisena ja toiminnan koordinoimisena, mikä edellyttää
verkostoivia yhteistyörakenteita. Kumppanuus-käsite koostaa lapsi- ja perhepal-
velujen kokonaisuuden ja sovittaa yhteen eri toimijoiden tekemän työn ja osaami-
sen. Kumppanuus-käsite voimistaa myös kansalaisyhteiskunnan merkitystä hy-
vinvoinnin edistämisessä. Yhteistyösuhteena kumppanuus toimii, kun siitä on
sovittu suullisesti tai kirjallisesti tai se perustuu rakenteellisiin ratkaisuihin. (Viita-
la ym. 2008: 25, Petri 2010: 79). Kumppanuussopimuksien laatiminen on vielä
kuitenkin harvinaista Suomessa (Halme ym. 2012: 45.)
Yhteistyökumppanuus perheiden kanssa, joiden lapsilla on monenlaisia pit-
käaikaissairauksia ja arkielämän ongelmia, on erityisen tärkeää ja haasteellista.
Terveydenhuoltojärjestelmällä on hyvät valmiudet toimia akuuteissa tilanteissa,
mutta pitkäaikaissairauksien hoidossa ja tuessa tarvitaan erityisesti integroituneita
palveluita, jotta yhteistyökumppanuus toimii perheiden kanssa. (Murphy ym.
2011.) Collinsin ja McCrayn (2010) mukaan lasten ja nuorten palveluissa merkit-
täviksi haasteiksi nousivat erilaisuus ja kumppanuudessa työskentely sekä kilpai-
levat tarkoitukset ja tavoitteet. Yhteistyölle on myös tärkeää tunnistaa perheen
oma terveyskäsitys huomioiden perheen jäsenten erilaisuus. Perheen kyky käsitel-
lä koko perheeseen liittyviä kysymyksiä, tuen tarpeen tunnistamistaidot ja huoleh-
timisvastuun jakautuminen voivat vaihdella. (Häggman-Laitila & Pietilä 2007.)
Toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa on lapsiperheiden hyvinvointipalveluiden
rakenteita, yhteistyö- ja toimintamalleja, jotka hyvin toimiessaan mahdollistavat
perheen vaikeidenkin ongelmien, kuten synnytyksen jälkeisen masennuksen tai
perheväkivallan tai lasten kaltoinkohtelun, tunnistamisen (Tammentie ym. 2009,
Inkilä ym. 2013, Tammentie ym. 2013, Paavilainen & Flinc 2013). Tärkein
kumppanuusyhteistyön edellytys on luottamuksellisen suhteen rakentaminen
ammattilaisten ja asiakasperheen välille, mikä vaatii riittävästi aikaa ja ammatti-
laisten valmiuksia yhteistyöhön sekä asiakasperheen asennetta ottaa apua vastaan.
Silloin vaikeitakin ongelmia uskalletaan rohkeasti ottaa esille ja palvelujen tarve
ja tarjonta kohtaavat vaikuttavaksi tueksi perheelle. (Häggman-Laitila 2002,
Häggman-Laitila & Pietilä 2007.) Tärkeää on myös pohtia, miten ammattilaiset
puhuvat vanhemmille. Yksi tärkeimmistä, mutta vähemmän tutkituista aiheista on
kommunikaatiotaidot, jotka vaikuttavat perheen sitoutumiseen palveluihin ja
ohjauksen vastaanottamiseen ammattilaisilta (Forrester ym. 2007). Blau ym.
38
(2010) esittivät keinoja, joilla saadaan aikaan positiivisia tuloksia sijoitettujen
nuorten, heidän perheidensä, palveluntuottajien, virkamiesten ja päättäjien kesken.
Yhteistyökumppanuutta lisääviä tekijöitä olivat perheiden ottaminen kokemusasi-
antuntijoina mukaan kehittämisohjelmiin, toimintakäytännöt, joissa osallistetaan
perheet ja nuoret mukaan, perheystävällisten olosuhteiden luominen ja koulutus-
ja oppimismahdollisuuksien luominen perheenjäsenille, perheiden tukeminen
pysymään tukipalveluiden piirissä, perheenjäsenten ja nuorten osallistaminen
työryhmätyöskentelyyn, hyvien käytäntöjen tai näyttöön perustuvien toimintamal-
lien käyttöönotto ja dialogin edistäminen perheiden, nuorten, virkamiesten, sijais-
organisaation, yhteisön ja kansalaisten välillä sekä toimintapolitiikoiden ja -
käytäntöjen ja rahoitusmuotojen toimeenpano.
Yhteistyösuhde muodostuu organisaatioiden, palveluiden, toimijoiden ja
myös yksilöiden välille. Toimintakulttuurin on silloin muututtava ja uudistuttava
vuorovaikutteiseen yhteistyöhön perustuvaan ajattelutapaan ja ammatilliseen
orientaatioon. Työotteen tulee olla perhelähtöistä ja moniasiantuntijaista. Kump-
panuus nimenomaan saa aikaan yhteistä moniasiantuntijuutta, jossa eri ammatti-
ryhmien ammatillisuus ja osaaminen nivoutuvat yhteen muiden toimijoiden
osaamisen kanssa. Kumppanuuden keskeisenä toimijana on itse perhe, joka on
asiantuntija itseään koskevissa asioissa. Näin kumppanuus yhteisöllisyyden ra-
kentamisena korostaa perheiden osallisuutta toimintaan, sen toteuttamiseen ja
kehittämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008.)
2.2 Perhetyö
Perhetyö esiintyy puheessa kaikkien tuntemana ja luonnollisena työskentelytapa-
na perheiden kanssa. Perhetyön käytännöt ovat kuitenkin hyvin kirjavia, ja kuvaus
perhetyöstä voi olla hyvin yleisluontoista tai toisaalta hyvin tarkkaa ja yksityis-
kohtaista. (Heino ym. 2000.) Perhetyön yhteydessä voidaan puhua myös hoito-
työn käsitteistä perhekeskeinen tai perheisiin liittyvä hoitotyö (family focused
care, family-centered care, family-related care) tai perhehoitotyö (family nursing
tai family health care nursing), mutta käsitteet eivät ole tarkkaan määriteltyjä
suomen kielessä. Myös käsite perhe voi saada erilaisia merkityksiä, jos sen mää-
rittelyä laajennetaan biologisen ja lainmukaisen määrittelyn lisäksi esimerkiksi
yksinasuviin, joiden tilanteeseen voivat suuresti vaikuttaa läheiset ystävät tai
naapurit. (Åstedt-Kurki 2010.) Perhehoitotyön näkökulma on myös tärkeä yleensä
hoitotyössä, jossa yksilön terveys ja hoito liittyvät aina taustalla olevaan perheyh-
teisöön ja päinvastoin (Tomlinson & Åstedt-Kurki 2008, Åstedt-Kurki 2010).
39
Friedmann (1989) määrittelee perhehoitotyötä kolmella tasolla. Yksilökeskeisessä
perhehoitotyössä perheenjäsen kohdataan osana perheyhteisöään, joka voi tukea
hoitotyötä. Hoidon kohteena on yksilö, mutta muistakin perheenjäsenistä voi tulla
asiakkaita esimerkiksi hoitotyöhön osallistumisen kautta. Seuraavalla perheen-
jäsenten välisellä tasolla hoitotyön kohteena on koko perhe, mikä vaatii tietoa
esimerkiksi perheen dynamiikasta, päätöksenteosta ja perheenjäsenten rooleista.
Kolmas perhehoitotyön taso on perhesysteeminen hoitotyö, jossa koko perhe
nähdään rakenteellisena ja toiminnallisena systeeminä osana laajempaa ympäris-
töään. Duhamel (2010) ehdottaa nimenomaan kehittämään perhesysteemistä hoi-
totyötä edistämällä ja vahvistamalla teorian, tutkimuksen ja käytännön toiminnan
synkronointia.
Perhetyö on ideologialtaan perhekeskeistä toimintaa, jota voidaan soveltaa
kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Perhekeskeinen toiminta on yläkäsite perhe-
hoitotyölle tai perhekeskeiselle hoitotyölle. (Hakulinen ym. 1999.) Rantalan
(2002) mukaan perhekeskeisen toiminnan ulottuvuudet ovat koko perheen huo-
mioiminen, perheen asiantuntijuuden kunnioittaminen, tiedon ja vastuun jakami-
nen sekä vanhempien mielipiteen kysyminen. Työn suunnittelulla ja perheen tar-
peista lähtevillä yksilöllisillä tavoitteilla ja hoitotyöllä pyritään perheen hyvin-
vointia lisäävään vaikuttavaan työhön. Perhetyö peruspalveluissa on ennalta eh-
käisevää perhetyötä, jossa perhettä autetaan saamaan esille omat voimavaransa ja
tukiverkostonsa, esimerkkinä neuvolan tai päivähoidon perhetyö ja kotipalvelu.
Lapsiperheet tarvitsevat monenlaista terapeuttista ja sosiaalista tukea muun muas-
sa vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen ja hoitoon, parisuhdeongelmiin ja sosiaa-
liseen verkostoon (Häggman-Laitila 2003, Walker 2003). Pelkonen ja Hakulinen
(2002) määrittelevät voimavaroja vahvistavassa mallissa perhehoitotyöhön per-
heestä itsestään lähtevää voimaantumisprosessia. Tämä mahdollistuu, kun perhet-
tä tuetaan voimaannuttavilla työmenetelmillä luottamuksellisessa ja kumppanuu-
teen perustuvassa yhteistyösuhteessa. Prosessin tärkein tekijä on toimiva ja luot-
tamuksellinen yhteistyösuhde, minkä ennakkoehtoina ovat sekä perheen että ter-
veydenhoitajan senhetkinen voimavaraisuus kuormittavien ja voimia antavien
tekijöiden suhteessa. Terveydenhoitajien työtilanteen tulee olla riittävästi resurs-
soitu, jolloin he jaksavat paneutua lapsiperheiden asettamiin haasteisiin. Työhön
tarvitaan ammatillista ja sosiaalista tukea sekä myös arvostusta ja tukea johdolta.
(Kuorilehto & Paasivaara 2008). Perhekeskeinen työ edellyttää syvällistä ymmär-
rystä perheen terveyden merkityksestä monesta eri näkökulmasta. Terveysnäkö-
kulma perhesysteemissä riippuu perheen biopsykososiaalisista tekijöistä sekä
taustalla vaikuttavista kokemuksista terveydenhuollon kanssa. Perheen sitoutu-
40
mista ja luottamusta tarjottuun tukeen edistävät työmenetelmät, joissa tunniste-
taan perhettä rasittavat tekijät ja jotka lisäävät osaamista perheen luottamuksen
rakentamiseen. (Peden-McAlpine ym. 2004, Tomlinsson ym. 2011.) Organisaa-
tiolähtöiset ja strukturoidut palvelut eivät välttämättä kohtaa perheiden tarpeita
(Rytkönen 2013). Avis (2007) tutki perheiden näkökulmasta syitä, miksi perheet
osallistuivat tai kieltäytyivät tarjotusta tuesta. Yleensä perheet olivat tyytyväisiä
saatuun apuun ja kokivat sen hyödyllisenä, mutta kieltäytyivät esimerkiksi luot-
tamuksen puutteen tai leimautumisen pelon vuoksi. Kohtaamattomuus asiakas- ja
perhetilanteissa sekä työntekijävaihdokset voivat myös johtaa perheiden sitoutu-
mattomuuteen tarjottuun tukeen ja apuun (Rytkönen 2013).
Tässä tutkimuksesssa tarkoitan perhetyöllä kaikkea sitä yhteistyötä lapsiper-
heiden kanssa, jota tehdään sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluissa (esimer-
kiksi neuvola ja kouluterveydenhuolto) ja erityispalveluissa (esimerkiksi lasten-
suojelu ja lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut). Seuraavassa alaluvussa 2.2.1
kuvaan perhetyötä käytännön toimintatapana ja lakisääteisenä osana suomalaista
ja pohjoismaista sosiaali- ja terveystoimen palvelujärjestelmää. Toisessa alaluvus-
sa 2.2.2 käsittelen perhetyön kehittämistä keskusteluavaruuden kolmen pääulottu-
vuuden mukaan (käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä raken-
teet ja prosessit) ja joiden kehittämishaasteet nousevat tiimi- ja verkostotyöstä
sekä yhteistyökumppanuudesta.
2.2.1 Perhetyö osana palvelujärjestelmää
Suomen lainsäädäntö määrittelee perhetyötä ja sen järjestämisen velvoitetta kun-
nille, ei tosin selkeästi sen toteuttamistapaa. Neuvola-, koulu- ja opiskelupalvelui-
hin sisältyvät vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen, lapsen ja
nuoren erityisen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja lapsen, nuoren tai koko
perheen tukeminen toimien yhteistyössä vanhempien ja muiden toimijoiden kans-
sa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää keskittää
erityisen tuen tarpeessa oleviin lapsiin ja nuoriin sekä heidän perheisiinsä (VNa
338/2011). Lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja
monipuoliseen kehitykseen sekä tarvittaessa erityiseen suojeluun. Kunnan on
tarvittaessa järjestettävä erityisen tuen tarpeessa lapsia ja nuoria tukevaa toimin-
taa. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja
huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja tarjottava perheille apua riittävän varhain
ja ohjattava tarvittaessa lastensuojelun piiriin. (Lastensuojelulaki 417/2007.)
Kunnan on muun muassa edistettävä ja ylläpidettävä perheen sosiaalista turvalli-
41
suutta ja toimintakykyä ja järjestettävä niitä tukevia palveluita (Sosiaalihuoltolaki
710/1982). Myös päihteitä käyttävälle henkilölle ja hänen perheelleen ja muille
läheisille on järjestettävä palveluita siinä laajuudessa kuin tarve edellyttää (Päih-
dehuoltolaki 41/1986). Myös lasten päivähoito tukee perheitä niiden kasvatusteh-
tävässä. Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen kokonais-
valtaista hyvinvointia. Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito,
kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (So-
siaali- ja terveysministeriö 2002) ja sen linjausten pohjalta laaditussa Varhaiskas-
vatussuunnitelman perusteissa (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-
keskus 2005) määritellään varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun kehittämisen
suuntaviivat ja toiminnan tavoitteet.
Kuntatasolla perhetyötä voidaan järjestää eri toimialoilta käsin. Sosiaali- ja
terveystoimeen sijoittuvat lastensuojelun ja kodinhoidon perhetyö sekä tervey-
denhuollon ja perheneuvoloiden perhetyö. Varhaiskasvatuksen perhetyöstä ja
kouluissa toteutettavasta perhetyöstä vastaa puolestaan usein sivistys- ja opetus-
toimi. Myös seurakunnilla ja järjestöillä on tarjolla erilaisia perhetyön muotoja
erilaisiin tarpeisiin. Tunnetuimpia järjestöjen perhetyön palveluita ovat Ensi- ja
turvakotien liiton Alvari-perhetyö (Niemi 2008) ja Mannerheimin lastensuojelulii-
ton perhetyö. Järjestöjen perhetyön palveluita kunnat hankkivat ostopalveluina
täydentämään omaa tuotantoa.
Uusimäki (2005) jaottelee selvityksessään perhetyötä osana palvelujärjestel-
mää, moniasiantuntijaisena verkostoyhteistyönä, perhekeskeisenä tai -lähtöisenä
työotteena ja perhetyön interventioina perheeseen. Kotipalveluksi kutsutaan per-
hetyötä, jossa tehdään vähiten interventiota. Seuraavat intervention vahvuusalueet
ovat monimuotoinen perhepalvelu tai perhetukipalvelu ilman lastensuojelun asi-
akkuutta, monitasoinen perhetyö yleensä lastensuojelun asiakkuuden myötä sekä
korjaava perhetyö lähinnä sijaishuollossa. Kaikesta tästä käytetään nykyisin kui-
tenkin hyvin yleisesti nimitystä perhetyö. Haasteiksi muodostuu, miten perhe itse
tulee huomioiduksi tässä moniammatillisessa verkostossa ja tukehtuuko se joissa-
kin tapauksissa avun alle. Huomioitava olisi myös ne perheet, jotka eivät joistain
syystä pääse minkään perhetyön piiriin. Suunnitelmaa vaatii myös, miten erityis-
palvelujen ja peruspalvelujen perhetyö kohtaavat toisensa ja miten moniasiantun-
tijainen yhteistyö onnistuu eri tahojen välillä. Heinon (2008) selvityksessä päädy-
tään jäsennysehdotuksiin, jossa eriytetään perhepalvelun ja perhetyön käsitteet.
Peruspalveluiden yhteydessä järjestetyistä perhepalveluista käytettäisiin esimer-
kiksi nimityksiä neuvolan perhetyö, varhaiskasvatuksen perhetyö ja koulun perhe-
työ. Lastensuojelun perhetyön käsite toimisi taas juridishallinnollisena sateenvar-
42
jokäsitteenä nimenomaan lastensuojelun kontekstissa tapahtuvalle moniasiantun-
tijaiselle, monimuotoiselle perhetyölle. Perhetyön ja -kuntoutuksen interventioilla
erityispalveluissa, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluissa, pyritään myös otta-
maan hoidossa huomioon koko perhe ja vanhemmuus, jolloin voidaan puhua
ennaltaehkäisevästä perhetyöstä korjaavissa palveluissa.
Perhetyö liittyy myös osaksi perhekeskustoimintaa, mikä on ollut viime vuo-
sien valtakunnallinen kehittämiskohde perheiden palveluissa. Kansallisen Kaste
2012–2015 -ohjelman yhtenä tavoitteena lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta
on nimenomaan kehittää perhekeskustyyppistä toimintaa Suomessa. Perhekes-
kuksiin on koottu monipuolisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluita. Monia-
lainen perhekeskus sisältää äitiys- ja lastenneuvolan, avoimen varhaiskasvatuksen
ja ennalta ehkäisevän sosiaalitoimen ydinpalvelut. Muita malleja ovat hyvinvoin-
tineuvolatyyppinen perhekeskus, jossa neuvolapalveluita on vahvistettu ehkäise-
villä sosiaalipalveluilla. Avoimen varhaiskasvatuksen perhekeskuksessa taas on
varhaiskasvatuksen palveluita vahvistettu ehkäisevillä sosiaalipalveluilla. Erikois-
tunut perhetukikeskus puolestaan tarjoaa vain erityis- ja erikoispalveluita lapsen,
nuoren ja perheen psyykkiseen ja terveydelliseen hyvinvointiin, kuten lasten- ja
nuorisopsykiatrisia palveluita ja/tai päihde- ja mielenterveyspalveluita. Palvelut
voivat olla keskitettyinä samoihin toimitiloihin, tai ne voivat sijaita omissa toimi-
pisteissään. Perhekeskuksen tavoitteena on yhdistää ammattilaisten ja kolmannen
sektorin toimijoiden osaamista ja asiantuntijuutta. Yhteistyö seurakunnan, lapsi-
ja perhejärjestöjen ja muun kolmannen sektorin kanssa pohjautuu sopimuspohjai-
seen kumppanuuteen. Perhekeskuksessa hyödynnetään lapsi- ja perhelähtöisiä
työ- ja toimintakäytäntöjä. Perhekeskuksen tavoitteena on auttaa samassa elä-
mänvaiheessa eläviä pikkulapsiperheitä solmimaan sosiaalisia verkostoja ja toi-
mimaan toisilleen vertaistukena. Perhekeskuksessa ammattilaisten työskentelyä
ohjaa kunnioittava, vanhempia, vanhemmuutta sekä lasta ja lapsuutta arvostava
työote. Työn tavoitteena on vahvistaa vanhempien kykyä ja taitoja toimia lastensa
kanssa. Lapsi- ja perhelähtöisiä hyviä käytäntöjä ovat mm. perhevalmennusmalli,
kotikäyntityö, perhetyö, vanhempien vertaisryhmät ja perhekahvilatoiminta. (So-
siaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Halme ym. 2010, Sosiaali- ja
terveysministeriö 2012.)
Suomi tekee lapsi- ja perhepolitiikassa yhteistyötä muiden Pohjoismaiden
kanssa. Kaikissa Pohjoismaissa perheiden elinolot ja vanhemmuuden haasteet
ovat samanlaisen muutosprosessin vaiheessa, joten yhteisesti etsitään ratkaisuja
monipuolisesti vanhemmuuden tukemiseen. Ensimmäinen pohjoismainen perhe-
keskuskonferenssi järjestettiin Ruotsissa vuonna 2005 ja toinen Suomessa vuonna
43
2010 ja kolmas Norjassa vuonna 2013. Norjan konferenssi käsitteli yhtenä teema-
na ammatillisen yhteistyön merkitystä perheiden varhaisessa tukemisessa. Poh-
joismainen perhekeskusosaaminen on koottu yhteen skandinaaviseksi julkaisuksi
Familjecenter i Norden - en resurs för barn och familjer, ja suomalaista perhekes-
kustyötä kuvaa Perhekeskukset Suomessa -raportti. Pohjoismaiden lisäksi perhe-
keskuksia kehitetään myös Euroopassa ja useissa muissa maissa. (Kekkonen ym.
2011, Halme ym. 2010.)
2.2.2 Perhetyön kehittäminen
Kansainvälisessä kirjallisuudessa perhetyön kehittämistä on tutkittu eri organisaa-
tioiden näkökulmista, usein esimerkiksi lastensuojelussa (Bell 2001, Zimmerman
ym. 2003, Harlow & Shardlow 2006, Forrester ym. 2007, Kemp ym. 2009, Potito
ym. 2009, Blau ym. 2010, Feng ym. 2010, Theakstone-Owen 2010, Wall ym.
2010). Coll ym. (2010) ovat selvittäneet koordinoitujen palveluiden vaikuttavuut-
ta oikeusprosesseissa olevien asiakkaiden ja heidän perheidensä palveluissa ja
Green ym. (2008) lastensuojelun ja oikeuslaitoksen yhteistyötä. Perheiden kanssa
tehdyn yhteistyön kehittämistä on tutkittu myös mielenterveystyön kontekstissa
(esimerkiksi Barnes ym. 2000, Babour ym. 2002, Larkin & Callaghan 2005),
vammaisten, moniongelmaisten ja erityisen tuen tarpeen lasten ja heidän per-
heidensä parissa (esimerkiksi Watson ym. 2002, Naar-King ym. 2002, Halliday &
Asthana 2004, Morrow ym. 2005, Malin & Morrow 2007, Seden 2008, Hingley-
Jones & Allain 2008) ja tietyn diagnoosin (esimerkiksi Hague & Kovacich 2007)
tai profession (esimerkiksi Frost ym. 2005, Marsh 2006) näkökulmista.
Yhteistyön haasteet näyttävät kansainvälisesti olevan hyvin samankaltaisia
kuin suomalaisessa yhteiskunnassakin huolimatta palvelurakenteen erilaisuudesta.
Perhepalvelujen kehittämisessä keskeistä on ennalta ehkäisevien palvelurakentei-
den, työtapojen ja työmenetelmien käyttöön ottaminen ja kehittäminen. Palvelu-
rakenteessa on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti palveluketjujen rajapintoja,
kuten perus- ja erityispalveluiden liitoskohtaa. Perhepalveluiden kehittämiseen
liittyy saumattomasti toimiva yhteistyö eritasoisten palveluiden välillä. Tavoittee-
na tulee olla sosiaali- ja terveystoimen ja opetustoimen keskinäisen yhteistyön
tiivistäminen ja perhepalveluiden moniasiantuntijaisten yhteistyörakenteiden,
toimintatapojen ja työmenetelmien kehittäminen ja uudistaminen. Tämä julkisen
sektorin perustyö tulee myös kytkeä monitoimijaiseen perhepalveluverkostoon.
Moniammattilaisuudesta on kehityttävä moniasiantuntijuuteen ja löyhästä, satun-
naisesta verkostotyöstä on päästävä suunnitelmalliseen ja aitoon yhteistyökump-
44
panuuteen. Näin muodostuvat laajat ja monipuoliset palvelukokonaisuudet vaati-
vat koordinointia, sillä varsinkin ennaltaehkäisevän perhetyön alueella voi muo-
dostua päällekkäistä toimintaa. Perhetyöhön liittyy myös vahva yhteistyö eri am-
mattiryhmien välillä yli sektorirajojen, ja perinteisten käytäntöjen uudistaminen
vaatii kaikilta toimijoilta omien asenteiden huomiointia ja valmiutta muuttaa toi-
mintatapojaan sekä johtamisen rakenteita. Myös ammatillinen peruskoulutus ja
täydennyskoulutus luovat perustan moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Uusimäki
2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Heino 2008, Viitala ym. 2008.)
Seuraavaksi olen avannut perhetyön kehittämisen haasteita keskustelua-
varuuden pääulottuvuuksien, käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen
sekä rakenteet ja prosessit, mukaan.
Käsitykset ja vuorovaikutus
Sosiaali- ja terveydenhuollon perhepalveluiden verkostoyhteistyössä tarvitaan
monenlaista osaamista, johon eri alojen ammattilaiset tuovat oman asiantunte-
muksensa ja erityisosaamisensa yhteiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan suju
mutkattomasti, mutta on jopa edellytys sille, että yhä vähenevät resurssit saadaan
hyödynnettyä tehokkaasti (Isoherranen ym. 2008, Isoherranen 2012). Ehkä suu-
rimmat vaikeudet jakautuvat monitoimijaisuuden ja erilaisuuden koordinointiin,
kilpaileviin tavoitteisiin sekä ammattilaisten välisiin suhteisiin ja kumppanuuteen
vanhempien ja lasten kanssa. (Harlow & Shardlow 2006, Collins & McCray
2012.) Haasteita ammattilaisten yhteistyön onnistumiselle luovat yksilölliset teki-
jät, ammattiryhmien arvot ja asenteet, ammatillinen kulttuuri, vuorovaikutukseen
ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ongelmat, tiimin jäsenten erilaiset tulkinnat tiimi-
työstä, toisten työn tuntemus ja luottamus toisten ammattilaisten tekemään työhön
(Freeman ym. 2000, Molyneux 2001, Pönkkö 2004, Tanninen ym. 2005, Hägg-
man-Laitila & Pietilä 2007, Kvarnström 2008). Tosin ei pidä aliarvioida myös-
kään innostuneiden yksittäisten moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneiden
tiiminjäsenten positiivista vaikutusta. Asiantuntemus ja innokkuus voivat rohkais-
ta muita yhteistyöhön ja nujertaa passiivista ja aktiivista muutosvastarintaa ja
poistaa organisaatiosta johtuvia esteitä suotuisalle kehitykselle. (Freeth 2001,
Molyneux 2001.) Loorbachin ja Rotmansin (2010) mielestä kehittäjien voimaan-
nuttaminen ja tukeminen ovat kaikkein tärkeintä muutoksen läpiviemisessä. Inno-
vatiivisuudelle on annettava tilaa ja mahdollisuuksia.
Käsitykset toisten ammattilaisten rooleista muodostuvat jo peruskoulutuksen
aikana ja vahvistuvat työntekijän aloitellessa työtään. Ammatillinen kilpailu tii-
45
meissä voi johtaa pahimmillaan lukkiutuneiden ja vääristyneiden käsitysten syn-
tymiseen toisten ammattilaisten rooleista. Tällä on vaikutusta myös oman ammat-
ti-identiteetin syntymiseen. (Lingard ym. 2002.) Suotuisan kehityksen myötä oma
ammatti-identiteetti liittyy omaan ammatilliseen pätevyyteen mutta myös toisten
ammattilaisten kunnioitukseen ja luottamukseen (Pullon 2008). Kaikkien ihmisten
vuosien myötä kerääntynyt tieto ja kokemukset varastoituvat mieliin niin sano-
tuiksi mielen malleiksi eli skeemoiksi. Joskus nämä tiettyihin tapahtumiin liittyvät
tapahtumaskeemat eli skriptit voivat luoda jo tietyn ennakoidun käsikirjoituksen
esimerkiksi yhteistyökokoukseen. Tällöin jonkun ammattilaisen kuuluu olla vain
hiljaa osallistumatta keskusteluun tai jonkin rooli on autoritäärisesti johtaa kes-
kustelua koko ajan. Työntekijöillä voi olla myös stereotypioita toisistaan, mikä on
eräs skeeman erityismuoto. Näitä voidaan kutsua tiettyihin ryhmiin liitettäviksi
ominaisuuksiksi. Käytännön työssä eri ammattiryhmien stereotypiat muodostuvat
hyvän yhteistyön esteeksi. (Isoherranen ym. 2008, 76–79.) Moniammatillinen
perhetyö edellyttää kuitenkin keskustelevaa kulttuuria, jossa arvo- ja tietopohja
selkiytetään sekä löydetään yhteisen osaamisen alueet ja tunnistetaan omat eri-
tyistiedot ja -taidot (Veijola ym. 2006).
Perinteisesti on tutkittu lääkärien ja hoitajien välisiä ristiriitoja. Terveyden-
huollon tiimissä tehdyn tutkimuksen mukaan hoitajat halusivat toimia itsenäi-
semmin, ja vaikka lääkärit halusivatkin hoitajien olevan itsenäisempiä, he samaan
aikaan pitivät tiettyjä rajoitteita hoitajien itsenäiselle työskentelylle välttämättö-
minä. Lääkärit taas toivoivat hoitajilta aktiivisempaa ongelmanratkaisua ja toivoi-
vat koulutuksellista keskinäistä suhdetta. Hoitajien mielestä kuitenkin lääkärien
käyttäytyminen esti ongelmien ratkaisun ja koulutuksellisen suhteen, jolloin enti-
set työrutiinit palasivat käytäntöön. (Martin ym. 2008.) Myös Pullon ym. (2009)
korostivat tutkimuksessaan, että moniasiantuntijuuden kunnioittaminen ja sen
seurauksena luottaminen ovat keskeisiä ominaisuuksia onnistuneelle ja kestävälle
sairaanhoitaja-lääkärisuhteille. Kuitenkin myös ulkoiset tekijät, kuten terveyden-
huollon järjestelmä, rahoitus ja organisatoriset tekijät, ovat edelleen merkittäviä
esteitä ja koulutus edistävä tekijä tehokkaalle tiimityölle. Ruotsalaisilla terveys-
asemilla onnistunut tiimityö on jatkunut jo vuodesta 1997. Jos halutaan tiimityön
onnistuvan, on otettava huomioon yleislääkäreiden käsitys itsestään, heidän arvo-
valtansa ja asemansa suhteessa perinteiseen rooliin sekä tiimityön hyödyt lääkäri-
en ammatilliselle professiolle. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tiimityö vaatii
ammatillista johtamista ja lääkärit pitää kouluttaa menetelmään jo opiskelun aika-
na. (Hansson ym. 2008.)
46
Vuorovaikutuksen haasteita liittyy myös ammattilaisten ja asiakasperheiden
väliseen yhteistyöhön. Barbour ym. (2002) raportoivat tutkimuksessaan kolmen
moniasiantuntijaisen fokusryhmän tuloksia keskusteluista, jotka liittyivät työsken-
telyn pulmiin mielenterveysongelmaisten äitien kanssa. Tuloksia käytettiin työka-
luina laajempaan surveykyselyyn sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja
haastatteluihin mielenterveysongelmaisille äideille. Ammattilaisten ja perheiden
vaikeuksiin johti erikoistumisen perintö; sekä terveydenhuollon että sosiaalihuol-
lon ammattilaiset epäilivät kykyään ratkaista perheiden ongelmia, joilla oli sekä
lastenhoidon ja mielenterveydellisiä ongelmia. Ongelmia aiheuttivat myös kom-
munikointi ammattilaisten välillä. Perheen ympärillä oli suuri joukko asiantunti-
joita sekä lasten että aikuisten palveluista, mutta palveluiden koordinaatio puuttui.
Silti yhteen palveluiden koordinaattoriin suhtauduttiin epäilevästi. Eritaustaiset
ammattilaiset suhtautuivat eri tavoin samaan perheeseen, ja heillä oli esimerkiksi
erilaiset käsitykset lastensuojelullisesta riskistä. Ongelmia tuotti tasapainottami-
nen perheen oikeuksien ja lastensuojelullisen riskin välillä; ammattilaiset olivat
sitä mieltä, että lastensuojelun riskin arviointi asetti perheet huomattavaan painee-
seen, mutta toisaalta he kokivat riskin arvioinnin välttämättömänä. Frost ym.
(2005) kartoittivat sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia monitietei-
sissä tiimeissä työskentelystä. He näkivät yhteistyön haasteina ammattilaisten
työkäytännöt, -mallit, aseman ja vallan. Myös tärkeitä huomioitavia asioita olivat
luottamus ja tiedonvälitys sekä suhteet ulkopuolisiin toimijoihin. Sosiaalityönteki-
jät kokivat pystyvänsä vastaamaan näihin haasteisiin ja sitoutumaan monitietei-
seen yhteistyöhön osaltaan, jos kaikki toimijat kannattavat yhteistyön vaatimuk-
sia. Green ym. (2008) tutkivat lastensuojelun, hoitotyön ja oikeuslaitoksen yhteis-
työprojektin työskentelyä päihderiippuvuudesta kärsivien perheiden kanssa. Tu-
loksena löydettiin kolme pääteemaa: yhteinen arviointijärjestelmä, parempi kom-
munikointi ja tiimin tuki. Nämä teemat edistivät yhteistyötä perheiden kanssa,
hyödyttivät palvelun tuottajia ja tuottivat onnistuneita yhteistyön interventioita.
Vaikka kaikki tunnistivat nämä edut, niistä tulisi keskustella jatkuvasti. Organi-
saatioiden toimijat kamppailevatkin jatkuvasti rakentaakseen tehokasta yhteistyö-
tä ja kohtaavat esteitä, kuten syvään juurtunutta epäluottamusta ja jatkuvaa ym-
märryksen puutetta toisten järjestelmien arvoista, tavoitteista ja näkökulmista.
Moniasiantuntijaisen yhteistyön näkökulmia mahdollisuuksineen ja rajoittei-
neen on ehdotettu pohdittaviksi analyyttisen mallin avulla, jolla arvioidaan yhteis-
työn yhdentymisen astetta (Willumsen 2008). Freetin (2001) mukaan tulee jäsen-
tää tekijöitä, jotka kannustavat tai lannistavat yhteistyötä, ja pohtia tekijöitä, jotka
auttavat pysyvään yhteistyöhön, tai signaaleja, jotka osoittavat, että yhteistyön
47
loppuminen on tarkoituksenmukaista. Jotta yhteistyö on pysyvää, näiden tekijöi-
den täytyy olla siten tasapainossa, että tiimin jäsenet kokevat hyötyä yhteistyöstä.
Tyypillisiä haasteita yhteistyön pysyvyydelle ovat organisaatioiden rakenteelliset
erot, organisatoriset tai ammatilliset konfliktit, resurssivaatimukset, monimutkai-
semmat kommunikaatiovaatimukset, entisten tiiminjäsenten korvaaminen uusilla,
uusien tiiminjäsenten perehdyttäminen, säännöllinen arviointi ja yhteinen suunnit-
telu tiimin yhteisistä tavoitteista ja edistymisestä. Tärkeää on myös ymmärtää
monimutkaisia suhteita, jotka edistävät tiimin vaikuttavuutta ja tekijöitä, jotka
ovat välttämättömiä edistämään tehokkaiden monitieteisten tiimien muodostamis-
ta perusterveydenhuoltoon (Delva ym. 2008). Toisaalta vaikka organisaatiosta
johtuvat ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ristiriidat ovat merkittäviä tiimien toi-
minnan esteitä, niin myös suuri vaikutus on eri ammattilaisten erilaisilla tiimityön
tulkinnoilla. Freemanin ym. (2000) tutkimuksen aineiston perusteella löytyi kol-
me tiimityön filosofiaa: ohjaava, integroitunut ja elektiivinen. Kun tunnistetaan
tiiminjäsenten huonosti yhteensopivien filosofioiden vaikeudet, voidaan suunni-
tella sisällöllisesti kohdennettu koulutus ongelmien ratkaisuun. On myös ehdotet-
tu keskustelun avaamista moniasiantuntijaisen yhteistyön kohtaamista eettisistä
asioista ja psykodynaamisista näkökulmista, kuten tunteiden vaikutus ja ammatil-
liset huolenaiheet. Näkökulmat tulisi huomioida yhteistyön malleissa ja kulttuu-
reissa sekä ammattilaisten tuessa ja ammatillisessa kehittämisessä. (Morrow ym.
2005, Clark ym. 2007.)
Koulutus ja osaaminen
Erimuotoinen monitieteinen koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet
voidaan hoitaa (Kvarnström 2008). Ammatillinen peruskoulutus ja täydennyskou-
lutus luovat pohjan moniasiantuntijaiselle verkostoyhteistyölle. Paukkusen ym.
(2002) mukaan koulutus luo arvot ja tietoperustan työntekijöille. Kuitenkin siir-
ryttäessä työelämään kokemukseen perustuvan tiedon merkittävyys ja käyttö
lisääntyivät ja tutkimustiedon merkittävyys väheni. Ammatillisen koulutuksen
haaste onkin korostaa sekä tutkimuksellisen että kokemukseen perustuvan tiedon
lajien integrointia, jotta vahvistetaan koulutuksen pitkäkestoisia vaikutuksia am-
matillisen tietoperustan kehittymisessä. Terveydenhuollon ammattilaisten välinen
ideaalinen yhteistyö toteutuu vain yhteisellä koulutuksella, joka edistää vastavuo-
roista luottamusta ja kunnioitusta, tehokasta ja avointa kommunikointia ja yhteis-
työkumppaneiden roolien, taitojen ja vastuiden tietoisuutta ja hyväksyntää (Petri
2010: 79).
48
Tutkimusten mukaan opiskelijat tiedostavat yhteistyön tarpeen eri ammatti-
ryhmien välillä ja heillä on myönteisiä kokemuksia monitieteisestä asiakasyhteis-
työstä opiskelunsa aikana (Jaatinen ym. 2008, Reeves ym. 2002). On todettu
myös, että monitieteinen koulutus ei suinkaan estä oman erityisalan ammatti-
identiteetin syntyä vaan vahvistaa ammattiryhmien omaa professiota. Opiskeli-
joille on tehty useita tutkimuksia monitieteisten kurssien vaikutuksista asenteisiin
ennen heidän pätevöitymistään. Esimerkiksi tutkimus, jonka kohteena oli kym-
menen eri tieteenalaa edustavaa, monitieteiseltä kurssilta valmistuvaa opiskelijaa,
paljasti, että he olivat positiivisempia omista ammatillisista suhteistaan kuin opis-
kelijat, joilla ei ollut monitieteistä kurssia. (Pollard ym. 2006.) Annandale ym.
(2000) tutkivat toimintaohjelmaa, joka oli perustettu kehittämään ja arvioimaan
monitieteisen opiskelun mahdollisuuksia terveydenhuollon ammattilaisille ennen
ja jälkeen valmistumisen ja johon liittyi projektit vanhusten huollosta, mielenter-
veystyöstä sekä lapsi- ja perhetyöstä. He määrittelivät monitieteisen oppimisen
prosessiksi, missä eri ammattilaiset oppivat toisiltaan ja toisista kehittääkseen
yhteistyön käytäntöjä ja saavuttaakseen terveydenhuollon parannuksia. Toiminta-
ohjelmat myös demonstroivat, että jokaisen terveys ja hyvinvointi riippuivat te-
hokkaasta yhteistyöstä yli ammatillisten ja organisatoristen raja-aitojen.
Pollard (2008) tutki sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden kokemuksia
monitieteisestä oppimisesta käytännön opiskelujakson aikana, ennen kuin he val-
mistuivat ammatteihinsa. Hänen mukaansa ei-muodollinen oppiminen ja tiedos-
tamaton roolimalli käytännön opiskeluympäristössä olivat avaintekijöitä, jotka
kehittivät opiskelijoiden moniasiantuntijaisia taitoja. Opiskelijoilla oli kokemuk-
sia sekä vaikuttavasta että köyhästä yhteistyöstä. Vaikka opiskelijat pitivät mo-
niasiantutijaista yhteistyötä yleensä hyvänä, heidän kuvauksistaan kävi ilmi myös
ei-optimaalisia käytäntöjä. Avaintekijä oli tukea ohjaavaa henkilökuntaa muok-
kaamaan omia yhteistyötaitojaan, että he saavat valmiuksia tukea opiskelijoiden
moniasiantuntijaista oppimista ja työtä käytännössä. Jotta tehokkaasta yhteistyös-
tä tulee käyttäytymisstandardi sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaatii se moniasi-
antuntijaista koulutusta sekä ennen pätevöitymistä että valmistumisen jälkeen.
Monitieteisiä opiskelumahdollisuuksia tulisi luoda erilaisille opiskelijaryhmille.
Mielenterveystyön kontekstissa psykiatrisen sairaanhoidon opiskelijat ja kliinisen
psykologian tohtoriharjoittelijat ottivat osaa monitieteiseen koulutukseen. Koulu-
tuksen aikana arvioitiin kokemuksia ja tuloksia ja mietittiin toimenpiteitä. Amma-
tillisessa identiteetissä ei ollut merkittävää muutosta. Haasteita tunnistettiin liitty-
en eroihin akateemisella alueella, aikaisemmissa kokemuksissa, odotuksissa,
arvioinnissa, motivaatiossa ja yrityksissä. (Priest ym. 2008.) Monitieteisillä kurs-
49
seilla voidaan käyttää myös käytännön harjoittelun lisäksi uudenlaisia oppimis-
menetelmiä. Haines ja Livesley (2008) kuvailevat tutkimuksessaan, miten eräässä
koulutusmoduulissa hoito- ja sosiaalityön opiskelijoilla käytettiin analysoitua,
narratiivista hoitajan tapauskertomusta mallintamaan kriittistä reflektointia ja
rohkaisemaan opiskelijoita pohtimaan heidän omia ja muiden ammattilaisten
tulkintoja. Tutkijoiden mukaan tapauskertomus tekniikkana tarjosi tehokkaan
työkalun, joka rohkaisi opiskelijoita antamaan kritiikkiä tärkeinä pitämistään
asioista, koska opiskelijat pelkäsivät vääriä johtopäätöksiä.
Opiskelijoiden, ohjaajien ja henkilökunnan lisäksi myös potilaat kokevat
myönteisinä ja hyödyllisenä opiskelijoiden monitieteiset harjoittelujaksot osastoil-
la. Lääketieteen, sairaanhoidon, toimintaterapian ja fysioterapian opiskelijat ar-
vostivat kokemuksellista moniammatillista harjoittelua osastojaksolla, joka val-
misti heitä tehokkaasti tulevaan käytännön työhön. Vaikeuksia he kokivat sopeu-
tumisessa itsenäiseen opiskelutyyliin käytännön harjoittelussa. Ohjaajilta tällainen
opiskelumuoto vaatii enemmän kuin perinteiset tavat. (Reeves ym. 2002.) Kump-
panuutta suhteessa kulttuuriin, arvoihin, rooleihin ja vastuisiin tutkittiin avomie-
lenterveystyön monitieteisen koulutusohjelman tapaustutkimuksessa, johon osal-
listui myös palveluiden käyttäjiä. Hyvää näyttöä saatiin tämän kumppanuusoh-
jelman lisäarvosta (Barnes ym. 2000).
Löytyykö todella näyttöä hyödystä opiskella yhdessä, ja millainen monitie-
teinen koulutus ja minkälaiset koulutusolosuhteet johtavat tuloksiin? Tähän tuot-
tivat tietoa Kilminster ym. (2004) arvioidessaan monitieteistä koulutusprojektia,
johon osallistui kodinhoitaja-, sairaanhoitaja- ja farmaseuttiopiskelijoita. Kurssille
osallistuminen oli hyvää, ja osallistujat korostivat tietoisuuden toisten rooleista
lisääntyneen, mikä lisäsi myös kommunikaatiotaitoja sekä toisten ammattilaisten
että potilaiden kanssa. Näyttöä saatiin yhdessä opiskelun hyödystä erityisesti
liittyen moniasiantuntijaiseen kommunikointiin.
Vaikka monitieteinen koulutus on useissa tutkimuksissa todettu hyödylliseksi
moniasiantuntijaisen yhteistyön lisäämiseksi ja parantamiseksi ammattiin valmis-
tumisen jälkeen, liittyy siihen myös paljon haasteita. Koulutusinstituutiot eivät
useinkaan mukaudu monitieteisiin lähestymistapoihin, ja niillä on erilaisia tieteel-
lisiä koulutustapoja ja arviointeja sekä myös aikataulullisia hankaluuksia eri tie-
teenalojen ohjelmissa. Kurssien sisältöjen lisäykset jäävät usein irrallisiksi opis-
kelussa ja työkokemuksessa sekä lisäävät kustannuksia. Opetuksesta ja käytännön
harjoittelusta puuttuvat usein myös toiminnalliset monitieteiset klinikkamallit.
Perinteisen opiskelumallin mukaan etenevään portaittaiseen ammatilliseen koulu-
tukseen ei mahdu monitieteisiä kursseja. Vaikeutta tuovat myös perinteiset amma-
50
tilliset valta-asettelut, ja usein esiintyy tietoista professionaalista reviirien suoje-
lua sekä toisten tieteiden aliarvioimista. Esteitä monitieteisen koulutuksen muu-
toksille ovat myös henkilökunnan palkitsemisrakenteiden puuttuminen kehittämi-
seen ja monitieteiseen työhön, vallitseva joustamattomuuden traditio, vastahakoi-
suus uudistuksiin ja vastustus yhteisöperustaiseen opiskeluun. Ennakkoasetelmia
ammattiin valmistumiselle tuovat myös sertifikaatti- ja akkreditointivaatimukset.
Ongelmia liittyy myös akateemisiin opetussuunnitelmiin ja opiskelijoiden osaa-
mistasoihin. Uusille organisaatio- ja koulutusmuodoille löytyy hallinnollista vas-
tustusta varsinkin tahoilta, jotka edustavat vakiintuneita koulutusohjelmia. (Gel-
mon ym. 2000, Baldvin 2007.) Kun Gardner ym. (2002) määrittelivät USA:n
ammatillisten oppilaitosten hallinnon asenteita suhteessa monitieteiseen koulutuk-
seen, huomioivat he lääketieteen, hoitotieteen ja farmakologian laitosten hallin-
non edustajilla positiivisia asenteita monitieteisen koulutuksen ohjeistusta koh-
taan. Hoitotieteen ja farmakologian edustajilla oli suotuisammat asenteet kuin
heidän kollegoillaan lääketieteessä. Naiset suhtautuivat positiivisemmin kuin
miehet ja julkisten oppilaitosten edustajat positiivisemmin kuin yksityisoppilai-
toksien edustajat. Vaikka hallinnon edustajat kannattivatkin monitieteistä koulu-
tusta, he hahmottivat monitieteisen koulutuksen esteitä, joita olivat tiedekunnan
palkitsemisen puute, aikataulu- ja kalenteriongelmat, hyödyn ymmärtäminen,
taloudellisten resurssien puute, jäykkä opetussuunnitelma, hallinnon tuen puute,
reviiritaistelut, tiedekuntien asenteet, opiskelijoiden hyväksyntä, luokkahuoneiden
koko ja kurssien sopivuus monitieteiseen lähestymistapaan.
Pecukonisin ym. (2008) mukaan monitieteisen koulutuksen este on profes-
siokeskeisyys ja tieteiden erilaiset kulttuurit, jotka muokkaavat terveydenhuollon
koulutusympäristöä, mikä on huomioitava edistettäessä monitieteistä koulutusta.
Jokainen terveydenhuollon tieteenala omaa oman ammatillisen kulttuurinsa, mikä
muokkaa koulutusta määräten opetussuunnitelman sisällön. Ammatillinen kult-
tuuri sisältää ydinarvot, perityt tavat, pukeutumisen, symbolien tärkeyden, saira-
uksien oireiden merkityksen, aiheuttajan ja etiologian ja määrittää myös, mikä
muodostaa terveyden, hyvinvoinnin ja hoidon onnistumisen. Näin määrittyy myös
kliininen harjoittelu käytännön työssä, moniasiantuntijainen kommunikoinnin
taso ja luonne, konfliktien ratkaisu ja tiimin jäsenten ja vuorovaikutussuhteiden
johtaminen. Professiokeskeisyys rajoittaa moniammatillista harjoittelua. Jos siis
haluamme saavuttaa tehokasta ja täysin integroitua monitieteistä koulutusta, mei-
dän pitää vähentää professiokeskeisyyttä vahvistamalla opetussuunnitelmia, jotka
edistävät moniasiantuntijaista kulttuurista pätevyyttä.
51
Hoffman ym. (2008) tarjoavat perustelut, jotka tukevat opiskelijajohtajuuden
olennaista roolia ja suhteellista etulyöntiasemaa moniasiantuntijaisessa koulutuk-
sessa. Opiskelijoiden osallistuminen monitieteisen koulutuksen johtamiseen on
välttämätöntä, koska se parantaa opiskelijoiden yhteistyöhalukkuutta ja helpottaa
koulutuksen pyrkimysten pitkäntähtäimen pysyvyyttä. Opiskelijoiden osallisuus
koulutuksessa ja opiskelijoiden edustus johtamisessa ovat erityisesti tärkeitä ta-
voitteiden saavuttamiseksi. Onnistunut monitieteisen koulutuksen opiskelijajohta-
juus tuottaa merkittäviä hyötyjä kaikille tulevina vuosina. Kuitenkin vaaditaan
kouluttajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden tuki edistämään tätä mahdollistava
ympäristö. Opiskelijaosallisuuden lisäksi tarvitaan lisää eri tieteenalojen hallinnon
edustajien keskustelua siitä, miten ylitetään monitieteisen koulutuksen esteet ja
kehitetään monitieteiset opetuskurssit, jotka ovat kustannustehokkaimpia ja edis-
tävät monitieteistä yhteistyötä käytännössä. (Gardner ym. 2002, Hoffman ym.
2008.)
Tärkeää on myös tunnistaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja
opiskelijoiden yhteistyötä arvioimalla ne keskeiset tekijät, jotka johtavat onnistu-
neeseen ja molempia osapuolia hyödyttävään opiskelija-ammattilaisprojekteihin.
Knapp ym. (2000) tunnistivat avaintekijöitä, jotka johtivat onnistuneeseen ja mo-
lempia osapuolia hyödyttäviin laadun kehittämisprojekteihin opiskelijoiden ja
kuntaorganisaation välillä. Opiskelijoiden tuli ymmärtää kunnallisen terveyden-
huollon sisältöä, koulutuslaitos tuli linkittää yhteen kunnallisen terveydenhuollon
kanssa, kehittämisprojektin kohdeyhteisö tuli määritellä ja kuulla myös heidän
mielipiteitään. Samoin tuli tunnistaa lyhyet tarkoituksenmukaiset projektit sekä
moniasiantuntijaista tiimityötä tuli harjoitella.
Opiskelusta moniasiantuntijaisissa tiimeissä yhdessä opiskelijoiden, ammatti-
laisten ja kollegojen kanssa voi sinällään jo muodostua yksi kehittämisosaamisen
työkalu (Cleghorn & Baker 2000). Myös palveluiden käyttäjät voivat olla mukana
kehittämistyössä, kuten avoterveydenhuollon ja sosiaalityön opiskelijoiden yhtei-
sessä koulutusmoduulissa, jossa nuoret osallistuivat sosiaalityön koulutuksen
suunnitteluun ja arviointiin. Opiskelijoille tarjoutui tilaisuus tieteidenväliseen
opiskeluun, joka antoi arvokkaita valmiuksia käytännön työhön. Kouluttajille
prosessi oli vaativa ja aikaa vievä. Oli varmistettava, että kaikki osapuolet sitou-
tuivat jatkuvaan tehokkaaseen arviointiin ja opiskeltava ja opetettava menettely-
tavat sekä hoidettava jännitteet monimutkaisissa ja dynaamisissa vuorovaikutus-
suhteissa. (Bennet & Race 2008.)
Kvarnström (2008) oli sitä mieltä, että erimuotoinen moniasiantuntijainen
koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet voidaan hoitaa. Ryhmädyna-
52
miikkaan liittyy vaikeuksia silloin, kun ryhmän jäsenet toimivat toisiaan vastaan
oman ammattilaisuuden edustajina, erilaisiin osaamisalueisiin liittyy vuorovaiku-
tuksellisia ongelmia ja ympäröivä organisaatio voi vaikuttaa tiimeihin haitallises-
ti. Seurauksena on yhteistyön rajoitteita, mitkä estävät kokonaiskäsityksen poti-
laan ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen halutulla tavalla. Moniasiantunti-
jainen koulutusinterventio on tehokas keino kehittää ja edistää yhteistyötä perus-
terveydenhuollossa. Jatkuva moniasiantuntijainen kehittämisohjelma on tehokas
keino myös lisäämään ymmärrystä eri professioiden rooleista, edistämään yhteis-
työn arvostusta ja positiivisia asenteita sekä kehittämään yhteistyötaitoja ja edis-
tämään organisaatiomuutoksia. (Curran ym. 2005.) Moniasiantuntijaisen koulu-
tuksen ja yhteistyön interventiotutkimuksien kirjallisuuskatsauksen perusteella
Zwarenstein ja Reeves (2006) esittävät toimintatapoja, joiden avulla moniasian-
tuntijainen koulutus ja yhteistyö voisivat vaikuttaa tiedon sovellukseen ja näyt-
töön perustuvaan toimintaan. Hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö sallii professi-
oiden välisen tiedonkulun potilaiden parhaan mahdollisen hoidon tuottamiseksi ja
johtaa näyttöön perustuvaan päätöksentekoon. Jos toisaalta yhteistyö on köyhää ja
vuorovaikutus ristiriitaista ja hierarkkista, epäkohtiin on vaikeaa puuttua. Myös
paras mahdollinen kommunikointi ja yhteistyö lisäävät tietysti näyttöön perustu-
vaa päätöksentekoa organisaatioissa, joissa on jatkuvaa kehittämiskoulutusta.
Erityisesti moniasiantuntijaisten hoitomallien ymmärrys vaatii myös tapauskoh-
taista koulutusta (Hague & Kovacich 2007).
Osaamisen tarpeita luovat myös uudet näyttöön perustuvat työmenetelmät
ja -mallit. Perhekeskeisillä ja perhettä voimaannuttavilla työmenetelmillä työnte-
kijöiden työtyytyväisyyden ja motivaation on todettu parantuneen (Taanila &
Larivaara 2004, Toikka & Solantaus 2006). Toimiva lapsi & per-
he -työmenetelmiä, joihin kuuluvat Lapset puheeksi -keskustelu, Lapset puheeksi
-neuvonpito, Lapset puheeksi -perheinterventio ja Vertti-ryhmätoiminta, on kehi-
tetty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Toimiva lapsi & perhe -
hanketta. Kehittämisohjelmia on arvioitu tutkimuksellisin menetelmin ammatti-
laisten, vanhempien ja lasten näkökulmista ja todettu ne turvallisiksi ja toteutta-
miskelpoisiksi. Tutkimustulosten mukaan työskentelyn vuorovaikutus oli positii-
vista, perheen tilanteen ymmärrys lisääntyi ja huoli vähentyi. Lapset suosittelivat
toimintamallia muille, ja vanhemmat raportoivat lisääntyneestä itsetuntemuksesta
ja vanhemmuudesta sekä orientoitumisesta tulevaisuuteen. (Toikka & Solantaus
2006, Solantaus & Toikka 2006, Solantaus ym. 2009, Niemelä 2012.)
Moniasiantuntijanen yhteistyö vaatii myös johtamisen kehittämistä. Zim-
merman ym. (2003) kuvasivat innovatiivista johtajuuden koulutusmenetelmää,
53
mikä perustui laajalle levinneeseen ja testattuun video-ohjattuun työmalliin. Se
fokusoi johtajien vahvuudet ja antoi videoidun palautteen. Koulutuksen sisällöllä
ja laajuudella oli vaikutusta johtamistaitojen kehittymiseen. Tällä taas oli yhteys
tiimien toiminnan parantumiseen heidän arvioidessaan lapsiperheiden palveluiden
tarvetta. Johdon tulisi rohkaista ja tukea tiimin jäseniä ottamaan osaa yhteiseen
opiskeluun jos mahdollista sekä käytännön työssä että virallisissa koulutuksissa.
Näin johtajat voivat ohjata yhteistyön vuorovaikutusta, mikä tuottaa tulosta.
(Priest ym. 2008.) Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti, että tarvitaan
tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan kouluttautujien teoreettista viiteke-
hystä ja käytännön työmenetelmiä. Tutkijat kuvasivat perhe- ja verkostokeskeisen
koulutusohjelman rakennetta, menetelmiä ja ohjelman sisältöä sekä arvioivat
onnistumista. Koulutukseen osallistujien työmenetelmät muuttuivat erillään ole-
vista asiantuntijoista asiakas- ja perhekeskeiseen suuntaan. Työtyytyväisyys para-
ni, ja kouluttautujat alkoivat arvostaa moniasiantuntijaista tiimityötä. He huoma-
sivat, että asiakas- ja perhekeskeiset työmenetelmät tukivat perheitä käyttämään
omia voimavarojaan ratkaistessaan ongelmiaan. Monitieteinen oppimiskulttuuri
vaatii kuitenkin aikaa juurtuakseen jokapäiväisiksi käytännöiksi. Tällaisen kult-
tuurin saavuttaminen vaatii jaettuja arvoja, tavoitteita ja vastuuta yksilöllisestä
opiskelusta tiimikoulutuksen lisäksi. Koulutusprosessin tulee olla myös riittävän
pitkä ja sisältää käytännön moniasiantuntijaista yhteistyötä jo koulutuksen aikana.
(Larivaara & Taanila 2004, Allan ym. 2005.)
Rakenteet ja prosessit
Tiimien jäsenten yksilöllisten tekijöiden ja moniasiantuntijaisen vuorovaikutuk-
sen lisäksi täytyy tunnistaa organisaation rakenteista johtuvia esteitä yhteistyölle.
Jotta hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö saadaan vakiintumaan ja säilymään,
täytyy tunnistaa yhteistyötä vahvistavat ja heikentävät tekijät. Jatkuva yhteistyön
tarve ja jatkuvat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä luovat suotuisat olosuhteet
pysyvälle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Freeth 2001.) Tiimi- ja verkosto-
työlle tulee laatia käytännöt ja toimintaohjeet avun kannalta oleellisista asioista,
esimerkiksi säännöllisistä tiimikokouksista ja palavereista, vuoroittaisesta tiimin-
vetäjyydestä, parityönä toteutettavista työkäytännöistä, yksilö- ja tiimityönohja-
uksesta ja työn konsultoinnista (Tanninen ym. 2005, Pönkkö 2004), ja toimintaa
täytyy tukea sähköisillä työvälineillä (Jaatinen ym. 2003). Palveluketjun yhteis-
työtahot tulee olla tavoitettavissa tarvittaessa ja vastavuoroisesti ja yhteisissä
sopimuksissa täytyy pysyä (Tanninen ym. 2005). Tarvitaan koko hoitoketjun
54
koordinointia ja siihen liittyvää asiakas- ja perhekeskeistä sekä monitieteellistä ja
-ammatillista toimintaa sekä valvontavastuuta parantavaa johtamista (Pönkkö
2004, Barr 2005). Vaikka asiakkaiden yhtenäinen hoitopolku johtaa parempiin
tuloksiin, se ei välttämättä mahdollista tehokasta tiedonkulkua ja kaikkien ammat-
tilaisten kommunikointia läpi organisaation (Atwal & Caldwel 2002).
Tärkeää olisi muodostaa kokonaiskäsitys perheen tilanteesta ja perhettä rasit-
tavista tekijöistä, jolloin asiakkaan ääni kuuluisi eivätkä ammattilaiset tarkastelisi
tilannetta vain oman erityisosaamisensa näkökulmasta. Asiakas- ja perhekeskeiset
työskentelytavat tukevat myös asiakkaiden ja heidän perheidensä voimavaroja
ongelmien ratkaisuissa. Ne myös parantavat vuorovaikutusta perheen kanssa ja
lisäävät luottamusta ammattilaisiin. (Peden-McAlpine ym. 2004, Taanila & Lari-
vaara 2004.) Sosiaalityöntekijät esimerkiksi arvioivat lastensuojelullisissa tapauk-
sissa vanhemmuutta. Seden (2008) tarjoaa tutkimuksessaan vanhempien ja lasten
yhteistä lukemista yhtenä vanhemmuuden arviointinäkökulmana. Oikea palvelui-
den ohjaus, perheitä osallistava preventiivinen työote, matalan kynnyksen palve-
lut lähellä perheiden toimintaympäristöjä ja yksi keskeinen henkilö koordinoi-
massa perhepalveluita luovat nopeaa varhaista tukea, avointa vuorovaikutusta ja
luottamusta sekä ammattilaisten että perheen välille. (Jaatinen ym. 2003, Tanni-
nen ym. 2005, Pönkkö 2004, Pönkkö 2005, Pönkkö ym. 2005.) Perheet odottavat
palvelujärjestelmältä asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa, mitä estää tiedon puute,
palveluketjun eri organisaatioiden roolien ja yhteistyön epäselvyys, puutteelliset
toimintamallit, tasa-arvon puute, suvaitsemattomuus, keskustelun puute ja toi-
minnan pirstaleisuus. (Pönkkö 2005, Veijola 2004, Veijola ym. 2006.) Vanhempi-
en lisäksi myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskusteluihin hei-
dän hoidostaan ja terveydentilastaan. Haasteita ja perheiden tyytymättömyyttä
palveluihin tuovat hoidon saavutettavuus varsinkin haja-asutusalueilla ja pitkät
odotusajat. Palveluiden henkilöstön tyytyväisyyttä lisäävät koulutus uusista hoi-
tomalleista, hoidon koordinointi samanlaisella ohjeistuksella organisaatiossa ja
kaikkien asiantuntemuksen arvostaminen. (Naar-King ym. 2002.)
Larkin ja Callaghanin (2005) mukaan moniasiantuntijaisen yhteistyön ydin-
rakenteet ovat yleensä tunnistettavissa tiimeissä, mutta siitä huolimatta tämä ei
vaikuttanut heidän käsityksiinsä moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä. Tämä herät-
tääkin tutkijoiden mielestään kysymyksen, miten nämä rakenteet ovat operationa-
lisoitu heidän tiimeissään. Miten esimerkiksi kokouksissa ovat edustettuina eri
ammattilaiset, ja miten he ovat sitoutuneet niihin? Toisaalta tiimin sisäinen kes-
kustelukulttuuri voi olla moniäänisyyden esteenä (Isoherranen 2005). Yhteiset
menettelytavat dokumentoinnissa, uhkatekijöissä ja valvonnassa olivat yhteydessä
55
ammattilaisten käsityksiin moniasiantuntijaisesta työskentelystä. Suurin osa am-
mattilaisista oli selvillä omista henkilökohtaisista rooleistaan, mutta he olivat sitä
mieltä, että muut tiimin jäsenet eivät tunnistaneet tai ymmärtäneet heidän roole-
jaan. Monitieteisten tiimien jäsenet voivat osallistua kokouksiin, koska heidän
odotetaan tekevän niin, mutta sitoutuminen voi vaihdella paljon. Jokin ammatti-
laistaho voi myös dominoida kokouksia. Positiivisen tiimityön indikaattoreita
näyttäisi olevan henkilöstön persoonalliset ominaisuudet ja sitoutuminen, tiimin
sisäinen hyvä kommunikaatio sekä mahdollisuus kehittää luovia työmenetelmiä
tiimin sisällä (Bell 2001, Molyneux 2001). Tiimien päätöksenteon demokraatti-
suudella on myös merkittävä yhteys tiimin yhtenäisyyteen, tuottavuuteen, tyyty-
väisyyteen, vuorovaikutukseen ja haluun kuulua tiimiin (Coopman 2001).
Theakstone-Owenin (2010) tapaustutkimus valotti yhteistyön alueita peilaamalla
voimassaolevaa lainsäädäntöä. Parannettavaa löytyi dokumentoinnissa, kommu-
nikoinnissa ja harjoittelussa. Ammattilaisten kommunikoinnin ongelmien on jopa
todettu liittyvän hoitoprosessin laatuun ja turvallisuuteen ja yhteistyön kaatumi-
seen (Lingard ym. 2006, Potito ym. 2009).
Palveluiden käyttäjät ja tuottajat ovat yhtä mieltä siitä, että keskeistä innova-
tiivisille yhtenäisille palveluille on niiden koordinointi yhdeltä taholta tai yhteys-
työntekijää käyttämällä. Jos koordinoijana on keskeisesti yksi työntekijä, on huo-
lehdittava hänen tehtävänkuvansa määrittelystä, vastuista, tuesta ja ajankäytöstä.
Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohjaus. Perheet ja ammattilaiset koros-
tavat myös palveluiden käyttäjien mukaanottoa suunnitteluun ja kehittämiseen.
Asiakkaiden mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain
tuotetaan oikea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän
palveluihin tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät
hyötyvän selkeiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille, mikä mah-
dollistaa siltojen rakentamisen organisaatioiden välille tavoitteena luoda innova-
tiiviset yhtenäiset palvelut. (Halliday & Asthanan 2004, Hingley-Jones & Allain
2008.) Yhteisen koordinaattorityöntekijän käytön on todettu myös lisäävän per-
heiden läheistä suhdetta, lasten hyvinvoinnin lisääntymistä sekä vähentynyttä
vaaraa ja riskiä päihteitä käyttävillä perheillä ja lasten kaltoinkohtelun ja perhevä-
kivallan perheissä (Coll ym. 2010: 76). Eri sektoreiden yhteistyö vaatii sitoutu-
mista ja yhteisiä päätöksiä sekä muutosjohtamista. Kumppanuusyhteistyö voi
kaatua monenlaisiin esteisiin, kuten luottamuksen ja yhteisten tavoitteiden puut-
tumiseen, vallan epätasapainoon ja kommunikointiongelmiin. Myös ajankäyttö on
huomioitava, jotta järjestelmän kustannukset voidaan arvioida täsmällisesti. (Hal-
liday & Asthanan 2004, Potito ym. 2009.)
56
Baker ym. (2006) ovat tutkineet niin sanottuja korkean luotettavuuden orga-
nisaatioita, joissa virheiden seuraukset ovat suuria, mutta joissa virheiden esiin-
tyminen on vähäistä. Tiimityö on olennaisen tärkeä tekijä korkean luotettavuuden
organisaatioissa, jona terveydenhuoltoa pidetään. Heidän mielestään tulisikin
tiimityön tutkimustuloksia yli kahdenkymmenen vuoden ajalta hyödyntää tervey-
denhuollon organisaatioissa käytännössä ja koulutuksessa, kuten on tehty muissa
organisaatioissa, joissa on saavutettu paras mahdollinen luotettavuus.
2.3 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista
Moniasiantuntijaisen perhetyön järjestelmän ydin on ammattilaisten ja perheen
välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyt yhteinen käsitys
perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvioinnista. Tä-
hän yhteiseen asiantuntijuuteen vaikuttavat ammattilaisten osaaminen ja tietous
perheen tilanteesta sekä perheen oma käsitys terveydestään ja tuen tarpeestaan.
Ammattilaisten väliseen yhteistyöhön vaikuttaa tiimityön laatu, johon vaikuttavat
rakenteelliset ja kulttuurilliset tekijät, kuten ammattilaisten väliset arvot, asenteet,
valtakysymykset, käyttäytyminen ja kommunikointi toisten kanssa, tiimityön aste,
tiimityön toiminnalliset käytännöt, työnjako, kokoukset ja palaverit sekä tiimin
johtajuus. Tiimi ja asiakasperhe työskentelevät perhetyön verkostossa, jonka aito,
avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri synnyttää tasavertaisen yhteistyökumppanuu-
den. Verkostoyhteistyöhön vaikuttaa perhetyön palvelurakenne, jota sääntelee
lainsäädäntö, valtakunnalliset ja alueelliset linjaukset ja kehittämisohjelmat sekä
perhetyön johtaminen ja siihen liittyvä päätöksenteko. Perhetyön kehittäminen
voi toisaalta lähteä valtakunnallisista ja alueellisista linjauksista ja johtamisesta
käsin tai toisaalta arjen työstä työntekijä- tai käyttäjälähtöisesti. Tässä tutkimuk-
sessa kehittämistyön haasteet nousevat perhetyön keskusteluavaruuden kolmesta
pääulottuvuudesta, joiden sisältö määrittelee tiimi- ja verkostotyön ja yhteistyö-
kumppanuuden laadun ja asiakaslähtöisyyden. Parhaimmillaan käsitykset ja vuo-
rovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit edistävät asiakasläh-
töistä perhetyötä, johon asiakasperhe sitoutuu ja josta saa tukea ja voimavaroja.
Samoin onnistunut yhteistyö perheiden kanssa tuottaa lisääntynyttä työtyytyväi-
syyttä ja työmotivaatiota ammattilaisille. Johdon näkökulmasta koordinoitu koko-
naisvaltainen perhetyön palvelu vähentää päällekkäisiä palveluita ja tuottaa li-
sääntynyttä lapsiperheiden hyvinvointia. (Kuvio 5).
57
Kuvio 5. Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista (T= toimija, A= asiakasperhe).
58
59
3 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutkimuksen toteuttaminen
3.1 Tutkimuksen tieteenfilosofiset sitoumukset
Tieteenfilosofiset sitoumukset avaavat tutkimuksen tieteelliset tavoitteet ja mene-
telmät filosofisesta näkökulmasta (Niiniluoto 1997: 45).
Tämän tutkimuksen tieteellinen tutkimusmenetelmä on Q-metodologia. Q-
metodologian on tuonut julkisuuteen amerikkalainen psykologi ja fyysikko Wil-
liam Stephenson artikkelissaan ”Correlating Persons Instead of Tests” vuonna
1935. Hänen päätyönsä metodologiasta subjektiivisuuden tieteellisenä tutkimus-
menetelmänä on ”The Study of Behavior: Q-Technique and Its Methodology”
(Stephenson 1953). Q-metodologia on menetelmätriangulaatio, joka yhdistää
kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Q-metodologian voidaan
ajatella myös olevan diskurssianalyysitekniikan eräs muoto, ja se pyrkii etsimään
tiettyjä aihepiirejä määrittäviä erilaisia diskursseja. Q-metodologia korostaa siis
subjektiivisuutta sosiaalisten rakenteiden ilmentymänä ja merkityksellistäjänä
(esim. Dennis 1986, Brown 1996, Brown 1997, Aalto 2003a, Aalto 2003b, Müller
& Kals 2004, Baker 2006, van Exel 2006, Boot ym. 2009, Webler ym. 2009).
Diskurssianalyysin käsitteet diskurssi ja läheisesti samaa tarkoittava tulkinta-
repertuaari määritellään säännönmukaisten merkityssuhteiden systeemeinä, jotka
rakentuvat sosiaalisissa käytännöissä ja samalla rakentavat sosiaalista todellisuut-
ta. Merkityssysteemi ei ole vain sanojen ja lauseiden muodostama systeemi vaan
käsittää myös ei-sanalliset teot. Diskurssi ja tulkintarepertuaari ovat tutkijan tul-
kintatyön tuloksia, jotka perustuvat tutkijan ja aineiston väliseen vuoropuheluun.
Käsitteiden käytössä diskurssin ajatellaan sopivan paremmin sosiaalisiin käytän-
töihin, ilmiöiden historiallisuuden tarkasteluun ja valtasuhteiden analyysiin, kun
taas tulkintarepertuaari sopii yksityiskohtaiseen arkisen kielen käytön vaihteluun.
(Jokinen ym. 1993.) Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä diskurssi, koska tarkas-
telen laajempia ilmiöitä kuin vain kielen käytön vaihteluita.
Diskurssianalyysin teoreettinen perusta on sosiaalisen konstruktionismin tra-
ditiossa, jonka mukaan meillä ei ole mahdollista kohdata todellisuutta sellaise-
naan, vaan aina merkityksellistettynä jostakin näkökulmasta. Tämä vaikuttaa
tulkintakehyksenä tutkimuskohteen valintaan, tutkimuskysymyksiin ja analyyttis-
ten työkalujen kehittelyyn sekä tutkijan ja tutkimuskohteen välisen suhteen ym-
märtämiseen. (Jokinen 1999.) Bergerin ja Lucmanin (1998) mukaan sosiaalisen
60
konstruktionismin peruskäsite, todellisuus, on ympäröivän elämismaailman ilmi-
öitä, joita emme voi muuttaa. Toinen peruskäsite, tieto, puolestaan on varmuutta
siitä, että ilmiöt kaikkine ominaisuuksineen ovat todellisia. Tieto-oppi eli episte-
mologia tutkii tietoa yleensä, ja klassinen ongelma siinä koskee totuutta (Salonen
2007: 117). Pohdinnan tuloksena pitää löytyä perustelut tietona esitettyjen väittei-
den objektiivisuudelle ja totuudelle. Jotta todellisuutta koskevaa tieteellisesti
merkittävää tietoa voidaan saavuttaa, täytyy olla jonkinlainen esiymmärrys ja
ennakkokäsitys tutkimuskohteesta. (Raunio 1999, Salonen 2007: 55.) Tämä esi-
ymmärrys liittyy läheisesti ymmärtämiseen ja tulkintaan. Ymmärtävän ihmistie-
teen lähtökohtana taas on, että inhimillistä toimijaa tai yhteisöä tulisi tutkia heidän
omasta näkökulmastaan ja että tutkittu todellisuus on merkityksellistä. Ihmistie-
teisiin kuuluu myös ymmärtämisen ja tulkinnan holistisuus, osien merkityksen
sidonnaisuus kokonaisuuteen hermeneuttisena kehänä. (Niskanen 1997: 22–23,
Raatikainen 2004: 86–87.)
Epistemologiselta perustaltaan Q-metodologia sopii sosiaaliseen konstrukti-
vismiin, koska Q-metodologian tavoitteena on ymmärtää, miten ihmiset rakenta-
vat ymmärrystä maailmasta. Q-metodologian kvantitatiivinen vaihe sisältää me-
netelmiä, joiden avulla tuotetaan havaintoja todellisuudesta ja tarkastellaan erilai-
sista muuttujista koostuvia lainalaisuuksien järjestelmää (vs. Alasuutari 1997:
115). Ontologia tarkastelee todellisuuden peruselementtejä ja rakennetta. Oleellis-
ta on perustella tieteellisesti todellisuutta koskevat käsitykset. Koska tieteelliset
todellisuusväitteet ovat myös avoimia kritiikille ja keskustelulle, saavutetaan
tieteellisen tutkimuksen tuottamana paras todellisuutta itsessään vastaava tulos.
(Raunio 1999: 28–31.) Ontologinen käsitys on siis eräänlainen esiymmärrys tut-
kimuskohteesta, joka mahdollistaa tieteellisin menetelmin tuotetun tiedon (Raunio
1999: 31). Q-metodologia vastaa hyvin ontologisiin haasteisiin, sillä menetelmäs-
sä korostuu tutkijan esiymmärrys tutkittavasta aihepiiristä. Tutkimusmenetelmäs-
sä myös siirretään valta ja vastuu tutkijalta tutkittaville. Vaikka tutkija tulkitseekin
faktoreiden sisältöjä, niiden erilaiset diskurssit rakentuvat tutkimukseen osallistu-
jien omien subjektiivisten näkemyksien mukaan. Diskurssit perustuvat näin aina
todellisuuteen, ja kaikkien osallistujien kannanotot tulee huomioitua. (Aalto
2003b: 149.)
Diskurssien sisäisiä valtasuhteita tarkasteltaessa löytyy niin sanottuja hege-
monisen aseman saavuttaneita diskursseja, jotka ovat kulttuurillisia itsestäänsel-
vyyksiä eli institutionalisoituneita ja joiden totuutta ei kyseenalaisteta (Jokinen
ym. 1993: 76–77, 89). Q-metodologian etuna pidetään sitä, että se mahdollistaa
valtadiskursseista irtautumisen ”pakottaen” osallistujan rakentamaan oman näke-
61
myksensä tarkasteltavaan aihepiiriin. Juuri tämä ulospääsy valtadiskursseista ja
itsestäänselvyyksistä sai minut valitsemaan tutkimusmenetelmäksi Q-
metodologian. Moniasiantuntijainen perhetyö sisältää mielestäni valtadiskurssin,
jonka sisällön jokainen ammattilainen osaa kertoa, mitä sen tulisi olla ideaalitilan-
teessa. Valtadiskurssi muotoutuu lainsäädännöstä, kansallisista ja alueellisista
kehittämislinjauksista sekä johtamisesta ja päätöksenteosta. Tavanomaisilla kyse-
lyillä tai haastatteluilla en mielestäni olisi päässyt ”murtamaan” tätä valtadiskurs-
sia. Pyrin Q-metodologialla tavoittelemaan syvällisempää ymmärrystä tutkimus-
ongelmaani ja löytämään niitä diskursseja, jotka syventävät tietoa moniasiantunti-
jaisen perhetyön edistävistä ja estävistä tekijöistä. Etuna muihin laadullisiin dis-
kurssianalyysimenetelmiin pidetään myös sitä, että vastauksia voidaan sisällölli-
sesti heti verrata toisiinsa, koska kaikki tutkimukseen osallistujat saavat samat
väitteet, jotka he jaottelevat omalla tavallaan (Webler ym. 2009).
3.2 Monitahoarviointi Q-metodologialla
Monitahoarvioinnin tavoite on hahmottaa tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman
monipuolinen kuva. Arvioinnissa painotetaan eri intressiryhmien merkitystä jo
tutkimuksen suunnittelussa. Tietoa pyritään keräämään avainryhmiltä, joilla tar-
koitetaan kaikkia niitä tahoja, joilla on intressejä tutkimuskohteeseen. Monitaho-
arvioinnin periaatteita ovat laaja-alaisuus, neuvottelevuus, sosiaalinen oikeuden-
mukaisuus ja evolutionaarisuus. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan asiakkaiden ja
yhteistyötahojen näkemystä toiminnasta. Neuvottelevuus tarkoittaa avainryhmien
mahdollisuutta neuvotella arvioinnin kriteereistä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuu-
den periaatteen mukaisesti ns. vähäisimmän hyödynsaaja on määritettävä ja an-
nettava mahdollisuus arviointiin. Evolutionaarisuus tulkitsee arvioitavaa kohdetta
suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. (Vartiainen 1994, Hakuli ym. 1995,
Vartiainen 2001.)
Q-metodologia soveltuu myös hyvin tutkimusmenetelmäksi monitaho-
arviointiin, mikä korostaa mahdollisimman subjektiivista arviointia kaikilta niiltä
avainryhmiltä, joilla on intressejä tutkittavaan kohteeseen. Tutkijan subjektiivi-
suus on toissijaisessa asemassa, mutta tutkittavan subjektiivisuus korostuu, sillä
Q-väittämiin vastaavat ihmiset käyttävät jaotteluissaan omia sisäisiä mittapuitaan
tutkittavista teemoista. Tässä tutkimuksessa laaja-alaisuuden periaatetta noudatta-
en moniasiantuntijaisesta perhetyöstä kerättiin tietoa kaikilta avainryhmiltä, joilla
on intressejä siihen. Tiedonantajiksi valittiin edustajia kaikista niistä sosiaali- ja
terveystoimen työntekijäryhmistä, jotka osallistuvat moniasiantuntijaiseen perhe-
62
työhön (lääkärit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, perus- tai lähihoitajat, psyko-
logit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat, perheterapeutit, perhetyöntekijät). Myös
sosiaali- ja terveystoimen johdolla on intressejä toimintaan, sillä hyvin sujuva
moniasiantuntijainen perhetyö on sekä asiakaslähtöistä että myös tehokasta ja
kustannuksia säästävää toimintaa. Johdon edustajia valittiin kaikilta johdon tasoil-
ta: ylimmästä johdosta, keskijohdosta ja lähijohdosta, (palvelutuotannon johtaja,
palvelujohtajat, palvelupäälliköt ja palveluesimiehet). Myös asiakasperheiden
edustajia valittiin tiedonantajiksi. Neuvottelevuuden periaate toteutuu hyvin, sillä
jokainen tiedonantaja saa mahdollisuuden esittää oman subjektiivisen käsityksen-
sä arvioitavasta asiasta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun moniasian-
tuntijaista perhetyötä arvioidaan sekä palveluntuottajan että asiakkaan näkökul-
masta. Evolutionaarisuuden periaatteen mukaisesti tulkitaan arvioinnin tuloksia
suhteessa toimintaympäristön muutoksiin.
Kirjain Q otaksutaan tulevan Stephensonin kutsumasta sanasta quansal units
(QUANtification of SALiency), vapaasti käännettynä ”tärkeyden määrä”.
Stephenson sovelsi ideaa kvanttifysiikasta subjektiivisuuden tutkimukseen, ja
”tärkeyden määrän mittaamisella” on yhtymäkohtia elektronien kapasiteetin mit-
taamiseen. Q-koetilanteissa osallistujat jaottelevat väittämät eri kategorioille tär-
keyden määrän mukaisesti. Ne väitteet, jotka jaotellaan lähelle keskustaa, sisältä-
vät vähän tärkeyttä, kun taas ne väittämät, jotka sijoitetaan ääripäihin, ovat tärke-
ämpiä ja niistä ollaan joko hyvin samaa mieltä tai hyvin eri mieltä. (Webler ym.
2009.)
Q-metodologiaa on verrattu suurien survey-tutkimusten Pearsonin tulomo-
menttikertoimeen perustuvaan R-menetelmään (etsitään korrelaatioita vastaajien
välillä). Kuitenkin Q- ja R-menetelmillä on paljon eroavaisuuksia (taulukko 2).
Faktorianalyysiä tarkastelemalla on yksinkertaista erottaa menetelmät toisistaan.
R-menetelmässä vastaajat ovat subjekteja ja kysymykset ovat muuttujia. Tutkijat
hakevat sellaisia rakenteita, miten kukin vastaaja on suhtautunut muuttujiin. He
etsivät sitä, miten yhden muuttujan arvo on suhteessa toisen muuttujan arvoon eli
tukeeko muuttujien arvot toisiaan. (Webler ym. 2009.) Metsämuurosen (2005)
mukaan on huomattava, että korrelaatiokertoimen merkitsevyys riippuu kahdesta
tekijästä: korrelaatiosta ja otoskoosta. Jos otoskoko on pieni, voi seurata, että
suurikaan korrelaatio ei tule tilastollisesti merkitseväksi, ja taas suuressa otos-
koossa mitätönkin korrelaatio saa suuren merkitsevyyden. Siis vaikka korrelaatio
on tilastollisesti merkitsevä, se ei välttämättä ole merkittävä.
Q-metodologiassa subjektit ja muuttujat ovat toisinpäin. Menetelmän väittä-
mät ovat subjekteja, ja muuttujia ovat vastaajat tai pikemminkin vastaajien järjes-
63
tämät Q-jaottelut. Q-menetelmän tutkijat hakevat rakenteita muuttujista eli vas-
taajien Q-jaotteluista kullekin subjektille eli Q-väittämälle. He etsivät sitä, onko
yhden muuttujan tärkeys (henkilön 1 Q-jaottelu) samansuuntainen suhteessa toi-
sen muuttujan tärkeyteen (henkilön 2 Q-jaottelu) samalle Q-väittämälle. Osallis-
tujat jaottelevat väittämät sen mukaan, miten ne sopivat heidän uskomuksiinsa ja
ymmärrykseen. Q-tutkijat etsivät siis rakenteita, jotka osoittavat osallistujien Q-
jaottelut. Kun rakenteet löytyvät, voidaan olettaa, että ne ovat subjektien välisiä
mielipidejärjestyksiä, joita ihmiset jakavat. Tämä erityisesti korostaa menetelmän
sosiaalista näkökulmaa. (Webler ym. 2009.)
Taulukko 2. R- ja Q-menetelmien erot mukaillen Webler ym. (2009).
Aihe R-menetelmä Q-menetelmä
Muuttuja Survey-tutkimuksen kysymys Q-koetilanteeseen osallistujan Q-jaottelu
Subjekti Vastaaja Q-väittämä
Yleisö Kaikki mahdolliset vastaajat Väittämäuniversumi (kaikki mahdolliset
asiaan liittyvät väittämät)
Tavoite Löytää rakenteita, miten vastaajat
vastasivat eri kysymyksiin
Löytää rakenteita, miten Q-väittämät
näyttäytyvät eri Q-jaotteluista
Esimerkki Vastaako asiakaslähtöisyyttä arvostava
henkilö myönteisesti kaikkiin
asiakaslähtöisen toiminnan kysymyksiin?
Onko näkemys asiakaslähtöisestä
perhetyöstä linkittynyt myönteisiin käsityksiin
asiakaslähtöisestä toiminnasta?
Faktorianalyysi Normaali Käännetty
3.3 Q-metodologia terveystieteellisessä tutkimuksessa
Kuuluisin nykyajan Q-metodologian tutkija Kentin yliopistosta on Steven Brown,
joka uskoo menetelmän kykyyn valaista ihmisten uskomusten ja mielipiteiden
jäsennystä (Brown 1986). Suomalaisia metodologiaa hyödyntäviä tutkimuksia on
muutamia politiikan ja maantieteen tutkimusaloilta (Aalto 2003a, Aalto 2003b,
Remahl 2008, Remahl 2010, Moilanen 2012). Kansainvälisiä julkaisuja löytyy jo
tuhansia kliinisen ja ympäristöpsykologian, kasvatustieteiden, hoitotieteen, terve-
ystieteen, sosiologian, valtiotieteen ja viestintätieteen alueilta sekä markkinatut-
kimuksessa, poliittisessa mielipide- ja asennetutkimuksessa ja sukupuolitutki-
muksessa (Müller & Kals 2004, Sexton ym. 1998, Brown 1997). Q-
metodologialla voidaan saavuttaa yksilöllisiä henkilökohtaisia näkökulmia, arvi-
ointeja ja oivalluksia tutkittaviin teemoihin (Sexton ym. 1998).
64
Tiettävästi Q-metodologisia terveystieteellisiä suomalaisia tutkimuksia ei ole.
Tämän tutkimuksen keskeiset kansainväliset Q-metodologiset terveystieteelliset
tutkimukset olen esittänyt liitteessä 2.
Akhtar-Danesh ym. (2008) toteavat Q-metodologian olevan lupaava tutki-
musmenetelmä hoitotieteeseen, ja aikanaan myös Dennis (1986) piti metodologi-
aa erittäin soveltuvana hoitotieteeseen ja luetteloi seuraavanlaisia tutkimuskysy-
myksiä erikseen tai yhdistäen Q-metodologisiin sovelluksiin.
– elämänkokemus; eläminen kroonisen sairauden kanssa, selviytyminen, stres-
si, johtuminen, elämänlaatu, sosiaalinen verkosto
– terveysuskomukset; ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kulttuurinen vaikutus ja
terveyshakuinen käyttäytyminen, kulttuurien väliset arvo-orientaatiot, elä-
mäntapamuutokset, esim. ruokavalio ja liikunta, itsehoito
– sisäinen henkilökohtainen huolenpito; omanarvontunne, itsekunnioitus, ke-
honkuva, tehokkuus/vaikutus, ikääntyminen, seksuaalisuus
– asiakkaat ja palveluntuottajat; asiakastarpeet potilas-palveluntuottaja-
suhteissa, hoitotyytyväisyys, hoidon laatu, hoitopalvelumallit
– roolit perhe; aviolliset suhteet, sisarukset, vanhemmat -lapset, tiedekunnat;
opetus, käytännönharjoittelu, tutkimus, opiskelija; roolin siirtyminen/muutos,
ammatillinen sosiaalistuminen, hoitaja; imago
Myös Cross (2005a, 2005b) on ehdottanut tutkimusmenetelmää terveystieteisiin
erityisesti koulutukseen ja terveyden edistämiseen, missä ollaan kiinnostuneita
asenteista ja subjektiivisista mielipiteistä. Kansainvälisessä tutkimuksessa onkin
käytetty laajasti Q-metodologiaa terveystieteissä koulutuksen, johtamisen, työnte-
kijöiden, kansalaisten, asiakkaiden ja potilaiden näkökulmista. Opiskelijoiden
kokemuksia ja näkökulmia on hyödynnetty tuottamaan laatua hoitotyön opinto-
ohjelmiin (Barker 2008, Baxter ym. 2009) ja kartoittamaan vetovoimatekijöitä tai
esteitä hakeutumisessa opiskelussa tietyille aloille (Meredith & Baker 2007) sekä
tunnistamaan hoitohenkilökunnan ja hoitajaopiskelijoiden käsityksiä ammattilai-
suudesta (Akhtar-Danesh ym. 2013) ja hoitohenkilökunnan käsityksiä simulaation
käytöstä hoitajien koulutuksessa (Akhtar-Danesh ym. 2009). Terveyshallinnolli-
sessa tutkimuksessa Popovich ja Popovich (2000) käyttivät Q-metodologiaa erään
sairaalan strategisessa suunnittelussa kartoittaen johtajien ja omistajien käsityksiä
sairaalan tulevaisuuden visioista. Menetelmää on myös käytetty selvittämään
hyväksyntää tai vastustusta uudelle toimintatavalle, esimerkiksi informaatiotek-
niikan käyttöön työssä (Valenta & Wigger 1997) tai päivystysyksikön lääkäreiden
suhtautumista tietotekniikkaan ja sen opiskeluun (Barbosa ym. 1998). On tutkittu
65
myös seniorilääkäreiden motivaatiota opettaa lääketieteen opiskelijoita (Dahl-
ström ym. 2005) sekä akuutti- ja päivystyssairaanhoitajien käsityksiä terveyden
edistämiseen (Cross 2005a). Tutkimusmenetelmää on käytetty myös selventä-
mään hoitotyöhön liittyvien ilmiöiden ymmärtämistä, kuten syöpään sairastunei-
den nuorten havaitsemaa uupumusta (Lai ym. 2007) tai sitä, miten äänien kuulijat
ymmärtävät kokemuksensa (Jones ym. 2003) tai miksi nuoret eivät sitoudu elä-
mäntavoillaan hoitoon munuaissiirron jälkeen (Bullington ym. 2007, Tielen ym.
2008) tai ymmärtämään päätöksentekoa, mikä liittyy raskaudenaikaisen Downin
syndrooman testaukseen (Bryant ym. 2006). Van Exel ym. (2006) tutkivat nuorten
käsityksiä terveyteen vaikuttavista elämäntavoista. Terveyteen pohjautuvia kah-
deksan elämänlaatuun vaikuttavaa aihepiiriä löydettiin Stennerin ym. (2003) tut-
kimuksessa, missä väittämät haettiin WHO:n elämänlaatututkimuksista. Terveys-
taloudellinen tutkimus on tehty diabeetikoiden elämäntapavalinnoista (Baker
2006). Asiakkaiden ja potilaiden näkemyksiä on myös kartoitettu menetelmällä.
Boot ym. (2009) tutkivat pitkäaikaissairauteen ja sen tuomiin rajoitteisiin sopeu-
tumista, Risdon ym. (2003) krooniseen kipuun tottumista ja Herron-Marx ja
Hicks (2006) naisten kokemuksia synnytyksen jälkeisen välilihan ja lantionpohjan
sairauksista. Asiakkaiden näkökulmaa hoidon tarpeeseen on tuotu esiin (Papworth
& Walker 2008), potilaiden näkemyksiä yksityisyyden suojaan (Stewart 2007)
sekä nuorten teiniäitien käsityksiä heille tärkeistä asioista (Richards ym. 2007).
Naisnäkökulmaa on valotettu tutkimusmenetelmällä esimerkiksi seuraavissa tut-
kimuksissa: miten väkivaltaa kokeneet naiset kokivat ja luottivat rikosoikeudelli-
seen järjestelmään Kanadassa (Barata 2007) ja Snellingin (1999) tutkimuksessa
haettiin naisten erilaisia käsityksiä feminismistä. Tosin Kitzinger (1999) on myös
esittänyt Q-metodologian rajoitteita käytettäessä menetelmää feministisen psyko-
logian tutkimuksissa. Q-metodologialla voidaan toteuttaa hyvin laajojakin tutki-
musasetelmia. Euroopan komissio toteutti 2007–2010 European Value of a Quali-
ty Adjusted Life Year -hankkeessa laajan verkkopohjaisen kyselyn Q-
metodologialla kymmenessä Euroopan maassa tavoitteena kehittää menetelmä
määrittämään rahallinen arvo laatupainotetulle elinvuodelle (Euroopan Komissio,
EuroVaQ 2007–2010).
3.4 Q-metodologian vaiheet
Q-metodologisessa tutkimuksessa edetään tietyillä kvalitatiivisilla ja kvantitatiivi-
silla vaiheilla. Pääasiassa tutkimusmetodi on kvalitatiivista tutkimusta, mutta
menetelmään sisältyy tilastollinen osuus Q-metodologiaa varten kehitetyillä säh-
66
köisillä tutkimusohjelmilla, joista osa on vapaasti käytettävissä ja ladattavissa
verkosta.
3.4.1 Keskusteluavaruus ja väiteuniversumi
Tämän tutkimuksen keskusteluavaruuden tutkimusympäristönä oli Oulun kau-
pungin sosiaali- ja terveystoimi. Oulun kaupungilla oli ydinkunta–palvelukunta-
organisaatiomalli, missä organisaatio oli jakautunut palveluiden järjestäjään ja
tuottajaan. Keräsin tutkimusaineiston kaupungin omasta palvelutuotannosta. Sosi-
aali- ja terveystoimen palvelutuotantoon kuuluivat aineiston keruuvuonna palve-
lualueet päivähoito, terveyspalvelut, mielenterveys- ja sosiaalipalvelut sekä van-
huspalvelut. Tässä tutkimuksessa rajasin aineiston keruun kaupungin oman tuo-
tannon päivähoidon, terveyspalveluiden ja mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden
palvelualueille, missä tuotettiin lapsiperheiden palveluita. Tutkimuksessa käyte-
tään organisaatioista ja työyksiköistä aineiston keruuajan mukaisia nimiä. Myö-
hemmin päivähoito eli varhaiskasvatus siirtyi sivistys- ja kulttuuritoimen piiriin,
ja nimitykset muilla palvelualueilla ja työyksiköissä ovat osittain muuttuneet.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämishaasteita nousee las-
tensuojelun lisääntyvistä asiakkuuksista myös Oulussa. Vuosien 2008–2012 aika-
na lastensuojelun asiakkuudessa olleiden alle 18-vuotiaiden lasten määrä on kas-
vanut 8,3 prosentista 9,5 prosenttiin suhteutettuna samanikäiseen väestöön. Oulu-
laisista 0–17-vuotiaista lapsista ja nuorista 9,5 prosenttia oli lastensuojelun asiak-
kaana ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna 1,8 prosenttia vuoden 2012 aikana. Nämä
tilastot ovat samaa luokkaa verrattuna kuuden suurimman kaupungin (Kuusikko-
kunnat) keskiarvoihin. Vuonna 2012 tehtiin lastensuojeluilmoituksia Oulussa
muiden Kuusikko-kuntien tapaan enemmän kuin koskaan ennen, 3060 kappaletta,
mikä on 4,7 prosenttia kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Lastensuojeluilmoi-
tus johtaa lastensuojelutarpeen selvitykseen, mutta pidempiaikaiseen lastensuoje-
lun asiakkuuteen Oulussa johti ilmoituksista vain noin puolet. Lastensuojelun
asiakaskunta on muuttunut myös entistä haastavammaksi ja asiakkuudet pitkäai-
kaisemmiksi. (Lastensuojelun Kuusikko-työryhmä 2013.)
Oulun kaupungissa kehitetään lapsiperheiden palveluita valtakunnallisten ke-
hittämisohjelmien ja lainsäädännön linjausten mukaisesti. Luottamuselimet ovat
hyväksyneet useita Oulun kaupungin perhetyötä ohjaavia suunnitelmia ja ohjel-
mia (esimerkiksi Oulun ennaltaehkäisevän työn toimintaohjelma, Oulun kaupugin
lastensuojelun suunnitelma vuosille 2011–2012, Oulun seudun kuntien lapsi- ja
nuorisopolitiikka vuoteen 2025). Oulun kaupungin strategisina tavoitteina on
67
päätöksenteolla tukea ja kannustaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tehdä valin-
toja tulevaisuudessa, luoda työpaikkansa itse sekä tukea perheitä yhteisöissään
kasvatustehtävässä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden tuotannon palveluprosesseja
on kehitetty useiden vuosien ajan eri työryhmissä ja hankkeissa. Viime vuosien
kehittämisen painopiste on ollut koko palveluketjun kehittäminen peruspalveluis-
ta erityispalveluihin yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa ja nimenomaan en-
naltaehkäisevien ja avohuollon palveluiden vahvistaminen. Kumppanuusyhteistyö
lasten ja nuorten palveluissa on laajentunut myös muille hallinnonaloille, kuten
sivistys- ja kulttuuritoimeen. Myös perhepalveluita ja perhetyötä on uudistettu ja
kehitetty Oulun kaupungissa. (Palveluiden järjestämisohjelma 2013, Kaupunki-
strategia Oulu 2020, Oulun palvelumalli 2020.)
Q-metodologinen tutkimus alkaa kvalitatiivisella vaiheella, jossa tutkija ko-
koaa tutkittavaa aihetta koskevan laajan aineiston eri lähteistä. Q-metodologiassa
tutkija tarkastelee kiinnostuksen kohteena olevaa sosiaalista rakennetta, kuten
tässä tutkimuksessa moniasiantuntijaista perhetyötä, keskusteluavaruuden (con-
course) käsitteen avulla. Koska keskusteluavaruus sisältää periaatteessa rajatto-
man määrän väitteitä, tutkija kokoaa niistä edustavan otoksen. Keskusteluavaruus
operationalistetaan niin sanotuksi väiteuniversumiksi. Tutkijan haasteena on tun-
tea tutkimusalue niin hyvin, että väiteotoksesta tulee monipuolinen ja se kattaa
laajasti tutkittavan alueen. (Aalto 2003a: 134–135, Aalto 2003b: 119–120.) Tutki-
ja voi työskennellä kohdealueella ja perehtyä saman alueen tutkimukseen saadak-
seen ”kenttätuntuman” tutkittavaan kohteeseen, mikä on pohjana oman tutkimuk-
sen ratkaisuissa (Amin 2000). Tutkijan tavoitteena on löytää voimakkaasti subjek-
tiivisia, kiinnostavia ja keskenään erilaisia väitteitä, jotka ilmaisevat mielipiteitä,
asenteita tai arvoja. (Aalto 2003a: 138, Amin 2000: 412.)
Tässä tutkimuksessa perehdyin ensin tutkimuksen aihealueen kirjallisuuteen.
Työskentelin myös tutkimusympäristössä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä
muun muassa lasten ja nuorten palveluiden kehittäjänä. Työhöni sisältyi laatu- ja
kehittämispäivien sekä koulutuksien suunnittelua ja toimeenpanoa. Näin minulle
muodostui monipuolinen kuva moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelu-
avaruudesta. Etsin tutkittavaan aihepiiriin liittyvistä aikaisemmista tutkimuksista,
artikkeleista ja kirjallisuudesta väitteitä. Suunnittelin ja osallistuin sosiaali- ja
terveystoimen kehittämispäiviin, joiden keskusteluista ja ryhmätöistä ja työ-
pajoista kokosin aiheeseen liittyviä väitteitä. Olin myös suunnittelemassa ja kou-
luttajana mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöille suunnatussa moni-
ammatillisessa perehdytys- ja kehittämiskoulutuksessa, Yhdessä uudella tavalla
68
(YUT). YUT-koulutuksen väliarviointiin kuuluvista kolmesta nauhoitetuista fo-
kusryhmäkeskusteluista kokosin myös väitteitä.
Väiteuniversumista kootaan edustava otos usein teoreettista mallia apuna
käyttäen. Tavallisesti kootaan ensin noin 200–300 väitettä, jotka tiivistetään 40–
60 väitteen väiteotokseen (Q sample). Väitteitä voi olla enemmänkin (Barata
2007, Popovich & Popovich 2000). Väitteet numeroidaan ja tulostetaan korteille.
(Aalto P. 2003a, Aalto P. 2003b). Ennen väitteiden keräämistä väiteotokseksi
voidaan tehdä haastatteluja (esim. van Exel ym. 2007, Baker 2006, Barry &
Proops 1999, Bryanta ym. 2006, Richards ym. 2007, van Exel ym. 2006), tai
sopiva ryhmä kirjoittaa tai keskustelee tutkittavasta aihepiiristä (Popovich & Po-
povich 2000) ja tuotoksista kategorisoidaan teoreettisen mallin avulla väiteotos.
Väitteitä voidaan kerätä myös potilasjärjestöiltä ja lääketieteellisestä tai yleiskir-
jallisuudesta (Baker 2006, Barry & Proops 1999, Bryant ym. 2006), aikaisemmis-
ta tutkimuksista (van Exel ym. 2008, Bryanta ym. 2006), esite- ja informaatioleh-
tisistä, yleisistä diskursseista, mediasta, keskusteluista fokusryhmien kanssa tai
asiantuntijoiden konsultaatioista (Jones ym. 2003, Snelling 1999, van Exel ym.
2006, Boot ym. 2009). Mitä tahansa materiaalia voidaan valita ja koota Q-
jaotteluksi. Tutkittaville voidaan esittää kirjallisten väitteiden sijaan myös kuvia,
esineitä, lehtiartikkeleita tai piirustuksia (Sexton ym. 1998). Tutkija voi kerätä
väitteitä myös vain niiden empiirisen kiinnostavuuden perusteella, mutta riskinä
on, että tutkija kerää vain tietyntyyppisiä väittämiä, joita esimerkiksi esiintyy
eniten keskustelussa. Q-metodologiaa pidetään yhtenä validina menetelmänä
myös pienillä lapsilla käyttämällä visuaalista materiaalia (Storksen & Thorsen
2011).
Tässä tutkimuksessa keskusteluavaruudesta koottu väiteuniversumi sisälsi
aluksi 212 väitettä. Jätin tässä tutkimuksessa väitteistä taloudellisen ja poliittisen
päätöksenteon näkökulman harkinnanvaraisesti pois, vaikka ne ovat tärkeitä tee-
moja moniasiantuntijaisen perhetyön monitahoarvioinnissa. Tämä tutkimus rajaa
moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden asiakasperheiden ja ammat-
tilaisten sekä heidän esimiestensä ja johdon näkökulmiin, joissa puhutaan sisällöl-
lisistä asioista eikä talouden ja päätöksenteon aiheuttamista vaatimuksista.
Kehitin tutkimuksen pääulottuvuudet sisältävän teoreettisen mallin niiden
haasteiden luokittelun perusteella, jotka nousivat keskusteluavaruudesta esiin
moniasiantuntijaisen perhetyön tiimi- ja verkostotyöstä ja jonka avainryhmiä
olivat työntekijät ja asiakasperheet sekä perhetyötä organisoiva johto. Pääulottu-
vuuksiksi muodostuivat käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä
rakenteet ja prosessit. Kategorisoin 212 väitettä teoreettisen mallin avulla yhdek-
69
sään soluun (taulukko 3). Tiivistin sen jälkeen väitteet moniasiantuntijaisen perhe-
työn pääulottuvuuksia edustavaksi väiteotokseksi, joka sisälsi 42 väitettä. Esites-
tasin tätä väiteotosta usealla tavalla. Valitsin sosiaali- ja terveystoimesta asiantun-
tijaraadin, johon kuuluivat laatu- ja kehittämispäällikkö, kolme aluekoordinaatto-
ria, verkostokoordinaattori ja ylilääkäri. Valitsin asiantuntijaksi myös asiakasper-
heen äidin, jolla oli kokemusta sosiaali- ja terveystoimen perhetyöstä eri yksiköis-
sä. Esittelin väitteet asiantuntijoille, ja he suorittivat Q-koetilanteen mukaisen
jaottelun sekä kommentoivat väitteitä ja tutkimusmenetelmää monipuolisesti.
Pyysin myös ystäviä ja sukulaisia, jotka eivät olleet sosiaali- ja terveydenhuollon
asiantuntijoita, kommentoimaan väitteitä nimenomaan niiden sisällöllisen ymmär-
rettävyyden kannalta. Sain ohjausta ja kommentointia väitteistä myös tutkimuk-
seni ohjaajilta ja seurantaryhmältä. Esitestauksen jälkeen muokkasin väitteitä
kieliasultaan ymmärrettäviksi, yhdistin vielä samaa asiaa sisältäviä väitteitä ja
jaoin useammaksi väitteeksi kahta tai useampaa asiaa esittäviä väitteitä. Valitsin
näin lopulliseen väiteotokseen väitteet (N=44) teoreettisen mallin mukaan (tau-
lukko 3). Lopullinen väite tiivistetään samaa asiaa käsittelevistä useista väitteistä
(kuvio 6). Numeroin ja kirjoitin väitteet pienille korteille. (Taulukko 18, liite 3.)
Taulukko 3. Moniasiantuntijaisen perhetyön väiteuniversumin teoreettinen malli.
Avainryhmä Väitteen tyyppi
a. Käsitykset ja
vuorovaikutus
b. Koulutus ja
osaaminen
c. Rakenteet ja
prosessit
A. Johtajat ja
esimiehet
Aa 4 väitettä Ab 2 väitettä Ac 9 väitettä
B. Työntekijät Ba 7 väitettä Bb 6 väitettä Bc 4 väitettä
C. Asiakasperheet Ca 5 väitettä Cb 3 väitettä Cc 4 väitettä
70
Kuvio 6. Väitteen 15 muodostuminen teoreettisen mallin avulla.
3.4.2 Koetilanteet ja niiden osallistujat
Q-metodologiassa käytetään pieniä osallistujaotoksia (subjects, participants, P
set), tyypillisesti noin 20–40 osallistujaa. Osallistujat valitaan harkinnanvaraisesti
siten, että he edustavat tutkimuskohteen pääulottuvuuksia. Tähän tutkimukseen
valitsin osallistujat myös monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen avainryhmis-
tä, joita olivat henkilöstön, johdon ja asiakasperheiden edustajat. Henkilöstön
edustajia pyrin saamaan kaikista niistä ammattiryhmistä, jotka työskentelevät
perhetyössä. Johdon edustajia valitsin ylimmästä, keski- ja lähijohdosta. Asiakas-
perheiden edustajiksi valitsin henkilöitä, joilla oli kokemusta sosiaali- ja terveys-
toimen perus- ja erityispalveluiden perhetyöstä. Osallistujia voidaan myös kuvata
teoreettisen mallin avulla. Tutkija antaa kaikille osallistujille samanlaisen jaotte-
luohjeen (condition of instruction), ja osallistujat lajittelevat väittämät oman sub-
jektiivisen näkemyksensä mukaan tutkimuksessa käytetylle yleensä normaalija-
kaumaa muistuttavalle jakaumalle. Lopputuloksena syntyy kultakin osallistujalta
Q-jaottelu (Q sort), mikä mallintaa osallistujan subjektiivista näkökulmaa tutkit-
tavaan asiaan. Q-jaottelun jälkeen voidaan suorittaa haastattelu, mikä auttaa tutki-
jaa ymmärtämään osallistujan käsityksiä tutkittavasta asiasta. (Aalto P. 2003a,
Aalto P. 2003b.)
71
Tässä tutkimuksessa Q-metodologian mukaiset osallistujat koetilanteisiin
(N=34) valitsin harkinnanvaraisesti Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen
palveluntuottajapuolen työntekijöistä ja johdosta. Henkilöstön edustajiksi valitsin
äitiys- ja lastenneuvolasta, neuvolan perhepalveluista, kouluterveydenhuollosta,
perheneuvolasta, lasten- ja nuorisopsykiatrisesta työryhmästä, avopäihde-
palveluista, lastensuojelusta sekä sosiaalisen ja taloudellisen tuen yksiköstä lääkä-
reitä (2), terveydenhoitajia (2), sairaanhoitajia (2), perheterapeutteja (2), perhe-
työntekijöitä (2), psykologeja (2), sosiaalityöntekijöitä (2), sosiaaliohjaajia (2) ja
perus- tai lähihoitajia (1). Johdon edustajiksi valitsin sosiaali- ja terveystoimen
palvelutuotannon ylimmästä johdosta palvelutuotantojohtajan (1), päivähoidon,
terveystoimen ja mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden palvelujohtajat (3) ja kes-
kijohdosta palvelupäälliköt (5) sekä lähijohdosta palveluesimiesedustajat (3).
Asiakasperheiden edustajia (5) valitsin sosiaali- ja terveystoimen perus- ja eri-
tyispalveluiden perhetyön asiakkaista. (Taulukko 4.)
Työntekijöiden edustajat olivat keskimäärin 46,8 vuoden ikäisiä, ja heillä oli
työkokemusta keskimäärin 18,8 vuotta. Johdon ja esimiesten edustajat olivat kes-
kimäärin 53,4 vuoden ikäisiä, ja heillä oli työkokemusta keskimäärin 28,6 vuotta.
Asiakasperheiden edustajat olivat olleet asiakkuudessa sosiaali- ja terveyden-
huollon perus- ja erityispalveluissa. He olivat perheen äitejä (4) ja perheen nuori
(1). Heillä oli kokemusta perhetyön asioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa, koulu-
ja opiskeluterveydenhuollossa, päivähoidossa, neuvolan perhepalveluissa, perhe-
neuvolassa, lasten, nuorten ja aikuisten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa,
avopäihdepalveluissa, aikuis- ja perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa. Koetilan-
teisiin osallistuneiden henkilöiden tietoja ei paljasteta enempää anonymiteetin
suojelemiseksi. Osallistujat saivat ennen koetilannetta samanlaisen suullisen jaot-
teluohjeistuksen ja kirjallisen tietoisen suostumuksen tutkimukseen allekirjoitet-
tavaksi (liite 5).
72
Taulukko 4. Koetilanteisiin osallistujat.
Palvelualue Ylin johto Keskijohto Lähijohto Työn-
tekijät
Asiakas-
perheiden
edustajat
Työyksikkö Palvelu-
tuotanto-
johtaja
Palvelu-
johtajat
Palvelu-
päälliköt
Palvelu-
esimiehet
Päivähoito
1
1 1
1
5
Terveyspalvelut 1
1
Äitiys- ja lastenneuvola 2
Neuvolan perhepalvelut 3
Kouluterveydenhuolto 1
Mielenterveys- ja
sosiaalipalvelut
1
Perheneuvola
1
1
1
Lasten- ja nuoriso-
psykiatrinen työryhmä
3
Avopäihde-
palvelut
1 2
Aikuis- ja perhe-
sosiaalityö
1
1
Lastensuojelu 1 4
Järjestin koetilanteet pääosin työntekijöiden ja johdon omilla työpaikoilla ja asia-
kasperheiden edustajien kanssa omassa työhuoneessani tai muussa rauhallisessa
tilassa. Koetilanteissa osallistujat jaottelivat väitteet (N=44) Q-metodologian
mukaiselle alustalle, joka tässä tutkimuksessa oli normaalijakaumaa muistuttava
niin sanottu pakotettu jakauma (kuvio 7). Osallistujat jaottelivat väitteet alustalle
sen mukaan, olivatko he väitteestä samaa tai eri mieltä. Jaotteluohjeessa korostin,
että väitteitä tuli verrata toisiinsa ja suhteuttaa ne siten jakaumalle. Siis välttämät-
tä kohtaan -4 sijoitetun väitteen kanssa ei tarvinnut olla täysin eri mieltä, vaan
eniten eri mieltä suhteessa +4 kohtaan sijoitetun väitteen kanssa. Osallistujat sai-
vat tarvittaessa kysyä, jos väite oli epäselvä. Koetilanteen jälkeen suoritin nauhoi-
tetun haastattelun, jossa osallistujat kertoivat jaottelunsa perusteita. Haastattelussa
olin erityisesti kiinnostunut perusteluista, joiden mukaan väitteet oli sijoitettu
alustan ääripäihin kohtiin +4, +3, +2, -4, -3 ja -2. Koetilanteet kestivät haastattelut
mukaan lukien keskimäärin noin tunnin.
73
Kuvio 7. Q-jaottelun pakotettu alusta.
3.4.3 Aineiston analyysi
Q-metodologian kvantitatiivisessa vaiheessa tutkija analysoi koehenkilöiden väi-
tejaotteluja esimerkiksi faktorianalyysillä, joka on todettu parhaaksi keinoksi
tuottaa uutta tietoa ja antaa myös mahdollisuuden harkinnanvaraiseen faktoreiden
rotatointiin (Aalto 2003a: 122). Q-metodologiaan on kehitetty useita sähköisiä
tutkimusohjelmia, joista osa on vapaasti käytettävissä ja ladattavissa verkosta.
Analysoin aineiston käyttämällä Peter Schmolckin kehittämää PQMethod-
tutkimusohjelman uusinta versiota (http://schmolck.org/qmethod/pqmanual.htm).
Tallensin osallistujien Q-jaottelut ohjelmaan numeeriseksi aineistoksi, jonka ana-
lysoin sentroidianalyysillä, mikä on käytetyin faktorianalyysin muoto Q-
metodologiassa ja jota voidaan jatkaa harkinnanvaraisella faktoreiden rotatoinnil-
la. Yleensä aineistosta löytyy 3–5 faktoria, joille osallistujat latautuvat. PQMet-
hod-ohjelmalla tulostuvat myös jaotteluiden välinen korrelaatiomatriisi, rota-
toidun faktorianalyysin faktorilataukset ja faktoripisteet sekä ideaaliset väitejaot-
telut. Ohjelmalla voidaan myös vertailla, miten eri faktoreilla väitteet ovat saaneet
pisteitä eli miten ne väitteiden suhteen eroavat tai ovat samanlaisia. Voidaan myös
osoittaa niin sanotut konsensusväitteet, jotka yhdistävät kaikkia faktoreita.
Tein analyysin kaksivaiheisesti käyttämällä ensin suorakulmaista Varimax-
rotaatiota ja tarkensin sitä harkinnanvaraisella rotatoinnilla. Näin sain maksimoi-
74
tua osallistujien suorittamien Q-jaotteluiden latausarvot kullekin faktorille. La-
tausarvo tarkoittaa voimakkuutta, jolla osallistujan tekemä Q-jaottelu korreloi
faktorin kanssa. Analyysin tuloksena löytyi kolme faktoria (F1, F2 ja F3). Korre-
laatiomatriisin perusteella eniten eroavat toisistaan F1 ja F2 ja eniten muistuttavat
toisiaan F1 ja F3. (Taulukko 5.)
Taulukko 5. Faktoripisteiden väliset korrelaatiot.
Faktorit F2 F3
F1 0.3807 0.5161
F2 0.4462
Kun osallistujia valitaan tietylle faktorille, on kriteerinä riittävän voimakas lata-
uksen raja. Faktorin ideaaliedustajan korrelaatio faktorin kanssa on 1.0. Päinvas-
tainen korrelaatio -1.0 kuvaa edustajaa, joka on täysin eri mieltä faktorin kanssa.
Seuraavalla kaavalla lasketaan niin sanottu osallistujan latauksen merkitsevyyden
vähimmäiskriteeri, jolla osallistuja hyväksytään faktorille.
± 2.58 (SE) (1) SE = 1/√N(väiteotos) = 1/√44 = 0,15 (2) ± 2.58 (0.15) = ± 0,39 (3)
Vähimmäiskriteerin perusteella latautui faktoreille yhteensä 26 osallistujaa, joista
F1:lle 12, F2:lle 8 ja F3:lle 6 osallistujaa (taulukko 6). Osallistuja A4 ei latautunut
tarpeeksi voimakkaasti yhdellekään faktorille (null case), ja häntä ei voitu ottaa
mukaan analyysiin. Osallistujat A5, T4, T7, T12, J/E1, J/E5 ja J/E10 taas latautui-
vat merkittävästi kahdelle faktorille (mixed case), joten hekin jätettiin analyysin
ulkopuolelle. Q-metodologiassa tämän tilanteen oletetaan olevan reaalimaailman
mukaista (Aalto 2003: 122). Vaikka näiden analyysin ulkopuolelle jääneiden osal-
listujien Q-jaottelut eivät ole mukana faktorianalyysissä, heidän äänensä tulevat
kuitenkin kuuluville niin sanottujen konsensusväitteiden tuloksissa, joissa on
suoria lainauksia myös heidän haastatteluistaan.
75
Taulukko 6. Koetilanteisiin osallistujat ja faktorilataukset.
Osallistuja F1 (N=12) F2 (N=8) F3 (N=6)
A1 0.57* 0.25 -0.05
A2 -0.01 0.54* 0.28
A3 0.58* 0.06 0.31
A4 0.08 0.26 0.22
A5 0.44 0.58 -0.11
T1 0.34 0.17 0.69*
T2 0.15 0.61* -0.00
T3 -0.07 0.09 0.51*
T4 0.57 0.15 0.47
T5 0.56* 0.27 0.24
T6 0.68* 0.21 0.29
T7 0.55 0.23 0.48
T8 0.54* 0.01 -0.14
T9 0.77* 0.07 0.08
T10 0.19 0.25 0.68*
T11 0.24 0.28 0.54*
T12 0.42 0.03 0.59
T13 0.47* 0.36 0.03
T14 0.27 0.38 0.48*
T15 0.23 0.52* 0.10
T16 0.79* 0.16 0.17
T17 -0.04 0.39* 0.08
J/E1 0.48 -0.08 0.43
J/E2 0.32 0.44* 0.32
J/E3 0.57* 0.30 0.34
J/E4 0.29 0.20 0.40*
J/E5 0.60 -0.06 0.42
J/E6 -0.00 0.43* 0.15
J/E7 0.53* 0.36 0.25
J/E8 0.80* -0.24 0.29
J/E9 0.39* 0.17 0.16
J/E10 0.48 0.15 0.55
J/E11 0.29 0.52* 0.24
J/E12 0.16 0.71* 0.01
A= asiakas T= työntekijä J/E= johtaja tai esimies
Faktorien korkeimmat lataukset lihavoitu ja merkitty tähdellä (*)
76
3.4.4 Tulosten tulkinta ja raportointi
Analyysi päättyy löydettyjen faktoreiden kvalitatiiviseen tulkintaan. Tulkintaa
selventävät ideaaliset väitejaottelut, jotka muodostuvat faktoripisteistä. Juuri nä-
mä väitejaottelut profiloivat kutakin faktoria ja kuvaavat yhteenvetoina, millaista
diskurssia tai mielipideperhettä faktori sisältää. Tässä tutkimuksessa analyysin
tuloksena sain kolme faktoria, jotka kuvaavat kolmea erilaista mielipideperhettä
tai diskurssia moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä. Väitteiden saamat faktoripisteet
kullekin faktorille eli ideaaliset väitejaottelut olen esittänyt taulukossa 18 (liite 3).
Q-jaotteluaineistosta etsitään siis ensisijaisesti perheyhtäläisyyksiä. Tavoit-
teena on faktorianalyysin avulla selvittää, ketkä osallistujista ovat lajitelleet väit-
teet samalla ja ketkä eri tavoin. Analyysimenetelmä ei muuta aineiston operatii-
vista subjektiivisuutta millään tavoin, vaan faktorianalyysin tarkoituksena on
tutkia, millaisia asenneulottuvuuksia, representaatioita tai diskursseja osallistujat
esittävät Q-jaotteluissaan. Analyysin jälkeen kvalitatiivisessa prosessissa tutkijan
tulkinnan lähtökohtana ovat samalle faktorille sijoittuneiden henkilöiden eri väit-
teille antamien pisteytysten painotettu keskiarvo, joka vaihtelee samoin kuin Q-
jaottelussa käytetty asteikko (esimerkiksi -4 - +4). Näistä pisteytyksistä muodos-
tuu faktoripisteiden matriisi eli idealisoitu Q-jaottelu. Tulkintaprosessissa ollaan
yleensä kiinnostuneita väitteistä, jotka saavat faktorilla korkeita positiivisia ja
negatiivisia pisteitä (esimerkiksi -4, -3, -2, +2, +3, +4). Koetilanteiden jälkeisiä
haastatteluja voidaan käyttää apuna tulosten tulkinnassa. Q-metodologiassa ei
sinällään olla kiinnostuneita yksittäisten osallistujien vastauksista sellaisenaan,
vaan niiden pohjalta faktorianalyysissä muodostuneiden yleisimpien faktoreiden
ja asenneluokkien osoittamista tietylle osallistujatyypille ominaisista näkemyksis-
tä ja positioista. (Aalto 2003a, Aalto 2003b.) Jokaisen koetilanteen jälkeen suori-
tin nauhoitetun haastattelun. Kysyin erityisesti perusteita ääripäihin sijoitetuista
väitteistä (+4, +3, +2 ja -2, -3, -4). Haastattelun lopuksi kysyin myös osallistujien
mielipidettä tutkimusmenetelmästä. Tutkimuksen tulokset on esitetty luvussa 4.
3.5 Yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta
Tämä tutkimus eteni Q-metodologian vaiheiden mukaisesti noudattaen monitaho-
arvioinnin periaatteita. Tutkimus alkoi kvalitatiivisella vaiheella, jossa operationa-
listin moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden (Concourse) väi-
teuniversumiksi (N=212) ja tiivistin teoreettisen mallin avulla tutkimusaiheen
pääulottuvuuksia sisältäväksi väiteotokseksi (Q sample). Esitestasin väiteotoksen
77
ja muodostin lopullisen väiteotoksen (N=44). Q-metodologian koetilanteisiin
valitsin harkinnanvaraisesti monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen osallistu-
jat (P set) kaikista niistä avainryhmistä, joilla oli intressejä tutkittavaan aiheeseen
(N=34). Koetilanteissa osallistujat jaottelivat väitteet normaalijakaumaa muistut-
tavalle alustalle pakotetusti siten, että jokainen väitteen sisältävä kortti oli sijoitet-
tava alustalle suhteessa muihin väitteisiin sen mukaan, oliko väitteestä samaa vai
eri mieltä. Tuloksena syntyi jokaiselta osallistujalta hänen subjektiivista näkö-
kulmaansa edustava Q-jaottelu (Q sort). Koetilanteen jälkeen suoritin nauhoitetun
haastattelun, jossa olin erityisen kiinnostunut jakauman ääripäihin sijoitettujen
väitteiden perusteluista.
Tutkimuksen kvantitatiivisessa vaiheessa syötin Q-jaottelut PQMethod-
tietokoneohjelmaan ja suoritin faktorianalyysin ja harkinnanvaraisen rotatoinnin,
josta aineistona sain kolme moniasiantuntijaisen perhetyön faktoria (F1, F2, F3),
jotka kuvasivat tutkittavasta aiheesta kolmea erilaista diskurssia. Merkitsevyys-
kriteerin täyttävät osallistujien Q-jaottelut (N=26) jakaantuivat siten, että ensim-
mäiselle faktorille valikoitui 12, toiselle faktorille 8 ja kolmannelle faktorille 6
osallistujaa. Analyysin ulkopuolelle jäi yksi osallistuja, joka ei latautunut merkit-
sevästi yhdellekään faktorille (null case), ja 7 osallistujaa, jotka latautuivat mer-
kitsevästi kahdelle faktorille (mixed case).
Tutkimus eteni sen jälkeen kvalitatiivisella vaiheella. Tulkitsin faktoreiden si-
sältämien ideaalisten Q-jaotteluiden ja koetilanteiden jälkeisten haastattelujen
perusteella moniasiantuntijaisen perhetyön kolmea diskurssia ja niiden yhtäläi-
syyksiä ja eroavaisuuksia sekä kaikille faktoreille yhteisiä niin sanottuja konsen-
susväitteitä. Tulososiossa luvussa neljä olen esittänyt tulkintojeni perusteiksi osal-
listujien suoria lainauksia haastatteluaineistosta. (Kuvio 8.)
78
Kuvio 8. Tutkimuksen toteuttaminen.
79
4 Tutkimuksen tulokset
Moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden mallintamisessa olin jaotel-
lut väitteet pääulottuvuuksien mukaan, joita olivat käsitykset ja vuorovaikutus,
koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit. Väitteet olivat myös luokiteltu
asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon näkökulmista (taulukko 3). Tutkimukseen
osallistujat eivät luonnollisesti tienneet tätä jaotteluani, ja mielenkiintoista olikin
seurata, miten oma jaotteluni ohjaisi diskurssien syntymistä.
Faktorianalyysissä nousi esiin kolme faktoria (F1, F2, F3), jotka sisälsivät
erilaiset moniasiantuntijaisen perhetyön mielipidekokonaisuudet eli diskurssit.
Diskursseja ei muodostunut selkeästi johdon, työntekijöiden tai asiakkaiden nä-
kökulmista sen perusteella, miten eri henkilöryhmien edustajat latautuivat fakto-
reille. Ensimmäiselle ja toiselle faktorille latautui kaikkien henkilöryhmien edus-
tajia, mutta kolmannelle faktorille vain työntekijöiden sekä johdon ja esimiesten
edustajia. Ensimmäisen faktorin diskurssi kuvasi kuitenkin eniten asiakaslähtöistä
toimintaa, toisen faktorin diskurssi korosti johtajuutta ja kolmannen faktorin dis-
kurssi ammattilaisuutta.
Myöskään keskusteluavaruuden pääulottuvuuksiksi valitsemani teemat eivät
selkeästi jaotelleet kaikkien faktoreiden sisältämiä diskursseja. Kuitenkin ensim-
mäisen faktorin diskurssi korosti eniten koulutuksen ja osaamisen näkökulmaa.
Toisen faktorin diskurssi kuvasi paitsi johtajuuden merkitystä, niin myös vuoro-
vaikutuksen ongelmia yhteistyössä. Kolmannen faktorin diskurssi taas nosti esiin
myös yhteistyön rakenteita ja prosesseja, jotka osaavat ammattilaiset hoitavat
ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta tai ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön
käytännöistä.
Seuraavaksi esittelen nämä kolme analyysin tuloksena syntynyttä faktoria,
jotka sisältävät moniasiantuntijaisen perhetyön kolme diskurssia. Faktorit ovat
nimetty sen mukaan, mikä teema niissä eniten korostuu. Koetilanteiden jälkeisistä
haastatteluista poimin suoria lainauksia selventämään diskurssien tulkintojani.
Haastattelussa keskityin kysymään osallistujan perusteluja väitteille, joita hän oli
sijoittanut Q-jaottelualustan ääripäihin. Osallistujien anonymiteetin suojelemisek-
si puhujien suorien lainausten edessä käytän palvelutuotantojohtajan, palvelujoh-
tajien, palvelupäällikköjen ja palvelusesimiesten yhteydessä lyhennettä J/E, hen-
kilöstön yhteydessä T ja asiakasperheiden edustajien yhteydessä A. Suluissa ole-
vat numerot viittaavat väitteisiin (taulukko 18 liite 3).
80
4.1 Koulutus ja osaaminen moniasiantuntijaisen asiakaslähtöisen
yhteistyön perustana
Ensimmäiselle faktorille (F1) latautui neljä johdon ja esimiesten, kuusi työnteki-
jöiden ja kaksi asiakasperheiden edustajaa (taulukko 6). Faktorin sisältämää dis-
kurssia kuvaavat kahdeksan väitettä muodostavat tämän faktorin ideaalisen Q-
jaottelun (taulukko 7). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitsevästi tätä
diskurssia (p < 0.01).
Taulukko 7. Faktoria 1 profiloivat väitteet.
Väitteet Faktori-
pisteet
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä
18*. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä
täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.
3
26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän
asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.
2
33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri
ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,
jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.
2
42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla
vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.
2
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä
5*. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen
työntekijöiden ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.
-2
13. Asiakasperhe ei rohkene sanoa ääneen mielipidettään omista tarpeistaan
moniasiantuntijaisissa palavereissa, koska uskoo ammattilaisten tietävän paremmin, vaikka
on kysymys heidän omasta elämästään.
-3
20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai
terapioiden perusteista ja vaikutuksista.
-2
Kaikkien toimijoiden yhteinen täydennyskoulutus ja positiivinen vuorovaikutus
korostuvat tässä diskurssissa. Moniasiantuntijuus on osaamista, johon tarvitaan
johdon järjestämää yhteistä täydennyskoulutusta, jossa hyödynnetään myös asi-
akkaiden kokemukset (18). Työntekijät painottivat yhteisen täydennyskoulutuksen
merkitystä uusiin työmenetelmiin, koska koettiin, että työ vaatii jatkuvasti uusia
työkaluja monenlaisten perheen ongelmien hoitamiseen. Myös näyttöön perustu-
vista työmenetelmistä oltiin kiinnostuneita sekä siitä, että osattaisiin hyödyntää
asiantuntijoita.
81
T: …tehhään semmosia toitä jotka joihin tarvittas koulutusta elikkä tota että
justiinsa täydennyskoulutusta olisi siihen koska se skaala on paljo laajempi
kuin luuliskaan…eri menetelmiin, nykyään kun tehhään paljo tämmösiä ryh-
miä…työkaluja niin ja sitten sekin että yhenlainen koulutushan sekin olis että
osattas ottaa selvää asioista että semmonen että sanottasko että ossaa käyt-
tää niitä asiantuntijoita hyväksi…
Yhteisen koulutuksen koettiin olevan itsestään selvyys ja myös selkeyttävän mo-
niasiantuntijaisen yhteistyön tavoitteita.
T: …no tuo yhteinen koulutus on lähinnä minusta semmonen oikeastaan itses-
tään selvyys että just tuo nimenommaan että saahaan ne yhteiset tavoitteet
esille…
Merkittäväksi yhteisessä moniasiantuntijaisessa koulutuksessa koettiin suuressa
organisaatiossa toisten ammattilaisten tapaaminen. Kun oppi tuntemaan eri yksi-
köissä työskenteleviä ammattilaisia, yhteistyö sai ikään kuin ”kasvot”. Tämä edis-
tiä ja helpottia yhdessä toimimista.
T: …ite oon huomannu että kun oon osallistunut niin kaikista eniten hyötyy ja
silloin oon oppinu tuntemaan ihmisiä ja saanu niitä keinoja niin mää nään
niinku omakohtasesti että siitä on ollu apua…
Johdon ja esimiesten edustaja oli myös sitä mieltä, että jos substanssiosaaminen
peruskoulutuksen pohjalta oli puutteellinen, niin täydennyskoulutuksen arvo kas-
voi entistäkin tärkeämmäksi.
J/E: …no täydennyskoulutus on tietenkin sitte…jos peruskoulutus on puut-
teellinen niin sen niinku arvo kasvaa ja tietenki muutenki jatkuvasti vaatii
kouluttautumista tämä maailma mutta tuohon suhteutettuna on tärkiä asia…
Tämän diskurssin edustajat olivat myös sitä mieltä, että asiakasperheen kokemuk-
set pitää huomioida täydennyskoulutuksessa (26). Asiakasperheen edustaja oli
valmis tulemaan esimerkiksi työntekijöiden koulutustilaisuuksiin kertomaan ko-
kemuksistaan.
A: …mää voisin mennä vaikka luennoimaan tai kertomaan jonnekkin teijän
työntekijöitten koulutuksissa tai opiskelijoille tai ihan mihin vaan kertomaan
tietyn luennon tai kurssin tai mikä teillä nyt onkaan niin yhteyvessä näissä et
miten me ollaan koettu ne palvelut ja verkostot niin mää haluaisin olla muka-
na siinä koska aina löytyy parannettavaa…
82
Johdon mielestä hyvien palveluiden perusta on huomioida asiakkaiden näkemyk-
set ja toiveet, koska muuten toiminta on hyvin organisaatio- ja viranomaislähtöis-
tä. Tämä ei vastaa enää nykyajan vaatimuksia.
J/E: …eihän mikkään palvelu oo kestävällä pohjalla jos ei asiakkaita kuulla
ja heijän näkemyksiään siinä että mitä palveluita ne haluaa ja miten se heijän
mielestään pitäs toteuttaa et se ei ois niinku semmosta viranomaslähtöstä tää
meijän toiminta…ehottomasti oon sitä mieltä se on tätä päivää että asiakkaat
on siinä siinä mukana…
Työntekijän edustaja näki yhteisen täydennyskoulutuksen edistävän moniasian-
tuntijaisen yhteisen kielen löytymistä, mikä parantaa ja kehittää yhteistyötä.
T:… niiden koulutustenkin avulla meille tulisi se yhteinen kieli ja tavallaan se
koulutus siinä rinnalla että tavallaan se johto järjestää meille tämmösiä yh-
teistyömahollisuuksia ja aikaa ja yhteisiä palavereita että me voijjaan niinku
kehittää tätä meijän yhteistyötä…
Johdon on myös luotava toimintaperiaatteet yhteistyölle ja seurattava ja arvioitava
säännöllisesti toimintaa (33). Tämän diskurssin johdon ja esimiesten edustajat
korostivat erityisesti hallinnon vastuuta moniasiantuntijaisen yhteistyön seuran-
nassa ja arvioinnissa.
J/E:… sittenhän johdon pitää luoda ilman muuta toimintaperiaatteet ja ma-
hollisuus tän tyyppiselle ja sitten seurata ja arvioida sitä säännöllisesti ja se
mun mielestä kannustaa työntekijöitäkin sitten sitten siihen asiaan ja on niin-
ku strategian noudattaminen siinä siinä asiassa jos tälle asialle olisi niinku
tehty oma strategia…
Johdon rooli nähtiin tärkeänä antamassa suuntaviivat toiminnalle, varsinkin kun
uutta toimintaa kehitetään. Johdosta pitää tulla hyväksyntä ja kiinnostus toimin-
taan, mikä on hyvää palautetta kenttätyöhön ja osaltaan sitouttaa työntekijät uu-
teen toimintamalliin.
J/E:…mää aattelen että johdon täytyy olla siinä mukana niinku luomassa
puitteita vaikkakin ne työntekijät ite niitä käytännön juttuja on luomassa mut-
ta tavallaan johdon täytyy niinku luoda mahollisuus siihen yhteistyölle ja
niinku yhteiset puitteet ja tavallaan pitäs niinku tämmöisten moniasiantunti-
jaista yhteistyötä tekevien vielä itekkin miettiä ja arvioida näissä yhteisissä
kokouksissa että missä mennään ja mitä on vielä kehitettävä…kyllä minusta
johdon täytyy olla ja jos ei tämmöiselle moniasiantuntijatyölle oo niinku seu-
83
rataryhmää tai semmosta luotu niin kuka se varmistaa että pysytään oikeassa
suunnassa ja tavallaan johdonkin täytyy hyväksyä ja olla tämän toiminnan
takana, kyllähän työntekijät aistii jos niinku johto ei oo siinä mukana…se
johdon tuki kuitenkin aktivoi työntekijöitä…
Myös työntekijän edustaja koki, että johdolla pitää olla kokonaisvastuu
ja -koordinaatio toiminnasta, ettei kiireisten työntekijöiden tarvitse huolehtia siitä.
T:…näitä ois hyvä seurata ja arvioida ja mitä ite oon kans ollu noissa mo-
niammatillisissa tai tämmösissä työryhmissä niin justiin se että ko ihmiset
tekkee sitä kiireisen oman työn ohessa niin se on sit vähä semmosta ko miten
minä sanon…se ei oo niinko semmosta jäsentynyttä ja organisoitua että ois
ihan hyvä että jollakin ois se kokonaiskoordinaatio ja vähä niinku katottas et-
tä missä mennään…
Asiakkaankin mielestä oli tärkeää, että johto seuraa ja arvioi toiminnan laatua
eikä vain esimerkiksi kustannusten toteutumista.
A:… no ainakin mulle tulee mieleen, musta tää on vähän hankala kun mää
oon asiakas, mutta musta vaan tuntuu että johtajan pitää olla tietoinen ja
tuota ja ja olla sillai mukana että mää en oikeestaan tiiä että mikä se johtajan
merkitys sitte on jos se ei oo mukana siinä sillä tavalla niin täysin ku se sii-
hen pystyy ettei nyt turhia palkkoja makseta ja että miksi se on johtaja ja on-
ko sillä vain budjetti…
Ensimmäisen faktorin osallistujilla oli positiivinen käsitys moniasiantuntijaisesta
vuorovaikutuksesta. Työntekijät ovat ammattilaisia, joilla arvot ja asenne työhön
ovat kohdallaan, yhteistyö on tasa-arvoista, suvaitsemattomuutta ei esiinny ja
tukimuotojen tai terapioiden vaikutuksista ei ole käsityseroja (5, 20). Työntekijän
mielestä tälle alalle hakeutuu suvaitsevaisia henkilöitä.
T:…joo näin mää aattelen kuitenkin että eikö tähän kuulu niinku suvaitsevai-
suus, että ois hakeutunutkin niinku suvaitsevaisia ihmisiä…
T:…no en minä kyllä usko, ei oo kyllä tullu vastaan (suvaitsemattomuus)…
Diskurssin mukaan perhetyön vaikuttavuutta eivät estä käsityserot työmenetel-
mistä, koska työtä tehdään asiakasperheiden kanssa arkipäivän ongelmissa, eikä
sillä sinällään ole merkitystä, millaisia metodeja käytetään.
T:…me tehhään kuitenkin tämmöistä ruohonjuuritasoista työtä perheitten ja
asiakkaitten kesken että tavallaan tällaisia oppiristiriitoja ja tämmösiä teo-
84
reettisia ristiriitoja niin minun mielestä ne ei oo semmonen ongelma meijän
työssä et mitä metodia käytetään…
Toisaalta oltiin myös sitä mieltä, että käsityseroja eri menetelmistä, esimerkiksi
terapioista, voisi madaltaa niin, että yhteistyöverkostoissa asiantuntijat avaisivat
työmenetelmien perusteita ja vaikutuksia, jolloin ei pääse syntymään ylisuuria
odotuksia tuloksista.
T:…jotenkin minä ajattelen että niitä käsityseroja pitää siinä madaltaa siinä
yhteistyöverkostossa elikkä se joka tietää vaikka jostakin terapiasta ja sen pe-
rusteista ja vaikutuksista niin avaa sitä sille yhteistyöverkostolle niin että
myös muille syntyy käsitys siitä ettei ne odotukset oo jotakin semmosta mitkä
ei voi todellisuudessa kohdata koskaan elikkä näin näin mää sen ajattelen…
T:…jos aatellaan nykypäivänä vaikka nuorta sosiaalityöntekijää ja tai nehän
tuntee eri menetelmät, muistan kun kerran yks tuota sosiaalityöntekijä sano
että tuota tuota kun se oli soittanut mtteehen että voisko tälle järjestää niinku
perheintervention niin se työntekijä mteessä kysy että mikä se on niin se oli
sanonu että anti olla et voi olla hyvinkin asiantunteva ja ne tietää aika paljon
näistä tukimuodoista ja psykoterapioista ja tämmösistä interventioista…
Asiakasperheen osallistaminen myös palveluita suunniteltaessa on tärkeää. Työn-
tekijän mukaan heidän kuuluu tuoda perheelle erilaisia vaihtoehtoja toimia ja
perhe yhdessä ammattilaisten kanssa valitsee itselleen sopivia tukimuotoja.
T:…sitä mää aattelen että perhehän se tavallaan miettii ne ja me tuuaan niitä
vaihtoehtoja ja niista sitten valitaan…eihän me välttämättä tiedäkkään kai-
kista mutta yhessä niinku mietitään ja pohditaan…
Koska tämän diskurssin mukaan asiakasperhe on aktiivinen osallistuja yhteistyös-
sä, perheet uskaltavat tuoda äänensä esille ja kertoa tuen tarpeistaan (13). Tämän
faktorin asiakasosallistujat olivat itsekin vahvasti sitä mieltä, että he uskaltavat
kertoa ääneen omia tarpeitaan yhteistyökokouksissa.
A:…no kyllä mää ainaki sanon jos on jotakin asioita…ja uskallan kertoa niis-
tä…
A:…mää en oo kyllä pelänny koskaan kertoa kun mää oon aina ollu se han-
kala vanhempi…mää oon kyllä rohkeasti aina kertonu…mää oon kyllä kaikis-
sa näissä, että kissa heti pöyvälle…
Työntekijöiden mielestä pitää luoda hyvä yhteistyösuhde ja luottamuksen
85
ilmapiiri, jolloin jokainen uskaltaa tuoda mielipiteensä esille. Tähän liittyy myös
asiakasperheen arvostaminen ja rohkaisu puhumaan asioista.
T:… kyllä musta niissä palavereissa joissa oon ollu niin jokkainen on saanut
äänensä kuuluviin…ja samaten minusta asiakkaat itse osallistuvat hyvin kun-
han se luottamuksen ilmapiiri on ensin saatu luotua…
T:…niin kyllä mää aattelen että toi että asiakasperhe ei rohkene sanoa ää-
neen niin se liittyy tuohon että jos asiakasperheeseen jollain tavalla pystytään
luomaan hyvä yhteistyösuhde niin kyllä se uskaltaa sanoa ääneen mitä he
ajattelevat tilanteestaan…
T:…kyllä jos heitä rohkastaan ja arvostetaan ja on sellanen luottamus…mää
uskon että yllättävän avoimesti…
Asiakasperhe on aktiivinen osallistuja myös palveluiden tuottamisessa esimerkik-
si vertaistuen antajana (42). Tämä diskurssi edustikin eniten asiakaslähtöisyyttä ja
asiakkaiden osallistamista yhteistyöhön. Osallistujat olivat sitä mieltä, että asia-
kasperhe voisi olla palveluiden tuottaja, esimerkiksi vertaistuen antaja. Myös
asiakasperheen edustaja oli vahvasti tätä mieltä.
A: …mää haluaisin osallistua niihin palveluiden kehittämiseen ja mää halu-
aisin että niitä voitas myös arvioija ja mää haluaisin että asiakkaat sais an-
taa palautetta siitä mitä hoitoa tai palvelua nyt saa…ja sitte tää vertaistuki
on hirveän tärkeää ja tää on ihan tosi puutteellista tämä vertaistuki…et mitä
meijän lasten sairauksien takia on tullu niin ei niihin löyvä ja ei jaksa ettiä ja
ne voitas tuua jo näissä palavereissa esille että mitä ne on ne maholliset ver-
taistuet että löytää semmonen ne jos ei tunne ketään…ja niitä ei sitte oo tuotu
että…ja siinä vois niiku ite olla sitten johtamassa vaikka jotakin illanviettoa
jossa kerrotaan näistä ja jaetaan niitä kokemuksia…
Myös johdon edustaja näki erityisen tärkeänä vertaistuen antamisen asiakasper-
heille. Muiden perheiden samanlaiset kokemukset ja ennen kaikkea selviytymista-
rinat tuovat sellaista apua perheille, jota ammattilaiset eivät pysty antamaan.
J/E:…sitte mää nään tosi tärkeänä tuon vertaistukiasian…asiakkaat huo-
maavat tämän vertaistuen kautta et he ei yksin oo näitten pulmien kanssa ja
että muilla perheillä on samoja kokemuksia ja ja moni on niistä selvinnyt ja
sitte ne voi niinku toisilleenkin antaa vinkkejä miten he on toiminu vastaavis-
sa tilanteissa…
86
4.2 Vahva johtajuus moniasiantuntijaisen yhteistyön edistäjänä
Toiselle faktorille (F2) latautui neljä johdon ja esimiesten edustajaa, kolme työn-
tekijöiden edustajaa ja yksi asiakasperheen edustaja (taulukko 6). Faktorin sisäl-
tämää diskurssia kuvaavat yhdeksän väitettä muodostavat tämän faktorin ideaali-
sen Q-jaottelun (taulukko 8). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitseväs-
ti tätä diskurssia (p < 0.01).
Taulukko 8. Faktoria 2 profiloivat väitteet.
Väitteet Faktori-
pisteet
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä
1*. Mielestäni johdon on huomioitava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja
innostuneet työntekijät, joiden avulla motivoidaan kaikki yhteistyöhön.
3
2. Työntekijöille on osoitettava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvät myönteiset
puolet, jotta he motivoituvat voittamaan esteet ja oman muutosvastarintansa.
2
3. Mielestäni moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tiedon ja
asiantuntijuuden valtaan, ei tehtävänimikkeiden mukaisten roolien valtaan.
2
4. Jos moniasiantuntijainen yhteistyö ei toimi organisaation johdon tasolla, heijastuvat
negatiiviset vaikutukset alaisiin ja vaikeuttavat yhteistyötä asiakastyössä
3
6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta
koostuneet virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä
kokonaisvaltaisesti eri asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.
2
16*. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen
(perhe jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).
2
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä
28*. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen
yhteistyön sujuvuutta.
-2
37*. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia
työmenetelmiä.
-2
42*. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla
vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.
-2
Tämä diskurssi painotti eniten johdon vastuuta ja näkökulmaa. Johdon tulisi
huomioida moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja motivoituneet työn-
tekijät, jotka innostaisivat kaikki muutkin toimintamalliin. (1, 2). Johdon merkitys
on erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa. Johtamisen tulee olla myös
pitkäjänteistä.
T:…tuota minä korostan johdon merkitystä kun työ on johdettu linjakkaasti ja
ja selkeästi ja on nämä visiot eteenpäin vuosiksi vuosia eteenpäin niin silloin
on ihan merkitystä millä tavalla töitä tehdään kun tämä on niinku iso laiva
87
tämä sosiaalityön systeemi että sen muuttaminen ja kääntäminen niin kyllä
siinä täytyy olla kapteeni talossa laivassa että se homma sujuu…siksi siksi
siellä on tuota johtoa korostettu…
Johdon edustajan mielestä esimiehet voivat vaikuttaa jo rekrytointivaiheessa mo-
niasiantuntijaiseen yhteistyöhön valitsemalla motivoituneita ja innostuneita työn-
tekijöitä. Samoin sisäiseen työn kehittämiseen luonnollisesti valikoituu yhteistyö-
hön sitoutuneet työntekijät, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.
J/E…tuossa tulee mieleen semmonen että esimerkiksi rekrytointitilanteessa
työntekijä joka on hakemassa jotakin paikkaa ja joka on semmonen että…
kaikki sosiaali- ja terveystoimen paikat on semmosia… että tämmönen yhteis-
työkyky ja motivoituneisuus ja innostuneisuus on tärkee niin että esimiehet-
hän ne on eri tasoilla jotka valitsee työntekijät… että mää ajattelin tuossa et-
tä semmosessa tilanteessa on jollakin tavalla ajateltava se että semmonen yh-
teistyösuuntautuneisuus ja motivoituneisuus vois olla yks semmonen kriteeri
jolla valitaan työntekijöitä…ja sitten myöskin semmonen että onhan meillä
tämmösiä niinku prosessityöskentelyt ja tämmöset niinku yhteistyön kehittä-
minen ja niin semmoseen tietysti että valitaan tai että hakeutuukin, et jos se
annetaan niinku avoimeksi…
Johdon edustajat painottavat myös hyvien käytänteiden ja onnistumisien markki-
nointia kenttätyöhön. Tämä edistää toimintatavan leviämistä ja sitouttaa myös ne
työntekijät, jotka eivät heti innostu uusista toimintatavoista.
J/E:…mun mielestä tässä vois olla että tunnistettava ja ja sitten se että kun
saahaan myönteisiä kokemuksia niin lähinnä sitä kautta saahaan niinku hyvi-
en käytänteiden kautta motivoitua nekin jotka ei ole tähän vihkiytyneet ja eh-
kä vastustavat tätä työtapaa…
Vaikka yhteistyön hyödyt ja tärkeys saadaankin markkinoitua työntekijöille, voi
yhteistyön esteenä ja ennakkoluulojen syynä olla tietämättömyys toisten ammatti-
laisten työstä.
J/E:…jotenkin tään moniasiantuntijaisen työn työn tärkeys että työntekijöille
tuotas aika vahvasti esille et mitä hyötyä ja miten se toimii et että se niinku
tämmösenä asenteena käytännön toiminta niinku leviäis et siinä tuota löydet-
täis hyöty ja tarve…
J/E…työntekijöillä nään että työtavan edut on tietysti ymmärrettävä ja sitte se
että että eri työntekijäryhmillä on esteitä ja jaa ennakkoluuloja koska ei tun-
88
neta toisen työn sisältöä ja se on yks sellanen joka voi estää sen hyvän yhteis-
työn…
Myös asiakkaalle näyttää heijastuvan positiivinen vaikutus omaan työhönsä in-
nostuneelta ja osaavalta ammattilaiselta, joka haluaa kehittää toimintaa.
A:…mun mielestä jos siellä on niinku hyvä tyyppi, joka on innostunut ja esi-
merkiksi että käy verkostokoulutuksissa ja on käyny ja on hankkinu tietotaitoa
ja osaamista ja haluaa niinku tuoda näitä asioita ja viedä eteenpäin ja hoitaa
niin ainahan se on hyvä että ihminen on innostunut omasta työstäsä ja kokee
sen mielekkääksi, totta kai se positiivisuus heijastuu sitte kentälle ja se heijas-
tuu sitte niihin asiakkaisiinkin…
Moniasiantuntijainen yhteistyö pitää toimia johdon tasolla, ettei mahdollinen
huono ilmapiiri heijastu negatiivisesti alaisiin ja vaikeuta siten asiakasyhteistyötä
(4). Johdolla pitää olla myönteinen asenne moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön, ja
heidän pitää näyttää esimerkkiä alaisilleen.
T:…niin kyllä johdon pitää olla niinku linjassa että jos jotakin vaatii niin aa-
tella sitte et mitä vaatii ja sitte sopimukset siellä johdon tasolla…”
J/E:…moniasiantuntijainen yhteistyö edellyttää että se johdon asenne on aika
keskeinen siinä, että minkälainen minkälainen tuota vaikutus sillä sitten on
alaisiin ja sujumiseen ja minkälainen tavallaan ilmapiiri tai ideologia sitten
toimii että minkälainen viesti tulee johdolta niin sen mukaan toimii, et jos on
myönteinen asenne johdolla niin silloin se heijastuu siihen alaisiin ja työs-
kentelyyn… myös johdon toiminta sillalailla että otetaan huomioon kaikki se
kokonaisuus et esimerkki ja malli sen toiminnan kautta on erittäin tärkeää…
J/E:…johtajat tai esimiehet minun mielestä ovat esimerkkejä ja jos heillä on
negatiivinen asenne ja epäilevä asenne niin kyllä minun mielestä se heijastuu
myös alaisiin käsin koska myös alaiset peilaa sitä omaa työtä ja niitä työta-
poja siihen miten se näyttäytyy muiden silmissä ja esimiehellä on siinä mi-
nusta tietty roolinsa…
Moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tietoon ja asiantun-
tijuuteen eikä tehtävänimikkeiden mukaiseen roolien valtaan (3). Johdon edusta-
jan mukaan tähän liittyy nimenomaan toisen asiantuntemuksen arvostaminen eikä
virkanimikkeen kunnioitus.
89
J/E…nimenomaan ja täähän on nimenomaan sitä toisen työn arvostamista ja
jos meillä kootaan moniammatillisia verkostoja niin eiköhän siinä se tieto ja
asiantuntijuus ole se ykkösasia eikä se että onko mikä mikä se virkanimike tai
tehtävänimike…
Tämän diskurssin mielestä virheelliset ja lukkiutuneet käsitykset toisista yhteis-
työkumppaneista ja keskinäinen vuorovaikutus vaikuttavat yhteistyön toimivuu-
teen haitallisesti (6). Nämä voivat johtua vanhoista ja yksittäisistäkin kokemuksis-
ta.
J/E:…jostakin syystä tuntuu että tietyt semmoiset hyvin vanhatkin tai yksittäi-
set kokemukset tai tai asenteet saattaa olla esteenä että vaikka tuota tilanne
jotenkin muuttuu mutta jos on saanu jostain semmosesta omasta kokemukses-
ta tai jonkun muunkin kokemuksesta, ei kannata tehä yhteistyötä niin se voi
niinku kauheen pitkälle pitkälle niinku estää sitä… tai aatellaan vaikka että ei
ei ne oo alkanu eikä ne ala koskaan…vähän niinku liian pitkälle menevät joh-
topäätökset jostain yksittäisistä kokemuksista tai toisen kokemuksesta että tää
on vähän se semmonen että aatellaan että niinku huono kello kauas kuuluu
mutta hyvä ei kuulu…
Vuorovaikutuksen ongelmat nähdään paljolti liittyvän toisten työn huonoon tun-
temukseen ja kokonaisuuksien hahmottamisvaikeuksiin. Myös työntekijöiden
vaihtuvuus vaikeuttaa hiljaisen tiedon siirtymistä, jolloin vahvat ammattihenkilöt
voivat liikaa ohjata yhteistyötä oman professionsa mukaan ja asiakas- ja perheläh-
töisyys katoaa.
J/E:…tää liittyy tähän toisen työn tuntemiseen ja sitten sitä että että tämän
perheen mukana oleminen että jos vaihtuu niin se hiljanen tieto ei siirry ja jos
vaihtuu työntekijät niin kyllä tässä sitten se kokonaisuus häviää ja voi tulla
tällasia niinkun työtaparistiriitoja että eri ammatti…voimakkaat henkilöt
ammattisisältönsä perusteella niin sitten tulee tämmöstä että se tavallaan ha-
joaa se yhteisnäkemys siitä että mikä on tälle tälle asiakkaalle juuri paras…
Jumiutuminen vain omaan työrooliin ja ammattinimikkeeseen johtaa erään työn-
tekijän edustajan mukaan huonoon perhetyöhön.
T:…elikkä jos jumiudutaan vain siihen omaan työnkuvaan, ei kehitytä eikä
lähetä… olla semmosia avarakatseisia valmiita uutta oppimaan ja ollaan
vaan siinä omassa oman työroolissa… ammattinimikkeessä… ei nähä niinku
90
sitä laajemmin niitä asioita sitä perhettä ja tullaan niinku huonommin kohda-
tuksi perhe sitte…
Pahimmillaan tämä lukkiutunut negatiivinen käsitys näyttäytyy asiakkaalle jo
valmiiksi ennakkoluuloisena yhteistyön esteenä.
A:… elikkä siis yks sosiaalityöntekijä, väliaikainen sosiaalityöntekijä, luki
papereista minun taustoja ja hän sitten päätteli erilaisia asioita minusta…
niin se estää yhteistyötä jos on jo valmiiksi joko positiivinen tai negatiivi-
nen…
Vuorovaikutuksen ongelmia nähdään paitsi ammattilaisten kesken niin myös
asiakasperheiden kanssa. Diskurssin mukaan perheiden splittaaminen vaikeuttaa
yhteistyötä (16). Koettiin, että perheet jakavat helposti työntekijät ”hyviin”
ja ”pahoihin”, ja esimerkiksi sosiaalityö nähdään negatiivisempana kuin tervey-
denhuolto.
J/E…mulla on se käsitys että tämänhetkisen tiedon perusteella perhe jakkaa
meijät niinku sosiaali- ja terveystoimen puolella hyviin ja pahoihin ja ja sitä
kautta sitte se arvottaa niitten toimijoitten tavallaan tehtäväkuvaakin sitte et-
tä haluaako ne meille hyvvää vai haluaako ne pahhaa… no tuota sosiaalityö-
tähän ylleensä niinku katotaan pahaksi ja ja tota jos puhutaan huostaanotois-
ta tai sitte rahan jakamisesta… sitä joko saa tai ei saa että se on kuitenkin
semmonen arvoasia että että sillä pystytään niinku vaikuttaan siihen asiakas-
perheen elämään tai asiakkaaseen ja sitä kautta tullee se hyvä ja paha…
Työntekijöiden edustaja toivoo, että kaikki toimijat tunnistaisivat splittausilmiön,
mikä edistäisi yhteistyön jatkuvuutta, koska jatkuva asiakkuuden vaihtuminen ei
hyödytä ketään.
T:…siis joo kyllä että perheet on ja meijän asiakkaat on että jos joku aattelee
erilailla kuin mitä se asiakas ite aattelee ja sitten mennee sukset ristiin ja sit-
te vaihetaan että tuon kans toimii paremmin…no eipä se toimikkaan ja vaihe-
taan ja…se varmaan niinku jotenkin tiivistää riveja työntekijöitten kesken ja
sitte että kaikki tunnistaa tämän splittauksen ja tietää että mistä on nyt kyse
ja pysäyttäs ja eikä lähteä siihen mukkaan eikä asiakkaat voi niinku aina mei-
tä valita työntekijöitä vaan että etteenpäin pittää mennä…
Johdon edustaja näkee koko palvelukokonaisuuden koordinoinnin ja moniasian-
tuntijaisen yhteistyön hyvien toimintatapojen ehkäisevän splittausta ja palvelui-
91
den näyttäytyvän asiakkaalle yhtenä tukimuotojen kokonaisuutena, jolloin asiak-
kuuden vaihtaminen ei enää ole tarpeellista.
J/E…tämä splittaaminen sehän liittyy tähän palvelukokonaisuuteen ettei sitte
oo tavallaan niinku mahollisuutta niillä perheillä spilitata sillon ku se kato-
taan se koko prosessi et… mää ehkä sen ajattelin tässä sen näkökulmasta että
niinku jos perheelle annetaan niinku mahollisuus että tavallaan se palveluko-
konaisuus on niinku yhtenäinen niin sillon ei niinku tavallaan oo sitä mahol-
lisuutta sitte…koska sitähän sitte voijaan käyttää sillä tavalla et shoppaillaan
sieltä täältä palveluja et mää nään sen niinku yhtenä tuon kanssa…ja siihen-
hän liittyy myös se että on hyvät nämä tiimi- ja verkostotyön käytännöt että
on tämä moniasiantuntijainen tiimi jossa sitte katotaan niitä perheen asioita
niin silloinhan se perhe ei niinku tavallaan pysty splittaamaan…
Organisaatioiden muutoksia ja niiden aiheuttamia ristiriitoja ei puolestaan nähty
uhkana käytännön moniasiantuntijaiselle yhteistyölle (28). Jos työ on hyvin joh-
dettua, organisaation muutokset eivät vaikuta kenttätyöhön haitallisesti johdon tai
työntekijöiden mielestä.
J/E:…ei nuo organisaation muutoksetkaan välttämättä oo este jos ne ristirii-
at…tavallaan kuitenkin se perustoiminta toimii siellä niinku sovittu niin ei
sen pitäs vaikuttaa että sielläpähän taistelkoon johto keskennään…
Toisaalta johdon edustajan mielestä johtamisessa on epäonnistuttu, jos asiakasra-
japinnassa näkyy organisaation rakenteiden tai johtamisjärjestelmien muutokset.
J/E:…minusta organisaatiomuutokset organisaatio on oma asiansa ja toimin-
tatavat ja tää toimintatapa moniasiantuntijainen yhteistyö niin niin minun
mielestä asiakkaalle tää että organisaatiossa tapahtuu jotakin niin ei pitäs
näkyä suoraan eli minun mielestä on sillon niinku vähän epäonnistuttu jos
siellä organisaation rakentamiseen ja johtamisjärjestelmään liittyvät ristirii-
dat tai kuka mitäkin johtaa ja minkälaisessa laatikossa on että se olisi myös
asiakasrajapinnassa niin sillon on on epäonnistuttu…
Työntekijän edustaja korostaa, että selkeä oman yksikön ja henkilökohtainen
perustehtävä auttaa luovimaan nopeissakin organisaation muutoksissa.
T:…kyllä sitä varmasti joitakin semmosia uhkatekijöitä tullee jos organisaa-
tio muuttuu niinku nopeasti mutta minä aattelen että jokaisella niinku tässä-
kin meijän työyksikössä on se perustehtävä minkä mää niinku tiedän mitä
mää teen että muuttuu minun organisaatio millä tavalla tahansa niin minä
92
oon tässä työssä tämän työn tekijänä minä minä pyrin niinku luovimaan siinä
organisaation muutoksessa ja minä oon selkeästi sen oman perustyön tekijä…
Moniasiantuntijaista yhteistyötä eivät diskurssin mukaan edistä työmenetelmien
luova soveltaminen (37). Työtapoihin halutaan tietty struktuuri eikä soveltamista.
J/E… ei jonkulainen struktuuri siinä täytyy olla…
Tämän faktorin osallistujat eivät mieltäneet asiakkaita palveluiden tuottajina (42).
Asiakasperheet nähtiin kyllä oman elämänsä asiantuntijoina sekä arviointia ja
palautetta antavina osallisina yhteistyössä.
J/E:…tuota en…vaan oman asiansa asiantuntijoina ja ja tuota mutta en nää
heitä jos vertaistukeen vertaistukiryhmät ei liity tähän tähän asiakasperheen
tähän asioitten käsittelyyn vaan että se on sitten…joo en en nää ihan tuolla
tavalla…
Myös esimerkiksi vertaistuen antaminen nähtiin voimavaroja vaativana tekijänä,
mitä omalla asiakaskunnalla ei välttämättä ollut.
J/E:…kuitenkin nämähän on niin kuin ongelmaperheitä, että pystyykö ne vält-
tämättä olemaan vertaistukena, pystyyhän ne kyllä antamaan palautetta siitä
omasta ja sitten yleensä siitä suunnittelusta mut se että onko niillä välttämät-
tä sitte voimavaroja olla muita tukemassa…
Käsite palveluiden tuottaminen aiheutti ehkä hämmennystä. Vertaisryhmien ve-
tämistä ei mielletty varsinaisena palveluiden tuottamisena.
T:…toisaalta kyllä joo jos on tämmönen perus vertaistukiryhmä mutta sitte
mää kyllä jotenkin tuo palveluiden tuottaminen…asiakkaat tuottaa palvelu-
ja…
4.3 Ammattilaiset avainasemassa moniasiantuntijaisessa
yhteistyössä
Kolmanteen faktoriin (F3) valikoitui yksi johdon ja esimiesten edustaja sekä viisi
työntekijöiden edustajaa, mutta ei asiakasedustajia (taulukko 6). Faktorin sisältä-
mää diskurssia kuvaavat seitsemän väitettä muodostavat tämän faktorin ideaalisen
Q-jaottelun (taulukko 9). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitsevästi
tätä diskurssia (p < 0.01).
93
Taulukko 9. Faktoria 3 profiloivat väitteet.
Väitteet Faktori-
pisteet
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä
5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen
työntekijöiden ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.
2
7*. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn
kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden
näkemisen positiivisena voimavarana.
3
37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia
työmenetelmiä.
2
Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä
17*. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden
arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.
-2
21. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen on järjestettävä
monitieteisiä kursseja, jotka lisäävät eri ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.
-2
29*. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit,
vuoroittainen tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi)
edistävät hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä
-2
33*. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri
ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida
säännöllisesti, jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.
-2
Tässä diskurssissa moniasiantuntijainen yhteistyö nähtiin vuorovaikutukseen
liittyvänä haasteena. Työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puut-
teeseen, ja ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat
käyttäytymään kaavamaisesti ja jäykästi (5, 7). Avointa asiakkaan näkökulman
ymmärrystä ja arvostusta ei voi syntyä, jos negatiivinen vuorovaikutus ohjaa yh-
teistyötä.
T:…käytännössä oon nähny sen että jos on niinku hyvin rigidi ajatus itsellä
siitä miten pitää olla eikä avoimesti kuuntele sitä miten asiakkaat näkee sen
asian ja niin elikkä ei synny sitä…silloin ei voi syntyä ymmärrystä siitä miten
ne asiakasperheet ajattelee että täytys pyrkiä ymmärtämään ja arvostamaan,
se muutos voi mun mielestä tapahtua vaan sen kautta… et jos itellä on hyvin
vankka käsitys siitä miten ne asiat pitää olla ja yrittää väkisin vääntää toiset
siihen muottiin niin ei toimi…
Työntekijän edustaja näkee myös jonkin ulkopuolisen havainnoitsijan tai kokouk-
sen ohjaajan roolin hyvänä keinona luoda moniäänistä keskustelua yhteistyössä.
94
T:…minä en tiiä että kuin paljon sitä niinku realistisesti on mutta ainakin ris-
ki sille on aina olemassa et jos on semmosta suvaitsemattomuutta niin kyllä
se kauheen helposti sit jotenkin näkkyy ja uskon että semmonen paranee jos
on välineet ja keinot…joku ulukopuolinen voi tulla kyselemään…ihmiset niin-
ku helposti mennee niinku omasta roolista käsin…semmonen niinku jotenkin
moniäänisyys monenlaisten keinojen käyttö luovasti on niinku tärkee asia…
Erään työntekijän mielestä työuupumus tai työntekijän hankala oma elämäntilan-
ne voi olla esteenä moniasiantuntijaiselle yhteistyölle, joka vaatii voimia ylittää
rajoja ja lähteä hakemaan oman sektorinsa ulkopuolelta yhteistyökumppaneita.
T:…en tiiä että onko este mutta mää liitän tuon jollain tavalla niinku työ-
uupumukseenkin että että jollain tavalla sitte on…se ei oo aina helppoo kui-
tenkaan se yli sektorirajojen tehtävä työ ja sitte jos jollain tavalla on on han-
kalassa elämäntilanteessa työntekijä henkilökohtasesti tai tai on jollain taval-
la uupunu ja liian kovan työtaakan alla niin se kuitenki vaatii voimia lähteä
tekemään niinku yli sektorirajojen töitä…
Työntekijöillä oli jopa kokemuksia jäykän kaavamaisista yhteistyökokouksista,
joissa oli jo käsikirjoitus valmiina ja päätetty ammattilaisten kesken, mikä per-
heelle on parasta.
T:…oon sitä mieltä että on niinku kokouksia joissa on jo käsikirjotus valmii-
na…yritän välttää niitä että se ei tietysti ole tavotteen mukasta mutta niitä
on…tavallaan että moniammatillinen työryhmä moniasiantuntijainen työ-
ryhmä on etukätteen pitäny kokkouksen jossa he on miettiny että mitkä on tut-
kimustulokset ja mitkä ne perheen asiat on ja mikä heijän mielestään on hoi-
tosuositus ja sitte ne kerrotaan perheelle ja yritetään taivuttaa se perhe siihen
muottiin…
Tämän diskurssin edustajien mielestä myöskään työmenetelmät eivät saa olla
jäykän kaavamaisia, vaan niitä pitää soveltaa luovasti asiakkaan tarpeiden mu-
kaan (37).
T:…semmoinen moniäänisyys tai monenlaisten keinojen käyttöönotto luovasti
on minusta tärkee asia ja sit jos on on monenlaisia ihmisiä tekemässä yhteis-
työtä niin sillon se niinku lisää mahollisuutta semmoseen…
Erilaiset perheet hyötyvät erilaisista menetelmistä, ja hyvään lopputulokseen voi-
daan päästä monenlaisilla työmalleilla. Tärkeinät on asiakasperheen sitoutuminen
sellaiseen tukimuotoon, josta kokee hyötyvänsä parhaiten.
95
T:…joo että vuorelle ei oo vain yhtä tietä ja että sinne on monia teitä ja toi-
nen hyötyy toisenlaisesta työmenetelmästä ja toinen toisesta…että mistä tämä
asiakas tai asiakasperhe hyötyy eikä niin että mitä minä ajattelen ja mitä mi-
nä osaan…että se mihin asiakas sitoutuu ja mikä hänelle tuntuu…että sitä
minä tarkoitan sillä luovuudella… että en tarkoittanut että kaikkien pitää
maalata tai soittaa tai tanssia mutta tarkotin sitä että on monia eri menetel-
miä eikä niin että me tehhään aina näin…
Jos jokin menetelmä ei toimi, pitää uskaltaa myös luopua siitä ja kokeilla jotain
toista työmenetelmää. Pahinta on, jos työtä ohjaa jäykästi aina samanlainen kaa-
va, johon yksikössä on totuttu.
T:…ja sitte se että yksikössä ja yksilöillä on tiettyyn pisteeseen asti oikeus ja
mahollisuus kokeilla erilaisia luovia toiminnallisia menetelmiä ja jos tode-
taan että ei toimi niin palataan entiseen eikä niin että pitää jotenkin mennä
sillä tavalla niin kuin tässä yksikössä on aikasemminkin tehty…
Moniasiantuntijainen yhteistyö on rakenteita ja prosesseja, joita ennen kaikkea
käytännön ammattilaiset hoitavat. Johdon tiukkaa seurantaa tai keskusteluja arvo-
pohjasta ei vahvojen ammattilaisten mukaan tarvita (17, 33). Riittää kun johto on
luonut edellytykset yhteistyölle, kentällä hoidetaan varsinainen työ.
T:…niin en mää nää siinä jotenkin sitä arvopohjaerilaisuutta ongelmana että
ois jotenkin eri arvopohja että se on enemmänkin jotenkin niitä käytännön
juttuja mitä siellä on esteenä…
Johdonkin edustaja näkee jopa haitallisena, jos johdon taholta aletaan ohjata mo-
niasiantuntijaisen yhteistyön arvokeskusteluja. Ammattilaiset substanssiosaajina
omaavat hänen mielestään parhaan olemassa olevan tiedon. Koulutukset voivat
hänen mielestään sisältää arvokeskusteluja.
J/E…mää vierastan tässä että johto järjestää keskusteluja kun tuota mun mie-
lestä ammattilaiset ja substanssiosaajat parhaan olemassa olevan tiedon ja
tutkimuksien ja muun mukaan niin kuin junailee asioita verkostomaisesti ja
silloin se arvopohjakeskustelu täytyy olla niissä koulutuksissa ja tämänkalta-
sissa että jos johto alkaa näitä järjestää niin siitä tullee semmonen semmonen
kaupungin visiostrategia…
Tässä diskurssissa korostui ammattilaisten oma vastuu ja osaaminen käytännön
työssä. Ymmärrettiin, että jonkinlainen seurantamenetelmä on hallinnossa oltava,
mutta ennen kaikkea työntekijä on itse vastuussa omasta toiminnastaan.
96
T:…vaikka mää paninki että se ei oo välttämätöntä että johto koko ajan seu-
raa että tehhäänkö tätä niin mun mielestä se on aika tärkeetä että työntekijät
ite seuraa et miten täällä toimitaan…
T:…nii oon mää sitä mieltä että ei sen nyt tiukasti tarvi valvoa onhan nyt tie-
tenki joku systeemi siihen oltava…
Työntekijän mielestä tiimin pitäisi itse saada luoda oma toimintamallinsa, jota
johto ei saa liikaa kontrolloida ja valvoa.
T:…ammattilaiset pystyy itsenäisesti toimimaan ehkä paremminkin, että ei se
johto sählää joka paikassa…niinku tietenki se ajatus se ideologinen ajatus
täytyy olla selkeä ja sille luodaan sille työlle mahdollisuudet mutta sitten sen
jälkeen mä ajattelen että tiimien pitäs aika paljon itse saada luoda se oma
työnsä mutta tietenki on tärkeä että johto jollakin lailla on siinä mukana mut-
ta ei niin että se on jotenkin kontrolloimassa ja niinku määrittelemässä liikaa
niitä asioita…
Kolmannen faktorin edustajat eivät pitäneet kovin tärkeänä moniasiantuntijaisen
yhteistyön tiimi- ja verkostotyön käytäntöjen selkeyttämistä (29). Tämä nähtiin
ehkä niin, että toiminnan sisällöllä on paljon suurempi merkitys vaikuttavalle
yhteistyölle kuin ulkoisilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Ensin pitää löytää yhteis-
työn tarpeellisuus ja hyöty ja sen jälkeen luoda rakenteet yhteistyölle.
T:…tää tuli ehkä semmosesta ajatuksesta että mää aattelen että jos niinku so-
vitaan että on niinku työparityöskentely ja sovitaan että aina vaihtuu tiimin-
vetäjyys ja tehhään tämmösiä niinku rakenteellisia muutoksia niin se ei niin-
ku itessään välttämättä niinku merkitte mittään mut sitten jos on niinku muul-
laista sisällöllistä ajatusta minkä takia halutaan tehhä yhteistyötä ja minkä-
takia se on perheelle tärkeää ja sit siihen liitetään tämmösiä rakenteita niin
sitä kautta se tullee…
Vaikka tämän diskurssin edustajat näkivät haasteita moniasiantuntijaisessa yhteis-
työssä, monitieteisen peruskoulutuksen ei nähty edistävän yhteistyötä lisäämällä
ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja (21). Kuitenkin korostui toisten työn
tuntemus ja yhteiset työmenetelmät yhteistyön edistäjinä.
T:…jos se tarkoittaa sitä että koulutuksissa pitää jotenkin käydä paljon läpi
toisten koulutuksia tai että minkälainen se ammatti on, niin siihen en usko,
mutta taas hirveesti uskon siihen että jos tietää toisten työstä ja on yhteisiä
työmenetelmiä niin siihen mää taas uskon…
97
Tärkeämpänä kuin peruskoulutusvaiheen monitieteiset kurssit nähtiin yhteiset
työssäoppimisjaksot.
T:…mää mietin sitä että kuinka paljon siinä kohti voidaan vaikuttaa, mä en
oikein tiedä sitä mut tota…paljonko sillä peruskoulutusvaiheella voidaan vai-
kuttaa, mut voi olla että sillä loppujen lopuksi voidaan vaikuttaa paljon
enemmänkin kuin mitä sitä aatteleekaan…yhteiset vähän myöhemmässä vai-
heessa tuossa työssäoppimisjaksoilla yhteisiä…että tota ne on ehkä vielä tär-
keempiä…
4.4 Perusta kumppanuusyhteistyölle
Kaikille faktoreille yhteisiä konsensusväitteitä, jotka saivat korkeita faktoripistei-
tä, löytyi aineistosta viisi (taulukko 10). Tämä yksimielisyys tietyistä teemoista on
vahva perusta moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Tähdellä (*) merkityt väitteet
kuvaavat konsensusta merkitsevästi (p < 0.01).
Taulukko 10. Faktoreita yhdistävät konsensusväitteet.
Väitteet F1 F2 F3
Väitteet, joista kaikkien diskurssien osallistujat olivat samaa mieltä
14. Asiakasperheen on vaikeaa luottaa ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista,
jos työntekijät vaihtuvat koko ajan.
4 4 3
15. Asiakasperhe sitoutuu perheelle suunniteltuihin yhteisiin tavoitteisiin ja positiiviseen
muutosprosessiin vain, jos on tullut aidosti kohdatuksi ja kuulluksi avoimessa
vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa.
3 4 4
27. Työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa
ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyöhön.
4 3 3
34*. Moniasiantuntijaisen yhteistyön edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia
tarkastellaan ja toimintaa kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista
erityispalveluihin.
3 2 2
Väitteet, joista kaikkien diskurssien osallistujat olivat eri mieltä
30*. Moniasiantuntijaista yhteistyötä hankaloittaa salassapitovelvollisuus. -3 -3 -3
Johdon ja työntekijöiden yhteinen mielipide oli, että edellytys joustavalle moni-
asiantuntijaiselle yhteistyölle on, että palveluketjua tarkastellaan ja kehitetään
kokonaisuutena peruspalveluista erityispalveluihin (34). Työntekijöillä oli jo ko-
kemusta yli sektorirajojen menevästä palveluketjujen kehittämisestä ikäkausittain.
98
T:…joo tämähän on tätä meijän palveluketjuajattelua elikkä tuota että yli ta-
vallaan niinku sektorirajojen mietitään ja tuota niinku eri ikäkausien niin mi-
nä koen sen tärkeäksi…
Palvelujärjestelmän tarkastelu kokonaisuutena nähdään poistavan turhaa byrokra-
tiaa.
J/E:…tuo byrokratian näkökulma tullee esille että tätä palvelujärjestelmää
pitäs tarkastella kokonaisuutena…
Erään johdon edustajan mielestä ei voida edes puhua moniasiantuntijaisesta pal-
velusta, jos palveluketjua ei ole tarkasteltu kokonaisuutena.
J/E:…sitte jos niitä palvelukokonaisuuksia ei tarkastella kokonaisuuksina
niin ei voija ajatella että tämmöstä moniasiantuntijapalvelua niinku on oike-
asti käytössä olemassa ja se vaatii kaikilta sitoutumista…
Varsinkin suuressa organisaatiossa voi syntyä helposti päällekkäisiä palveluita,
jos niitä ei ole linjattu yhteen.
J/E:…no tuota jos aattelee näin isoa organisaatiota niin niin niin kyllähän se
pittää kattoa se koko koko niinku prosessi ja ne eri toimijat että ku yhen per-
heen ympärillä saattaa hääriä vaikka kuinka monta eri toimijaa niin varmaan
edistäs sitä hommaa…
Työntekijän edustaja vastuuttaa hallintoa linjaamaan palveluita kokonaisuudeksi,
jotta vältytään ristiriidoilta ja palveluiden pirstaloitumiselta.
T:…tosiaan kun puhutaan siitä että on monta asiantuntijaa ja tehhään sitä
yhteistyötä…et se on tavallaan niinku tietynlainen peli niin siihen täytyy olla
siihen kokonaisuuteen sitten semmonen katse sieltä jostakin sieltä kauempaa
et se nähhään kokonaisuutena…se on oikeasti minusta semmonen edellytys
sille koko asialle et ei tuu sitte semmosta hajaannusta eikä ristiriitoja eikä
törmäyksiä että se kokonaisuuden miettiminen on tärkee juttu…
Myös palveluketjun johtajilta vaaditaan yhtenäisiä päätöksiä ja linjauksia, jotka
heijastuvat kentälle yhtenäisinä työtapoina.
T:…nimenomaan että eihän yksi johtaja voi tuota kaikkea kattoo että se johto
pitää olla samanmielinen jotenkin yhessä miettiä että eri palveluketjujen joh-
don yhtenäiset linjaukset sitte näkyy yhtenäisenä työskentelytapana kenttäta-
99
solla ja silloin sitä ketjua voidaan niinku kehittää peruspalveluista erityispal-
veluihin saakka…
Palveluketjun arviointi ja kehittäminen kokonaisuutena ovat myös asiakaslähtöis-
tä toimintaa. Jokainen työntekijä arvioi toimintaa helposti vain oman yksikkönsä
näkökulmasta, jolloin on entistä tärkeämpää koordinoida kehittämistoimintaa.
T:…kun meijän järjestelmä on kuitenki aika pirstaleinen ja on erilaisia toimi-
joita ja sillon ku kehitettään tai halutaan arvioida toimintaa niin musta se on
vält…niinku jokkaiselle työntekijälle käy niinku hirmu helposti että sitä kat-
too niinku sieltä omasta laatikosta käsin ja sen takia minusta on tärkeätä et
sitä kehitettään ja arvioijaan kuitenki sen kokonaisuuden kautta…se on mun
mielestä semmonen asiakaslähtönen näkökulma et miten se ehkä näyttäytyy
asiakkaille se näyttäytyy kokonaisuutena…meille työntekijöille se helposti
näyttäytyy sieltä omasta laatikosta…
Konsensuksen toinen merkityksellinen yhteinen mielipide oli, että salassapitovel-
vollisuus ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle (30). Johdon edustajat
olivat sitä mieltä, että lait jopa edistävät yhteistyötä, koska asioiden käsittelyyn
vaaditaan asiakkaiden läsnäolo tai tietoisuus ja lupa käsitellä perheen asioita.
J/E:…salassapitovelvollisuuden taakse yleensä vaan mennään et ei se hanka-
loita…lait pikemminki mahdollistavat kaikenlaisen moniasiantuntijaisen yh-
teistyön kun asiakkaat on läsnä mut tässä tullaan toki myös siihen et kun asi-
akkaat ei oo läsnä niin sillonhan se salassapito niinku hankaloittaa mutta jos
niinku lähetään siitä tilanteesta että yhteistyötä tehhään asiakkaan läsnä ol-
lessa niin juridiikka ei oo este…
J/E:…salassapitovelvoillisuudenkin voi kiertää kun perhe on ite mukana ja
antaa luvan olla yhteyvessä, että mä en nää ollenkaan sitä ongelmana…
Työntekijöiden mukaan nykyisin ei enää pidetä salassapitovelvollisuutta ongel-
mana, mihin on auttanut yhteistyön tiivistyminen. Erilaiset asiakastietojärjestel-
mät tuovat ehkä lisää työtä ja sopimista, mutta yhteistyön esteenä sitä ei nähdä.
Kaiken perustana on sopiminen asiakkaan kanssa, mistä asioista puhutaan.
T:…tässä on päästy niinku hirveen paljo etteenpäin kun ollaan niinku lähellä
toisiaan ja ne kenen kans on tekemisissä niin miten sanotaankaan ehkä tuo on
ollu ongelma jossain vaiheessa mutta ei tänäpäivänä…
100
T:…kun asiakkaan kanssa yhessä sovitaan mitä asioita voijaan puhua niin se
ei oo minusta mikkään semmonen este…tietenki siinä mielessä että vois vois
mennä kattoon jostaki tietojärjestelmistä näin niin vois helepottaa mutta asi-
oista voijaan sopia…
Myöskään asiakkaat eivät koe salassapitovelvollisuutta yhteistyön hidastajana.
Asiakkaat ovat kuitenkin hyvin tietoisia oikeuksistaan kieltää tietojensa levittä-
mistä.
A:…mää oon antanu luvan niinku kaikille kertoa, että kun kysytään niin se ei
oo este…”
A:…niinno ei se minun mielestä saa olla este sillai että no totta kai mää tiiän
sen että mää oon aikonaan käyttäny sitä että mää oon esimerkiksi kieltäny
luovuttamasta tietojani ja perheeni tietoja mihinkään ilman että minä ne hy-
väksyn että kelle ne luovutetaan…minä oon käyttäny erikseen tämmöstä kaa-
vaketta että mä oon vieny kaavakkeen että niitä ei kans luovute-
ta…kieltokaavakkeen…mutta että jos ne on tarpeellisia niin ammattilainen-
han osaa toki ne pyytää siltä…osaa laittaa sähköpostia, tekstiviestiä, soittaa,
kirjoittaa että voisinko mää saada sun tiedot…
Konsensus vallitsee myös yhteisestä huolesta, mitä työntekijöiden vaihtuvuus
aiheuttaa (14). Perhetyön perusta on luottamuksen syntyminen ammattilaisten ja
asiakasperheen välille. Jos työntekijä vaihtuu koko ajan, hoidon ja palvelun jatku-
vuus on uhattuna. Asiakkaiden mielestä tämä on turhauttavaa, aikaa vievää ja
estää selkeästi luottamuksellisen asiakassuhteen muodostumista. Erityisen ongel-
mallisena asikkaat kokevat sen, että uudelle työntekijälle pitää aloittaa aina alusta
asti perheen tilanteen kertominen. Tähän kuluu yhteistä aikaa, eikä asioissa päästä
eteenpäin.
A:…mitä nyt että ku oon kuullu joiltakin että kun aina vaihtuu työntekijä niin
se on vaikiaa kun aina pittää alottaa alusta selostamaan se tilanne…
A:…tämän minä oon kokenu erittäin hankalaksi…että jos vähän väliä vaihtuu
työntekijä, lääkäri vaihtu, sosiaalityöntekijä vaihtu, sairaanhoitaja vaihtu,
niin aloita taas uuvestaan että ettekö te voi lukea niitä edellisen laittamia tie-
toja tietokoneelta tai jostakin teijän systeemeistä…niin ”eikö minä haluan
kuulla teiltä itseltä puhtaalta pöyvältä teijän itsenne kertomana tämän”…niin
se on aivan hirveän raivostuttavaa, että se pitää aina aloittaa alusta se tari-
na, johon mennee se tunti tai enemmän tai monta tapaamiskertaa ja sitten
101
hups tämä muuttikin tuonne ja nyt teillä on taas uus sosiaalityöntekijä että
tämä on iso puute tämä että kun ne aina vaihtuu…
A:…no jos työntekijät vaihtuu koko ajan niin eihän siinä voi niinku minkään-
laista suhdetta luoda siihen työntekijään kun pitää jatkuvasti tehdä sitä tutus-
tumistyötä että aina on vähä semmonen kosioaika menossa…
A:…siis se luottamus tulee ajan kanssa, hyvin harvoin ihminen niinku luottaa
toiseen hetkessä niin jos työntekijä vaihtuu niin siinä ei tietysti oo hirveesti
aikaa välissä…
Samoin työntekijät kokevat, että yhteistyö vaikeutuu kaikkien osapuolien näkö-
kulmasta, jos yhteistyökumppanit vaihtuvat koko ajan.
T:…joo sen on nähny niiku tässä jo toimiessa moniasiantuntijaisessa työssä
että se vaikeutuu työntekijän näkökulmasta ja se verkoston näkökulmasta ja
se vaikeutuu sen perheen näkökulmasta elikkä kuka se on se työntekijä tule-
vaisuudessa, se voi olla erittäin oleellinen sen perheen arjessa ja tärkeä että
se niinku aina vaikeuttaa kaikkien näkökulmasta ja hankaloittaa jos vaih-
tuu…
Myös tiedonkulku vaikeutuu, ja asiakkaat kokevat, että heidän tilanteensa ei ole
kenenkään hallinnassa ja helposti tulee väärinkäsityksiä ja ristiriitoja yhteistyö-
kumppanuuteen.
T:…elikkä ihan selkeästi omassa työssä on tullut tämä että jos työntekijät
vaihtuu koko ajan niin asiakkaat ei niinku…ne ajattelee että kukaan ei niinku
hallihe heidän tilannetta, tiedon kulku on estynyt, sitä tietoa ei mene, tullee
väärinymmärryksiä, väärinkäsityksiä ja myöskin meijän niinku työntekijöitten
vaikea saaha, kun ei tiiä että kuka työntekijä, sitte sieltä kiinni…se yhteistyö
on niinku hankalampaa esim sosiaalityöntekijän ja minun ja perheen kans-
sa…että jos se niinku koko ajan vaihtuu niin ei niinku tiedä että kenen hans-
kassa ne tilanteet on…
Toisaalta myös isossa kaupungissa sisäinen muuttoliike voi olla työntekijöiden
vaihtuvuuden syynä. Hoitoprosessi katkeaa ja luottamuksen rakentaminen pitää
aloittaa alusta.
J/E:…tuohan on aivan selvä asia tuo vaihtuvuus on hankala ongelma meillä
johon pitää puuttua…vaikka asiakkaitten muuttaminenkin siis kaupungin si-
102
säisen muuttamisen takia vaihtuu…uuteen työntekijäänkin voi luottaa mutta
hoitoprosessi katkeaa…
Konsensusmielipide oli myös, että edellytys luottamukselliselle ja kaikkia yhteis-
työkumppaneita sitouttavalle yhteistyölle on asiakasperheen aito kohtaaminen ja
kuuntelu, jolloin vuorovaikutus on positiivista ja kaikkia tyydyttävää (15).
J/E…se perhe on siinä keskiössä ja tota ja ammattilaiset toimii sen perheen
tilanteen parantamiseksi kun puhutaan moniasiantuntijuudesta niin niin mää
ajattelin sitä mikä se perheen näkökannalta ja musta nää väitteet on just sen
perheen näkökannalta että näin se on ja mää ajattelen että se yhteistyö perus-
tuu siihen luottamukseen ja tuossa väitteessä on just sitä…
Asiakasperhe pitää kohdata sellaisina ihmisinä kuin he ovat. Varsinkin erityispal-
veluissa perheet ovat hyvin herkkiä arvostelulle, ja aliarvioiva kohtelu johtaa
helposti yhteistyön katkeamiseen.
T:…elikkä aidosti kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen elikkä se on äärimmäi-
sen tärkeää asia että et jos se perhe kokkee että heitä ei kohdata et he jotenki
ylenkatsotaan tai arvostellaan tai arvioidaan et heitä ei nähä niinku perheenä
ja ihmisinä ja juuri sellaisina kuin he on niin eivät varmasti sitoudu yhtään
mihinkään et he on hyvin herkkiä sille että miten heidät kohdataan et tullaan-
ko sinne kattomaan heidän kotiaan tai miten he toimii lapsen kanssa et se pi-
tää olla semmonen aito välittävä asenne…
Jos kohtaamista ja kuulluksi tulemisen kokemusta ei synny, niin on ehkä turha
odottaa, että perhe sitoutuu mihinkään suunnitelmiin.
J/E:…joo se on aa ja oo…jos ei tuota tapahdu tuota kohtaamista ja kuulluksi
tulemista niin on turha rakentaa mitään hoitosuunnitelmaa…
Asiakas kertoo kyllä tunnistavansa aidon kuulluksi tulemisen ja avoimen vuoro-
vaikutuksen ilmapiirin.
A:…mulla on ainaki joittenkin työntekijöitten kans tullu semmonen että jos
mää koen että mää en oo tullu kuulluksi ja että se vuorovaikutus ei oo aitoa
niin mul on tullu semmonen että mää en todellakaan enää tule seuraavaan
perhe…perhetyön istuntoon…
Perhe pystyy kohtaamaan ja hyväksymään vaikeatkin päätökset ja ratkaisut, kun
ne on perusteltu heille ja keskusteltu kaikissa vaiheissa ja kuultu myös asiakkaan
mielipidettä.
103
A:…kuitenkin kun mulla oli sellanen turvallinen olo kun joka kohassa minut
on kuunneltu ja mua on kuultu ja mun mielipiteet on otettu huomioon palave-
reissa ja mulle annettiin aikaa niinku sisäistää se asia että miksi näin tulee
toimia niin asia on menny hirviän hyvin…
Moniasiantuntijaisessa yhteistyössä tulee käyttää työmenetelmiä, jotka voimaan-
nuttavat perhettä itseään löytämään ratkaisuja arjen ongelmiinsa (27). Tästä tee-
masta oltiin myös yhtä mieltä. Asiakkaan mielestä on hyvä saada ammattilaisilta
vaihtoehtoja ja he itse päättävät, mikä sopii heidän ongelmiinsa.
A:…koska joskus kun joku on ehottanu jotain ja on tuntunu että ne ehottaa
semmosta mikä ei todella toimi meijän perheessä että ettekö te kuullu mitä
minä sanoin tai miten meillä on menny…niin sitte taas ne semmoset ehotukset
jotka niinku…niinku passaa meijän perheelle ja jotka auttaa meitä niinku ite
löytämään niitä omia keinoja niin se on aina parempi niinku sieltä voi tulla
vaikka yks lause niinku sysäys me hoksataan että joo tuo passaa meille ja me
hoksataan ehkä sen palaverin jälkeen kotona tai viikkojen jälkeen että me
pärjätään tällä menetelmällä…
Perheiden arjen käytännön pulmat vaativat ammattilaisilta konkreettisia, käytän-
nönläheisiä ohjeita ja neuvoja. Sen lisäksi tarvitaan myös keskustelutukea.
J/E:…mää aattelin sitä konkreettista perheessä tehtävää työtä että et ne työ-
menetelmät pitäs olla semmosia laajoja et siellä on myös semmosta käytän-
nön juttua että pelekkä pelekkä semmonen jutustaminen ei meijän perhei-
tä…perheille riitä et jotain lomakkeita täytetään ja jutellaan siitä perheen
vuorovaikutuksista ja muista vaan siellä on monesti semmosia käytännön
pulmia ja osaamattomuutta hoitaa sitä arkee et niissä tarvitaan apua ja ihan
käytännössä voi tulla niissä tilanteissa… vaikka vuorovaikutukseen lasten
kanssa tilanteita, joissa voi ihan käytännössä ohjata niitä …mutta sitten tie-
tenkin on paikka myös ihan ihan niinku pohtia puhumallakin niitä perheitten
kanssa ja niissä sitten käyttää lomakkeita mutta hyvin paljon se on… perhe-
työssä että siellä tarvitaan niitä käytännön apuja ja käsiä tekemään niitten
vanhempien kanssa asioita, jotka ei suju tai sitte sitte ei oo voimia tehä nii-
tä…
Joistakin väitteistä muodostui konsensusväitteitä siten, että yhdenkään faktorin
diskurssi ei ollut niistä selkeästi eri mieltä tai samaa mieltä, ja ne saivat pieniä
faktoripisteitä sijoittuen jaottelun keskiosaan (+1, 0, -1). Näiden väitteiden sisäl-
104
tämät teemat olen tulkinnut asioiksi, jotka ovat kaikkien yhteistyötahojen mielestä
vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen yhteistyön kannalta suhteessa
voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin.
Tällaisia asioita olivat oman ammatin tuoman näkemyksen esille tuominen ja
toimiminen sen mukaisesti (11), moniasiantuntijaisen koulutuksen järjestäminen
peruskoulutusvaiheessa (22) ja täydennyskoulutus uusiin tutkittuihin työmenetel-
miin, joiden on todettu lisäävän myös työntekijöiden työtyytyväisyyttä (24). Hen-
kilöstöresurssien lisäämistä ja työnjaon selkeyttämistä (35) tai riittävän ajan re-
surssoimista (36) ei myöskään nähty erityisen merkittävänä moniasiantuntijaisen
yhteistyön kannalta. Moniasiantuntijaisten kokousten keskustelun tasa-arvon ei
koettu merkittävästi parantuvan, jos kokouksia ohjaavat verkostotyön asiantuntijat
(39). Voimakkaasti mielipiteitä ei myöskään erotellut laajat asiantuntijaverkostot,
joissa vastuukysymykset voivat nousta ongelmallisiksi (40). Merkittäväksi yhteis-
työn kannalta ei myöskään nähty, että asiakasperheen mielipide huomioitaisiin
erityisesti kutsuttaessa yhteistyötahoja palavereihin (43). Huomioitavaa on, että
osallistujat pitivät haastavimpana väitteiden pakotettua jaottelua ääripäihin, mutta
kun ne löytyivät, niin luonnollisesti loput väitteet jäivät keskiosaan eli tässä tapa-
uksessa vähemmän merkityksellisiksi. Koetilanteisiin osallistujat kertoivat, että
nämä jakauman keskiosaan jääneet teemat olivat myös tärkeitä teemoja moniasi-
antuntijaisen yhteistyön kannalta, mutta suhteessa ääripäihin jaoteltuihin väittei-
siin osallistujat pitivät niitä vähemmän tärkeinä. Tutkimuksen tarkoituksena olikin
juuri löytää selkeästi moniasiantuntijaista yhteistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Mielestäni on huomioitavaa, että kenenkään näkökulmasta esimerkiksi ajan puute
ja henkilöstön vähäisyys eivät nousseet moniasiantuntijaista yhteistyötä estäviksi
tekijöiksi. Kaikkien mielestä työnjako ammattilaisten välillä ja oikea oman työ-
ajan järjestely selkeyttävät yhteistyötä ja sille löytyy aikaa, kun niin halutaan.
(Taulukko 11.)
105
Taulukko 11. Faktoreita yhdistävät vähiten merkitystä saaneet konsensusväitteet.
Väitteet, joita kaikkien diskurssien osallistujat pitivät vähiten merkityksellisinä F1 F2 F3
11. Mielestäni moniasiantuntijaisessa yhteistyössä on tärkeää tuoda oman ammatin
mukainen näkemys esille ja toimia sen mukaisesti.
-1 1 -1
22. Peruskoulutusvaiheessa on järjestettävä valmistuville sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattilaisille työssäoppimisjaksoilla yhteisiä kursseja. Tällä estetään lukkiutuneiden
käsitysten syntymistä eri ammattilaisten rooleista.
-1 0 -1
24. On lisättävä täydennyskoulutusta uusiin tutkittuihin perhettä voimaannuttaviin
työtapoihin, koska niiden on todettu lisäävän työntekijöiden työtyytyväisyyttä.
0 1 0
35. Mielestäni henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä moniasiantuntijaista
yhteistyötä. Tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa.
-1 0 -1
36. Laadukkaasta moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä on turha puhua, jos johto ei ole
resurssoinut sille riittävästi aikaa.
1 0 0
39. Keskustelun tasa-arvo paranee, jos verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat
moniasiantuntijaisia yhteistyökokouksia.
0 -1 0
40. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska
vastuu hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.
0 0 1
43. Mielestäni asiakasperheen kanssa pitää pohtia paljon enemmän, ketä he haluavat
mukaan palavereihin ja verkostoihin.
1 -1 1
Kolmen faktorin sisältämät diskurssit erottuivat analyysin jälkeen suhteellisen
helposti. Diskursseille oli kuitenkin pareittain yhteisiä teema-alueita. Korrelaa-
tiomatriisin perusteella (taulukko 5) ensimmäisen ja kolmannen faktorin diskurs-
sit muistuttivat eniten toisiaan. Myös seitsemästä kahdelle faktorille merkittävästi
latautuneista osallistujista (mixed case) kuusi latautuivat juuri ensimmäiselle ja
kolmannelle faktorille. Näitä diskursseja yhdistää vahva asiakaslähtöisyyden
näkökulma. Asiakasperheille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua palveluiden
suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin (41). Yhteistyöhön pitäisi löytyä myös
yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät (25). Molempien diskurssien osallistujat
ovat myös sitä mieltä, että kokonaisuuden hallittavuus ja luottamuksen syntymi-
nen vaativat palveluiden koordinointia (44). Moniasiantuntijaista perhetyötä ei
estä tiedon puute perheen tilanteesta (19), ja perheet eivät splittaa (16) sekä perhe
uskaltaa kertoa ammattilaisille vaikeatkin tilanteet (12). (Taulukko 12.)
106
Taulukko 12. Faktoreita 1 ja 3 yhdistävät väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F1 F3
25. Moniasiantuntijainen yhteistyö ei onnistu, jos ei puhuta kieltä, jota kaikki ymmärtävät 2 3
41. Asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja kehittää käyttämiään palveluita
arvioimalla niitä säännöllisesti.
2 2
44. Asiakasperheelle on nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään
päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus
pysyy hallinnassa.
3 2
12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista
perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten
huostaanottoa.
-2 -2
16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe
jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).
-2 -3
19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 -3
Toisen ja kolmannen faktorin diskurssien osallistujien yhteinen näkemys oli, että
moniasiantuntijaiselle yhteistyölle on tärkeää tunnistaa perheen oma käsitys ter-
veydestään ja hyvinvoinnistaan (23). Käytössä olevien erilaisten asiakastietojär-
jestelmien ei koettu aiheuttavan tiedonkulun esteitä (31). Myöskään johtoa ei
heidän mielestään voinut syyttää tiimien tehottomuudesta eikä johdon tarvinnut
valvoa tiimien toimintaa (32). Diskurssien osallistujat kokivat myös laajat yhteis-
työverkostot hyödyllisinä, eikä vastuun koettu hajoavan niissä (38). (Taulukko 13.)
Taulukko 13. Faktoreita 2 ja 3 yhdistävät väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F2 F3
23. Perhetyön toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan, esimerkiksi
- perheenjäsenten erilaisuus
- perheen tuen tarve
- huolehtimisvastuun jakautuminen perheessä
- perheen kyky käsitellä koko perheen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä
3 4
31. Joustavan tiedonkulun esteitä muodostuu, koska käytössä on erilaisia sähköisiä
asiakastietojärjestelmiä.
-4 -3
32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,
että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman
ohjausta toteuttamaan sitä.
-4 -4
38. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska vastuu
hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.
-3 -4
Korrelaatiomatriisin perusteella (taulukko 5) eniten erosivat toisistaan ensimmäi-
sen ja toisen faktorin sisältämät diskurssit. Yhdistäviä näkemyksiä löytyi vuoro-
107
vaikutuksesta. Molempien faktorien osallistujat eivät uskoneet, että ennakkoluu-
loisia käsityksiä esiintyy yhteistyökumppaneiden välillä, mikä johtaisi kaavamai-
sesti eteneviin kokouksiin ja nousisi moniäänisen avoimen keskustelun esteeksi
(7). He eivät myöskään uskoneet, että ammattiluokitus ylläpitää hierarkkista arvo-
järjestelmää (8). Heidän mukaansa yhteistyökokouksissa kaikki saavat äänensä
kuuluviin ja kokonaiskäsitys asiakasperheen tilanteesta selviää (9). Toisaalta ol-
laan kuitenkin sitä mieltä, että vaikka olosuhteet yhteistyölle ovat kuinka suotui-
sat tahansa, niin työntekijän persoonallisuudella on aina merkitystä (10). (Tauluk-
ko 14.)
Taulukko 14. Faktoreita 1 ja 2 yhdistävät väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F1 F2
7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn
kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen
positiivisena voimavarana.
-3 -2
8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet
toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.
-4 -3
9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin
yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää
kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla
mahdollisella tavalla.
-4 -3
10. Jos olosuhteet yhteistyön tekemiselle ovat hyvät, työntekijöiden persoonallisuuksien
merkitys moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvissä ongelmissa on vähäinen.
-2 -2
4.5 Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteita
Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteiksi tulkitsin sellaiset väitteet, jotka jakoi-
vat selkeästi mielipiteitä faktoreiden sisältämien diskurssien välillä. Faktorit 1 ja 2
eroavat sisällöltään eniten toisistaan. Eniten näiden faktoreiden diskursseja erotte-
livat näkemykset asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden osallistamisesta yhteistyö-
hön. Ensimmäinen faktorin näkökulma painotti eniten asiakaslähtöisyyttä. Yhteis-
työ perheiden kanssa ja siitä syntyvä luottamus edistävät perheen uskallusta ker-
toa vaikeistakin perhetilanteista ammattilaisille (12), mikä tuottaa tietoa perheti-
lanteesta (19). Ensimmäisen faktorin diskurssin mukaan asiakasperheiden osallis-
tuminen palveluiden tuottamiseen oli tärkeää esimerkiksi vertaistukea antamalla,
mutta toisen faktorin diskurssin osallistujat olivat tästä eri mieltä (42). Ensimmäi-
sen faktorin näkemyksen mukaan johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin
liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä täydennyskoulutusta. Tämä edistää yhteistä
108
näkemystä ja yhteisiä tavoitteita (18). Koulutuksessa on myös hyödynnettävä
asiakkaiden kokemuksia (26). Yhteinen koulutus ja näkemys yhteistyöstä estävät
käsityserojen muodostumisen esimerkiksi tukimuotojen tai terapioiden perusteista
ja vaikutuksista (20). Näitä teemoja toinen faktori ei pitänyt merkittävinä. Toisen
faktorin diskurssin osallistujat olivat myös ainoana sitä mieltä, että perheet split-
taavat ja jakavat työntekijöitä niin sanotusti hyviin ja pahoihin, josta ensimmäinen
faktori oli päinvastaista mieltä (16). Toinen faktori oli myös vahvasti sitä mieltä,
että organisatoriset muutokset eivät välttämättä estäneet moniasiantuntijaista yh-
teistyötä ja että johtoa ei voinut syyttää tiimien tehottomuudesta (32). Näitä tee-
moja taas ensimmäinen diskurssi ei pitänyt kovin merkittävinä. Toisen diskurssin
mukaan työmenetelmien luova soveltaminen ei edistä moniasiantuntijaista yhteis-
työtä, mitä ensimmäinen diskurssi ei pitänyt merkittävänä asiana (37). Ensimmäi-
sen diskurssin osallistujat näkivät myös keskinäisen vuorovaikutuksen positiivi-
sena eivätkä tunnistaneet suvaitsemattomuutta tai virheellisiä lukkiutuneita käsi-
tyksiä yhteistyön esteenä (5). Toisen diskurssin osallistujat kokivat vuorovaiku-
tuksessa ongelmia sekä ammattilaisten että asiakasperheiden välillä (6). (Tauluk-
ko 15.)
109
Taulukko 15. Faktoreita 1 ja 2 erottelevat väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F1 F2
5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden
ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.
-2 1
6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet
virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri
asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.
-1 2
12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista
perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten
huostaanottoa.
-2 1
16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe
jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).
-2 2
18. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä
täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.
3 -1
19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 1
20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai
terapioiden perusteista ja vaikutuksista.
-2 1
26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän
asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.
2 -1
28. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen
yhteistyön sujuvuutta.
1 -2
32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,
että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman
ohjausta toteuttamaan sitä.
-1 -4
37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia
työmenetelmiä.
1 -2
42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla
vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.
2 -2
Eniten erottelevia toisen ja kolmannen faktorin diskurssien välillä olivat vuoro-
vaikutukseen liittyvät tekijät. Kolmannen faktorin diskurssin mukaan ennakkoluu-
loiset käsitykset ohjasivat kokouksia kaavamaisesti estäen avoimen moniäänisen
keskustelun, mutta toisen faktorin osallistujat olivat tästä päinvastaista mieltä (7).
Toisen diskurssin osallistujat puolestaan näkivät asiakasperheiden splittaamisen
moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttavana tekijänä, mitä kolmas diskurssi ei
tunnistanut (16). Diskurssit ovat myös selkeästi eri mieltä työmenetelmien luovas-
ta käytöstä yhteistyössä (37). Käsityseroja diskurssien välille muodostui myös
työntekijän koulutuksen vaikutuksesta saada äänensä kuuluviin yhteistyökokouk-
sissa (9), asiakasperheen uskalluksesta kertoa ammattilaisille vaikeista perhetilan-
110
teista (12), tieto perhetilanteesta (19) ja asiakkaiden osallistuminen palveluiden
tuottamiseen esimerkiksi vertaistukea antamalla (42). (Taulukko 16.)
Taulukko 16. Faktoreita 2 ja 3 erottelevat väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F2 F3
7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn
kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen
positiivisena voimavarana.
-2 3
9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin
yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää
kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla
mahdollisella tavalla.
-3 0
12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista
perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten
huostaanottoa.
1 -2
16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe
jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).
3 -3
19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. 1 -3
37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia
työmenetelmiä.
-2 2
42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla
vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.
-2 1
Vaikka ensimmäinen ja kolmas diskurssi korreloivat eniten keskenään, niin ne
olivat joistakin väitteistä voimakkaasti eri mieltä. Tällaisia erottelevia tekijöitä
olivat vuorovaikutukseen liittyvät käsitykset. Ensimmäisen faktorin diskurssin
osallistujat kokivat vuorovaikutuksen yhteistyössä positiivisena eivätkä tunnista-
neet yhteistyössä ennakkoluuloisuutta tai suvaitsemattomuutta, joita taas kolman-
nen faktorin diskurssi pitää yhteistyötä vaikeuttavina tekijöinä (5, 7). Ensimmäi-
sen diskurssi oli vahvasti eri mieltä väitteistä, joiden mukaan ammattiluokitus
aiheuttaa hierarkkista arvojärjestelmää ja vähemmän koulutetut työntekijät eivät
saa ääntänsä kuuluviin yhteistyökokouksissa (8, 9). Kolmas diskurssi ei mieltänyt
näitä teemoja merkittäviksi. Myös johdon rooli yhteistyön edistäjänä poikkeaa
näiden kahden diskurssin välillä. Ensimmäisen faktorin diskurssi korostaa johdon
vastuuta yhteistyön toimintaperiaatteiden laatimisessa ja toiminnan seurannassa ja
arvioinnissa. Kolmannen faktorin diskurssi taas näkee, että vahvat ammattilaiset
hoitavat kyllä käytännön yhteistyön ja liiallinen seuranta ja arviointi voivat johtaa
ristiriitoihin ja epäluottamuksen ilmapiiriin ammattilaisten ja johdon välillä (33).
Kolmannen faktorin diskurssin mukaan tiimien tehottomuuden syy ei löydy joh-
111
dosta (32), he eivät velvoita johtoa järjestämään yhteisiä arvopohjakeskusteluja
(17) eivätkä kaipaa erityisiä tiimi- ja verkostotyön käytäntöjä (29). (Taulukko 17.)
Taulukko 17. Faktoreita 1 ja 3 erottelevat väitteet.
Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F1 F3
5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden
ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.
-2 2
7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn
kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen
positiivisena voimavarana.
-3 3
8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet
toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.
-4 -1
9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin
yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää
kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla
mahdollisella tavalla.
-4 0
17. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden
arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.
0 -2
29. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit, vuoroittainen
tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi) edistävät hyvää
moniasiantuntijaista yhteistyötä.
1 -2
32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,
että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman
ohjausta toteuttamaan sitä.
-1 -4
33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri
ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,
jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.
2 -2
4.6 Yhteenveto tuloksista
Tutkimuksessa nousi esiin kolme faktoria, jotka sisälsivät erilaiset moniasiantun-
tijaisen perhetyön mielipidekokonaisuudet eli diskurssit. Ensimmäisen faktorin
(F1) edustajat korostivat koulutuksen ja osaamisen merkitystä yhteistyössä am-
mattilaisten ja perheiden kanssa. Asiakaslähtöisyys korostui eniten tässä diskurs-
sissa. Myös johtajuudelle asetettiin vaatimuksia täydennyskoulutuksen järjestämi-
sestä ja moniasiantuntijaisen yhteistyön toimintaperiaatteiden luomisesta sekä
seurannasta ja arvioinnista. Toisen faktorin (F2) diskurssissa korostui vahvasti
johtajuusnäkökulma moniasiantuntijaisen yhteistyön seurannassa, arvioinnissa ja
valvonnassa. Johdon merkitys on erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa.
Johtamisen tulee olla myös pitkäjänteistä. Osallistujat olivat myös sitä mieltä, että
112
yhteistyössä korostuvat erityisesti käsitykset yhteistyökumppaneista ja joustava
moniasiantuntijainen yhteistyö perustuu hyvään vuorovaikutukseen, mitä se ei
aina ole käytännön työelämässä. Kolmannen faktorin (F3) diskurssissa korostui
moniasiantuntijaisen perhetyön rakenteet ja prosessit, jotka vahvan ammattiosaa-
misen omaavat työntekijät hoitavat ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta
tai erityistä ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön käytännöistä. Tämän faktorin osal-
listujat näkivät myös vuorovaikutuksen haasteita yhteistyössä. Koulutusta he eivät
kuitenkaan pitäneet merkityksellisenä yhteistyötaitojen edistäjänä.
Huolimatta siitä, että kolme toisistaan poikkeavaa diskurssia löytyi suhteelli-
sen helposti, löytyi myös useita yhteisiä väitteitä, joista oltiin yhteisesti voimak-
kaasti samaa tai eri mieltä. Näistä konsensusväitteistä muodostui perusta, jolle
hyvä moniasiantuntijainen perhetyö voi rakentua. Kaikki olivat samaa mieltä, että
hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää asiakasperheiden kokemus aidosta
kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta avoimessa vuorovaikutuksessa ammatti-
laisten kanssa. Perhetyössä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin edistävät työmene-
telmät, jotka auttavat löytämään perheen omat voimavarat käyttöön. Palveluko-
konaisuuksia tulee tarkastella ja toimintaa kehittää palveluketjuina peruspalve-
luista erityispalveluihin. Moniasiantuntijaista yhteistyötä estää työntekijöiden
vaihtuvuus. Salassapitovelvollisuus ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle.
Tuloksena löytyi myös konsensusväitteitä, jotka ovat kaikkien yhteistyötaho-
jen mielestä vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen perhetyön kannalta
suhteessa voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin. Tällaisia asioita olivat
oman ammatin tuoman näkemyksen esille tuominen ja toimiminen sen mukaises-
ti, moniasiantuntijaisen koulutuksen järjestäminen peruskoulutusvaiheessa ja
täydennyskoulutus uusiin tutkittuihin työmenetelmiin, joiden on todettu lisäävän
myös työntekijöiden työtyytyväisyyttä. Henkilöstöresurssien lisäämistä tai riittä-
vän ajan resurssoimista ei myöskään nähty erityisen merkittävänä moniasiantunti-
jaisen yhteistyön kannalta. Moniasiantuntijaisten kokousten keskustelun tasa-
arvon ei koettu merkittävästi parantuvan, jos kokouksia ohjaavat verkostotyön
asiantuntijat. Voimakkaasti mielipiteitä ei myöskään erotellut laajat asiantuntija-
verkostot, joissa vastuukysymykset voivat nousta ongelmallisiksi. Merkittäväksi
yhteistyön kannalta ei myöskään nähty, että asiakasperheen mielipide huomioitai-
siin erityisesti kutsuttaessa yhteistyötahoja palavereihin. Mielestäni on huomioi-
tavaa, että kenenkään näkökulmasta esimerkiksi ajan puute ja henkilöstön vähäi-
syys eivät nousseet moniasiantuntijaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi. Kaikkien
mielestä työnjako ammattilaisten välillä ja oikea oman työajan järjestely selkeyt-
tävät yhteistyötä, ja sille löytyy aikaa, kun niin halutaan.
113
Tulokset osoittivat myös perhetyön haasteita, joiksi tulkitsen väitteet, jotka
jakoivat eniten mielipiteitä diskurssien välillä. Faktorit yksi ja kaksi eroavat sisäl-
löltään eniten toisistaan. Eniten näiden faktoreiden diskursseja erottelivat näke-
mykset asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden osallistamisesta yhteistyöhön. Käsi-
tyseroja muodostui myös täydennyskoulutuksen järjestämisestä, jossa hyödynne-
tään asiakkaiden kokemuksia. Eniten erottelevia toisen ja kolmannen faktorin
diskurssien välillä olivat vuorovaikutukseen liittyvät tekijät. Kolmannen faktorin
diskurssi näki ammattilaisten vuorovaikutuksen osittain negatiivisena, mikä estää
avoimen moniäänisen keskustelun, ja toisen faktorin osallistujat taas näkivät vuo-
rovaikutusongelmia myös ammattilaisten ja asiakkaiden välillä. Diskurssit ovat
myös selkeästi eri mieltä työmenetelmien luovasta käytöstä yhteistyössä. Vaikka
ensimmäinen ja kolmas faktori korreloivat eniten keskenään, näyttivät myös vuo-
rovaikutukseen liittyvät käsitykset erottelevan niiden diskursseja. Ensimmäisen
faktorin diskurssin osallistujat kokivat vuorovaikutuksen yhteistyössä positiivise-
na, eivätkä he tunnistaneet yhteistyössä ennakkoluuloisuutta tai suvaitsematto-
muutta, joita taas kolmannen faktorin diskurssi piti yhteistyötä vaikeuttavina teki-
jöinä. Myös johdon rooli perhetyön edistäjänä poikkeaa näiden kahden diskurssin
välillä. Ensimmäisen faktorin diskurssi korostaa johdon vastuuta yhteistyön toi-
mintaperiaatteiden laatimisessa ja toiminnan seurannassa ja arvioinnissa. Kol-
mannen faktorin diskurssi taas näkee, että vahvat ammattilaiset hoitavat kyllä
käytännön yhteistyön ja liiallinen seuranta ja arviointi voivat johtaa ristiriitoihin
ja epäluottamuksen ilmapiiriin ammattilaisten ja johdon välillä.
114
115
5 Pohdinta
Tässä luvussa pohdin ensin tutkimustuloksia peilaten niitä tutkimustehtäviin.
Tutkimuksen päätavoite on syventää tietoa moniasiantuntijaisen perhetyön edistä-
vistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimustehtäviin vastaamalla pyrin kuvaamaan, mitä
moniasiantuntijuus on perhetyössä ja miten moniasiantuntijainen yhteistyö ilme-
nee perhetyön käytännöissä. Kuvaan myös sitä, millaiset tekijät edistävät tai estä-
vät moniasiantuntijaista perhetyötä moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelua-
varuuden pääulottuvuuksien näkökulmista, ja vertaan tätä aikaisempiin tutkimuk-
siin. Pohdin myös tutkimuseettisiä kysymyksiä sekä tutkimuksen luotettavuutta
tutkimusmenetelmän ja tutkimusprosessin luotettavuuden arviointina. Luvun
päättävät johtopäätökset ja ehdotukset jatkotutkimuksista.
5.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö perhetyössä ja sen
käytännöissä
Pohdin tutkimukseni tuloksia moniasiantuntijaisen yhteistyön ilmenemisestä per-
hetyössä ja sen käytännöissä keskusteluavaruuden kolmen pääulottuvuuden näkö-
kulmista ja vertailen niitä aikaisempiin tutkimuksiin.
5.1.1 Käsitykset ja vuorovaikutus
Väitteet 1–16 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat johdon, ammattilaisten ja asiakkai-
den käsityksiä toisistaan sekä vuorovaikutusta yhteistyön eri tasoilla. Näihin liit-
tyvät muun muassa avoimuus, luottamus, arvot, eettiset periaatteet, kokemushis-
toria, toimintaa ohjaavat käyttäytymisnormistot sekä asiakkaiden sosiaalinen
vuorovaikutus ja sidoksisuus. Tämä teema-alue näytti sisältävän tärkeitä moniasi-
antuntijaisen perhetyön ulottuvuuksia, sillä siihen liittyi eniten diskursseja erotte-
levia väitteitä (1, 2, 3, 4, 5, 6, 13) ja kaksi konsensusväitettä (14, 15). Kaikkien
väitteiden teemat yhtä lukuun ottamatta (11) näyttivät olevan merkityksellisiä
diskursseille.
Toisen ja kolmannen faktorin osallistujat olivat sitä mieltä, että perhetyössä
korostuvat käsitykset yhteistyökumppaneista ja joustavan moniasiantuntijaisen
yhteistyön pitää perustua hyvään vuorovaikutukseen, mitä se ei aina ole käytän-
nön työelämässä. Erityisesti kolmannen faktorin diskurssi kuvasi vuorovaikutuk-
sen haasteita ammattilaisten keskinäisessä yhteistyössä ja toisen faktorin diskurssi
asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Myös Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat,
116
että yhteistyön suurimmat vaikeudet liittyvät monitoimijaisuuden koordinointiin,
ammattilaisten välisiin suhteisiin ja kumppanuuteen vanhempien ja lasten kanssa.
Vuorovaikutuksen ongelmat nähdään paljolti liittyvän toisten työn huonoon tun-
temukseen ja kokonaisuuksien hahmottamisvaikeuksiin. Myös työntekijöiden
vaihtuvuus vaikeuttaa hiljaisen tiedon siirtymistä, jolloin vahvat ammattihenkilöt
voivat liikaa ohjata yhteistyötä oman professionsa mukaan ja asiakas- ja perheläh-
töisyys katoaa. Tässä tutkimuksessa kaikkien diskurssien edustajat olivat samaa
mieltä, että työntekijöiden vaihtuvuus on este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle.
Monissa tutkimuksissa on todettu yksilöllisten tekijöiden, kuten ammattiryhmien
arvojen ja asenteiden, ammatillisen kulttuurin, vuorovaikutukseen ja ryhmädyna-
miikkaan liittyvien ongelmien, tiimin jäsenten erilaisten tiimityön tulkintojen,
toisten työn tuntemuksen ja luottamuksen toisten ammattilaisten tekemään työ-
hön, tuovan haasteita ammattilaisten yhteistyön onnistumiselle (Freeman ym.
2000, Molyneux 2001, Pönkkö 2004, Tanninen ym. 2005, Häggman-Laitila &
Pietilä 2007, Kvarnström 2008). Ensimmäisen faktorin osallistujat olivat selkeästi
eri mieltä, ja heidän diskursissaan näyttäytyi positiivinen käsitys moniasiantunti-
jaisen yhteistyön vuorovaikutuksesta. Heidän mielestään työntekijät ovat yleensä
ammattilaisia, joilla arvot ja asenne työhön ovat kohdallaan, koska sosiaali- ja
terveysalalle hakeutuu suvaitsevaisia ja yhteistyökykyisiä henkilöitä.
Käsitykset toisten ammattilaisten rooleista voivat muodostua jo peruskoulu-
tuksen aikana ja vahvistuvat aloittelevina työntekijöinä. Ammatillinen kilpailu
tiimeissä voi johtaa pahimmillaan lukkiutuneiden ja vääristyneiden käsitysten
syntymiseen toisten ammattilaisten rooleista. Tällä on vaikutusta myös oman
ammatti-identiteetin syntymiseen. (Lingard ym. 2002.) Tämä tutkimus osoitti, että
negatiiviset käsitykset voivat johtua vanhoista ja yksittäisistäkin kokemuksista.
Oltiin myös sitä mieltä, että jumiutuminen vain omaan työrooliin ja ammat-
tinimikkeeseen johtaa huonoon perhetyöhön. Pahimmillaan tämä lukkiutunut
käsitys näyttäytyy asiakkaalle jo valmiiksi ennakkoluuloisena yhteistyön esteenä.
Avointa asiakkaan näkökulman ymmärrystä ja arvostusta ei voi syntyä, jos nega-
tiivinen vuorovaikutus ohjaa yhteistyötä. Myös Isoherranen ym. (2008) ovat tut-
kineet tapahtumaskeemojen eli skriptien, niin sanottujen mielen mallien ja stereo-
typioiden negatiivista vaikutusta kokonaisvaltaiseen tulkintaan ja yhteistyöhön.
Jos jäykät skriptit ja stereotypiat ohjaavat yhteistyötä, moniasiantuntijaista avoin-
ta keskustelukulttuuria ja asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaista käsitystä ei voi
syntyä. Moniasiantuntijainen yhteistyö vaatii työntekijältä voimia ylittää rajoja ja
lähteä hakemaan oman sektorinsa ulkopuolelta yhteistyökumppaneita, jolloin
työuupumus tai vaikea oma elämäntilanne voi olla este yhteistyölle. Työntekijän
117
työ tulee olla riittävästi resurssoitu, jolloin jaksaa paneutua lapsiperheiden asetta-
miin haasteisiin. Työhön tarvitaan ammatillista ja sosiaalista tukea sekä myös
arvostusta ja tukea johdolta. (Kuorilehto & Paasivaara 2008.)
Rekolan ym. (2005) mukaan ammattiluokitus voi ylläpitää hierarkkista arvo-
järjestelmää. Puutteelliset tiedot yhteistyökumppaneiden työstä, erilaiset ammatil-
liset toimintamallit, ajattelutavat ja kieli johtavat ammatilliseen eriytymiseen,
mihin liittyy myös yksintyöskentelyn kulttuuri. Tämän tutkimuksen osallistujat
eivät pitäneet ammattiluokitusta esteenä moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Var-
sinkin ensimmäisen ja toisen faktorin osallistujia yhdisti näkemys positiivisesta
ammattilaisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Molempien faktorien osallistu-
jat eivät uskoneet ennakkoluuloisten käsityksien vallitsevan yhteistyökumppanei-
den välillä. Heidän mukaansa yhteistyökokouksissa kaikki saavat äänensä kuulu-
viin ja kokonaiskäsitys asiakasperheen tilanteesta selviää. Toisaalta oltiin kuiten-
kin sitä mieltä, että vaikka olosuhteet yhteistyölle ovat kuinka suotuisat tahansa,
niin työntekijän persoonallisuudella on aina merkitystä.
Varsinkin toisen faktorin diskurssin mukaan moniasiantuntijaista yhteistyötä
tukeva organisaatio perustuu tietoon ja asiantuntijuuteen eikä tehtävänimikkeiden
mukaiseen roolien valtaan. Tähän liittyy nimenomaan toisen asiantuntemuksen
arvostaminen eikä virkanimikkeen kunnioitus. Pullonin (2008) mukaan oma am-
matti-identiteetti liittyy toki omaan ammatilliseen pätevyyteen, mutta myös tois-
ten ammattilaisten kunnioitukseen ja luottamukseen. Coopman (2001) tutki hoi-
tokotien moniammatillisten tiimien jäsenten käsityksiä siitä, miten demokratia
toteutuu heidän tiimeissään päätöksentekoprosessissa. Tiimin yhtenäisyyteen,
tuottavuuteen, tyytyväisyyteen ja kommunikointiin sekä haluun pysyä tiimissä
vaikutti positiivisesti ja merkittävästi kaikkien jäsenten osallistuminen päätöksen-
tekoon.
Vuorovaikutuksen ongelmia nähdään paitsi ammattilaisten kesken niin myös
asiakasperheiden kanssa. Toisen faktorin diskurssin mukaan perheiden splittaami-
nen vaikeuttaa yhteistyötä. Koettiin, että perheet jakavat helposti työntekijät ”hy-
viin” ja ”pahoihin”, ja esimerkiksi sosiaalityö nähdään negatiivisempana kuin
terveydenhuolto. Toisaalta oikea palveluiden ohjaus, perheitä osallistava preven-
tiivinen työote, matalan kynnyksen palvelut lähellä perheiden toimintaympäristöjä
ja yksi keskeinen henkilö koordinoimassa perhepalveluita luovat nopeaa varhaista
tukea, avointa vuorovaikutusta ja luottamusta sekä ammattilaisten että perheen
välille (Jaatinen ym. 2003, Tanninen ym. 2005, Pönkkö ym. 2005). Perheet odot-
tavat palvelujärjestelmältä asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa, mitä estää tiedon
puute, palveluketjun eri organisaatioiden roolien ja yhteistyön epäselvyys, puut-
118
teelliset toimintamallit, tasa-arvon puute, suvaitsemattomuus, keskustelun puute
ja toiminnan pirstaleisuus (Pönkkö ym. 2005, Veijola ym. 2006). Tässä tutkimuk-
sessa eräs johdon edustaja oli sitä mieltä, että koko palvelukokonaisuuden koor-
dinointi ja moniasiantuntijaisen yhteistyön hyvät toimintatavat auttavat palvelui-
den näyttäytymistä asiakasperheille yhtenä tukimuotojen kokonaisuutena, jolloin
asiakkuuden vaihtaminen ei enää ole tarpeellista. Myös Larivaara ja Taanila
(2004) näkevät tärkeänä muodostaa kokonaiskäsitys perheen tilanteesta, jolloin
asiakkaan ääni kuuluisi eivätkä ammattilaiset tarkastelisi tilannetta vain omasta
erityisosaamisensa näkökulmasta.
Varsinkin toisen faktorin diskurssi painotti johdon vastuuta ja näkökulmaa
moniasiantuntijaisen yhteistyön edistämisessä. Johdon tulisi huomioida moniasi-
antuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja motivoituneet työntekijät, jotka innos-
taisivat kaikki muutkin toimintamalliin. Myös Freeth (2001) ja Molyneux (2001)
ovat samaa mieltä, että yksittäisten työntekijöiden innostuneisuus ja asiantunte-
mus voivat vaikuttaa positiivisesti ja rohkaisevat muitakin yhteistyöhön. Stenvall
ja Virtanen (2012: 192) pitävät organisaation tärkeänä tehtävänä vahvistaa työnte-
kijälähtöistä uudistamis- ja kehittämistoimintaa. Esimiehet voivat vaikuttaa jo
rekrytointivaiheessa moniasiantuntijaiseen perhetyöhön valitsemalla motivoitu-
neita ja innostuneita työntekijöitä. Samoin sisäiseen työn kehittämiseen luonnolli-
sesti valikoituvat yhteistyöhön sitoutuneet työntekijät, jos heille annetaan siihen
mahdollisuus. Moniasiantuntijainen perhetyö pitää toimia myös johdon tasolla,
ettei mahdollinen huono ilmapiiri heijastu negatiivisesti alaisiin ja vaikeuta siten
asiakasyhteistyötä. Johdolla pitää olla myönteinen asenne moniasiantuntijaiseen
yhteistyöhön, ja heidän pitää näyttää esimerkkiä alaisilleen. Tutkimuksessa eräät
johdon edustajat kokivat omaksi vastuukseen tiedottaa ja markkinoida työnteki-
jöille moniasiantuntijaisen yhteistyön hyödyt ja tärkeyden. Johdon merkitys on
erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa. Johtamisen tulee olla myös pitkä-
jänteistä.
5.1.2 Koulutus ja osaaminen
Väitteet 17–27 (taulukko 18, liite 3) kuvasivat moniasiantuntijaisen perhetyön
koulutusta ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen näkökulmista
sekä yhteisen oppimisen ulottuvuuksia osaamistarpeiden, kokemuksien ja työme-
netelmien kautta. Tämän teema-alueen diskursseja erottelevia väitteitä oli viisi
(17, 18, 20, 21, 26), konsensusväitteitä oli yksi (27) ja kaikille diskursseille mer-
119
kityksettömiä väitteitä kaksi (22, 24). Tähän aihepiiriin kuului vähemmän väittei-
tä kuin kahteen muuhun keskusteluavaruuden pääulottuvuuteen.
Väitteet 21 ja 22 (taulukko 18, liite 3) kuvasivat ammatillisen peruskoulutuk-
sen kehittämistä siten, että opetussuunnitelmaan sisältyisi teoriaopintoihin moni-
tieteisiä kursseja ja opiskelijoiden työssäoppimisjaksoille yhteisiä käytännön har-
joittelujaksoja. Vaikka erityisesti kolmannen faktorin diskurssin edustajat näkivät
haasteita moniasiantuntijaisessa yhteistyössä, monitieteisen peruskoulutuksen ei
nähty edistävän yhteistyötä lisäämällä ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.
Kuitenkin korostui toisten työn tuntemus ja yhteiset työmenetelmät yhteistyön
edistäjinä, ja tärkeämpänä kuin peruskoulutusvaiheen monitieteiset kurssit nähtiin
yhteiset työssäoppimisjaksot. Ensimmäisen ja toisen diskurssien näkökulmissa
peruskoulutukseen liittyvä monitieteinen oppiminen ei näyttänyt olevan merkittä-
vä tekijä moniasiantuntijaisessa yhteistyössä eikä myöskään minkään diskurssin
mukaan opiskelijoiden yhteiset työssäoppimisjaksot. Diskurssien näkökulma
poikkeaa useista tutkimuksista, joissa on todettu sosiaali- ja terveydenhuollon
peruskoulutukseen sisätyvien monitieteisten kurssien tärkeys valmistumisen jäl-
keiselle käytännön moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Hyviä tuloksia on saatu
esimerkiksi Ruotsissa, jossa terveysasemilla onnistuneen tiimityön taustalla on
ammatillinen johtaminen ja yhteistyöhön kouluttaminen jo ammattiin opiskelun
aikana (Hansson ym. 2008). Yhdessäopiskelun hyöty on nähty erityisesti liittyen
ammattilaisten väliseen kommunikointiin (Kilminster ym. 2004). Priest ym.
(2008) mukaan monitieteisiä opiskelumahdollisuuksia tulisi luoda erilaisille opis-
kelijaryhmille. He tutkivat ammattilaisten välistä koulutusta mielenterveystyön
kontekstissa, ja koulutus tuotti selkeytymistä käytännön yhteistyön rooleissa huo-
limatta useista esiintulleista haasteista, joita olivat esimerkiksi akateemiset erot,
aikaisempi kokemus, odotukset, arviointi ja motivaatio. Pollard ym. (2006) tutki-
vat kymmenen eri tieteenalan sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden käsi-
tyksiä ja vuorovaikutussuhteita kolmivuotisessa yhteisessä koulutusinterventiossa.
Vahvin vaikutus valmistuvien opiskelijoiden asenteisiin näytti olevan omilla am-
matillisilla kursseilla. Ammattilaisten välinen koulutus ei estänyt professiokoh-
taisten asenteiden kehittymistä, sillä monitieteisiltä kurssilta valmistuvat opiskeli-
jat olivat jopa positiivisempia omista ammatillisista suhteistaan kuin opiskelijat,
joilla ei ollut tätä kurssia. Edelleen Pollard (2008) tutki sosiaali- ja terveydenhuol-
lon opiskelijoiden kokemuksia ammattilaisten välisestä yhteistyöstä käytännön
opiskelujakson aikana ennen pätevöitymistä ammatteihinsa. Opiskelijoiden ei-
muodollinen oppiminen ja tiedostamaton roolimalli käytännön opiskeluympäris-
tössä olivat avaintekijöitä, jotka kehittävät opiskelijoiden moniasiantuntijaisia
120
taitoja. Opiskelijoilla oli kokemuksia sekä vaikuttavasta että köyhästä yhteistyöstä.
Siksi henkilöstön omat hyvät yhteistyötaidot tukevat parhaiten opiskelijoiden
moniasiantuntijuuden oppimista käytännössä. Myös asiakkaat ja potilaat kokivat
hyötyvänsä monitieteisistä käytännön harjoittelujaksoista (Reeves ym. 2002).
Diskurssien näkemykseen ammatillisesta peruskoulutuksesta vaikutti ehkä omasta
perusopiskelusta kulunut pitkä aika ja toisaalta opiskelun luonne, johon ei perin-
teisesti liittynyt monitieteisiä kursseja.
Väitteet 19, 20, 23, 25 ja 27 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat moniasiantuntijai-
sen yhteistyön osaamiseen liittyviä ulottuvuuksia. Diskurssien konsensuksen
mukaan yhteistyöhön sitoutumista lisäävät työmenetelmät, jotka auttavat perhettä
itseään löytämään voimavarat ongelmiensa ratkaisemiseen. Tutkimustulosta tuke-
vat useat kansalliset tutkimukset. Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti,
että tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan ammattilaisten teoreet-
tista viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä asiakas- ja perhekeskeiseen suun-
taan. Asiakas- ja perhekeskeiset työskentelytavat ja uudet perhettä osallistavat
työmenetelmät tukevat asiakkaiden omien voimavarojen löytymistä (Larivaara &
Taanila 2004, Tanninen ym. 2005, Seikkula & Arnkil 2009), ja myös työntekijöi-
den työtyytyväisyyden ja motivaation on todettu parantuneen (Larivaara & Taani-
la 2004, Toikka & Solantaus 2006). Kun perhettä voimaannuttavia työmenetelmiä
on arvioitu tutkimuksellisin menetelmin ammattilaisten, vanhempien ja lasten
näkökulmista, ne on todettu turvallisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi. Tutkimustulos-
ten mukaan työskentelyn vuorovaikutus oli positiivista, perheen tilanteen ymmär-
rys lisääntyi ja huoli vähentyi. Lapset suosittelisivat toimintamallia muille, ja
vanhemmat raportoivat lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja vanhemmuudesta sekä
orientoitumisesta tulevaisuuteen. (Toikka & Solantaus 2006, Solantaus & Toikka
2006, Solantaus ym. 2009, Niemelä 2012.)
Toisen ja kolmannen faktorin diskurssit olivat samaa mieltä, että perhetyön
toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan. Häggman-
Laitila ja Pietilä (2007) osoittivat, että tässä on vielä kehittämistä. Perheen ter-
veyden määritteleminen huomioiden perheenjäsenten erilaisuus ja kyky käsitellä
koko perheen hyvinvointiin liittyviä asioita sekä perheen asenteet ovat terveyttä
edistävän työn ammatillisia lähtökohtia. Sitä vastoin ensimmäisen ja kolmannen
diskurssien mukaan perhetyön esteenä ei ole tiedon puute perheen tilanteesta.
Ensimmäisen diskurssin asiakaslähtöinen perhettä osallistava toiminta luo luotta-
muksen ilmapiirin, jolloin perhe uskaltaa kertoa vaikeatkin perheen ongelmat.
Myös kolmannen diskurssin mukaan osaavat ammattilaiset tunnistavat perheen
tuen tarpeet. Barbourin ym. (2002) mukaan ristiriitoja voi tuottaa tasapainoilu
121
perheen lastensuojelullisen riskin ja oikeuksien välillä. Veijola (2004: 64) on sitä
mieltä, että yhteistyön esteenä on pikemminkin perheen tiedon puute ammattilais-
ten rooleista, palvelujärjestelmästä ja eri tukimuotojen kriteereistä. Häggman-
Laitilan ja Pietilän (2007) mukaan palveluiden vaikuttavuudesta on vähän tietoa.
Vahvojen asiantuntijoiden näkemyserot (Pönkkö 2004) ja tukimallit ja puutteelli-
nen tieto terapioiden perusteista (Veijola ym. 2006) voivat vaikeuttaa yhteistyötä.
Ensimmäisen diskurssin näkemys oli erilainen. Diskurssin mukaan perhetyön
vaikuttavuutta eivät estä käsityserot työmenetelmistä, koska työtä ohjaavat asia-
kasperheiden arkipäivän ongelmat ja tärkeintä on löytää ratkaisu pulmiin. Toisaal-
ta, jos käsityseroja ilmenee, voisi yhteistyöverkostoissa avata työmenetelmien
perusteita ja vaikutuksia, jolloin ei pääse syntymään ylisuuria odotuksia tuloksis-
ta. Perhekeskeisellä työotteella ammattilaiset myös tuovat erilaisia vaihtoehtoja,
ja perhe yhdessä ammattilaisten kanssa valitsee itselleen sopivia tukimuotoja.
Moniasiantuntijainen yhteistyö vaatii yhteistä keskustelukulttuuria arvo- ja tieto-
pohjan selkeyttämisestä, yhteisistä osaamisalueista ja horisontaalisesta asiantunti-
juuden tunnistamisesta, ja tasa-arvoinen keskustelu edellyttää yhteistä kieltä.
Erityisesti tärkeää on löytää yhteinen kieli asiakasperheen kanssa, mutta haasteita
liittyy myös eri ammattilaisten väliseen keskusteluun. (Allan ym. 2005, Tanninen
ym. 2005, Veijola ym. 2006, Isoherranen ym. 2008.) Tässä tutkimuksessa kol-
mannen diskurssin vahva ammattilaisnäkökulma ei kaivannut johdon järjestämiä
yhteisiä keskusteluja moniasiantuntijaisen yhteistyön arvopohjan selkeyttämiseksi.
Johdon toivottiin järjestävän vain edellytykset yhteistyölle. Diskurssin johdon
edustaja näki jopa ongelmallisina johdon taholta ohjatut moniasiantuntijaisen
yhteistyön arvokeskustelut. Ensimmäinen ja kolmas diskurssi olivat yhtä mieltä
siitä, että on puhuttava samaa kieltä kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa.
Ensimmäisen diskurssin edustaja näki yhteisen täydennyskoulutuksen edistävän
moniasiantuntijaisen yhteisen kielen löytymistä, mikä parantaa ja kehittää yhteis-
työtä. Toisen faktorin osallistujat eivät pitäneet tätä merkittävänä tekijänä.
Moniasiantuntijainen yhteistyökulttuuri edellyttää osaamisen kehittämistä
koulutuksella. Väitteet 18, 24 ja 26 (taulukko 18, liite 3) liittyvät ammattilaisten
täydennyskoulutukseen. Ensimmäisen faktorin diskurssi oli vahvasti sitä mieltä,
että moniasiantuntijuus on osaamista, johon tarvitaan johdon järjestämää yhteistä
täydennyskoulutusta, jossa hyödynnetään myös asiakkaiden kokemukset. Annan-
dale ym. (2000) mukaan ammattilaisten välinen oppiminen on prosessi, missä eri
ammattilaiset oppivat toisiltaan ja toisista kehittääkseen yhteistyön käytäntöjä ja
saavuttaakseen terveydenhuollon parannuksia. Ensimmäisen diskurssin työnteki-
jät painottivat yhteisen täydennyskoulutuksen merkitystä uusiin työmenetelmiin,
122
koska koettiin, että työ vaatii jatkuvasti uusia työkaluja monenlaisten perheen
ongelmien hoitamiseen. Myös näyttöön perustuvista työmenetelmistä oltiin kiin-
nostuneita ja siitä, että osattaisiin hyödyntää asiantuntijoita. Yhteisen koulutuksen
koettiin olevan itsestään selvyys ja myös selkeyttävän moniasiantuntijaisen yh-
teistyön tavoitteita. Merkittäväksi yhteisessä moniasiantuntijaisessa koulutuksessa
koettiin suuressa organisaatiossa toisten ammattilaisten tapaaminen. Kun oppi
tuntemaan eri yksiköissä työskenteleviä ammattilaisia ja yhteistyö sai ikään kuin
”kasvot”, koettiin sen edistävän ja helpottavan yhdessä toimimista. Myös Kvarn-
strömin (2008) ja Barrin (1999, 2000) mukaan erimuotoinen moniasiantuntijainen
koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet voidaan hoitaa. Moniasiantunti-
jainen koulutusinterventio on myös tehokas keino kehittää ja edistää yhteistyötä
perusterveydenhuollossa. Larivaara ja Taanila (2004) ja Allan ym. (2005) osoitti-
vat, että tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan kouluttautujien
teoreettista viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä. Curran ym. (2005) ovat
myös sitä mieltä, että jatkuva moniasiantuntijainen kehittämisohjelma on tehokas
keino lisätä ymmärrystä eri professioiden rooleista, edistämään yhteistyön arvos-
tusta ja positiivisia asenteita sekä kehittämään yhteistyötaitoja ja edistämään or-
ganisaatiomuutoksia.
Myös ammattiin valmistuvien opiskelijoiden ja käytännön työelämän ammat-
tilaisten välisillä yhteisillä koulutus- ja kehittämisprojekteilla on saavutettu monia
hyviä tuloksia. Terveydenhuollon laatu on parantunut, ammattilaiset ovat pereh-
tyneet uusimpaan tietoon ja työmenetelmiin sekä opiskelijat ovat saaneet opiskel-
la todellisen elämän kontekstissa luokkahuoneiden sijaan. Yhteinen koulutus on
edistänyt muutosta terveydenhuollon koulutuksessa ja, mikä tärkeintä, saavuttanut
kehittämistä ja moniasiantuntijaista osaamista, joka valmistaa paremmin tulevai-
suuden terveydenhuollon ammattilaiset työhönsä. (Cleghorn & Baker 2000, Gel-
mon 2000, Knapp ym. 2000.)
Johdon ja esimiesten edustaja oli myös sitä mieltä, että jos substanssiosaami-
nen peruskoulutuksen pohjalta oli puutteellinen, niin täydennyskoulutuksen arvo
kasvoi entistäkin tärkeämmäksi. Ensimmäisen diskurssin edustajat olivat myös
sitä mieltä, että asiakasperheen kokemukset pitää huomioida täydennyskoulutuk-
sessa ja asiakasperheen edustaja oli valmis tulemaan esimerkiksi työntekijöiden
koulutustilaisuuksiin kertomaan kokemuksistaan. Naar-Kingin ym. (2002) mieles-
tä vanhempien lisäksi myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskus-
teluihin, jotka koskevat heidän hoitoaan ja terveydentilaansa. He pitävät myös
tärkeänä ja henkilöstön tyytyväisyyttä lisäävänä koulutusta uusista hoitomalleista,
mikä edistää hoidon koordinointia samanlaisella ohjeistuksella organisaatiossa.
123
Erityisesti ymmärrys tiettyjen sairauksien moniasiantuntijaisista hoitomalleista
vaatii ammattilaisten yhteistä täydennyskoulutusta, jossa myös potilaiden ja asi-
akkaiden osallisuus huomioidaan (Hague & Kovacich 2007).
Ensimmäisen diskurssin johdon edustajan mielestä hyvien palveluiden perus-
ta on huomioida asiakkaiden näkemykset ja toiveet, koska muuten toiminta on
hyvin organisaatio- ja viranomaislähtöistä, mikä ei vastaa enää nykyajan vaati-
muksia. Bennet ja Race (2008) valottivat avaintekijöitä ja tuotoksia avotervey-
denhuollon ja sosiaalityön opiskelijoiden yhteisestä koulutusmoduulista, jossa
nuoret olivat osallistuneet suunnitteluun. Opiskelijoille tarjoutunut tilaisuus tie-
teidenväliseen opiskeluun, joka antoi arvokkaita valmiuksia käytännön työhön.
Koulutusmoduuli oli esimerkki mallista, missä palveluiden käyttäjät, itse nuoret,
osallistuivat aktiivisesti sosiaalityön käytännön toimintamallien suunnitteluun ja
koulutukseen. Kouluttajille tällaisen monimuotoisen ja useita erilaisia ryhmiä
koskevan koulutuksen suunnittelu on haastava ja aikaavievä prosessi. Myös Bar-
nesin ym. (2000) tapaustutkimuksessa on esimerkki tieteiden välisestä avomielen-
terveystyön koulutusohjelman kehittämisestä, toimeenpanosta ja arvioinnista,
johon osallistui myös palveluiden käyttäjiä.
Ensimmäisen ja toisen diskurssin edustajat korostivat johdon vastuuta ja roo-
lia yhteistyön toimintaperiaatteiden luomisessa ja seurannassa ja arvioinnissa.
Tämä vaatii myös johtamisen kehittämistä, mihin tulokseen tulivat myös Zim-
merman ym. (2003) tutkimuksessaan. Johdon tulisi rohkaista ja tukea tiimin jäse-
niä ottamaan osaa yhteiseen opiskeluun jos mahdollista sekä käytännön työssä
että virallisissa koulutuksissa. Näin johtajat voivat ohjata yhteistyön vuorovaiku-
tusta, mikä tuottaa tulosta. (Priest ym. 2008.) Zwarensteinin ja Reevesin (2006)
interventiotutkimusten kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan esittää
toimintatapoja, joiden avulla ammattilaisten välinen koulutus ja yhteistyö voisivat
vaikuttaa tiedon sovellukseen ja näyttöön perustuvaan toimintaan.
5.1.3 Rakenteet ja prosessit
Väitteet 28–44 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat moniasiantuntijaisen yhteistyön
rakenteita ja prosesseja. Näihin kuuluvat organisaation strategia, yhteistyön ra-
kenteet, tiedonkulku, järjestelmät, prosessien seuranta ja arviointi sekä resurssit.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että rakenteet ja prosessit eivät ole
tärkeimpiä teemoja moniasiantuntijaisen perhetyön näkökulmasta, sillä kaikille
diskursseille merkityksettömiä väitteitä (35, 36, 39, 40, 43) oli eniten tällä aihe-
124
alueella. Konsensusväitteitä oli kaksi (30, 34) ja diskursseja erottelevia väitteitä
viisi (28, 29, 33, 37, 42).
Kaikkien diskursien konsensuksen mukaan moniasiantuntijaisen yhteistyön
edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia tarkastellaan ja toimintaa
kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista erityispalveluihin.
Myös Pönkön ym. (2005), Barrin (2005) ja Stenvallin ja Virtasen (2012) mukaan
tämä on asiakaslähtöistä toimintaa. Perheiden voimavaroja kuluttaa hoitoonoh-
jausmallin puuttuminen tai toimimattomuus, ja vanhemmat odottavat hoitoketjun
kaikissa vaiheissa asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa. Myös hoitomallien koor-
dinointi samanlaisella ohjeistuksella ja hoidon saavutettavuus tuo parannuksia
palveluketjuun (Naar-King ym. 2002). Integroituneella hoitopolulla voidaan pääs-
tä myös parempiin tuloksiin (Atwal & Caldwel 2002).
Konsensus diskurssien kesken vallitsi myös siitä, että salassapitovelvollisuus
ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Pönkkö (2004) on todennut, että
vaikka kaikki verkoston ammattilaiset ovat salassapitovelvollisia, esiintyy kuiten-
kin luottamuksen ja vastavuoroisen toiminnan puutetta. Myös Theakstone-Owen
(2010) näki lastensuojelun yhteistyössä olevan parantamisen varaa dokumentoin-
nissa ja kommunikoinnissa. Toinen ja kolmas diskurssi taas olivat molemmat
vahvasti eri mieltä väitteen 31 kanssa, että erilaiset käytössä olevat sähköiset
asiakastietojärjestelmät aiheuttavat joustavan tiedonkulun esteitä. Ensimmäinen
diskurssi ei pitänyt tätä merkittävänä. Jaatinen ym. (2003) ovat sitä mieltä, että
sähköiset työvälineet tulee tukea verkostoituneita palveluita.
Ensimmäisen faktorin diskurssi kuvasi eniten asiakaslähtöistä toimintaa.
Väitteen 41 mukaan asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja
kehittää käyttämiään palveluita arvioimalla niitä säännöllisesti. Myös kolmannen
faktorin diskurssi oli tästä samaa mieltä, mutta toisen faktorin diskurssi ei pitänyt
sitä merkittävänä. Ensimmäinen diskurssi oli myös ainoana samaa mieltä väitteen
(42) kanssa, että asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esi-
merkiksi antamalla vertaistukea samassa asemassa oleville perheille. Toinen dis-
kurssi oli päinvastaista mieltä, ja kolmas diskurssi ei pitänyt sitä merkittävänä.
Hingley-Jones ja Allain (2008) tutkivat vammaisten lasten ja heidän perheidensä
palveluiden yhdistämistä. Palveluiden käyttäjät ja heidän hoitajansa olivat samaa
mieltä tiettyjen erityispiirteiden tärkeydestä onnistuneille yhtenäisille palveluille,
joita olivat selkeät opasteet palveluihin ja palveluissa, luotettavat sekä kunnioitta-
vat vuorovaikutussuhteet ammattilaisten kanssa mukaan lukien palveluiden käyt-
täjien mukaanotto palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Palveluiden käyttä-
jät toivoivat myös yhden tahon tai avaintyöntekijän ohjaavan ja hyväksyvän hei-
125
dän palvelunsa. Ammattilaiset olivat samaa mieltä. Myös ensimmäisen ja kol-
mannen diskurssin mukaan asiakasperheille olisi nimettävä yksi työntekijä koor-
dinaattoriksi, jotta vältytään päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemmin-
puolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus pysyy hallinnassa (44). Toisen diskurs-
sin mukaan tämä ei ollut merkittävää. Jaatinen ym. (2002) korostivat myös ver-
koston palveluiden koordinoinnin tärkeyttä lapsen psykososiaalisen tuen palvelu-
ketjussa. Halliday ja Asthana (2004) pitivät yhdystyöntekijän käyttöä keskeisenä
avainkontakteissa ammattilaisten ja moniongelmaisten lasten ja heidän perheiden-
sä välillä. He korostavat myös, että työntekijän tehtävänkuvan vastuut on määri-
teltävä ja annettava tarvittava tuki. Ajankäyttö on arvioitava kustannusten määrit-
telemiseksi. Kun Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat lastensuojelun palveluita,
löysivät he suurimmat vaikeudet juuri monitoimijaisuuden koordinoinnissa, am-
mattilaisten välisissä suhteissa ja kumppanuudessa vanhempien ja lasten kanssa,
joihin he suosittelivat uusia toimintatapoja ja lisäkoulutusta.
Väitteen 28 (taulukko 18, liite 3) mukaan organisaation muutokset ja niiden
aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen yhteistyön sujuvuutta. En-
simmäisen ja kolmannen diskurssin mukaan tämä ei ollut merkittävää moniasian-
tuntijaiselle yhteistyölle, mutta toisen faktorin edustajat olivat väitteestä vahvasti
eri mieltä. Heidän mielestään hyvin johdettu kenttätyö selkeine perustehtävineen
ei halvaannu organisaation muutoksissa ja toisaalta asiakasrajapinnassa näkyvät
organisaation rakenteiden tai johtamisjärjestelmien muutokset kielivät epäonnis-
tuneesta johtajuudesta. Väitettä 32 (taulukko 18, liite 3) eli johdon ohjauksen
puutetta tiimien tehottomuuden syynä eivät hyväksyneet sitä vastoin toisen ja
kolmannen faktorin diskurssit, ja ensimmäiselle diskurssille tämä ei ollut merkit-
tävää. Ensimmäisen faktorin diskurssi painotti taas puolestaan johdon vastuuta
luoda tehokkaalle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet ja sään-
nöllinen seuranta- ja arviointijärjestelmä (33). Toisen faktorin diskurssi ei nähnyt
tätä merkittävänä, ja kolmas diskurssi oli vahvasti eri mieltä. Pönkkö (2004) arvi-
oidessaan erityisoppilaan psykiatrista hoitoketjua tuli johtopäätökseen, että palve-
luketjun koordinointia ja siihen liittyvää asiakas- ja perhekeskeistä sekä monitie-
teellistä ja -ammatillista toimintaa sekä valvontavastuuta tulee parantaa. Malin ja
Morrow (2007) ovat kehittäneet moniammatillisen työn eri näkökulmista mallin,
jolla voidaan arvioida ja kehittää moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä. Potito
ym. (2009) ovat sitä mieltä, että kumppanuusyhteistyö vaatii myös muutosjohta-
mista.
Kolmannen faktorin diskurssi vahvan ammattilaisuuden näkökulmasta oli eri
mieltä väitteestä 29, jonka mukaan tiimi- ja verkostotyön käytännöt edistävät
126
hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä. Diskurssin mukaan toiminnan sisällöllä on
paljon suurempi merkitys vaikuttavalle yhteistyölle kuin ulkoisilla rakenteellisilla
ratkaisuilla. Ensin pitää löytää yhteistyön tarpeellisuus ja hyöty ja sen jälkeen
luoda rakenteet yhteistyölle. Teema ei näyttänyt olevan merkittävä ensimmäiselle
ja toiselle diskurssille. Kolmannen faktorin diskurssia tukee avomielenterveys-
työn tiimeissä tehty tutkimus, miten moniasiantuntijaisen yhteistyön ydin-
rakenteet vaikuttivat ammattilaisten käsityksiin moniasiantuntijaisesta yhteis-
työstä. Tutkimus osoitti, että vaikka ydinrakenteet ovat kunnossa, tulee myös
rakenteet operationalisoida tiimeissä, esim. eri ammattilaisten edustus kokouksis-
sa. (Larkin & Callaghan 2005.) Samanlaiseen johtopäätökseen on tullut Jansen
(2008) kriittisessä kirjallisuusanalyysissään, jossa hän pohti monitieteisten ter-
veydenhuollon tiimien käytännön yhteistyön haasteita. Hänen mielestään moni-
alaisten tiimien rakenteiden luomisen sijaan pitäisi huomioida enemmän, miten
tiimit toimivat, ja harjoitella yhteistyövalmiuksia jo ennen valmistumista. Tanni-
nen ym. (2005) moniammatillisen tiimi- ja verkostotyön haastattelututkimuksessa
perhetyöntekijöille olivat kuitenkin sitä mieltä, että työaikaiset tiimi- ja verkosto-
työn käytännöt sekä myös työajan ulkopuoliset yhteiset juhlat, läksiäiset, saunail-
lat, laivamatkat, virkistymispäivät ja retket paransivat moniasiantuntijaista yhteis-
työtä. Myös Pullon ym. (2009) korostivat, että moniasiantuntijuuden kunnioitta-
minen ja sen seurauksena luottaminen ovat keskeisiä ominaisuuksia onnistuneelle
ja kestävälle yhteistyölle. Heidänkin mielestään myös ulkoisilla tekijöillä, kuten
terveydenhuollon järjestelmällä, rahoituksella ja organisatorisilla tekijöillä, on
merkitystä tiimityön onnistumiselle.
Väitteessä 38 (taulukko 18, liite 3) pyydetäänkin ottamaan kantaa, hyödyttä-
vätkö laajat moniasiantuntijaiset verkostot asiakasperhettä ja hajoaako vastuu
niissä. Toinen ja kolmas diskurssi ovat eri mieltä väitteen kanssa, ja ensimmäisel-
le diskurssille tämä ei ollut merkittävää. Kokon (2003) tutkimus kuntoutuksen
yhteistyöryhmistä asiakkaan näkökulmasta osoitti, että asiakkaat voivat kokea
laajat ammattilaisverkostot hyvin negatiivisina ja työryhmä ratkaisee viranomai-
syhteistyönä vain asiakkuuden ongelmia, mutta asiakkaan ongelma jää ratkaise-
matta. Myös Bell (2001) osoitti tutkiessaan lastensuojelun moniasiantuntijaisia
tiimejä, että tiimityön lopputuloksena ei välttämättä saavuteta tarpeellista koko-
naisnäkemystä asiakkaan tilanteesta. Viranomaiset olivat tiimien jäseniä, kun se
kuului heidän tehtävänkuvaansa, mutta kokouksiin osallistuminen vaihteli ja jokin
ammattiryhmä saattoi dominoida kokouksia vaikuttaen näin lopputulokseen.
Øvretveitin (1995) mukaan hyvin suuret verkostot eivät enää ole tehokkaita ja
yhteisen ajan löytäminen voi olla haasteellista. Myös asiakasperheen näkökulmas-
127
ta suurten yhteistyökokousten anti voi jäädä vähäiseksi. Toisen ja kolmannen
diskurssin näkemyksen mukaan kuitenkin laajojakin asiantuntijaverkostoja tarvi-
taan perheiden pulmien selvittämiseen ja tukeen. Varsinkin kolmannen diskurssin
mielestä verkosto toimii, kun joku koordinoi palveluita ja asiakasperheelle anne-
taan mahdollisuus olla palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa
mukana. Diskurssin mukaan työmenetelmät eivät saa olla jäykän kaavamaisia,
vaan niitä pitää soveltaa luovasti asiakkaan tarpeiden mukaan, mikä edistää moni-
asiantuntijaista yhteistyötä (37). Erilaiset asiakasperheet hyötyvät erilaisista me-
netelmistä ja monialaiset asiantuntijaverkostot tuovat mahdollisuuden käyttää
luovasti erilaisia työmenetelmiä. Toinen diskurssi oli tästä teemasta päinvastaista
mieltä, ja sen mukaan työmenetelmissä pitää olla tietynlainen struktuuri. Ensim-
mäiselle diskurssille aihe ei ollut merkittävä. Samaa mieltä ensimmäisen diskurs-
sin kanssa oli Molyneux (2001), joka löysi terveydenhuollon moniammatillista
tiimiä tutkiessaan positiivisen tiimityön indikaattoreiksi henkilöstön persoonalli-
set ominaisuudet ja sitoutumisen, tiimin sisäisen kommunikaation ja mahdolli-
suuden kehittää luovia työmenetelmiä tiimin sisällä. Nämä tekijät olivat sellaisia,
mitkä poikkesivat merkittävästi tiimin jäsenten aikaisemmasta tiimityön koke-
muksesta.
Moniasiantuntijaisen yhteistyön rakenteita ja prosesseja kuvaavia kaikille
diskursseille merkityksettömiä konsensusväitteitä löytyi myös muutamia (35, 36,
39, 40). Kaikkien mielestä henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä mo-
niasiantuntijaista yhteistyötä, vaan tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa. Useat
tutkijat ovat tulleet samoihin johtopäätöksiin. Ammattilaiset eivät tunnista tai
tiedä toistensa rooleja (Larkin & Callaghan 2005, Veijola ym. 2006, Pullon 2008),
erilaiset tiimityön tulkinnat vaikeuttavat yhteistyötä (Freeman ym. 2000) ja vah-
voilla ammattilaisilla voi olla erilaisia näkemyksiä (Pönkkö 2004). Tannisen ym.
(2005) tutkimuksen mukaan uudet tiimin työntekijät hidastivat tiimiytymistä,
mutta toisaalta helpottivat työtaakkaa. Diskurssien näkemyksen mukaan näyttää
myös, että lisäajan resurssoiminen moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön ei tuo sii-
hen laadullista parannusta. Merkittävänä yhteistyön esteenä ei myöskään nähty
toiminnan pirstaleisuutta ja eri toimijoiden yhteisen suunnitteluajan puutetta.
Pönkkö (2004) ja Veijola ym. (2006) ovat eri mieltä, ja heidän mielestään toimin-
nan pirstaleisuus, selkeiden suunnittelupalaverien ja ammattilaisten yhteistyöta-
paamisten puuttuminen estivät hyvää yhteistyötä.
Mikään diskurssi ei nähnyt merkittävänä keskustelun tasa-arvoisuutta lisää-
vänä tekijänä, että verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat moniasiantun-
tijaisia yhteistyökokouksia. Mikään diskursseista ei myöskään korostanut asiakas-
128
lähtöisyyttä ja asiakkaan osallisuutta siten, että asiakasperheen kanssa pohdittai-
siin paljon enemmän, ketä he haluavat mukaan palavereihin ja verkostoihin. Seik-
kulan ja Arnkilin (2009) mukaan ennakkodialogeja ohjaavat erityiset kokouksen
vetäjät toimivat strukturoidusti ja sääntelevät sosiaalista tilannetta poistaakseen
epävarmuutta sekä huolehtiakseen toisia kunnioittavasta, kuuntelevasta, keskeyt-
tämättömästä ja moniäänisestä keskustelusta. Dialogisten työmenetelmien näkö-
kulmasta asiakkaan läheisverkostot nähdään voimavarana eikä ongelmien lähtee-
nä tai ylläpitäjinä. Jaettu asiantuntijuus asiakkaiden läheis- ja ammattilaisten ver-
kostojen dialogeissa tarkoittaa laajempaa asiakkaan näkemystä ongelmien ratkai-
suissa. Perinteisen ammattilaisasiantuntemuksen näkökulmasta tämä voi olla
huolestuttavaakin, koska yksin ammattilaisten tieto ei riitä. Myös Agarwal ym.
(2008) mielestä interventiot, jotka parantavat suhteita, kuten mentorointi ja kehit-
tämisohjelmat, jotka suosivat reflektointia, dialogia ja luovuutta, tuottavat positii-
visia vaikutuksia yhteisön terveyteen, organisaation toimintaan ja henkilöstön
hyvinvointiin. Parempi roolien ymmärrys ja lisääntynyt kommunikointi rakenta-
vat vahvempaa ja vaikuttavampaa vuorovaikutusta moniasiantuntijaisiin tervey-
denhuollon tiimeihin.
5.2 Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät
Pohdin tutkimukseni tuloksia moniasiantuntijaisen yhteistyön edistävistä ja estä-
vistä tekijöistä tarkastelemalla konsensusdiskurssin sisältöä ja diskursseja erotte-
levien väitteiden teemoja. Konsensusdiskurssin sisällöstä löytyvät ne teemat,
joista kaikkien faktorien edustajat olivat vahvasti samaa mieltä ja jotka tulkitsen
moniasiantuntijaista yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi ja perustaksi moniasiantun-
tijaiselle yhteistyölle. Eniten diskursseja erottelevat asiat tulkitsen moniasiantunti-
jaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi, joista avautuvat moniasiantuntijaisen yhteis-
työn kehittämishaasteet.
5.2.1 Moniasiantuntijaisen perhetyön perusta
Tämän tutkimuksen tuloksena löytyi useita kaikille faktoreille yhteisiä konsen-
susväitteitä, joista oltiin samaa tai eri mieltä (15, 27, 30, 34). Tulkitsen näistä
konsensusväitteistä muodostuvan perustan, jolle hyvä moniasiantuntijainen yh-
teistyö voi rakentua ja jotka ovat moniasiantuntijaista perhetyötä edistäviä tekijöi-
tä. Jotta hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö saadaan vakiintumaan ja säilymään,
täytyy tunnistaa yhteistyötä vahvistavat ja heikentävät tekijät. Jatkuva yhteistyön
129
tarve ja jatkuvat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä luovat suotuisat olosuhteet
pysyvälle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Freeth 2001.)
Johdon ja työntekijöiden yhteinen mielipide oli, että edellytys joustavalle
moniasiantuntijaiselle yhteistyölle on, että palveluketjua tarkastellaan ja kehite-
tään kokonaisuutena peruspalveluista erityispalveluihin (34). Tämä on hyvä pe-
rusta yhteistyökumppanuudelle, sillä perhetyöhön liittyy laaja ja vahva yhteistyö
eri toimijoiden välillä, mikä vaatii palveluiden koordinointia ja suunnitelmalli-
suutta sekä asiakkaiden palvelutarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehit-
tämistä (Heino 2008, Uusimäki 2005, Stenvall & Virtanen 2012: 189). Yhteistyöl-
le on löydettävä myös organisaation rakenteista johtuvat esteet (Freeth 2001).
Palveluketjun yhteistyötahot pitää olla tavoitettavissa tarvittaessa ja yhteisiin
sopimuksiin pitää sitoutua (Tanninen ym. 2005). Eri sektoreiden yhteistyö vaatii
yhteisiä päätöksiä sekä muutosjohtamista. Kumppanuusyhteistyö voi kaatua mo-
nenlaisiin esteisiin, kuten luottamuksen ja yhteisten tavoitteiden puuttumiseen,
vallan epätasapainoon ja kommunikointiongelmiin. Myös ajankäyttö on huomioi-
tava, jotta järjestelmän kustannukset voidaan arvioida täsmällisesti. (Halliday &
Asthanan 2004, Potito ym. 2009.) Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohja-
us. Asiakkaiden mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain
tuotetaan oikea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän
palveluihin tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät
hyötyvän selkeiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille. (Halliday &
Asthanan 2004, Hingley-Jones & Allain 2008.)
Konsensusmielipide oli myös, että edellytys luottamukselliselle ja kaikkia yh-
teistyökumppaneita sitouttavalle yhteistyölle on asiakasperheen aito kohtaaminen
ja kuuntelu, jolloin vuorovaikutus on positiivista ja kaikkia tyydyttävää (15).
Frost ym. (2005) näkivät myös yhteistyön haasteina ammattilaisten työkäytännöt,
-mallit, aseman ja vallan. Asiakasperhe pitää kohdata sellaisina ihmisinä kuin he
ovat. Varsinkin erityispalveluissa perheet ovat hyvin herkkiä arvostelulle, ja aliar-
vioiva kohtelu johtaa helposti yhteistyön katkeamiseen. Perheen oikeuksien ja
lastensuojelullisen riskin tasapainottaminen voivat tuottaa ongelmia yhteistyö-
kumppanuuteen (Barbour ym. 2002). Toisaalta asiakkaalla voi olla myönteinen
kokemus palveluprosessin vuorovaikutuksesta, vaikka palvelun lopputulos olisi-
kin kielteinen asiakkaan näkökulmasta, kuten lapsen huostaanotto (Stenvall &
Virtanen 2012: 147). Tämän tutkimus osoitti myös asiakkaan äänellä, että perhe
pystyy kohtaamaan ja hyväksymään vaikeatkin päätökset ja ratkaisut, kun ne on
perusteltu asiakkaalle ja keskusteltu kaikissa vaiheissa ja kuultu myös asiakkaan
mielipidettä.
130
Kaikkien diskurssien mukaan työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään
löytämään voimavaroja ongelmiensa ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyö-
hön (27) ja edistävät näin moniasiantuntijaista perhetyötä. Asiakas- ja perhekes-
keiset työskentelytavat ja uudet perhettä osallistavat työmenetelmät sekä asiakas-
perheiden läheisverkoston mukaan ottaminen yhteistyöhön tukevat paitsi asiak-
kaiden omien voimavarojen löytymistä (Larivaara & Taanila 2004, Tanninen ym.
2005, Seikkula & Arnkil 2009, Rytkönen 2013) niin myös sitä, että työntekijöiden
työtyytyväisyys ja motivaatio parantuvat (Larivaara & Taanila 2004, Toikka &
Solantaus 2006). Uudet työmenetelmät vaativat täydennyskoulutusta työntekijöil-
le, mutta tähän kannattaa resurssoida, sillä useiden tutkimusten mukaan niistä
hyötyvät sekä asiakasperheet että työntekijät ja ne on todettu turvallisiksi ja to-
teuttamiskelpoisiksi (Toikka & Solantaus 2006, Solantaus & Toikka 2006, Solan-
taus ym. 2009, Niemelä 2012). Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti, että
tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan ammattilaisten teoreettista
viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä asiakas- ja perhekeskeiseen suuntaan.
Moniasiantuntijaista yhteistyötä sanotaan usein vaikeuttavan viranomaisten
salassapitovelvollisuus ja asiakas- ja potilastietojen säilyttäminen eri rekistereissä
ja sähköisissä järjestelmissä. Tämä näyttäytyi kentällä toimiessani keskustelua-
varuuden uskomuksena, jonka taakse on helposti piiloutunut toimiva ja joustava
yhteistyökumppanuus. Tässä tutkimuksessa kaikki diskurssit olivat vahvasti eri
mieltä väitteen kanssa (30). Myös Pönkkö (2004) on todennut, että vaikka kaikki
verkoston ammattilaiset ovat salassapitovelvollisia, esiintyy kuitenkin luottamuk-
sen ja vastavuoroisen toiminnan puutetta. Myös Theakstone-Owen (2010) näki
lastensuojelun yhteistyössä edelleen olevan parantamisen varaa dokumentoinnissa
ja kommunikoinnissa. Tämän tutkimuksen mukaan konsensus tästä teemasta on
erittäin hyvä edistävä tekijä asiakaslähtöiselle, moniasiantuntijaiselle perhetyölle.
Jotta lainsäädäntöä noudatetaan, niin se edellyttää, että asiakas on otettava mu-
kaan kaikissa häntä koskevissa neuvotteluissa ja päätöksenteossa. Seikkulan ja
Arnkilin (2009) mukaan mitään yhteistyöverkostoa ei tulisi järjestää ilman asia-
kasperheen läsnäoloa. Pelkkä asiakkaan mukaan kutsuminen ei vielä riitä, vaan
ammattilaisten toimintatapa tulee myös olla asiakaskeskeinen. Heidän mielestään
myös asiakkaan läheisverkosto tulee kutsua mukaan tuomaan oma näkemys ja
panos ongelmien ratkaisuun. Näin saavutetaan todellista yhteistä, jaettua moniasi-
antuntijuutta ammattilaisten ja maallikoiden kesken.
Joistakin väitteistä (taulukko 11) muodostui konsensusväitteitä siten, että yh-
denkään faktorin diskurssi ei ollut niistä selkeästi eri mieltä tai samaa mieltä, ja ne
saivat pieniä faktoripisteitä sijoittuen jaottelun keskiosaan (+1, 0, -1). Näiden
131
väitteiden sisältämät teemat olen tulkinnut asioiksi, jotka ovat kaikkien yhteistyö-
tahojen mielestä vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen yhteistyön
kannalta suhteessa voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin. Tutkimuksen
tavoitteena olikin syventää tietoa moniasiantuntijaista perhetyötä edistävistä ja
estävistä tekijöistä. Mielestäni on huomioitavaa, että minkään diskurssin näkö-
kulmasta henkilöstöresurssien jatkuvaa lisäämistä (35) tai riittävän ajan resurs-
soimista (36) ei nähty merkittävinä tekijöinä edistämässä moniasiantuntijaista
yhteistyötä. Haastattelujen perusteella työnjako ammattilaisten välillä ja oikea
oman työajan järjestely selkeyttävät yhteistyötä ja sille löytyy tarvittaessa aikaa,
jos niin halutaan.
5.2.2 Moniasiantuntijaisen perhetyön kehittäminen
Moniasiantuntijaista perhetyötä estäviä tekijöitä tulkitsen olevan yhden konsen-
susväitteen sisällössä ja erityisesti diskursseja erottelevien väitteiden teemoissa.
Kaikkien diskurssien yksimielisyys oli, että asiakasperheen on vaikea luottaa
ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista, jos työntekijät vaihtuvat koko
ajan (14). Tämä on selkeä huoli ja este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle, sillä
perhetyön perusta on luottamuksen syntyminen ammattilaisten ja asiakasperheen
välille. Jos työntekijä vaihtuu koko ajan, hoidon ja palvelun jatkuvuus on uhattu-
na eikä asiakasperhe sitoudu tarjottuun tukeen ja apuun (Rytkönen 2013). Asiak-
kaiden mielestä tämä on turhauttavaa, aikaa vievää ja estää selkeästi luottamuk-
sellisen asiakassuhteen muodostumista. Erityisen ongelmallisena asiakkaat koke-
vat sen, että vaihtuvalle työntekijälle pitää kertoa perheen tilanne aina uudelleen,
johon yhteinen aika kuluu eikä asioissa päästä eteenpäin. Samoin työntekijät ko-
kevat, että yhteistyö ja tiedonkulku vaikeutuvat kaikkien osapuolien näkökulmas-
ta. Asiakkaat kokevat, että heidän tilanteensa ei ole kenenkään hallinnassa, ja
helposti tulee väärinkäsityksiä ja ristiriitoja yhteistyökumppanuuteen. Aina syy ei
ole siinä, että työntekijät vaihtavat työpistettä, vaan isossa kaupungissa laaja si-
säinen muuttoliike voi olla asiakassuhteen vaihdon syynä. Toisaalta palveluiden
käyttäjät ja tuottajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että keskeistä innovatiivisille
yhtenäisille palveluille on niiden koordinointi yhdeltä taholta tai yhteystyönteki-
jää käyttämällä. Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohjaus. Asiakkaiden
mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain tuotetaan oi-
kea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän palveluihin
tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät hyötyvän sel-
keiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille. (Halliday & Asthanan
132
2004, Hingley-Jones & Allain 2008.) On myös tutkittu, että palveluiden koor-
dinoinnista hyötyvät erityisen tuen tarpeen perheet esimerkiksi rikosoikeudellisis-
sa prosesseissa, joissa yksi koordinaattori vastaa yhteistyöstä eri organisaatioiden
välillä (Coll ym. 2010). Myös ensimmäisen ja kolmannen diskurssin mukaan
asiakasperheille olisi nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään
päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja
kokonaisuus pysyy hallinnassa ja jonkun verkoston työntekijän vaihtuminen ei
kaada koko yhteistyötä. Jaatinen ym. (2002) korostivat myös verkoston palvelui-
den koordinoinnin tärkeyttä lapsen psykososiaalisen tuen palveluketjussa. Halli-
day ja Asthana (2004) pitivät yhdystyöntekijän käyttöä keskeisenä avainkontak-
teissa ammattilaisten ja moniongelmaisten lasten ja heidän perheidensä välillä. He
korostavat myös, että työntekijän tehtävänkuvan vastuut on määriteltävä ja annet-
tava tarvittava tuki. Ajankäyttö on arvioitava kustannusten määrittelemiseksi. Kun
Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat lastensuojelun palveluita, löysivät he suu-
rimmat vaikeudet juuri monitoimijaisuuden koordinoinnissa, ammattilaisten väli-
sissä suhteissa ja kumppanuudessa vanhempien ja lasten kanssa, joihin he suosit-
telivat uusia toimintatapoja ja lisäkoulutusta.
Moniasiantuntijaisen perhetyön este näyttää olevan erilainen käsitys asiakas-
lähtöisestä yhteistyökumppanuudesta huolimatta siitä, että kolme asiakasnäkö-
kulmasta laadittua väitettä ovat myös diskursseja yhdistäviä konsensusteemoja
(14, 15, 27). Tulkitsen eniten diskursseja erottelevien väitteiden sisällöt moniasi-
antuntijaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi ja kehittämishaasteiksi. Tällaisia väit-
teitä on kaksi (26, 42). Häggman-Laitila ja Pietilä (2007) toteavat lapsiperheiden
tuen lähtökohdan olevan perheen oman terveyskäsityksen tunnistaminen ja tieto
perheen tilanteesta. Jos vuorovaikutus ei ole luottamuksellista, asiakasperhe ei
uskalla kertoa tilanteestaan. Ensimmäinen faktorin sisältämä diskurssi korostaa
tässä tutkimuksessa eniten asiakaslähtöisyyttä. Sen edustajat ovat sitä mieltä, että
moniasiantuntijaisessa koulutuksessa on hyödynnettävä enemmän asiakkaiden
omia kokemuksia palveluista (26). Tämä väite ei näytä muille diskursseille olevan
merkityksellinen. Ensimmäinen diskurssi näkee asiakasperheen myös palvelun-
tuottajana antamassa vertaistukea samanlaisissa tilanteissa oleville perheille (42),
josta toinen diskurssi on päinvastaista mieltä ja kolmas ei pidä sitä tärkeänä. Vuo-
rovaikutuksen haasteita on todettu liittyvän ammattilaisten ja perheiden väliseen
kumppanuuteen. Nämä voivat johtua esimerkiksi palveluiden koordinointiongel-
mista, kommunikointivaikeuksista, ammattilaisten omasta tieteenalataustasta
johtuvista erilaisista käsityksistä perheistä tai lastensuojelullisen riskin aiheutta-
mista jännitteistä. (Barbour ym. 2002, Harlow & Shardlow 2006.) Asiakaslähtöi-
133
syyden teema näyttää yhdistävän osittain ensimmäistä ja kolmatta diskurssia. He
ovat samaa mieltä viidestä tämän aihealueen väittämästä (12, 16, 25, 41, 44).
Toisen faktorin diskurssi on näistä väitteistä joko aivan eri mieltä (16), tai ne eivät
ole diskurssille merkityksellisiä (12, 25, 41, 44). Tämä näyttäytyykin tässä tutki-
muksessa vähiten asiakaslähtöisyyttä korostavana mielipidekokonaisuutena. Asi-
akkaiden osallistaminen yhteistyökumppanuuteen näyttää edelleen olevan keskus-
telua aiheuttava teema. Vaikka asiakasperheet nähdään yhteiskumppaneina, jotka
osallistuvat yhteisiin neuvotteluihin tasavertaisina ammattilaisten kanssa, niin
edelleen heitä ei mielletä osallistumaan palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen
ja toteuttamiseen. Merkityksellisenä yhteistyötä edistävänä tekijänä ei nähdä
myöskään pohtimista, ketä asiakasperheet haluavat yhteistyöneuvotteluihin mu-
kaan. Kuitenkin on saatu hyviä kokemuksia, kun palveluiden käyttäjiä on otettu
mukaan suunnitteluun ja kehittämiseen (Barnes ym. 2000, Hingley-Jones & Al-
lain 2008), joskin tämä vaatii kehittämishankkeiden vetäjiltä ponnisteluja koordi-
noida moniasiantuntijaista kehittämistoimintaa, jossa asiakkaat ovat mukana
(Bennet & Race 2008). Naar-Kingin ym. (2002) mielestä vanhempien lisäksi
myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskusteluihin, jotka koskevat
heidän hoitoaan ja terveydentilaansa, sekä erityisen tärkeänä nähdään potilaiden
ja asiakkaiden osallisuus tuomassa enemmän ymmärrystä hoitomalleihin (Hague
& Kovacich 2007). Seikkula ja Arnkil (2009) pitävät itsestäänselvyytenä, että
yhteistyöverkostossa asiakasperhe on mukana. Ammattilaisilta he peräänkuulutta-
vat myös asiakaskeskeistä toimintatapaa, sillä pelkkä asiakkaan mukaan kutsumi-
nen ei vielä riitä. Heidän mielestään myös asiakkaan läheisverkostoa käytetään
liian vähän verkoston voimavarana.
Eniten diskursseja erottelevia väitteitä sisältyi käsityksiin toisista yhteistyö-
kumppaneista ja vuorovaikutukseen. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää, että
moniasiantuntijaisen yhteistyön esteitä ja kehittämishaasteita liittyy kaikkien
yhteistyökumppaneiden välisiin suhteisiin.
Johdon rooli moniasiantuntijaisessa perhetyössä erottelee diskursseja. Toisen
faktorin diskurssi korostaa eniten johdon asemaa ja vastuuta (1, 2, 4), mutta sitä
sisältävät väittämät eivät näytä olevan tärkeitä ensimmäiselle ja kolmannelle dis-
kurssille. Delva ym. (2008) ovat samaa mieltä ensimmäisen diskurssin kanssa.
Monet tekijät kannustavat ja lannistavat moniasiantuntijaista yhteistyötä. Jotta
yhteistyö on pysyvää, näiden tekijöiden täytyy olla siten tasapainossa, että tiimin
jäsenet kokevat hyötyä yhteistyöstä. Ensimmäisen diskurssin mukaan johdon
vastuulla on yhteisiä tavoitteita ja näkemyksiä edistävä täydennyskoulutus (18),
mutta tämä väittämä ei taas ole merkityksellinen toiselle ja kolmannelle diskurs-
134
sille. Ensimmäinen diskurssi vastuuttaa myös johdolle yhteisten toimintaperiaat-
teiden luomisen sekä yhteistyön seurannan ja arvioinnin (33). Ensimmäistä ja
toista diskurssia yhdistää osittain yhteinen käsitys johdon vastuusta (33) kun taas
kolmas diskurssi on johtoon liittyvistä väittämistä eri mieltä (17, 33) tai ei pidä
niitä tärkeinä (18, 28). Johdon rooli on kuitenkin kiistaton luomassa perustaa
moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Tiimityö vaatii ammatillista johtamista ja
koulutusta (Hansson ym. 2008). Baker ym. (2006) pitävät terveydenhuoltoa niin
sanottuna korkean luotettavuuden organisaationa, jossa virheiden seuraukset ovat
suuria, mutta virheiden esiintyminen vähäistä. Tiimityötä he pitävät olennaisen
tärkeänä tekijänä tällaisissa organisaatioissa, ja tiimityön tutkimustulokset tulisi
hyödyntää, jotta paras mahdollinen luotettavuus saavutetaan. Feng ym. (2010)
vertaavat tiimiä lastensuojelussa viestijuoksujoukkueeseen, jossa jokaisen panos
on tärkeä viestikapulan kuljettajana sisältäen luottamuksen ja kommunikoinnin
joukkuetovereiden kanssa.
Kolmannen diskurssin mukaan työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-
arvon puutteeseen kaikkien yhteistyökumppaneiden välillä (5), ensimmäinen
diskurssi on tästä päinvastaista mieltä ja toiselle diskurssille tämä väite ei näytä
olevan merkittävä. Toisen diskurssin mukaan taas hyvän yhteistyön esteeksi muo-
dostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet virheelliset lukkiutu-
neet käsitykset, jotka estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri asiantuntijoiden
tulkinnan yhteisestä asiasta (6). Ensimmäinen ja kolmas diskurssi eivät pidä tätä
merkityksellisenä. Toinen diskurssi näkee myös yhteistyön esteenä perheiden
splittaamisen (16), mistä ensimmäinen ja kolmas diskurssi ovat eri mieltä. Mikään
diskursseista ei kuitenkaan näe tärkeänä yhteistyöosaamisen lisäämiseksi johdon
järjestämiä arvokeskusteluja (17), kolmas diskurssi on vahvasti eri mieltä eikä
väittämä ole merkityksellinen ensimmäiselle tai toisellekaan diskurssille. Yhteis-
työkumppanuudesta pitäisi keskustella sekä ammattilaisten kesken, mutta myös
palveluiden käyttäjien kanssa. Keskustelut epäluottamuksesta, toisten roolien
ymmärryksestä, järjestelmien kulttuureista, arvoista, tavoitteista ja näkökulmista
edistävät yhteistyötä perheiden kanssa, hyödyttävät ammattilaisia ja tuottavat
onnistuneita interventioita (Barnes ym. 2000, Green ym. 2008). Moniasiantunti-
jaisen yhteistyön näkökulmia mahdollisuuksineen ja rajoitteineen on ehdotettu
pohdittaviksi myös analyyttisen mallin avulla, jolla arvioidaan yhteistyön yhden-
tymisen astetta (Willumsen 2008). On myös ehdotettu keskustelun avaamista
moniasiantuntijaisen yhteistyön kohtaamista eettisistä asioista ja psykodynaami-
sista näkökulmista, kuten tunteiden vaikutuksesta ja ammatillisista huolenaiheista.
Näkökulmat tulisi huomioida yhteistyön malleissa ja kulttuureissa sekä ammatti-
135
laisten tuessa ja ammatillisessa kehittämisessä. (Irvine ym. 2002, Morrow ym.
2005, Clark ym. 2007.) Agarwal ym. (2008) ovat sitä mieltä, että interventioilla,
jotka parantavat suhteita, kuten mentorointi, ja ohjelmilla, jotka vaalivat reflek-
tointia, dialogia ja luovuutta, on positiivisia vaikutuksia terveydenhuollon mo-
niammatillisiin tiimeihin.
Myös muutamat moniasiantuntijaisen yhteistyön rakenteisiin ja prosesseihin
liittyvät väitteet erottelivat diskursseja toisistaan (28, 29, 37). Toinen diskurssi oli
eri mieltä väitteestä, jonka mukaan organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat
ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaista yhteistyötä. Diskurssin mukaan muutos-
johtaminen pitää olla niin laadukasta, että se ei uhkaa käytännön työtä. Ensim-
mäinen ja kolmas diskurssi eivät pitäneet väitettä merkittävänä. Kolmas diskurssi
taas oli eri mieltä, että tiimi- ja verkostotyön käytännöt edistävät hyvää moniasi-
antuntijaista yhteistyötä, ja teema ei ollut taas ensimmäiselle ja toiselle diskurssil-
le merkittävä. Mahdollisuus soveltaa erilaisia työmenetelmiä jakoi myös diskurs-
sien mielipiteitä. Kolmas diskurssi oli samaa mieltä väitteen kanssa, että tiimillä
tulisi olla mahdollisuus soveltaa erilaisia työmenetelmiä, koska erilaiset tilanteet
vaativat eri menetelmiä ja asiakasperheen tulee myös itse saada päättää niistä.
Toinen diskurssi oli eri mieltä, ja sen mukaan työmenetelmillä pitää olla jonkin-
lainen struktuuri. Ensimmäiselle diskurssille väite ei ollut merkittävä. Myös Mo-
lyneux (2001) löysi tutkimuksessaan yhdeksi merkittäväksi positiivisen tiimityön
indikaattoriksi mahdollisuuden kehittää luovia työmenetelmiä tiimin sisällä.
5.3 Tutkimuksen eettisyys
Hyvän tieteellisen tutkimuksen eettinen edellytys on, että se on tehty noudattaen
hyvää tieteellistä käytäntöä. Vastuu tästä on ensikädessä tutkijalla itsellään. (Tut-
kimuseettinen neuvottelukunta 2002.) Julkisia palveluja koskeviin arviointitutki-
muksiin liittyy myös eettisiä haasteita, sillä palvelujen järjestämiseen ja tuottami-
seen kohdistuu intressejä monilta tahoilta. Sosiaali- ja terveystoimen palveluissa
on mukana vahvoja professioita, ja moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyy
monenlaisia asenteita, arvoja ja valtasuhteita. Tutkimuksen arvioinnin kohteena
olevalla perhetyön alueella liikutaan myös osittain erityisryhmien ja erityispalve-
luiden alueella.
Monitahoarviointi ja Q-metodologia tiedonhankintamenetelminä vastaavat
hyvin tutkimusalueen eettisiin haasteisiin. Monitahoarvioinnin periaatteiden mu-
kaisesti kaikille avainryhmille, joilla on intressejä tutkittavaan kohteeseen, anne-
taan mahdollisuus osallistua arviointiin. Q-metodologia täydentää monitahoarvi-
136
oinnin periaatteita, sillä se mahdollistaa jokaisen arviointiin osallistuvan henkilön
muodostamaan oman subjektiivisen käsityksensä arvioitavasta alueesta. Vaikka
tiedonantajia on pieni joukko, anonymiteetti säilyy, sillä Q-metodologiassa ei
varsinaisesti olla kiinnostuneita yksittäisen henkilön vastauksista vaan tietylle
osallistujatyypille ominaisista asenteista ja näkemyksistä. Nimettömyys ja tunnis-
tamattomuus liittyvät olennaisesti ihmistieteiden tutkimusetiikkaan (Kuula 2006).
Koetilanteisiin osallistuneiden henkilöiden haastatteluaineiston käsittelyssä ja
raportoinnissa noudatetaan hyvän tutkimuskäytännön periaatteita siten, että henki-
löitä ei voida tunnistaa.
Pyysin luvan tähän tutkimukseen Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden
palvelutuotantojohtajalta (liite 4). Kaikissa ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa
on myös tietoon perustuva suostumus ehdoton edellytys (Pelkonen & Louhiala
2002). Kaikki tutkimukseen osallistujat allekirjoittivat tietoisen hyväksynnän
tutkimukseen osallistumisesta (liite 5). Kohtelin Q-jaotteluihin osallistujia tasa-
vertaisesti. Annoin heille kaikille suullisesti saman jaotteluohjeen, ja he saivat
samat väittämät jaoteltavikseen. Tutkimuksen jälkeisiä haastatteluja en ole auki-
kirjoittanut, vaan ne ovat vain sähköisessä muodossa tietokoneellani ja hävitän
tiedoston asianmukaisesti.
5.4 Tutkimuksen luotettavuus
Tässä luvussa pohdin tutkimuksen luotettavuutta tutkimusmenetelmän ja tutki-
musprosessin luotettavuuden arviointina. Tutkimus on pääosin laadullinen, mutta
Q-metodologia sisältää yhden määrällisen tutkimusprosessivaiheen, joten luotet-
tavuutta arvioidaan kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusprosessin näkökul-
mista. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan myös diskurssianalyytti-
sen tutkimuksen tulkinnan vakuuttavuudella sekä monitahoarvioinnin periaatteita
peilaten.
5.4.1 Tutkimusmenetelmän arviointi
Valitsin tähän tutkimukseen menetelmäksi Q-metodologian. Suomessa ei tiettä-
västi ole käytetty menetelmää terveystieteellisessä tutkimuksessa. Kansainvälisiä
Q-metodologisia tutkimuksia löytyy lukuisia.
Q-metodologian etuja on tuoda pienellä otoskoolla esiin asioita, yleistettä-
vyydestä ei voida puhua (Aalto 2003a, Aalto 2003b, Cross 2005). Yleistettävyys
ei tosin ole metodologian tarkoituskaan, vaan tarkoituksena on löytää tiettyjä
137
autenttisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jos yleistettävyyttä halutaan nimenomaan
etsiä, voidaan mielipideryhmien yleisyyttä ja levinneisyyttä tutkia laajassa popu-
laatiossa survey-tutkimuksella. (Amin 2000: 411.) Tutkimuksen väittämät (Q
sample, Q set) voidaan ajatella olevan tutkimuksen ”n” eikä koeosallistujien lu-
kumäärä (Dennis 1986). Q-metodologia on mielipiteiden kokoonpano, ja mielipi-
teet voidaan koota monesta eri lähteestä: haastatteluista, uutisista, mediasta, aika-
kausilehdistä, ammatillisista lehdistä, internetistä tai tutkimusta varten muodoste-
tuista tilaisuuksista (Amin 2000: 412). Q-metodologia sisältää kvalitatiivisen
aineiston pelkistyksen kvantitatiivisella analyysillä. Tutkimusmenetelmä selven-
tää usein henkilökohtaisten asioiden rakennesisällön, ja se kykenee mittaamaan
käsitysten muuttumista ajanoloon (Barbosa ym. 1998: 1040).
Tutkimusmenetelmää voidaan käyttää teorian kehittämiseen ja testaamiseen,
esimerkiksi kun testataan olettamuksia tai hypoteeseja ihmisten uskomuksista tai
asenteiden muuttumisesta ajanoloon. Tulokset ovat jopa herkempiä muutoksille ja
kuvailevampia kuin perinteisillä menetelmillä, koska ne eivät nojata ominaisuuk-
sien tai ulottuvuuksien ryhmien mitattuihin keskiarvoihin, vaan voidaan tutkia Q-
jaottelujen taustalla olevien näkökulmien rakenteiden muutoksia. (Sexton 1998.)
Dennis (1986: 15–16) pitää Q-metodologiaa erityisen sopivana hoitotieteen tut-
kimukseen. Tutkimusjoukko voi olla pieni, pyritään subjektiivisuuteen, tutki-
musmenetelmä on kustannuksiltaan edullinen ja datan puuttumisen tai sosiaalisen
toivottavuuden ongelmaa ei esiinny. Vajaita vastauksia ei esiinny käytännöllisesti
katsoen ollenkaan, joten data on luotettavaa. Tutkimusmenetelmä on sopiva myös
järjestöjen tai organisaatioiden käyttöön. Tutkimusmenetelmän on hyödyllinen
monikulttuurisissa tutkimuksissa, ja varsinkin silloin, kun kieliongelmat asettavat
esteitä datan keräämiseen, voidaan käyttää esimerkiksi kuvia (Sexton ym. 1998).
Hurd ja Brown (2004) ovat selvittäneet keskusteluavaruudesta nousevia nä-
kökulmia Q-metodologian tulevaisuudesta. He löysivät neljä erilasta näkökulmaa
sisältävää faktoria. Ensimmäisen faktorin mukaan tutkimusmenetelmä tulee säi-
lyttää alkuperäisenä ja oikeaoppisena Stephensonin mallin mukaisena. Toisen
faktorin edustajat kannattivat myös alkuperäistä tutkimusmenetelmää, mutta oli-
vat valmiita sallimaan käytännön sovellukset ja tulosten julkaisut myös muissa
kuin Q-metodologisissa tutkimusasetelmissa. Kolmannen faktorin edustajat ha-
luavat myös säilyttää oikeaoppisuuden, mutta ovat sitä mieltä, että se vaatii vah-
vaa tukea ja asioista perillä olevaa tutkijajoukkoa. Neljännen faktorin edustajat
haluavat murtaa menneisyyden ja rohkaista Q-metodologiaa mukautumaan nyky-
aikaisiin tekniikoihin, kuten nettipohjaiseen Q-asetelmaan ja laadulliseen tutki-
mukseen. Suurin ristiriita näyttää olevan näkemyksien väillä, säilytetäänkö perin-
138
teinen oikeaoppinen Stephensonin malli vai sopeutetaanko ja kehitetäänkö tutki-
musmenetelmä nykyaikaisiksi käytännön sovelluksiksi. Konsensus vallitsi näkö-
kulmasta, että Q-metodologisia tutkimuksia tulisi esitellä enemmän muuallakin
kuin Q-metodologian konferensseissa.
Tutkimusmenetelmä sopi mielestäni hyvin tutkimusasetelmaan. Halusin myös
tietää osallistujien mielipiteitä Q-metodologiasta ja pyysin heitä Q-jaottelun jäl-
keisissä haastatteluissa arvioimaan tutkimusmenetelmää. Halusin myös tietää,
puuttuiko väiteotoksesta jokin heidän mielestään tärkeä näkökulma tutkittavasta
aiheesta. Pyysin heitä arvioimaan myös tutkimusmenetelmää osallistujan näkö-
kulmasta.
Asiakkaiden arvioinnissa ei tullut esille mitään näkökulmaa, mikä olisi puut-
tunut väiteotoksesta. Positiivista palautetta annettiin siitä, että asiakasnäkökulma
tuli hyvin esille väitteissä. Asiakasosallistujilla ei ollut aikaisempaa kokemusta
vastaavasta tutkimusmenetelmästä.
A:…minusta hyvä että täällä käsitellään että asiakkaat enemmän mukaan tä-
hän hommaan…kehittämistyöhön jo luennointi ja opiskeluvaiheessa…
Asiakkaan edustaja arvioi myös, että tutkijan kannalta hänestä tämä toi monipuo-
lisemmin esiin tutkittavan näkökulman kuin kysely- tai haastattelumenetelmä.
Toisaalta tutkimukseen osallistujan kannalta tämä menetelmä on haastavampi.
A:…voisin kuvitella tutkijoiden näkökulmasta, että tää on monipuolisempi
kuin esimerkiksi kyselylomake tai jotakin vastaavaa tai haastattelu koska täs-
sä nähdään sen itse asiakkaan tai tutkitun henkilön niinku näkökulma koko-
naisuutena asiasta mutta jos katotaan siitä tutkittavan näkökulmasta niin tää
on yllättävän hankala, tää vaatii paljon…tässä joutuu miettii että mitä laittaa
mihinkin…mitä lappuja siirtää…ei työläs, mutta vaatii miettimistä…
Pahin pelkoni oli, että varsinkin asiakasedustajat eivät ymmärrä väittämien vai-
keita organisaatioon liittyviä käsitteitä, vaikka niitä oli esitestauksen jälkeen
muokattu ymmärrettävimmiksi. Koetilanteessa oli kuitenkin lupa kysyä aina, kun
väitteen sisältö oli epäselvä. Yllättävän vähän asiakkaiden edustajat kysyivät, mitä
väite tarkoittaa. Tulkitsen tätä niin, että he olivat jo tottuneet verkostoissa asioi-
dessaan virkakieleen ja yleisimpiin käsitteisiin. He kertoivat myös huomanneensa,
milloin väite oli aseteltu organisaation näkökulmasta, mutta jaottelivat väitteen
sen mukaan, miten he asiaa arvottivat. Huomioin, että kaksi asiakasedustajaa
myös sijoittui faktorille kaksi, mikä oli vähiten asiakaslähtöinen ja korosti organi-
saation johtoa moniasiantuntijaisessa yhteistyössä. Asiakkaat eivät pitäneet väit-
139
teiden sisältöä vaikeina, mutta sisältö vaati miettimistä ja pohdintaa, mihin väite-
kortin sijoittaa jaottelualustalla. Olin myös Q-metodologian mukaan valinnut
asiakasedustajat harkinnanvaraisesti, joten oli oletettavaa, että he ovat hyviä tie-
donantajia.
Työntekijöiden haastatteluissa pääosin oltiin myös sitä mieltä, että kaikki tut-
kittavan aiheen näkökulmat, tutkimuksen rajaukset huomioiden, tulivat hyvin
esille väiteotoksessa. Eräs työntekijä huomioi, että palveluista toiseen siirtymises-
tä olisi voinut laatia väittämän, koska moniasiantuntijaisen yhteistyön kehittämi-
nen on erityisen tärkeää näillä palveluiden rajapinnoilla. Kenelläkään työntekijäl-
lä ei ollut aikaisempaa kokemusta tällaisesta tutkimusmenetelmästä. Usea osallis-
tuja kertoi, että vaikeinta oli sijoittaa jaottelualustan miinuspuolelle väitteitä, kos-
ka oli samaa mieltä niin monen väitteen kanssa. He olivat kuitenkin huomioineet
tutkimusohjeistuksen, jossa korostettiin, että miinuspuoli ei tarkoita sitä, että niis-
tä väitteistä ollaan täysin eri mieltä. Myös tutkimuksen idea löytää omien mielipi-
teiden arvotus tuli hyvin esille arvioinneissa.
T:…mulla tuli ensin niinku hätä että apua miten mää saan nämä tähän kar-
talle kun mulla painottu hirveästi tänne plussapuolelle ja oli vaikea niinku
alakaa priorisoimaan että miten nää niinku sitte mennee…tää nyt vaan niinku
vaatii sitä että pittää panna asiat tärkeysjärjestykseen…ja tässä on sitte niin-
ku silleen kiva että tässä näkkee että mitä mieltä mää sitte niinku oon asiois-
ta…
Työntekijöiden mielestä menetelmä on hauska ja muistutti ikään kuin palapelin
tekemistä. Verrattuna perinteisiin kyselytutkimuksiin tätä pidettiin mielenkiintoi-
sempana, kun sai ”tehdä” koko ajan jotain. Osan mielestä väittämiä oli paljon ja
vaarana voi olla väsähtäminen, koska väitettä pitää lukea tarkasti, jotta ymmärtää,
mitä se tarkoittaa. Huomattiin myös, että menetelmää voidaan soveltaa esimerkik-
si tiimin arvokeskusteluun.
T:…joo sanotaan, että tämä vois olla hyvä keskustelun perusta ihan jossakin
meijän työjutuissakin…vaikka sillon kun joku tämmönen moniasian-
tuntijainen, moniammatillinen tiimi vaikka kokoontuu, jos vaikka mietitään
vaikka noita arvoja esimerkiksi ja tämmösiä näin niin tää vois olla hyvä kes-
kustelun perusta semmoselle…ihan mielenkiintoinen…
Johdon edustajilla ei myöskään ollut aikaisempaa kokemusta tutkimus-
menetelmästä. Pääosin oltiin sitä mieltä, että tutkimusrajoitukset huomioiden
kaikki näkökulmat tutkittavasta aiheesta tulivat esille. Eräs johdon edustaja piti
140
kuitenkin erittäin tärkeänä, että tutkittavan aiheen keskustelussa pitäisi nostaa
esiin taloudellinen näkökulma ja luottamushenkilöiden ja poliittisen tahon näke-
mykset asiasta. Myös Oulun kaupungissa palveluiden järjestäjän ja tuottajan väli-
sellä sopimusohjauksella on merkittävä rooli kehittämistyössä. Koulutus-
näkökulman lisäksi toivottiin väittämää työhön perehdytyksestä. Menetelmää
pidettiin myös mielenkiintoisena ja perinteisiä menetelmiä haastavampana, koska
joutui miettimään tarkemmin väitteiden sisältöä arvottaessaan sen oman näke-
myksen mukaisesti jaottelualustalle. Kritiikkiä tuli oikeutetusti myös väittämistä,
joissa oli kaksi asiaa. Hyvin tuli myös huomioiduksi pakotetun normaalijakaumaa
muistuttavan jaottelualustan merkitys sekä mielipiteiden tilannesidonnaisuus.
J/E:…tämä on aika havainnollinen, aluksi kun aloittaa niin ajttelee että mi-
tähän nämä kaikki on mutta sitten kun on nämä kaikki kortit jaotellut tähän
niin huomaa kokonaisuuden että tässä on selekeä logiikka, ei puutu mikään
näkökulma…
J/E:…menetelmä jännä, pakottaa normaalijakaumaan, se positiivinen asia
kun muuten valitsee neutraaleja vaihtoehtoja, nyt on mietittävä äärilaidat mi-
kä vastaa eniten tai vähiten omaa näkökulmaa, toisella kerralla voi tehdä eri-
lailla, tilanteet ja näkökulmat voivat muuttua…
Johdon edustajilla oli myös useita ehdotuksia, miten tätä menetelmää voisi sovel-
taa tutkimuskäytön lisäksi käytännön johtamistyössä. Johtotiimi voisi käyttää
menetelmää esimerkiksi strategisessa suunnittelussa tai kehityskeskusteluissa
yhteisen diskurssin löytymiseen.
J/E:…tämä on mielekäs ja ei pelkästään tutkimuskäyttöön vaan esimerkiksi
jos tiimi kokoontuu vaikka johtotiimi ja kukin laittaa että mikä positio on
näillä väittämillä ja jos se on samannäköinen niin hyvä on, me olemme seu-
raavan vuoden suurin piirtein samaa mieltä…tämä on hyvin konkreettinen et-
tä tämä ei ole sillä tavalla että mehän kaikki rakastamme perhe- ja verkosto-
työtä vaan että siitä tulee tiettyjä väittämiä sen sisällä
J/E:… tämähän on jännä tämä voisi olla vaikka meidän johtoryhmän tai sel-
laisen työkaluna…sopii johtoryhmälle kun tässä on tiettyjä arvoja ja suuntia
miten mennään työyhteisössä…taustakehys työntekijälle…
J/E:…mielenkiintoinen ja ensimmäinen kerta itselle, voisi hyödyntää muussa-
kin asiassa, tässä tuli sovelluksia, supistettuna kehityskeskustelun välineenä,
ei näin laajana…
141
Seuraavassa alaluvussa arvioin vielä tutkimuksen luotettavuutta kvalitatiivisen ja
kvantitatiivisen tutkimusprosessin näkökulmista. Laadullisen tutkimuksen luotet-
tavuutta arvioidaan myös diskurssianalyyttisen tutkimuksen tulkinnan vakuutta-
vuudella sekä monitahoarvioinnin periaatteita peilaten.
5.4.2 Luotettavuuden arviointi
Q-metodologia on menetelmätriangulaatio, joka yhdistää kvalitatiivisen ja kvanti-
tatiivisen tutkimuksen piirteitä. Q-metodologian voidaan ajatella myös olevan
diskurssianalyysitekniikan eräs muoto, ja se pyrkii etsimään tiettyjä aihepiirejä
määrittäviä erilaisia diskursseja. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan diskurs-
sianalyyttisenä tulkinnan vakuuttavuutena. Tulkinnan vakuuttavuus tarkoittaa
ensisijaisesti tutkijan tulkinnan tukeutumista tutkimukseen osallistujien tilantei-
sesti ilmaisemaan ymmärrykseen (participants’ own understanding). Tärkeämpää
kuin analysoijan ymmärrys on toimijoiden itsensä tulkinta tutkittavasta teemasta.
(Jokinen ym. 1999.) Q-metodologia menetelmänä korostaa nimenomaan tutkitta-
vien omaa subjektiivista näkökulmaa tutkimusaiheeseen, ja tutkijan subjektiivi-
suus on toissijaisessa asemassa, sillä Q-väittämiin vastaavat ihmiset käyttävät
jaotteluissaan omia sisäisiä mittapuitaan tutkittavista teemoista. Q-metodologia
korostaa siis subjektiivisuutta sosiaalisten rakenteiden ilmentymänä ja merkityk-
sellistäjänä. (esim. Aalto 2003a, Aalto 2003b, Baker 2006, Boot ym. 2009, Brown
1996, Dennis 1986, van Exel 2006, Müller & Kals 2004, Webler ym. 2009.)
Myös Pattonin (2002) mukaan laadullisen tutkimuksen keskeisessä asemassa
on tutkija itse. Suurin haaste on objektiivisuuden säilyttäminen ja suurin huoli
tutkijan subjektiivisuus. Q-metodologian etu on objektiivisuus. Tutkijan subjek-
tiivisuuden vaikutusta vähentää tutkijan uskottavuus, mikä perustuu esimerkiksi
kokemukseen. Q-metodologisen tutkimuksen haasteena on koota monipuolinen ja
tutkimusalueen laajasti kattava väiteotos. Tutkijan on tunnettava tutkimusalueensa
hyvin ollakseen uskottava. Tutkija voi työskennellä kohdealueella ja perehtyä
saman alueen tutkimukseen saadakseen ”kenttätuntuman” tutkittavaan kohtee-
seen, mikä on pohjana oman tutkimuksen ratkaisuissa (Amin 2000, Aalto 2003b:
148). Tässä tutkimuksessa peruskoulutukseni ja aikaisempi työkokemukseni sosi-
aali- ja terveystoimen ”kentällä” antoi jo perustan tutkimuskohteen tuntemiselle.
Perehdyin myös tutkimuksen aihealueen kirjallisuuteen. Työskentelin tutkimus-
ympäristössä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä muun muassa lasten ja nuorten
palveluiden kehittäjänä. Työhöni sisältyi laatu- ja kehittämispäivien sekä koulu-
tuksien suunnittelua ja toimeenpanoa. Näin minulle muodostui monipuolinen
142
kuva ja esiymmärrys moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruudesta. Etsin
tutkittavaan aihepiiriin liittyvistä aikaisemmista tutkimuksista, artikkeleista ja
kirjallisuudesta teemoja. Suunnittelin ja osallistuin sosiaali- ja terveystoimen
kehittämispäiviin, joiden keskusteluista ja ryhmätöistä ja työpajoista kokosin
aiheeseen liittyviä väittämiä. Olin myös suunnittelemassa ja kouluttajana mielen-
terveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöille suunnatussa moniammatillisessa
perehdytys- ja kehittämiskoulutuksessa, jonka väliarviointiin kuuluvista kolmesta
nauhoitetuista fokusryhmäkeskusteluista kokosin myös väittämiä.
Tulkinnan vakuuttavuutta heijastaa myös lukijoiden tekemä arviointi (readers’
evalution). Tätä edistää tutkimusprosessin ja päättelypolkujen huolellinen esittely
siten, että lukijan on mahdollista tehdä oma tulkintansa. Tutkimuksen lukijoiden
tekemä arviointi on tarkoituksellista tutkimuksen altistamista julkiselle kritiikille.
(Jokinen ym. 1999.) Raunion (1999: 28–31) mukaan juuri tämä tutkimuksen
avoin kritiikki ja keskustelu tuottavat parhaimman todellisuustiedon. Olen pyrki-
nyt esittelemään tutkimusprosessin kaikki vaiheet mahdollisimman tarkasti luvus-
sa 3 ja yhteenvedon tutkimuksen toteuttamisesta olen esittänyt kuviossa 8. Tutki-
mustulosten tulkinnan vakuuttavuutta lisäävät Q-jaotteluiden jälkeiset osallistuji-
en haastattelut, joista on esitetty suoria lainauksia tuloksia käsittelevässä luvussa
4.
Q-metodologisessa tulkinnassa ei pyritä tekemään ylivertaisia, kaikki muut
vaihtoehdot poissulkevia päättelyjä. Vakuuttavuutta lisää myös poikkeustapauksi-
en analysointi (deviant case analysis). Poikkeuksia voidaan jopa tarkoituksellises-
ti etsiä, ja tavoitteena on tarkentaa säännönmukaisuuksia (Jokinen ym. 1999).
Tämän tutkimuksen poikkeustapauksina voidaan pitää niiden henkilöiden Q-
jaotteluja, jotka eivät täyttäneet faktoreiden latautumiskriteeriä tai latautuivat
kriteerien mukaisesti kahdelle faktorille. Vähimmäiskriteerin perusteella latautui
faktoreille yhteensä 26 osallistujaa, joista F1:lle 12, F2:lle 8 ja F3:lle 6 osallistu-
jaa (taulukko 6). Osallistujat A5, T4, T7, T12, J/E1, J/E5 ja J/E10 taas latautuivat
merkittävästi kahdelle faktorille (mixed case), joten heidät jätettiin analyysin
ulkopuolelle. Vaikka näiden analyysin ulkopuolelle jääneiden osallistujien Q-
jaottelut eivät ole mukana faktorianalyysissä, heidän äänensä tulevat kuitenkin
kuuluville merkittävien konsensusväitteiden tuloksissa (taulukko 10) ja vähem-
män merkityksellisten konsensusväitteiden tuloksissa (taulukko 11), joissa on
suoria lainauksia myös heidän haastatteluistaan. Kahdelle faktorille merkittävästi
latautuneet osallistujat todistavat kaikille faktoreille yhteistä diskurssia, joka ku-
vailee yksimielisyyttä tietyistä teemoista, mikä on vahva perusta moniasiantunti-
jaiselle yhteistyölle (taulukko 10). Osallistuja A4 ei latautunut tarpeeksi voimak-
143
kaasti yhdellekään faktorille (null case), joten häntä ei voitu ottaa mukaan analyy-
siin. Q-metodologiassa tämän tilanteen oletetaan olevan reaalimaailman mukaista.
(Aalto 2003a: 122.) Myös tämä osallistuja antoi arvokasta palautetta tutkimusme-
netelmästä ja asiakkaan näkökulmasta, ja myös hänen äänensä tulee esille näitä
teemoja käsittelevissä osissa.
Eräs tulkinnan vakuuttavuutta kuvaava seikka on tulkintojen suhteuttaminen
aikaisempaan tutkimukseen (coherence with previous studies). Tätä pidetään kui-
tenkin perusteltuna vain teoreettiselta perustaltaan verrannollisissa tutkimuksissa.
Tutkimustulosten kumuloitumista tai tulkintojen yhteen liittämistä ei katsota mie-
lekkääksi erilaisista lähtökohdista olevissa tutkimuksissa. (Jokinen ym. 1999.)
Tutkimusasetelmaltaan, -aineistoltaan ja -menetelmältään vastaavaa tutkimusta ei
ole tehty kansallisella tasolla. Suomessa on tehty muutamia tutkimuksia Q-
metodologiaa käyttäen (Aalto 2003a, Aalto 2003b, Remahl 2008, Remahl 2010,
Moilanen 2012). Kansainvälisesti löytyy paljon Q-metodologisia terveystieteelli-
siä tutkimuksia, joissa on tutkittu samoja teemoja rajatummalla tutkimusasetel-
malla kuin tässä tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistujat edustavat niissä usein
vain yhtä tiettyä tutkimuksen teeman intressiryhmää tai tutkimusaihetta. Tämän
tutkimuksen tulokset ovat osittain kumuloitavissa näihin aikaisempien tutkimuk-
sien tuloksiin.
Q-metodologiselle tutkimukselle esitetään usein kysymys, kuinka paljon tul-
kinnan vakuuttavuuden perustaksi pitää olla aineistoa. Täsmällisiä lukuja tai mää-
riä on kuitenkin mahdotonta esittää. Aineiston laajuus on, kuten muissakin tutki-
muksissa, määritettävä suhteessa tutkimustehtäviin ja tutkimusasetelmaan sekä
käytettävissä oleviin resursseihin. Elämismaailman ei kuitenkaan katsota muodos-
tuvat selvistä laajoista perusjoukoista ja siitä otoksena poimittavista pienemmistä
yksiköistä. Tutkimusintressi voi ohjata yksittäistapauksen analysointiin, muuta-
man tapauksen vertailuun tai suuren tapausjoukon analysointiin. (Jokinen ym.
1999.) Tässä tutkimuksessa Q-metodologiaa hyödynnettiin noudattamaan moni-
tahoarvioinnin periaatteita, jotka ohjasivat aineiston keräämistä. Laaja-alaisuutta
tavoitellen tutkittavasta ilmiöstä haluttiin mahdollisimman monipuolinen kuva
(Vartiainen 1994, Hakuli ym. 1995, Vartiainen 2001). Tutkimuksen osallistujien
valinta oli harkinnanvaraista, ja tietoa pyrin keräämään niiltä avainryhmiltä, joilla
oli moniasiantuntijaisen perhetyön intressejä. Myös moniasiantuntijaisen perhe-
työn keskusteluavaruudesta pyrin löytämään väiteotokseen tutkimuksen pääulot-
tuvuuksia kuvaavat teemat. Tutkimuksen osallistujien arviointien perusteella on-
nistuin tässä hyvin.
144
Patton (2002) esittää suureksi laadullisen tutkimuksen haasteeksi myös yleis-
tettävyyden varsinkin pienen aineiston olleessa kyseessä. Q-metodologiaa kriti-
soidaan yleisimmin juuri yleistettävyydestä pienen aineiston perusteella, mikä on
Q-metodologian perimmäisen tarkoituksen väärinymmärrystä. Metodologialla ei
pyritä osoittamaan, kuinka moni ihminen uskoo johonkin, vaan miksi ja miten he
uskovat siihen, mitä tekevät. Q-menetelmä on suunniteltu kokoamaan aineistoa
näkökulmien universumista eikä ihmisiä laajemmasta populaatiosta. Tutkimuk-
seen osallistujien määrä voi olla vähäinenkin, mutta heidän näkökulmansa ovat
aina päteviä eivätkä muutu miksikään, vaikka osallistujien määrää lisätään. (Sex-
ton ym. 1998.) Faktoreiden vallitsevuutta tai yleisyyttä väestössä ei voida suoraan
määrittää. Menetelmän etuja on tuoda pienellä otoskoolla esiin asioita, mutta
yleistettävyydestä ei voida puhua. Q-metodologiassa myös tutkimuksen ”N” on
pikemminkin väitteiden lukumäärä kuin tutkimukseen osallistujien määrä. (Bar-
bosa ym. 1998: 1040, Aalto 2003a, Aalto 2003b, Cross 2005.) Q-metodologiaa on
kritisoitu myös reliabiliteetin näkökulmasta. Q-metodologisen tutkimuksen re-
liabiliteettia voidaan mitata helposti uusintatesteillä samoilla osallistujilla tai sa-
man aiheen eri väittämillä tai samoilla väittämillä mutta eri osallistujajoukolla.
Tulokset ovat olleet yllättävän samansuuntaisia. (Valenta & Wigger 1997: 504,
Sexton ym. 1998, Amin 2000: 411, Aalto 2003b: 147.)
Kvantitatiivisessa vaiheessa Q-metodologiassa käytetään faktorianalyysiä
tulkitsemaan käsitteellisiä ulottuvuuksia empiirisestä aineistosta, mutta informaa-
tio ei perustu pelkästään tekniseen tuottamiseen. Tilastollisin menetelmin saadaan
havaintoaineistosta esille ulottuvuuksia, joita tutkijan pitää tulkita aihepiirin teo-
reettisen ja esiymmärryksen perusteella. (Raunio 1999: 210–211.) Tässä korostuu
jälleen Q-metodologian uskottavuus, mikä perustuu tutkijan hyvään esiymmär-
rykseen ja aihepiirin tuntemiseen. Q-metodologian kvantitatiivinen vaihe avaa
myös menetelmän avoimen ja selkeän esittämisen, jota pidetään kvantitatiivisen
tutkimuksen vahvuutena (Raunio 1999: 217). Käytin tutkimuksessa PQMethod-
tutkimusohjelmaa ja noudatin tarkasti sen ohjeita analyysiprosessissa, jonka olen
esitellyt tarkasti alaluvussa 3.4.3. Sain myös ohjausta metodin oikeaoppisesta
käytöstä.
Monitahoarvioinnin periaatteita ovat laaja-alaisuus, neuvottelevuus, sosiaali-
nen oikeudenmukaisuus ja evolutionaarisuus. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan
asiakkaiden ja yhteistyötahojen näkemystä toiminnasta. Neuvottelevuus tarkoittaa
avainryhmien mahdollisuutta neuvotella arvioinnin kriteereistä. Sosiaalisen oi-
keudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti ns. vähäisimmän hyödynsaaja on
määritettävä ja annettava mahdollisuus arviointiin. Evolutionaarisuus tulkitsee
145
arvioitavaa kohdetta suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. (Vartiainen 1994,
Hakuli ym. 1995, Vartiainen 2001.) Laaja-alaisuus toteutuu tässä tutkimuksessa,
sillä Q-jaotteluihin osallistujat ovat valittu harkinnanvaraisesti kaikista niistä
avainryhmistä, joilla on intressejä tutkittavaan aiheeseen huomioiden tutkimuksen
rajaukset. Neuvottelevuuden periaatteen mukaisesti kaikilla osallistujilla oli jao-
teltavanaan samat väitteet, jotka he saivat vapaasti oman näkemyksensä ja kritee-
riensä mukaan jaotella Q-jaottelualustalle. He saivat myös mahdollisuuden jaotte-
luiden jälkeisissä haastatteluissa kertoa päätöksiensä perusteluista. Tässä tutki-
muksessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteen vähäisimmiksi hyödyn-
saajiksi voidaan määritellä osallistujat, jotka eivät täyttäneet faktoreille latautumi-
sen vähimmäiskriteereitä (null case, mixed cases), mutta myös heidän arviointinsa
näkyy tutkimustuloksissa haastattelujen suorissa lainauksissa. Evolutionaarisuu-
den periaatteen mukaisesti kukin osallistuja on arvioinut väittämiä suhteessa
omaan toimintaympäristöön ja sen muutoksiin. Tulkinnoissani ja suorissa laina-
uksissa olen pyrkinyt tuomaan esiin näitä osallistujien haastatteluissa nousseita
arvioita ja perusteita.
5.5 Johtopäätökset
Tämän tutkimuksen perusteella esitän johtopäätöksinä seuraavat moniasiantunti-
jaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät sekä kehittämistä vaativat toimenpi-
teet.
1. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät asiakkaiden palvelukokonaisuuk-
sien tarkastelu ja koko palveluketjun toiminnan kehittäminen peruspalveluista
erityispalveluihin. Toiminnalla poistetaan turhaa byrokratiaa ja palveluiden
päällekkäisyyksiä. Palveluketjun tarkastelu kokonaisuutena on myös asiakas-
lähtöistä toimintaa, kun palveluita ei arvioida vain tietyn työyksikön organi-
saation näkökulmasta.
2. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät asiakasperheen aito kohtaaminen ja
kuuleminen avoimessa vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa. Moni-
asiantuntijaisen yhteistyön ydin on ammattilaisten ja asiakasperheen yhteinen
käsitys perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvi-
oinnista, mikä ei voi syntyä ilman avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä.
3. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät työmenetelmät, jotka auttavat per-
hettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa ratkaisuihin. Näin avautuu
146
perhetyön uusia voimavaroja ja resursseja. Myös työntekijöiden työtyytyväi-
syys ja motivaatio paranevat onnistumisen kokemuksien myötä.
4. Moniasiantuntijaista perhetyötä ei estä salassapitovelvollisuus. Lain-
säädännön noudattaminen edellyttää, että asiakasperhe otetaan mukaan kai-
kissa hänen asioitaan käsittelevissä neuvotteluissa ja päätöksenteossa. Tämä
on asiakaslähtöistä toimintaa parhaimmillaan.
5. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää työntekijöiden vaihtuvuus. Tämä on
selkeä huoli ja este yhteistyölle, sillä perhetyön perusta on luottamuksen syn-
tyminen ammattilaisten ja asiakasperheen välille. Jos työntekijä vaihtuu koko
ajan, on hoidon ja palvelun jatkuvuus uhattuna.
6. Moniasiantuntijaista perhetyötä estävät vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin
ongelmat yhteistyökumppanuudessa, kuten työntekijöiden suvaitsemattomuus,
virheelliset ja lukkiutuneet negatiiviset käsitykset yhteistyökumppaneista se-
kä ongelmat perheiden kanssa, esimerkiksi perheiden splittaaminen.
7. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää, jos asiakkaiden omia kokemuksia ei
hyödynnetä ammattilaisten täydennyskoulutuksessa eikä asiakasperheille an-
neta mahdollisuutta tuottaa palveluita esimerkiksi antamalla vertaistukea sa-
massa asemassa oleville perheille.
8. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää johdon roolin epäselvyys henkilöstölle
esimerkiksi seuraavissa asioissa: yhteistyön hyötyjen osoittaminen, johtajien
ja esimiesten oman moniasiantuntijaisen yhteistyön taso, yhteistyön toiminta-
periaatteiden luominen, yhteistyön johtaminen, seuranta ja arviointi ja täy-
dennyskoulutuksen järjestäminen.
9. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää, jos ei ole mahdollisuutta soveltaa eri-
laisia työmenetelmiä. Monenlaiset perhetilanteet vaativat erilaisia toimintata-
poja ja työmenetelmiä, ja asiakasperheen tulee myös itse saada päättää niistä.
Uudet kehittämisideat nousevat yleensä arkisen työn tarpeista tai ongelmista,
ja niillä on todettu olevan hyvät onnistumismahdollisuudet.
10. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on kehitettävä asiakaslähtöistä yhteistyö-
kumppanuutta, jossa asiakasperheet osallistetaan palveluiden suunnitteluun,
kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kumppanuusyhteistyön osaamisen lisäämi-
seksi on järjestettävä yhteisiä arvokeskusteluja ja täydennyskoulutusta.
11. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on kehitettävä palveluohjausta ja yhteis-
työn koordinointia esimerkiksi käyttämällä yhteystyöntekijää tai –työn-
tekijöitä, jolloin palvelut eivät pirstaloidu ja verkoston työntekijöiden vaihtu-
vuus ei kaada koko yhteistyötä.
147
12. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on selkeytettävä johdon roolia rakentei-
den ja prosessien luomisessa, johtamisessa, seurannassa ja arvioinnissa sekä
yhteisiä tavoitteita ja näkemyksiä edistävän täydennyskoulutuksen järjestämi-
sessä.
13. Moniasiantuntijaisen perhetyön peruskoulutuksessa on järjestettävä monitie-
teisiä teoria- ja käytännön harjoittelukursseja, joissa opitaan toisten ammatti-
laisten rooleja ja kommunikointia tulevaa työelämää varten.
5.6 Jatkotutkimusehdotuksia
Q-metodologia mahdollistaa rajattoman määrän erilaisia terveystieteellisiä tutki-
musasetelmia. Tätä tutkimusta voisi kokeilla uusintatutkimuksena samalla tutki-
musasetelmalla ja verrata tuloksina saatuja diskursseja. Samoille osallistujille
voisi myös koota tästä tutkimuksesta uuden väiteotoksen konsensusväitteistä tai
väitteistä, jotka olivat vähemmän kiinnostavia ja sijoittuivat jaottelun keskiosaan.
Samoin väiteotoksen voisi koota erikseen kaikista kolmesta keskusteluavaruuden
pääulottuvuudesta, jolloin saataisiin syvällisempää tietoa näistä teemoista.
Tämän tutkimuksen aihepiirin sisällä voisi kokeilla Q-metodologialla myös
monenlaisia uusia tutkimusasetelmia. Samalla väiteotoksella voisi kerätä aineis-
ton Oulun kaupungin poliittisilta päättäjiltä, luottamushenkilöiltä ja palveluiden
järjestäjän johdolta ja verrata näin saatuja diskursseja tämän tutkimuksen tulok-
siin. He päättävät viime kädessä perhetyötä ohjaavat linjaukset, päätökset ja re-
surssit. Mielenkiintoista olisi myös käyttää samaa väiteotosta sivistys- ja kulttuu-
ritoimen ammattilaisilta, johdolta ja asiakasperheiltä kerättyyn aineistoon ja ver-
rata sen tuloksia tähän tutkimukseen. Saman tutkimusasetelman voisi myös koko-
naan rakentaa kolmannen sektorin lapsiperheiden palveluja tuottaville järjestöille
ja heidän asiakkailleen. Tässä tutkimuksessa rajasin myös taloudellisen näkökul-
man pois, joten väiteotokseen voisi lisätä näitä asioita käsitteleviä teemoja. Sa-
moin palveluiden rajapintoja koskevia teemoja voisi lisätä väiteotokseen. Tutki-
musasetelman ja sen mukaisen väiteotoksen voisi myös suunnitella tietyn lapsi-
perheen palveluketjun ympärille ja saada näin tarkkaa tietoa esimerkiksi palvelui-
den rajapintojen pullonkauloista.
Väiteotoksen voisi koota myös pelkästään asiakkailta ja tuottaa tietyistä pal-
veluista asiakaslähtöinen koonti teeman ympäriltä esimerkiksi palveluiden suun-
nittelua, kehittämistä tai arviointia varten. Q-metodologista tutkimusmenetelmää
voisi hyvin käyttää erityisryhmillä, joilla on vaikeuksia terveytensä, ikänsä tai
kielitaidon vuoksi ymmärtää sanallisia väitteitä, kuten lapset, ikäihmiset, maa-
148
hanmuuttajat tai vammaiset ihmiset. Sanallisten väitteiden tilalla voisi käyttää
esimerkiksi kuvia, hymiöitä, lehtileikkeitä, piirustuksia tai äänitteitä.
Tutkimusasetelman voisi rakentaa myös eri alojen ammattilaisten ja opiskeli-
joiden välille. Tuloksia voisi hyödyntää ammatillisen peruskoulutuksen monitie-
teisten kurssien järjestämisessä sekä ammattilaisten täydennyskoulutuksessa.
Työyhteisön kehittämisen ja johtamisen näkökulmasta voisi kerätä väiteotok-
sen esimerkiksi strategisista tavoitteista, arvoista ja yhteistyöstä ja sen perusteella
koota diskurssit aiheesta ja pyrkiä löytämään yhteinen konsensusdiskurssi tärkeis-
tä teemoista.
149
Kirjallisuusluettelo
Aalto P (2003a) Geopolitiikka ja Q-metodologia: diskurssit ja yksilötoimijat tutkimuskoh-teena. Harle & Moisio (toim.), Muuttuva geopolitiikka. Tammer-Paino. Tampere.
Aalto P (2003b) Q-metodologia politiikan tutkimuksessa: Esimerkkinä EU:n pohjoisen ulottuvuuden asiantuntijakeskustelu. Politiikka 45(2): 117–132.
Agarval G, Idenouye P, Hilts L & Risdon C (2008) Development of a program for improv-ing interprofessional relationships through intentional conversations in primary care. Journal of Interprofessional Care 22(4): 432–435.
Akhtar-Danesh N, Baumann A & Cordingley L (2008) Q-methodology in nursing research: A promising method for the study of subjectivity. Western Journal of Nursing Re-search 30(6): 759–773.
Akhtar-Danesh N, Baxter P, Valaitis R, Stanyon W & Sproul S (2009) Nurse faculty per-ceptions of simulation use in nursing education. Western Journal of Nursing Research 31(3): 312–329.
Akhtar-Danesh N, Baumann A, Kolotylo C, Lawlor Y, Tompkins C & Lee R (2013) Per-ceptions of Professionalism Among Nursing Faculty and Nursing Students. Western Journal of Nursing Research 35(2): 248–271.
Alasuutari P (1997) Kvantitatiivinen menetelmä. Teoksessa Niskanen V (toim.) Tieteellis-ten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lah-den tutkimus- ja koulutuskeskus.
Allan H, Bryan K, Clawson L & Smith P (2005) Developing an interprofessional learning culture in primary care. Journal of Interprofessional Care 19(5): 452–464.
Amin Z (2000) Q methodology - A journey into the subjectivity of human mind. Singapore Medical Journal 41(8): 410–414.
Annandale SJ, McCann S, Nattrass H, De Bere SR, Williams S & Evans D (2000) Achiev-ing health improvements through interprofessional learning in south west England. Journal of Interprofessional Care 14(2): 161–174.
Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä 564/1994. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940564?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20terveydenhuollon%20ammatti%2A. Viitattu 2011/08/06.
Atwal A & Caldwell K (2002) Do multidisciplinary integrated care pathways improve interprofessional collaboration? Scandinavian Journal of Caring Sciences 16(4): 360–367.
Avis M (2007) Factors affecting participation in Sure Start programmes: a qualitative investigation of parents’ views. Health and Social Care in the Community 15(3): 203–211.
Baker D, Day R, & Salas E (2006) Teamwork as an essential component of high-reliability organizations. Health Research and Educational Trust 41(4): 1576–1598.
Baker R (2006) Economic rationality and health and lifestyle choices for people with dia-betes. Social Science & Medicine 63(9): 2341–2353.
150
Baldwin Jr D C (2007) Some historical notes on interdisciplinary and interprofessional education and practice in health care in the USA. Journal of Interprofessional Care 21(S1): 23–37.
Barata P (2007) Abused women's perspectives on the criminal justice system's response to domestic violence. Psychology of Women Quarterly 31(2): 202–215.
Barbosa J, Willoughby P, Rosenberg C & Mrtek R (1998) Statistical methodology: VII. Q-methodology, a structural analytic approach to medical subjectivity. Academic Emer-gency Medicine 5(10): 1032–1040.
Barbour RS, Stanley N, Penhale B & Holden S (2002) Assessing risk: Professional per-spectives on work involving mental health and child care services. Journal of Interpro-fessional Care 16(4): 323–334.
Barker J (2008) Q-methodology: An alternative approach to research in nurse education. Nurse Education Today 28(8): 917–925.
Barnes D, Carpenter J & Bailey D (2000) Partnerships with service users in interprofes-sional education for community mental health: a case study. Journal of Interprofes-sional Care 14(2): 189–200.
Barr H (1999) Evaluating Interprofessional Education: Two Systematic Reviews for Health and Social Care. British Educational Research Journal 25(4): 533–544.
Barr H (2000) Working together to learn together: learning together to work together. Journal of Interprofessional Care 14(2): 177–179.
Barr OG & McConkey R (2006) Supporting parents who have a child referred for genetic investigation: The contribution of health visitors. J Adv Nurs 54(2): 141–150.
Barry J & Proops J (1999) Seeking sustainability discourses with Q methodology. Ecologi-cal Economics 28(3): 337–345.
Baxter P, Akhtar-Danesh N, Valaitis R, Stanyon W & Sproul S (2009) Simulated experi-ences: Nursing students share their perspectives. Nurse Education Today 29(8): 859–866.
Bejerot E & Hasselbladh H (2013) Forms of Intervention in Public Sector Organizations: Generic Traits in Public Sector Reforms. Organization Studies 34(9) 1357–1380.
Bell L (2001) Patterns of interaction in multidisciplinary child protection teams in New Jersey. Child Abuse Neglect 25(1): 65–80.
Bennett A & Race T (2008) Exploring young people's participation in interprofessional education, taking a children's rights approach. Learning in Health and Social Care 7(4): 219–226.
Berger P & Luckmann T (1998) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosio-loginen tutkielma. Gaudeamus, Helsinki.
Blau GM, Caldwell B, Fisher SK, Kuppinger A, Levison-Johnson J & Lieberman R (2010) The Building Bridges Initiative: residential and community-based providers, families, and youth coming together to improve outcomes. Child Welfare 89(2): 21–38.
Boot C, Van Exel N & Van Der Gulden J (2009) "my Lung disease won't go away, it's there to stay": Profiles of adaptation to functional limitations in workers with asthma and COPD. Journal of Occupational Rehabilation 19(3): 284–292.
151
Brown S (1996) Q Methodology and Qualitative Research. Qualitative Health Research 6(4): 561–567.
Brown S (1997) The History and Principles of Q methodology in Psychology and the Social Sciences. Department of Political Science, Kent State University, URI: http://facstaff.uww.edu/cottlec/Qarchive/Bps.htm. Viitattu 2010/11/28.
Bryant L, Green J & Hewison J (2006) Social Science & Medicine 63(5): 1188–1200. Bullington P, Pawola L, Walker R, Valenta A, Briars L & John E (2007) Identification of
medication non-adherence factors in adolescent transplant patients: The patient's viewpoint. Pediatric Transplantation 11(8): 914–921.
Clark P, Cott C & Drinka T (2007) Theory and practice in interprofessional ethics: A framework for understanding ethical issues in health care teams. Journal Interprofes-sional Care 21(6): 591–603.
Cleghorn G & Baker G (2000) What faculty need to learn about improvement and how to teach it to others. Journal of Interprofessional Care 14(2): 147–159.
Coll KM, Stewart RA, Morse R & Moe A (2010) The value of coordinated services with court-referred clients and their families: an outcome study. Child Welfare 89(1): 61–79.
Collins F & McCray J (2012) Partnership working in services for children: Use of the common assessment framework. Journal of interprofessional care 26(2): 134–140.
Coopman S (2001) Democracy, Performance, and Outcomes in Interdisciplinary Health Care Teams. Journal of Business Communication 38(3): 261–284.
Cross R (2005a) Accident and Emergency nurses' attitudes towards health promotion. Journal of Advanced Nursing 51(5): 474–483.
Cross R (2005b) Exploring attitudes: The case for Q methodology. Health Education Re-search 20(2): 206–213.
Curran V, Sargeant J & Hollett A (2005) Evaluation of an Interprofessional Continuing Professional Development Initiative in Primary Health Care. Journal of Continuing Education in the Health Professions 27(4): 241–252.
Currie G, Lockett A, Finn R, Martin G & Waring J (2012) Institutional Work to Maintain Professional Power: Recreating the Model of Medical Professionalism. Organization Studies 33(7) 937–962.
Currie G & White L (2012) Inter-professional Barriers and Knowledge Brokering in an Organizational Context: The Case of Healthcare. Organization Studies 33(10) 1333–1361.
Dahlstrom J, Dorai-Raj A, McGill D, Owen C, Tymms K & Watson D (2005) What moti-vates senior clinicians to teach medical students? BMC Medical Education 5(27).
D'amour D & Oandansan I (2005) Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: An emerging concept. Journal of interprofes-sional care 19(1): 8–20.
D'amour D, Ferrada-Videla M, Rodriguez L & Beaulieu M-D (2005) The conceptual basis for interprofessional collaboration: Core concepts and theoretical frameworks. Journal of interprofessional care 19(1): 116–131.
152
Delva D, Jamieson M & Lemieux M (2008) Team effectiveness in academic primary health care teams. Journal of Interprofessional Care 22(6): 598–611.
Dennis K (1986) Q methodology: relevance and application to nursing research. Advances in Nursing Science 8(3): 6–17.
Duhamel F (2010) Implementing Family Nursing: How Do We Translate Knowledge Into Clinical Practice? Part II: The Evolution of 20 Years of Teaching, Research, and Prac-tice to a Center of Excellence in Family Nursing. Journal of Family Nursing 16(1): 8–25.
Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/ 19891062?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=erikoissairaanhoitolaki. Viitattu 2011/08/06.
Euroopan komissio, EuroVaQ (2007-2010) European Value of a Quality Adjusted Life Year. Final Publishable Report. URI: http://research.ncl.ac.uk/eurovaq/. Viitattu 2010/11/27.
van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2006) ”Everyone dies, so you might as well have fun!’’ Attitudes of Dutch youths about their health lifestyle. Social Science & Medi-cine 63(10): 2628–2639.
van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2007) Care for a break? An investigation of informal caregivers’ attitudes toward respite care using Q-methodology. Health Policy 83(2–3): 332–342.
van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2008) Give me a break! Informal caregiver attitudes towards respite care. Health Policy 88(1): 73–87.
Farrell MP, Schmitt MH & Heinemann GD (2001) Informal Roles and the Stages of Inter-disciplinary Team Development. Journal of Interprofessional Care 15(3): 281–295.
Feng J-Y, Fetzer S, Chen Y-W, Yeh L & Huang M-C (2010) Multidisciplinary collabora-tion reporting child abuse: A grounded theory study. International Journal of Nursing Studies 47 (12): 1483–1490.
Fletcher M (2008) Multi-disciplinary team working: building and using the team. Practice Nurse 35(12): 42–47.
Forrester D, Kershaw S, Moss H & Hughes L (2008) Communication skills in child pro-tection: how do social workers talk to parents? Child and Family Social Work 13(1): 41–51.
Freeman M, Miller C & Ross N (2000) The impact of individual philosophies of teamwork on multi-professional practice and the implications for education. Journal of interpro-fessional care 14(3): 237–247.
Freeth D (2001) Sustaining interprofessional collaboration. Journal of interprofessional care 15(1): 37–46.
Friedeman M-L (1989) The concept of family nursing. Journal of Advanced Nursing 14(3): 211–216.
Frost N, Robinson M & Anning A (2005) Social workers in multidisciplinary teams: Issues and dilemmas for professional practice. Child and Family Social Work 10(3): 187–196.
153
Gardner S, Chamberlin G, Heestand D & Stowe C (2002) Interdisciplinary didactic in-struction at academic health centers in the United States: attitudes and barriers. Ad-vances in health sciences education 7(3): 179–90.
Gelmon SB, White AW, Carlson L & Norman L (2000) Making organizational change to achieve improvement and interprofessional learning: perspectives from health profes-sions educators. Journal of Interprofessional Care 14(2): 131–146.
Green BL, Rockhill A & Burrus S (2008) The role of interagency collaboration for sub-stance-abusing families involved with child welfare. Child Welfare 87(1): 29–61.
Hague A & Kovacich J (2007) A Needs Assessment for Health Care Professionals in the Detection, Intervention and Interdisciplinary Treatment of Bulimia Nervosa Using Focus Group Methodology. International Electronic Journal of Health Education 10: 114–125.
Haines C & Livesley J (2008) Telling tales: using storytelling to explore and model critical reflective practice in integrated children's services. Learning in Health and Social Care 7(4): 227–234.
Hakuli M, Katajamäki H & Vartiainen P (1995) Mistä on hyvä tulos tehty? Työllistämistu-kien tuloksellisuuden monitahoarviointi. Työminsteriö, Helsinki.
Hakulinen T, Koponen P & Paunonen M (1999) Perheen hoitotyöhön liittyvät käsitteet. Teoksessa Paunonen M & Vehviläinen-Julkunen K. Perhe hoitotyössä. Teoria, tutki-mus ja käytäntö. WSOY. Kirjapainoyksikkö. Porvoo.
Halliday J & Asthana S (2004) The emergent role of the link worker: A study in collabora-tion. Journal of Interprofessional Care 18(1): 17–28.
Halme N, Perälä M-L & Laaksonen C (2010) Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsi-perhepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. Raportti 10/2010. Terveyden ja hyvin-voinnin laitos. Yliopistopaino Oy. Helsinki.
Halme N, Kekkonen M & M-L (2012) Perhekeskukset Suomessa. Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 62/2012.
Hansson A, Friberg F, Segesten K, Gedda B & Mattsson B (2008) Two sides of the coin - General Practitioners' experience of working in multidisciplinary teams. Journal of in-terprofessional care 22(1): 5–16.
Harlow E & Shardlow SM (2006) Safeguarding children: challenges to the effective opera-tion of core groups. Child and Family Social Work 11(1): 65–72.
Hastrup A, Hietanen-Peltola M, Jahnukainen J & Pelkonen M toim. (2013) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen uudistaminen. Lasten Kaste-kehittämistyöstä pysyväksi toiminnaksi. Raportti 3/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Heino T (2008) Lastensuojelun avohuolto ja perhetyö: kehitys, nykytila, haasteet ja kehit-tämisehdotukset. Selvitys Lastensuojelun kehittämisohjelmalle. Sosiaali- ja terveys-alan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki.
Herron-Marx S, Williams A & Hicks C (2007) A Q methodology study of women's expe-rience of enduring postnatal perineal and pelvic floor morbidity. Midwifery 23(3): 322–334.
154
Hingley-Jones H & Allain L (2008) Integrating services for disabled children and their families in two English local authorities. Journal of Interprofessional Care 22(5): 534–544.
Hood R (2012) A critical realist model of complexity for interprofessional working. Jour-nal of Interprofessional Care 26(1): 6–12.
Hoffman S, Rosenfield D, Gilbert J & Oandasan I (2008) Student leadership in interprofes-sional education: benefits, challenges and implications for educators, researchers and policymakers. Medical Education 42: 654–661.
Hurd R & Brown S (2004-2005) The Future of the Q Methodology Movement. Journal of the International Society for the Scientific Study of Subjectivity 28(1–2): 58–75.
Häggman-Laitila A (2002) Varhainen tuki perheen terveyden edistämisessä – analyysi perhetyön vaikuttavuudesta. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 39(3): 192–207.
Häggman-Laitila A (2003) Early support needs of Finnish families with small children. Journal of Advanced Nursing, 41(6): 595–606.
Häggman-Laitila A & Pietilä A-M (2007) Lapsiperheiden terveyttä edistävä tuki ja sen lähtökohdat: Katsaus kehittämiskohteisiin ja jatkotutkimusaiheisiin. So-siaalilääketieteellinen aikakausilehti 44(1): 47–62.
Inkilä J, Flinck A, Luukkaala T, Åstedt-Kurki P & Paavilainen E (2013) Interprofessional Collaboration in the Detection of and Early Intervention in Child Maltreatment: Em-ployees’ Experiences. Nursing Research and Practice. Volume 2013, Article ID 186414, 10 pages.
Irvine R, Kerridge I, McPhee J & Freeman S (2002) Interprofessionalism and Ethics: Con-sensus or Clash of Cultures? Journal of Interprofessional Care 16(3): 199–210.
Isoherranen K (2005) Moniammatillinen yhteistyö. WSOY/Oppimateriaalit Helsinki. Isoherranen K, Rekola L & Nurminen R (2008) Enemmän yhdessä – moniammatillinen
yhteistyö. WSOY Oppimateriaalit Oy Helsinki. Isoherranen K (2012) Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä.
Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Jaatinen PT, Erkolahti R & Asikainen P (2003) Verkostoituneet perheneuvolapalvelut.
Kuvaus koululaisten psykososiaalisen tuen kehittämisestä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 40(2): 84–92.
Jansen L (2008) Collaborative and Interdisciplinary Health Care Teams: Ready or Not? Journal of Professional Nursing 24(4): 218–227.
Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. Vastapaino. Tam-pere.
Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino. Tam-pere.
Jones S, Guy A & Ormrod A (2003) A Q-methodological study of hearing voices: A pre-liminary exploration of voice hearers’ understanding of their experiences. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice 76(2): 189–209.
Jäppinen T (2011). Kunta ja käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta. Kunnan ja kuntalaisen vuorovaikutus palveluja koskevassa päätöksenteossa ja niiden uudistamisessa. Suo-men Kuntaliitto. Kuntatalon paino, Helsinki.
155
Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S & Laatikainen T (toim. 2012) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvin-vointierot. Raportti 16/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Tam-pereen yliopistopaino Oy. Tampere.
Kaupunkistrategia Oulu 2020. Dno OUKA/6232/00.01.01.01/2013. Kaupunginhallitus 12.8.2013. Kaupunginvaltuusto 19.8.2013.
Kekkonen M, Montonen M & Viitala R (toim. 2011) Familjecenter i Norden – en resurs för barn och familjer. Nordiska ministerrådet, Kopenhamn. Oy Fram Ab.
Kemp SP, Marcenko MO, Hoagwood K & Vesneski W (2009) Engaging parents in child welfare services: bridging family needs and child welfare mandates. Child Welfare 88(1): 101–126.
Kilminster S, Hale C, Lascelles M, Morris P, Roberts T, Stark P, Sowter J & This-tlethwaite J (2004) Learning for real life: patient-focused interprofessional workshops offer added value. Medical Education 38: 717–726
Knapp M, Bennett N, Plumb J & Robinson J (2000) Community-based quality improve-ment education for the health professions: balancing benefits for communities and students. Journal of Interprofessional Care 14(2): 119–130.
Kokko R-L (2003) Asiakas kuntoutuksen yhteistyöryhmässä. Institutionaalisen kohtaami-sen jännitteitä. Tutkimuksia. Research reports 72/2003. Kuntoutussäätiö. Yliopisto-paino, Helsinki.
Kuntalaki 365/1995. URI:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365?search% 5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki. Viitattu 2011/08/06.
Kuorilehto R & Paasivaara L (2008) Voimavarainen terveydenhoitaja lapsiperheiden tuke-na. Tutkiva hoitotyö 6(3): 11–17.
Kuula A (2006) Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino Tampere.
Kvarnström S (2008) Difficulties in collaboration: A critical incident study of interprofes-sional healthcare teamworkJournal of Interprofessional Care 22(2): 191–203.
Lai J-S, Kupst M, Cella D, Brown S, Peterman A & Goldman S (2007) Using Q-methodology to understand perceived fatigue reported by adolescents with cancer. Psycho-Oncology 16(5): 437–447.
Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 1998/19980630?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20ammatillisesta%20koulutuksesta%2030%2A. Viitattu 2011/08/06.
Laki lasten päivähoidosta 36/1973. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 1973/19730036?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20lasten%20p%C3%A4iv%C3%A4hoidosta. Viitattu 2011/08/06.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajanta-sa/1992/19920785?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20potilaan%20asemasta%20ja%20oikeuk%2A. Viitattu 2011/08/06.
156
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajanta-sa/1994/19940559?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20terveydenhuollon%20ammatti%2A. Viitattu 2011/08/06.
Larivaara P & Taanila A (2004) Towards interprofessional family-oriented teamwork in primary services: the evaluation of an education programme. Journal of Interprofes-sional Care 18(2): 153–163.
Larkin C & Callaghan P (2005) Professionals’ perceptions of interprofessional working in community mental health teams. Journal of Interprofessional Care 19(4): 338–346.
Lastensuojelun Kuusikko työryhmä (2013) Suomen kuuden suurimman kaupungin lasten-suojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2012. Helsingin sosiaali- ja terve-ysvirastovirasto, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveystoimi, Turun hyvinvointitoimiala, Tampereen hyvinvointipalvelut, Oulun hyvinvointipalve-lut. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja. Helsinki.
Lastensuojelulaki 417/2007. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=lastensuojelulaki. Viitattu 2011/08/06.
Lehtopuu H, Syväjärvi A & Perttula J (2012) Henkilöstölähtöiset kehittämisalueet julkisen terveydenhuollon organisaatiossa. Hallinnon tutkimus 31(4): 294–311.
Leponiemi U, Rannisto P-H, Stenvall J, Lumijärvi I & Harisalo R (2012) Kehittämistoi-minta kunnissa. Kuntien kehittämisprosessien hallinnan nykytila ja käytännöt. Kunta-kehto. Tuottava ja hallittu kehittämistoiminta kunnissa – tutkimus- ja kehittämishanke 2012. Tampereen yliopisto. Suomen kuntaliitto. Kuntatalon paino. Helsinki.
Lichtenstein R, Alexander JA, McCarthy JF & Wells R (2004) Status Differences in Cross-Functional Teams: Effects on Individual Member Participation, Job Satisfaction, and Intent to Quit. J Health Soc Behav 45(3): 322–335.
Liikuntalaki 1054/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19981054? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=liikuntalaki. Viitattu 2011/08/06.
Lingard L, Reznick R, DeVito I & Espin S (2002) Forming professional identities on the health care team: discursive constructions of the ‘other’ in the operating room. Medi-cal Education 36(8): 728–734.
Lingard L, Whyte S, Espin S, Baker G, Orser B & Doran D (2006) Towards safer interpro-fessional communication: Constructing a model of ‘‘utility’’ from preoperative team briefings. Journal of Interprofessional Care 20(5): 471–483.
Loorbach D & Rotmans J (2010) The practice of transition management: Examples and lessons from four distinct cases. Futures 42 (2010) 237–246.
Lukiolaki 629/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980629? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=lukiolaki. Viitattu 2011/08/06.
Malin N & Morrow G (2007) Models of interprofessional working within a Sure Start 'Trailblazer' Programme. Journal of Interprofessional Care 21(4): 445–457.
Mannerheimin lastensuojeluliitto (2012) Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kir-jepalvelun vuosiraportti 2012. URI: http://www.mll.fi/@Bin/16740587/ MLL+VPN+raportti+2012_26022013.pdf. Viitattu 2013/08/09.
157
Marsh P (2006) Promoting Children's Welfare by Inter-Professional Practice and Learning in Social Work and Primary Care. Social Work Education 25(2): 148–160.
Martin DR, O'Brien JL, Heyworth JA & Meyer NR (2008) Point Counterpoint: The Func-tion of Contradictions on an Interdisciplinary Health Care Team. Qual Health Res 18(3): 369–379.
Meredith E & Baker M (2007) Factors Associated with Choosing a Career in Clinical Psychology-Undergraduate Minority Ethnic Perspectives. Clinical Psychology and Psychotherapy 14(6): 475–487.
Metsämuuronen J (2005) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International Methelp ky, Helsinki.
Moilanen H (2012) Regional development zones in spatial development in Finland. Gov-erning spatial development through new territorial frames. From the Department of Geography and Geology. Faculty of Mathematics and Natural Sciences, University of Turku, Finland.
Molyneux J (2001) Interprofessional teamworking: what makes teams work well? Journal of Interprofessional Care 15(1): 29–35.
Morrow G, Malin N & Jennings T (2005) Interprofessional teamworking for child and family referral in a Sure Start local programme. Journal of Interprofessional Care 19(2): 93–101.
Murphy N & Carbone P (2011) Parent-Provider-Community Partnerships: Optimizing Outcomes for Children With Disabilities. Pediatrics 128(4): 795–802.
Müller F & Kals E (2004) Die Q-Methode. Ein innovatives Verfahren zur Erhebung sub-jektiver Einstellungen und MeinungenForum Qualitative Sozialforschung 5(2).
Naar-King S, Siegel PT & Smyth M (2002) Consumer Satisfaction with a Collaborative, Interdisciplinary Health Care Program for Children with Special Needs. Children's Services: Social Policy 5(3): 189–200.
Niemelä M (2012) Structured childcentred interventions to support families with a parent suffering from cancer. From practice-based evidence towards evidence-based practice. Academic dissertation. University of Oulu. Faculty of medicine.
Niemi H (2008) Lapset alkoivat nauraa. Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Helsinki URI: http://ensijaturvakotienliitto-fi bin.directo.fi/@Bin/1dec034b646a1d34d2865745e662 bca1/1384881054/application/pdf/3517134/Lapsen%20alkoivat%20nauraa.pdf. Viitat-tu 2011/06/29.
Niiniluoto I (1997) Tiede ja tieteenfilosofia. Teoksessa Niskanen V (toim.) Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Nuorisolaki 72/2006. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=nuorisolaki. Viitattu 2011/08/06.
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2012a) Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutus- ja tiedepoli-tiikan osasto.
158
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2012b) Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisoh-jelma 2012–2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopoli-tiikan osasto.
Oulun ennaltaehkäisevän työn toimintaohjelma. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluter-veydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto. Dno OUKA: 964/300/2012. Sosiaali- ja terveyslautakunta 23.2.2012.
Oulun kaupungin lastensuojelun suunnitelma vuosille 2011–2012. Dno SOTE: 1469 /302/2011. Sosiaali- ja terveyslautakunta 24.3.2011.
Oulu. Palveluiden järjestämisohjelma 2013. Dno KEHA: 111 /001/2011. Yhdistymishalli-tus 16.5.2012.
Oulun palvelumalli 2020. Palvelut ja verkkosuunnitelma 2013–2020. Dno OU-KA/2814/00.02.01/2013. Kaupunginvaltuusto 27.5.2013.
Oulun seudun kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikka vuoteen 2025. Dno OUKA: 4809 /014/2012. Kaupunginhallitus 15.10.2012.
Paalberg L (2007) The Impact of Customer Orientation on Government Employee Perfor-mance. International Public Management Journal 10(2): 201–231.
Paasivaara L & Nikkilä J (2010) Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Kirjapaja. Helsinki. Paavilainen E & Flinck A (2013) National Clinical Nursing Guideline for Identifying and
Intervening in Child Maltreatment within the Family in Finland. Child Abuse Review 22(3): 209–220.
Papworth M & Walker L (2008) The needs of primary care mental health service users: A Q-sort study. Mental Health in Family Medicine 5(4): 203–212.
Partanen A, Moring J, Nordling E & Bergman V toim. (2010) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos. THL – Avauksia 16/2010. Yliopistopaino Helsinki.
Patton M (1990) Qualitative Evaluation and Research Methods. Sage Publications, New-bury Park, California.
Paukkunen (2002) Koulutus ammatillisten arvojen ja tietorakenteen kehittäjänä sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 39(1): 25–41.
Pecukonis E, Doyle O & Bliss DL (2008) Reducing barriers to interprofessional training: Promoting interprofessional cultural competence. Journal of Interprofessional Care 22(4): 417–428.
Peden-McAlpine C, Tomlinson P, Forneris S, Genck G & Meiers S (2004) Evaluation of a reflective practice intervention to enhance family care. Journal of Advanced Nursing 49(5): 494–501.
Pelkonen M & Hakulinen T (2002) Voimavaroja vahvistava malli perhehoitotyöhön. Hoi-totiede 14(5): 202–212.
Pelkonen R & Louhiala P (2002) Ihminen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena. Teok-sessa Karjalainen S, Launis V, Pelkonen R & Pietarinen J (toim.). Tutkijan eettiset va-linnat. Gaudeamus Kirja / Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd.
Pennanen P (2008) Moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon säädösten näkökulmasta. Teoksessa Isoherranen K, Rekola L & Nurminen R Enemmän yhdessä – moniamma-tillinen yhteistyö. WSOY Oppimateriaalit Oy Helsinki.
159
Perusopetuslaki 628/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perusopetuslaki. Viitattu 2011/08/06.
Perälä M-L, Halme N & Nykänen S (2012) Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteen sovittava johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Opas 19. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. Tampere.
Petri L (2010) Concept Analysis of Interdisciplinary Collaboration. Nursing Forum 45(2): 73–82.
Pollard K, Miers M, Gilchrist M & Sayers A (2006) A comparison of interprofessional perceptions and working relationships among health and social care students: the re-sults of a 3-year intervention. Health and Social Care in the Community 14(6): 541–552.
Pollard K (2008) Non-formal learning and interprofessional collaboration in health and social care: the influence of the quality of staff interaction on student learning about collaborative behavior in practice placements. Learning in Health and Social Care 7(1): 12–26.
Popovich K & Popovich M (2000) Use of Q methodology for hospital strategic planning: A case study. Journal of Healthcare Management 45(6): 405–414.
Potito C, Day A, Carson E & O'Leary P (2009) Domestic violence and child protection: partnerships and collaboration. AUST SOC WORK 62(3): 369–387.
Priest H, Roberts P, Dent H, Blincoe C, Lawton D & Armstrong C (2008) Interprofession-al education and working in mental health: in search of the evidence base. Journal of Nursing Management 16(4): 474–85.
Pullon S (2008) Competence, respect and trust: Key features of successful interprofession-al nurse-doctor relationships. Journal of Interprofessional Care 22(2): 133–147.
Pullon S, McKinlay E & Dew K (2009) Primary health care in New Zealand: the impact of organisational factors on teamwork. The British journal of general practice 59(560): 191–197.
Päihdehuoltolaki 41/1986. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=p%C3%A4ihdehuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.
Pärnä K (2012) Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhai-sen tukemisen mahdollisuudet. Yliopistollinen väitöskirja. Turun yliopisto. Yhteis-kuntatieteellinen tiedekunta.
Pönkkö M-L (2004) Erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun toiminnan monitahoarviointi: verkostossa toimivien asiantuntijoiden näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen aikakausi-lehti 41(4): 289–302.
Pönkkö M-L, Nikkonen M, Taanila A, Ebeling H & Nikkilä J (2005) Erityisoppilaan psy-kiatrinen hoitoketju: asiakkaan näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 42(4): 294–306.
Pönkkö M-L (2005) Erityisoppilaan psykiatrinen hoitoketju. Hoitoketjun tarpeen ja toi-minnan monitahoarviointi. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta.
Raatikainen P (2004) Ihmistieteet ja filosofia. Gaudeamus, Helsinki.
160
Rantala A (2002) Perhekeskeisyys-puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Jyväskylä studies in ed-ucation, psychology and social research 198. Jyväskylä University Printing House. Jyväskylä.
Raunio K (1999) Positivismi ja ihmistiede. Sosiaalitutkimuksen perustat ja käytännöt. Gaudeamus, Helsinki.
Reeves S, Freeth D, McCrorie P & Perry D (2002)”It teaches you what to expect in fu-ture…”: interprofessional learning on a training ward for medical, nursing, occupa-tional therapy and physiotherapy students Medical Education 36:337–344
Remahl T (2008) Aluepolitiikan yhteiskunnalliset merkitykset ja muutos. Hyvinvointival-tiosta kilpailuvaltioon. Akateeminen väitöskirja. Nordia Geographical Publications. Volume 37:5. Oulun yliopisto.
Remahl T (2010) Avain ammatilliseen asiantuntijuuteen. Oulun seudun ammattikorkea-koulun tutkimus- ja kehitystyön arviointitutkimus. Oulun seudun ammattikorkeakou-lun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. ePooki 13/2010. Oulun seudun ammattikorkea-koulu.
Rekola L, Isoherranen K & Koponen L (2005) Moniammatillinen yhteistyö päivystyspoli-klinikalla. Tutkiva hoitotyö 3(1): 16–21.
Richards J, Papworth M, Corbett S & Good J (2007) Adolescent motherhood: A Q-methodological Re-Evaluation of psychological and social outcomes. Journal of Community & Applied Social Psychology 17(5): 347–362.
Ristolainen H, Varjonen S & Vuori J (2013). Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymä SOTERKO. Mitä tiedämme politiikkatoimien vaikuttavuudesta lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä hyvinvointierojen vähentämisessä? Politiikkatoimien vaikuttavuuden tieto- ja arviointikatsaus. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 2/2013.
Rytkönen M (2013) Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väki-vallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Kuopio.
Salonen T (2007) Tieteenfilosofia. Lapland University Press, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi.
Seden J (2008) Creative connections: Parenting capacity, reading with children and practi-tioner assessment and intervention. Child and Family Social Work 13(2): 133–143.
Seikkula J & Arnkil T (2009) Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sexton D, Snyder P, Wadsworth D, Jardine A & Ernest J (1998) Applying Q methodology
to investigations of subjective judgments of early intervention effectiveness. Topics in Early Childhood Special Education 18(2): 95–107.
Snelling S (1999) Women’s Perspectives on Feminism. A Q-Methodological Study. Psy-chology of Women Quarterly 23(12): 247–266.
Solantaus T & Toikka S (2006) The Effective Family Programme. Preventative services for the children of mentally ill parents in Finland. International Journal of Mental Health Promotion 8(3): 37–44.
161
Solantaus T, Toikka S, Alasuutari M, Beardslee W & Paavonen J (2009) International Journal of Mental Health Promotion 11(4): 15–24.
Solantaus T, Paavonen J, Toikka S & Punamäki R-L (2010) Preventive interventions in families with parental depression: children’s psychosocial symptoms and prosocial behavior. European Child & Adolescent Psychiatry 19(12): 883–892.
Sosiaalihuoltolaki 710/1982. URI:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=sosiaalihuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (2005) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Oppaita 56.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2002) Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2005) PERHE-hanke. Perhepalveluiden kumppanuusohjel-ma. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2010) Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terve-yspolitiikan strategia. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2012) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämis-ohjelma. KASTE 2012–2015. Helsinki.
Stenvall J, Vakkala H, Syväjärvi A, Leinonen J, Juntunen P, Oulasvirta L & Tiilikainen A (2009) Parasta nyt - Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnitteluvaiheen loppuar-viointi. Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2009. Edita Prima Oy, Helsinki.
Stenvall J & Virtanen P (2012) Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Kehittämisen mallit, toimintatavat ja periaatteet. Tietosanoma Oy. AS Pakett Tallinna.
Stephenson W (1953) The study of behavior: Q-technique and its methodology. Chicago, University of Chicago Press.
Stewart R (2007) Protective measures for private health information. Perspectives in Health Information Management 4(5).
Storksen I & Thorsen A (2011) Young Children's Participation in a Q Study with Visual Images: Some Comments on Reliability and Validity. Operant Subjectivity, The In-ternational Journal of Q Methodology 34(3).
Tammentie T, Paavilainen E, Tarkka M-T & Åstedt-Kurki P (2009) Families’ experiences of interaction with the public health nurse at the child health clinic in connection with mother’s post-natal depression. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 16(8): 716–724.
Tammentie T, Paavilainen E, Åstedt-Kurki P & Tarkka M-T (2013) Public health nurses in Finland help to prevent postnatal depression. Primary Health Care 23(1): 26–31.
Tanninen H-M, Pietilä A-M, Häggman-Laitila A & Vehviläinen-Julkunen K (2005) Mo-niammatillinen tiimi- ja verkostotyö: haastattelututkimus perhetyöntekijöille. Sosiaali-lääketieteellinen aikakausilehti 42(2): 127–136.
162
Terveydenhuoltolaki 1326/2010. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/ 20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.
Theakstone-Owen A (2010) How can information sharing and collaboration between agen-cies be improved when there are child protection concerns? Journal of Neonatal Nurs-ing 16(1): 17–24.
Tielen M, van Staa A, Jedeloo S, van Exel N & Weimar W (2008) Q-Methodology to Identify Young Adult Renal Transplant Recipients at Risk for Nonadherence. Trans-plantation 85(5): 700–706.
Tomlinson P, Peden-McAlpine C & Sherman S (2011) A family systems nursing interven-tion model for paediatric health crisis. Journal of Advanced Nursing 68(3): 705–714.
Toikka S & Solantaus T (2006) The Effective Family Programme II: Clinicians’ Experi-ences of Training in Promotive and Preventative Child Mental Health Methods. Inter-national Journal of Mental Health Promotion 8(4): 4–10.
Tritter J & McCallum A (2006) The snakes and ladders of user involvement: Moving beyond Arnstein. Health Policy 76(2): 156–168.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2002) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Teoksessa Karjalainen S, Launis V, Pelkonen R & Pietarinen J (toim.). Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus Kirja / Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd.
Uusimäki M (2005) Perhetyö palvelujärjestelmässä. Teoksessa Reijonen M (toim.) Voimaa perhetyöhön. Arjen tuki ja ammatilliset verkostot, PS-kustannus. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Valenta AL & Wigger U (1997) Q-methodology: Definition and Application in Health Care Informatics. Journal of the American Medical Informatics Association 4(6): 501–510.
Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110338?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=valtioneuvoston%20asetus%20neuvola%2A. Viitattu 2011/08/06.
Vartiainen P (1994) Palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi, teoriat ja käytäntö. Päivähoitoon, erityisesti päiväkoteihin kohdistuva monitahoarviointi. Acta Wasaensia, Vaasan yliopisto.
Vartiainen P (toim. 2001) Näkökulmia projektiarviointiin. Tasapainottelua taloudellisessa, hallinnollisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Finnpublishers Oy.
Vataja K (2012) Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittä-misessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Tutkimus 86/2012. Väitöskirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Tampere University Print Tampere.
Veijola A (2004) Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön – lasten kuntoutuksen kehittä-minen toimintatutkimuksen avulla. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tie-dekunta.
Veijola A, Isola A & Taanila A (2006) Moniammatillinen perhetyö edellyttää keskustelua. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 43(3): 186–197.
163
Viitala R, Kekkonen M & Paavola A (2008) Perhekeskustoiminnan kehittäminen. PERHE-hankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008: 12. Helsinki.
Vuori J (toim. 2005) Terveys ja johtaminen. Terveyshallintotiede terveydenhuollon työyhteisöissä. WSOY.
Walker S (2003) Family Support and Family Therapy -- Same Difference? International Journal of Social Welfare 12(4): 307–313.
Wall J, Koch S, Link J & Graham C (2010) Lessons learned from 14 years of outcomes: the need for collaboration, utilization, and projection. Child Welfare 89(2): 251–267.
Watson D, Townsley R & Abbott D (2002) Exploring multi-agency working in services to disabled children with complex healthcare needs and their families. Journal of Clinical Nursing 11(3): 367–375.
Webler T, Danielson S & Tuler S (2009) Using Q method to reveal social perspectives in environmental research. Greenfield MA: Social and Environmental Research Institute. URI: http:// www.serius.org/pubs/Qprimer.pdf. Viitattu 2010/10/31.
White A, Elder J, Paavilainen E, Joronen K, Helgadóttir H & Seidl A (2010) Family dy-namics in the United States, Finland and Iceland. Scandinavian Journal of Caring Sci-ences 24(1)84–93.
Willumsen E (2008) Interprofessional collaboration - a matter of differentiation and inte-gration? Theoretical reflections based in the context of Norwegian childcare. Journal of interprofessional care 22(4): 352–363.
Zimmerman L, Amodeo M, Fassler I, Ellis M & Clay C (2003) Training team leaders in a child welfare setting using the SPIN leadership guidance model. Children and Youth Services Review 25(11): 891–910.
Zvarenstein M & Reeves S (2006) Knowledge Translation and Interprofessional Collabo-ration: Where the Rubber of Evidence-Based Care Hits the Road of Teamwork. The Journal of Continuing Education in the Health Professions 26(1): 46–54.
Åstedt-Kurki P (2010) Family Nursing Research for Practice: The Finnish Perspective. Journal of Family Nursing 16(3): 256–268.
Øvretveit J (1995) Moniammatillisen yhteistyön opas. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutus-säätiö.
164
165
Liitteet
Liite 1 Moniasiantuntijaiseen perhetyöhön liittyviä tutkimuksia 167
Liite 2 Q-metodologisia terveystieteellisiä tutkimuksia 191
Liite 3 Faktorien 1-3 ideaaliset Q-jaottelut 205
Liite 4 Tutkimuslupa 208
Liite 5 Tietoinen suostumus 211
166
167
Lii
te 1
Mo
nia
sia
ntu
nti
jais
ee
n p
erh
ety
öh
ön
lii
tty
viä
tu
tkim
uk
sia
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ag
arv
al,
Ide
no
uye
, H
ilts
& R
isd
on
(20
08
)
De
velo
pm
en
t o
f a
pro
gra
m f
or
imp
rov-
ing in
terp
rofe
ssio
na
l re
latio
nsh
ips
thro
ugh in
tentio
na
l co
nve
rsatio
ns
in
prim
ary
ca
re
Ku
vata
MIM
E (
Th
e M
cMa
ste
r In
terp
rofe
s-
sio
na
l Me
nto
rsh
ip a
nd
on
) -k
eh
ittä
mis
oh
jelm
aa
, jo
nka
ta
voite
on
lisätä
am
matt
ilais
ten v
älis
tä v
uoro
vaik
utu
sta,
opp
ia e
ne
mm
än t
ois
ten t
erv
eyd
enh
uo
llon
am
ma
ttila
iste
n r
oo
leis
ta ja
pa
ran
taa
työ
tyy-
tyvä
isyy
ttä t
ark
oitu
kselli
ste
n k
esk
ust
elu
jen
avu
lla.
MIM
E-o
hje
lma
an
osa
llist
ui l
ää
käre
itä,
hoita
jia,
ravi
tse
mu
stera
pe
utte
ja,
sosi
aa
li-
työn
teki
jöitä
, h
alli
nn
on
toim
isto
-virka
ilijo
ita,
klin
ikka
-avu
sta
jia ja
ime
tys-
asi
an
tun
tija
.
Ohje
lman a
rvio
intii
n e
nne
n ja
jälk
een
kesk
ust
elu
jen k
äyt
ett
iin lo
ma
kke
ita t
he
Att
itud
es
To
wa
rds
He
alth
Pro
fess
ion
als
Qu
est
ion
na
ire
(A
HP
Q)
(Lin
dq
vist
ym
., 2
00
5)
ja t
he
Qu
alit
y o
f W
ork
life
(Q
WL
) S
urv
ey.
Kva
ntit
atii
vin
en
ain
eis
to a
ma
lyso
itiin
SP
SS
15.0
-ohje
lmalla
ja k
valit
atii
vin
en a
ine
isto
NV
ivo
2.0
-oh
jelm
alla
.
MIM
E-o
hje
lma
oso
itti,
ett
ä m
en
toro
inn
illa
ja o
hje
lmil-
la,
jotk
a v
aa
liva
t re
flekt
oin
tia,
dia
log
ia ja
luo
vuu
tta
on
posi
tiivi
nen
va
ikutu
s yh
teis
öje
n h
yvin
voin
tiin
, org
ani-
saatio
n t
oim
inta
an ja
työ
hyv
invo
intii
n.
An
na
nd
ale
, M
cCa
nn
, N
att
rass
, d
e
Be
re,
Will
iam
s &
Eva
ns
(20
00
)
Ach
ievi
ng h
ealth
impro
vem
ents
thro
ug
h in
terp
rofe
ssio
na
l le
arn
ing
in
sou
th w
est
En
gla
nd
Ku
vata
to
imin
tao
hje
lma
n (
pe
rust
ett
u k
eh
it-
täm
ää
n ja
arv
ioim
aa
n m
on
iam
ma
tillis
en
op
iske
lun
ma
hd
olli
suu
ksia
te
rve
yde
nh
uo
llon
am
ma
ttila
isill
e e
nnen
ja jä
lkee
n v
alm
istu
mi-
sen)
kolm
en
pro
jekt
in s
ynty
ä,
ed
isty
mis
tä ja
varh
ais
ta o
pp
imis
ta t
erv
eyd
en
hu
ollo
n e
ri
alu
eill
a (
van
hu
ste
n h
uolto
, m
iele
nte
rve
ysty
ö,
lap
si-
ja p
erh
ety
ö,
vaka
vat
mie
len
terv
eys
on
-
ge
lma
t, p
itkä
än
syö
pä
ä s
aira
sta
ne
et
ihm
i-
set)
.
Osa
llist
ujia
ku
ud
est
a s
osi
aa
li- ja
te
rve
yde
n-
huo
llon la
itoks
est
a;
koke
nutt
a h
en
kilö
kunta
a
ja o
pis
kelij
oita
enne
n v
alm
istu
mis
taa
n 9
eri
am
ma
ttia
lalta
. 1
2 e
ri t
au
sta
ista
aka
tee
mis
ta
hen
kilö
ä.
Mo
nia
mm
atil
line
n o
pp
imin
en
mä
ärite
llää
n p
rose
s-
siks
i, m
issä
eri
am
ma
ttila
ise
t o
pp
iva
t to
isilt
aa
n ja
tois
ista
ke
hitt
ää
kse
en
yh
teis
työ
n k
äyt
än
töjä
ja
saa
vutt
aa
kse
en
te
rve
yde
nh
uo
llon
pa
ran
nu
ksia
.
To
imin
tao
hje
lma
t d
em
on
stro
iva
t e
ttä
joka
ise
n
terv
eys
ja h
yvin
voin
ti riip
pu
vat
teho
kkaa
sta y
hte
is-
työ
stä
yli
am
ma
tillis
ten
ja o
rga
nis
ato
rist
en
ra
ja-
aito
jen
168
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Atw
al &
Ca
ldw
el (
20
02
)
Do m
ulti
dis
cip
linary
inte
gra
ted c
are
pa
thw
ays
imp
rove
inte
rpro
fess
ion
al
colla
bo
ratio
n?
Arv
ioid
a y
hte
nä
ise
n h
oito
po
lun
to
ime
en
pa
-
no
a e
rää
ssä
Lo
nto
on
op
etu
ssa
ira
ala
ssa
potil
aill
a,
joill
a o
li re
isilu
un k
aula
n m
urt
um
a.
Potil
aill
a k
äyt
ett
iin m
onia
mm
atil
lista
hoito
-
suu
nn
itelm
aa
. T
avo
itte
en
a o
li ym
mä
r-tä
ä,
lisääkö
ja k
ehitt
ääkö
yhte
nä
ine
n h
oito
po
lku
mon
iam
matil
lista
yh
teis
-työ
tä ja
ma
hdo
llis-
taa
ko t
eh
okk
aa
n t
ied
on
ku
lun
ja k
om
mu
ni-
koin
nin
läp
i am
ma
ttila
iste
n ja
org
an
isa
atio
n.
To
imin
tatu
tkim
us
Tutk
imu
shyp
ote
esi
: A
mm
att
ilais
ten
vä
linen
verb
aali
ja e
i-ve
rbaa
li ko
mm
un
ikoin
ti para
n-
tuis
i ja
yh
teis
työ li
sää
nty
isi.
Osa
llist
ujie
n h
aa
sta
tte
lu (
4 s
aira
an-h
oita
jaa,
1 t
oim
inta
tera
pe
utt
i, 1
ho
itoty
ön
joh
taja
),
mon
iasi
antu
ntij
ain
en a
ud
itoin
ti, y
hte
nä
isen
hoito
po
lun r
istir
iito
jen a
na
lyys
i
Arv
ioin
ti pa
ljast
i ett
ä v
aik
ka y
hdis
tyn
yt h
oito
polk
u
johti
pa
rem
piin
tu
loks
iin,
am
ma
ttila
iste
n v
älis
et
suh
tee
t ja
ko
mm
un
iko
inti
eiv
ät
pa
ran
tun
ee
t. L
isä
ksi
viiv
äst
yne
en
ko
tiutu
kse
n a
vain
teki
jät
nä
yttiv
ät
liitt
yvän o
rga
nis
aa
tioo
n e
ikä a
mm
att
ilais
iin.
Ba
ker,
Da
y &
Sa
las
(20
06
)
Te
am
wo
rk a
s a
n E
sse
ntia
l Co
mp
on
en
t
of
Hig
h-R
elia
bili
ty O
rganiz
atio
ns
Ku
vaill
a k
ork
ea
n lu
ote
tta
vuu
de
n o
rga
nis
aa
-
tioid
en
(va
ara
llin
en
ym
pä
rist
ö,
joss
a v
irh
ei-
de
n s
eu
rau
kse
t o
vat
kork
eita
mu
tta
jois
sa
virh
eid
en
esi
inty
min
en
on
ma
tala
a)
tiim
ityö
tä
Kirja
llisu
usk
ats
au
s T
iimity
ö o
n o
len
na
ise
n t
ärk
eä
te
kijä
ko
rke
an
luo
tet-
tavu
ud
en o
rga
nis
aatio
issa
, erity
isest
i te
rve
yde
nhu
ol-
loss
a.
Ko
rkean
luote
tta
vuude
n o
rga
nis
aatio
vaa
tii
tiim
ityötä
. T
iimity
ön
tu
tkim
us
tuo
ttaa
eri
lais
ia n
äkö
-
kulm
ia ja
ko
keilt
uja
te
kniik
oita
para
nta
ma
an
su
ori-
tust
a n
äis
sä o
rganis
aatio
issa
. T
iimity
ön t
utk
imust
u-
loks
et
yli 2
0 v
uo
de
n a
jalta
tu
lisi h
yöd
yntä
ä t
erv
ey-
den
huo
llon o
rga
nis
aa
tiois
sa k
äyt
änn
öss
ä ja
ko
ulu
-
tuks
ess
a,
kute
n o
n t
ehty
muis
sa o
rgan
isaatio
issa
,
jois
sa o
n s
aa
vute
ttu
pa
ras
ma
hd
olli
ne
n lu
ote
tta
vuu
s.
169
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ba
ldw
in D
. C
. Jr
. (2
00
7)
So
me
his
tori
cal n
ote
s o
n in
terd
isci
pli-
na
ry a
nd
inte
rpro
fess
ion
al e
du
catio
n
an
d p
ract
ice
in h
ea
lth c
are
in t
he
US
A
His
tori
alli
ne
n k
ats
au
s U
SA
:n m
on
itie
teis
ee
n
ja m
onia
sian
tun
tija
ise
en k
ou
lutu
kse
en
ja
toim
inta
an
terv
eyd
en
huo
lloss
a.
Kirja
llisu
usk
ats
au
s E
ste
itä m
on
itie
teis
elle
ko
ulu
tuks
elle
:
1.K
urs
sie
n s
isä
ltöje
n r
ajo
itte
et
2.
To
imin
na
llist
en m
oniti
ete
iste
n k
linik
kam
alli
en
pu
ute
op
etu
kse
ssa
ja k
äyt
än
nö
n h
arj
oitt
elu
ssa
3.
Pe
rin
teis
en
”lu
kko
on
lyö
dyn
” a
mm
atil
lise
n k
ou
lu-
tuks
en
ma
llin
ra
joitt
ee
t
4.
Am
matil
lise
t, t
iete
iset
hyl
kää
mis
et
ja r
evi
iriti
eto
i-
suu
s
5.
En
na
kko
luu
lois
et
sert
ifika
att
i- ja
akk
red
itoin
ti-
vaatim
uks
et
6.
Pe
rin
teis
et
am
ma
tillis
et
valta
-ase
tte
lut
7.
Halli
nnolli
nen v
ast
ust
us
uu
sille
org
anis
aa
tiom
uo-
doill
e ja
ko
ulu
tuks
elle
8.
Vaik
eu
de
t jo
tka li
ittyv
ät
aka
teem
isiin
op
etu
ssuu
n-
nite
lmiin
ja o
pis
kelij
oid
en o
saam
ista
soih
in
9.
Uusi
en
oh
jelm
ien a
lku
kust
annu
kset
10.
Va
stust
us
vaki
intu
neid
en o
hje
lmie
n t
ah
oilt
a
Ba
rbo
ur,
Sta
nle
y, P
en
ha
le &
Ho
lde
n
(20
02
)
Ass
ess
ing
ris
k: p
rofe
ssio
nal p
ers
pec-
tive
s o
n w
ork
invo
lvin
g m
en
tal h
ea
lth
and c
hild
care
se
rvic
es
Ra
port
oid
a k
olm
en m
onia
siantu
ntij
ais
en
foku
sryh
mä
kesk
ust
elu
n t
ulo
ksia
ke
sku
ste
-
luis
ta,
jotk
a li
ittyi
vät
haast
eis
iin,
joita
oli
työ
ske
nte
lyss
ä m
iele
nte
rveys
onge
lmais
ten
äiti
en k
an
ssa.
Fo
kusr
yhm
äke
skust
elu
iden
tavo
ite o
li ke
hitt
ää
työ
kalu
ja la
aje
mp
aan
tutk
imu
spro
jekt
iin,
joss
a k
äyt
etä
än
su
r-
veyk
yse
lyä
so
siaali-
ja t
erv
eyd
enhu
ollo
n
am
ma
ttila
isill
e ja
ha
ast
att
elu
a ä
ide
ille,
joill
a
on
mie
len
terv
eys
on
ge
lmia
.
Ko
lme
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
ta f
oku
sryh
mä
ä,
joill
a o
n k
oke
mu
sta t
yösk
ente
lyst
ä p
erh
ei-
de
n k
an
ssa
, jo
illa
on
mie
len
terv
eys
on
ge
lmia
ja o
ng
elm
ia la
ste
n h
oid
oss
a.
Löyd
ett
iin t
eki
jöitä
, jo
tka jo
htiv
at
vaik
eu
ksiin
am
ma
t-
tila
iste
n ja
pe
rhe
ide
n v
älil
lä.
Eri
kois
tum
ise
n p
eri
ntö
;
sekä
terv
eyd
enh
uo
llon e
ttä
so
siaa
lihuollo
n a
mm
atti-
lais
et
ep
äili
vät
kyky
ää
n r
atk
ais
ta p
erh
eid
en
on
ge
l-
mia
, jo
illa o
li la
sten
hoid
on ja
mie
len
terv
eyd
elli
siä
on
ge
lmia
. K
om
mu
nik
oin
tion
ge
lma
t a
mm
att
ilais
ten
välil
lä.
Su
uri jo
ukk
o a
mm
att
ilais
ia p
erh
ee
n y
mp
ärillä
,
sekä
last
en e
ttä a
ikuis
ten
pa
lvelu
ista
, m
utt
a e
i
pa
lve
luid
en
ko
ord
ina
atio
ta,
yhte
en
ko
ord
ina
att
ori
in
suhta
udutt
iin k
uite
nki
n s
keptis
est
i. E
rita
ust
ais
ten
am
ma
ttila
iste
n e
rila
ine
n s
uh
tau
tum
ine
n s
am
aa
n
pe
rhe
ese
en
. A
mm
att
ilais
ten
erila
ise
t kä
sity
kse
t
last
en
suo
jelu
llise
sta
ris
kist
ä.
Ta
sap
ain
ott
am
ine
n
perh
een o
ike
uks
ien
ja la
sten
suoje
lulli
sen
ris
kin
välil
lä.
170
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ba
rne
s, C
arp
en
ter
& B
aile
y (2
00
0)
Pa
rtn
ers
hip
s w
ith s
erv
ice
use
rs in
inte
rpro
fess
ion
al e
du
catio
n f
or
com
mu
-
nity
me
nta
l he
alth
: a
ca
se s
tud
y
Esi
ttä
ä t
ap
au
stu
tkim
us
mo
nia
mm
atil
lise
n
avo
mie
len
terv
eys
työ
n k
ou
lutu
soh
jelm
an
keh
ittä
mis
est
ä,
toim
ee
np
an
ost
a ja
arv
ioin
-
nis
ta,
joh
on o
salli
stu
i palv
elu
iden k
äyt
täjiä
.
Do
kum
entt
ian
aly
ysi,
koulu
tuso
hje
lma ja
arv
ioin
ti
Ha
ast
atte
lut
ava
ino
salli
stujil
le, jo
ihin
luke
utu
i
myö
s p
alv
elu
iden k
äyt
täjie
n e
dust
aja
t
Surv
eyk
yse
ly p
alv
elu
iden k
äyt
täjä
ryhm
ille
Ryh
mäha
ast
atte
lut
kurs
sille
osa
llist
ujie
n
kan
ssa
kahd
en e
nsi
mm
äis
en
oh
jelm
avu
o-
de
n a
ika
na
Ku
mp
pa
nu
ud
est
a k
esk
ust
elti
in s
uh
tee
ssa
ku
lttu
uriin
ja a
rvo
ihin
ja r
oo
leih
in ja
va
stu
isiin
. S
aa
tiin
hyv
ää
näyt
töä
tä
män k
um
pp
anu
uso
hje
lman li
säarv
ost
a.
Be
ll (2
00
1)
Pa
tte
rns
of
inte
ract
ion
in m
ulti
dis
cip
li-
nary
ch
ild p
rote
ctio
n t
eam
s in
Ne
w
Jers
ey
Ym
mä
rtä
ä k
uin
ka m
on
itie
teis
en
tiim
in
jäse
ne
t la
ste
nsu
oje
luss
a t
yösk
ente
levä
t
yhd
ess
ä.
Se
ura
ttiin
15
mo
niti
ete
ise
n la
ste
nsu
oje
lun
tiim
in k
oko
uks
ia (
1 k
oko
us/
tiim
i) N
ew
Jers
eys
sä.
Tiim
injä
sen
ten
ke
sku
ste
lu
na
uh
oite
ttiin
ja a
na
lyso
itiin
str
ukt
uro
itua
seu
ran
tam
en
ete
lmä
ä (
Ba
les’
In
tera
ctio
n
Pro
cess
An
aly
sis)
kä
yttä
en.
Am
matt
ilais
et
ova
t m
oniti
ete
iste
n t
iimie
n jä
sen
inä
,
kosk
a h
eid
än
odote
taan o
salli
stu
vat
last
en
kalto
in-
koh
telu
tap
au
ksie
n s
elv
ittä
mis
ee
n ja
ta
pa
ust
en
jatk
oty
ösk
en
tely
n s
uu
nn
itte
luu
n.
Tä
mä
n t
utk
imu
kse
n
tulo
kset
oso
itta
vat
kuite
nki
n,
ett
ä o
salli
stum
ine
n
mon
itie
teis
iin k
oko
uks
iin v
aih
tele
e h
uom
atta
van
paljo
n.
Erity
ise
sti s
yytt
äjä
n v
irast
on
he
nki
löku
nta
osa
llist
ui j
oka
iseen
ko
kou
kseen
ja t
oim
ija k
oko
nai-
suu
de
ssa
an t
ai j
oku
sen jä
senis
tä d
om
ino
i koko
uk-
sia.
Be
nn
et
& R
ace
(2
00
8)
Exp
lorin
g y
ou
ng
pe
op
le’s
pa
rtic
ipa
tion
in in
terp
rofe
ssio
na
l ed
uca
tion
, ta
kin
g a
child
ren
’s r
igh
ts a
pp
roa
ch
Va
lott
aa
ava
inte
kijö
itä ja
tu
oto
ksia
avo
ter-
veyd
enhu
ollo
n ja
so
siaalit
yön o
pis
kelij
oid
en
yhte
isest
ä k
oulu
tusm
odu
ulis
ta,
joss
a n
uore
t
ova
t osa
llist
un
eet
suu
nnitt
elu
un
se
kä
opett
ajie
n k
oke
mu
ksia
.
Arv
ioin
ti peru
stu
nut
op
iske
lijo
iden p
ala
utt
ee
-
see
n ja
nu
ort
en
arv
ioin
tiin
yh
teis
työ
stä
.
Opis
kelij
oill
e t
arj
ou
tun
ut
tilais
uu
s tie
teid
en
välis
ee
n
op
iske
luu
n,
jon
ka t
oiv
ota
an
an
tava
n a
rvo
kka
ita
valm
iuks
ia k
äyt
ännö
n t
yöhön
. M
odu
uli
anta
a m
alli
n,
mill
ä n
uore
t vo
ivat
osa
llist
ua
akt
iivis
est
i so
sia
alit
yön
käyt
än
töö
n ja
ko
ulu
tuks
ee
n.
Koulu
tta
jille
vaa
tiva ja
aik
aa
vie
vä p
rose
ssi s
uu
nnite
l-
la a
ika
tau
lut,
ta
pah
tum
at, v
arm
ista
a k
aik
kien s
itou-
tum
ine
n,
op
iske
lla ja
op
ett
aa
me
ne
tte
lyta
vat
sekä
hoita
a jä
nn
itteet
mo
nim
utk
ais
issa
ja d
yna
am
isis
sa
vuoro
vaik
utu
ssuhte
issa
.
Cla
rk,
Co
tt &
Dri
nka
(2
00
7)
Th
eo
ry a
nd
pra
ctic
e in
inte
rpro
fess
ion
al
eth
ics:
A f
ram
ew
ork
fo
r u
nd
ers
tan
din
g
eth
ica
l iss
ues
in h
ea
lth c
are
te
am
s
Kehitt
ää k
äsi
ttee
llinen
rake
nn
e,
jolla
vo
idaa
n
org
an
iso
ida
ja a
na
lyso
ida
eri
lais
ia m
on
iam
-
matil
lise
n y
hte
isty
ön
eettis
iä a
sio
ita
Tapa
ust
utk
imus:
Uu
si t
iimin
jäse
n s
opeu
te-
taa
n k
un
na
llise
en
te
rve
yde
nh
uo
llon
org
an
i-
saatio
on
Tavo
itte
en
a a
loitt
aa k
esk
ust
elu
monia
mm
atil
lise
n
yhte
isty
ön
kohta
am
ista
eett
isis
tä a
sio
ista
ja lu
oda
peru
sta k
esk
ust
elu
lle a
mm
attila
iste
n v
älis
est
ä
etii
kast
a e
siin
no
use
vana a
lue
ena.
171
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Cle
gh
orn
& B
ake
r (2
00
0)
Wh
at
facu
lty n
eed t
o le
arn
abo
ut
impro
vem
ent
and h
ow
to
te
ach
it t
o
oth
ers
Esi
ttä
ä t
erv
eyd
en
hu
ollo
n la
a-
du
n“k
eh
ittä
mis
teo
ria
” ja
ku
vata
joita
kin
tapo
ja,
mite
n s
itä o
n o
pete
ttu
ja o
pis
keltu
10
mon
iam
matil
lisess
a h
enki
löku
nna
n ja
opis
kelij
oid
en
ryh
mä
ssä v
iimeis
en k
uud
en
vuo
de
n a
ika
na
. L
isä
tä t
ieto
a,
mitä
he
nki
lö-
kunta
vo
i te
hdä o
pp
iaks
een n
äm
ä m
eto
dit,
sisä
llytt
ää n
e t
yöh
ön
sä ja
op
etta
a n
e
tule
vais
uu
de
n t
erv
eyd
en
hu
ollo
n a
mm
att
ilai-
sille
.
Mon
iam
matil
liste
n h
enki
löku
nnan
ja o
pis
keli-
joid
en
mu
od
ost
am
ien
ryh
mie
n (
n=
10
)
op
iske
luta
po
jen
ku
vaa
min
en
ku
ud
en
vu
od
en
aik
ana
.
Ke
hitt
äm
iso
saa
mis
en
ka
hd
eks
an
alu
ett
a.
1.
Te
rve
yde
nh
uo
lto jä
rje
ste
lmä
nä
2.
Va
ihte
lu ja
mitt
aa
min
en
3.
Tie
to t
erv
eyd
en
hu
olto
pa
lve
luid
en
kä
yttä
jiltä
4.
Joh
tam
ine
n,
seu
ran
ta ja
mu
uto
ste
n t
eko
5.
Yh
teis
työ
6.
So
sia
alin
en
ko
nte
ksti
ja v
ast
uu
7.
Uud
en p
aik
alli
sest
i hyö
dyn
ne
ttä
vän o
saa
mis
en
keh
ittä
min
en
8.
Am
ma
tillin
en
su
bst
an
ssio
saa
min
en
Lu
en
no
t m
on
iam
ma
tillis
ille
ryh
mill
e
1.
Järje
ste
lmä
n o
saa
min
en
on
te
ho
kka
am
pa
a
opis
kella
to
delli
sen
elä
mä
n k
onte
kstis
sa k
uin
luo
kkahu
one
ess
a
2.
Info
rma
atio
ho
itop
alv
elu
ide
n k
äyt
täjil
tä o
n e
du
lli-
ne
n h
oid
on
tu
lost
en
läh
de
3.
Yhte
isty
ön k
oke
mu
kse
t m
uid
en k
an
ssa
(a
siantu
n-
tijat,
ko
llega
t, o
pis
kelij
at
ja m
uut)
voiv
at
olla
opis
ke-
luty
öka
luja
itse
ssää
n,
erity
ise
sti m
onia
mm
atil
lisis
sa
tiim
eis
sä.
Co
ll, S
tew
art
, M
ors
e &
Mo
e (
20
10
)
Th
e V
alu
e o
f C
oo
rdin
ate
d S
erv
ice
s
with
Co
urt
-Re
ferr
ed
Clie
nts
an
d T
he
ir
Fa
mili
es:
An
Ou
tco
me
Stu
dy
Arv
ioid
a k
oord
ino
ituje
n p
alv
elu
ide
n v
aik
utt
a-
vuutt
a o
ike
usp
rose
sse
issa
ole
vien a
sia
kkai-
den ja
heid
än p
erh
eid
ensä
pa
lvelu
issa
Ke
hitt
äm
iso
hje
lma
n k
esk
ein
en
me
ne
telm
ä
oli
tap
ausk
esk
ein
en k
oord
ina
attori
, jo
ka
työ
ske
nte
li perh
eid
en k
an
ssa
ja o
hja
si h
eitä
oik
eu
spro
sess
eis
sa,
koord
ino
i hoito
pa
lvelu
i-
ta ja
an
toi t
alo
ud
elli
sta
ap
ua.
Yhde
llä p
alv
elu
koord
inoija
lla,
joka
te
kee y
hte
isty
ötä
kaik
kien p
alv
elu
ide
n v
älil
lä,
nä
ytetä
än s
aa
vute
tta
van
tällä
ko
hd
ery
hm
ällä
va
iku
tta
via
tu
loks
ia.
Pe
rhe
en
tunte
mu
s lis
äänty
y, la
sten
hyv
invo
inti
kasv
aa
ja
erity
ise
sti v
aara
t ja
ko
nfli
ktit
perh
ee
ssä v
äh
ene
vät.
172
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Co
opm
an (
20
01)
De
mo
cra
cy,
Pe
rfo
rma
nce
, a
nd
Ou
t-
com
es
in I
nte
rdis
ciplin
ary
Health
Care
Te
am
s
Tutk
ia h
oito
kotie
n m
onia
mm
atil
liste
n t
iimie
n
jäse
nte
n k
äsi
tyks
iä s
iitä
mite
n d
em
okr
atia
tote
utu
u h
eid
än t
iimeis
sään p
äätö
kse
nte
ko-
pro
sess
issa
.
Osa
llist
uja
t (n
=5
2)
am
ma
ttila
isia
ja v
ap
aa
eh
-
tois
työ
nte
kijö
itä 3
eri o
rga
nis
aatio
n s
eits
e-
mäst
ä h
oito
kotit
iimis
tä.
Surv
ey-
kyse
ly,
mik
ä
sisä
lsi 1
6 v
äitt
äm
ää.
Tutk
imu
skys
ymyk
set
ja
hyp
ote
esi
t. T
ilast
olli
nen a
naly
ysi.
Ho
itoko
tien t
iimit
eiv
ät
olle
et
niin
de
mo
kra
att
isia
ku
in
ole
tettiin
. T
iimin
ka
ikki
en jä
sente
n o
salli
stu
min
en
päätö
kse
nte
koo
n o
li p
osi
tiivi
sest
i ja
me
rkitt
ävä
sti
yhte
ydess
ä t
iimin
yhte
nä
isyy
teen,
tuotta
vuute
en,
tiim
in t
yyty
väis
yyte
en,
tiim
in k
om
mu
nik
aatio
on ja
halu
un p
ysyä
tiim
issä
. H
ava
innoin
ti tii
min
tuotta
vuu-
dest
a o
li tii
min
osa
llisu
ud
en ja
työ
tyyt
yväis
yyd
en
välii
n t
ule
va m
uutt
uja
. O
salli
stum
ine
n p
äätö
kse
nte
-
koo
n o
n y
ksi m
erk
ittä
vä o
salli
suude
n t
eki
jä.
Tiim
ien
on
tä
rke
ää
sa
ad
a h
arj
oitu
sta
ke
hitt
ää
me
ne
tte
lyta
po
-
ja r
oh
kais
tua
kse
en
osa
llist
um
aa
n p
ää
töks
en
teko
on
.
Täm
ä e
i ku
iten
kaan r
atk
ais
e k
aik
kia t
iimin
ong
elm
ia.
Cu
rra
n,
Sa
rge
an
t &
Ho
llet
(20
05
)
Eva
lua
tion
of
an
In
terp
rofe
ssio
na
l
Co
ntin
uin
g P
rofe
ssio
na
l De
velo
pm
en
t
Initi
ativ
e in
Pri
ma
ry H
ea
lth C
are
Tu
tkia
Ba
rr y
m.
(20
07
) la
atim
an
viit
eke
hyk
-
sen
avu
lla p
eru
ste
rve
yde
nh
uo
llon
mo
nia
m-
matil
lise
n y
hte
isty
ön
kehitt
äm
iso
hje
lman
opp
imis
tulo
ksia
Osa
llist
uja
t peru
ste
rveyd
enh
uo
llon e
ri
am
ma
ttila
iste
n e
du
sta
jia (
n=
37
25
) n
eljä
stä
Atla
ntic
Cana
da
n p
rovi
nss
ista
. M
en
ete
lmä
t-
ria
gu
laa
tio;
kva
ntia
t. ja
kva
lita
t. a
rvio
intia
i-
ne
isto
a e
rity
ise
sti n
eljä
ltä B
arr
ym
. (2
00
5)
viite
keh
ykse
n a
lue
elta
. E
nn
en
oh
jelm
an
alo
itta
mis
ta f
oku
sryh
mä
ha
ast
att
elu
t, e
tukä
-
teis
surv
ey-
tutk
imu
s ko
ulu
tusi
nte
rve
ntio
n
alu
ssa
ja lo
pu
ssa
, su
rvey
3 k
k:n k
ulu
ttua
kou
lutu
sin
terv
en
tiost
a,
foku
sryh
mä
ha
ast
at-
telu
6 k
k:n
ku
lutt
ua
ko
ulu
tusi
nte
rve
ntio
sta
Osa
llist
uja
t oliv
at
tyyt
yvä
isiä
kou
lutu
sin
terv
entio
on
ja
raport
oiv
at
mon
iam
ma
tillis
en y
hte
isty
ön li
säänty
mi-
sest
ää
n t
yöp
aik
oill
aa
n o
hje
lma
n jä
lkee
n.
Oh
jelm
an
arv
ioiti
in m
yös
ole
van
teho
kas
kein
o k
eh
ittä
ä ja
ed
istä
ä m
on
iam
ma
tillis
ta y
hte
isty
ötä
pe
rust
erv
ey-
den
huo
lloss
a.
Joh
top
ää
töks
en
ä t
od
ett
iin e
ttä
jatk
uva
mo
nia
mm
atil
-
line
n k
eh
ittä
mis
oh
jelm
a o
n t
eho
kas
kein
o li
sääm
ään
ymm
ärr
ystä
eri
pro
fess
ioid
en
ro
ole
ista
, e
dis
täm
ää
n
mon
iam
matil
lisen y
hte
isty
ön
arv
ost
ust
a ja
posi
tiivi
sia
ase
nte
ita,
kehitt
äm
ää
n y
hte
isty
öta
itoja
ja e
dis
tä-
mä
än
org
an
isa
atio
mu
uto
ksia
.
De
lva
, Ja
mie
son
& L
em
ieu
x (2
00
8)
Te
am
eff
ect
ive
ne
ss in
aca
de
mic
prim
ary
he
alth
ca
re t
ea
ms
Tutk
ia o
salli
stu
jien k
äsi
tyks
iä t
iimeis
tä ja
tiim
ien
va
ikutta
vuude
sta ja
te
kijö
istä
, jo
tka
vaik
utt
ava
t tii
min
to
imin
taan.
Ym
mä
rtä
ä
mon
imu
tka
isia
suh
teita
, jo
tka
ed
istä
vät
tiim
in
vaik
utt
avu
utt
a ja
te
kijö
itä,
jotk
a o
vat
vältt
ä-
mä
ttö
miä
ed
istä
mä
än
te
ho
kka
ide
n m
on
iasi
-
an
tun
tija
iste
n t
iimie
n m
uo
do
sta
mis
ta p
eru
s-
terv
eyd
en
hu
olto
on
.
Foku
sryh
mä
kesk
ust
elu
t ku
ud
elle
Que
en
sin
ylio
pis
ton
pe
rhe
lää
ketie
teen o
sast
on t
iimill
e
(n=
42
).
Laa
dulli
sen a
ineis
ton
ana
lyys
i NV
ivo-
ohje
lma
lla t
eem
avi
iteke
hyk
sen m
uka
an
Esi
in n
ousi
use
ita t
ee
moja
, jo
tka li
ittyi
vät
siih
en
mite
n t
iimit
toim
ivat
ja t
eki
jöih
in,
jotk
a v
aik
utt
iva
t
teho
kkaa
see
n t
iimity
öhön s
ekä
potil
aid
en
ho
idoss
a
että k
oulu
tuks
ess
a.
Ko
lme k
esk
eis
intä
te
em
aa o
vat
kaks
ois
tavo
ite s
ekä
klii
nis
en
ho
idon e
ttä
ko
ulu
tuks
en
näkö
kulm
ast
a,
tiim
in jä
senyy
s ja
tiim
in t
oim
ivuu
s
173
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Fe
ng
, F
etz
er,
Ch
en
, Y
eh
& H
ua
ng
(20
10
)
Mu
ltid
isci
plin
ary
co
llab
ora
tion
re
po
rtin
g
child
ab
use
: A
gro
un
de
d t
he
ory
stu
dy
Tutk
ia a
mm
attila
iste
n k
oke
mu
ksia
ja k
äsi
-
tyks
iä v
irano
ma
isyh
teis
työ
stä la
pse
en
koh
dis
tuvi
ssa v
äki
valta
tap
au
ksis
sa
Osa
llist
uja
t 21
am
matt
ilais
ta n
eljä
ltä v
iran-
om
ais
tah
olta
: 5
lää
käri
ä,
5 h
oita
jaa
, 6
sosi
aa
lityö
nte
kijä
ä,
5 o
pett
aja
a
He
nki
löko
hta
iset
ha
ast
att
elu
t
Tu
tkim
usm
en
ete
lmä
nä
gro
un
de
d t
he
ory
La
ste
nsu
oje
lutii
min
am
ma
ttila
isia
ve
rra
taa
n v
iest
i-
jou
kkuee
seen.
Fre
em
an
, M
ille
r &
Ro
ss (
20
00
)
The im
pa
ct o
f in
div
idu
al p
hilo
soph
ies
of
tea
mw
ork
on
mu
lti-p
rofe
ssio
na
l pra
c-
tice
an
d t
he
imp
lica
tion
s fo
r e
du
catio
n
Tutk
ia a
mm
atil
lise
ssa
vuoro
vaik
utu
ksess
a
teki
jöitä
, jo
tka e
stä
vät
tai t
uke
vat
yhte
isty
ön
käyt
än
töjä
. T
utk
ia t
ap
aa
, m
iten
org
an
isa
ati-
on
ra
ken
tee
t ja
pro
sess
it va
iku
tta
vat
tiim
in
toim
inta
an
Tapa
ust
utk
imus,
osa
llist
uja
t 6 e
ri e
rity
isa
lu-
eid
en
mo
nia
mm
atil
lista
tiim
iä.
Tiim
ien
ha
vain
no
inti
kentä
llä,
tiim
ien jä
sen-
ten
ha
ast
att
elu
t, d
oku
me
ntt
ian
aly
ysi.
Analy
ysi g
rou
nde
d t
heory
-men
ete
lmällä
Yhte
isty
ön k
äyt
än
töje
n k
ehitt
äm
isess
ä t
unn
iste
ttiin
vaik
eu
ksia
ko
lme
lla t
aso
lla;
org
anis
aa
tion,
ryhm
än ja
yksi
lön t
aso
illa.
Va
ikka
org
anis
aatio
sta jo
htu
vat
ja
ryhm
äd
yna
miik
kaa
n li
ittyv
ät
rist
iriid
at
rajo
itta
vat
suu
rest
i kä
ytä
nn
ön
to
imia
, n
iin m
yös
yhtä
su
uri
vaik
utu
s on e
ri a
mm
attila
iste
n e
rila
isill
a t
iimity
ön
tulk
innoill
a.
Ain
eis
ton p
eru
ste
ella
löyt
yi k
olm
e
tiim
ityön f
iloso
fiaa
;
oh
jaa
va,
yhd
istä
vä ja
va
litse
va.
Yks
ilöid
en
hu
on
ost
i
yhte
en
sopiv
ien
filo
sofio
iden v
aik
eud
et
tunn
ista
malla
löyd
etä
än
ko
ulu
tuks
en s
isä
llöt.
Fre
eth
(2
00
1)
Su
sta
inin
g in
terp
rofe
ssio
na
l co
llab
ora
-
tion
Jäse
ntä
ä t
eki
jöitä
, jo
tka k
an
nu
sta
vat
tai
lan
nis
tava
t yh
teis
työ
tä ja
po
htia
te
kijö
itä,
jotk
a a
utt
ava
t p
ysyv
ää
n y
hte
isty
öh
ön
ta
i
sin
gaa
leja
jotk
a o
soitt
ava
t ett
ä y
hte
isty
ön
lop
pu
min
en
on
ta
rko
ituks
en
mu
kais
ta.
Ta
pa
ust
utk
imu
s (T
he
Clin
ica
l Ski
lls C
en
tre
at
St
Ba
rth
olo
me
w’s
) e
sim
erk
istä
Mon
et
teki
jät
kannu
stava
t ja
lannis
tava
t m
onia
sia
n-
tuntij
ais
ta y
hte
isty
ötä
. Jo
tta y
hte
isty
ö o
n p
ysyv
ää
näid
en t
eki
jöid
en t
äyt
yy o
lla s
iten t
asa
pa
inoss
a e
ttä
tiim
in jä
sen
et
koke
vat
hyö
tyä
yh
teis
työst
ä.
Tyy
pill
isiä
haa
ste
ita y
hte
isty
ön p
ysyv
yyd
elle
ova
t org
an
isaati-
oid
en
ra
ken
tee
llise
t e
rot,
org
an
isa
tori
set
tai a
mm
atil
-
liset
konfli
ktit,
re
surs
siva
atim
uks
et, m
onim
utk
ai-
sem
ma
t ko
mm
un
ika
atio
-va
atim
uks
et,
en
tiste
n
tiim
injä
sente
n k
orv
aa
min
en u
usi
lla,
uusi
en t
iimin
-
jäse
nte
n p
ere
hd
yttä
min
en
, sä
än
nö
llin
en
arv
ioin
ti ja
yhte
inen s
uu
nn
itte
lu t
iimin
yh
teis
istä
tavo
itte
ista
ja
ed
isty
mis
est
ä.
174
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Fro
st,
Ro
bin
son
an
d A
nn
ing
(2
00
5)
Soci
al w
ork
ers
in m
ulti
dis
ciplin
ary
tea
ms:
issu
es
an
d d
ilem
ma
s fo
r
pro
fess
ion
al p
ract
ice
Tuod
a e
siin
tu
tkim
ust
ulo
ksia
, erity
ise
sti
sosi
aa
lityö
nte
kijö
iden n
äkö
kulm
ast
a,
eng
lantil
ais
est
a p
roje
ktis
ta,
joss
a m
oniti
ete
i-
set
tiim
it ty
ösk
en
teliv
ät
lap
sip
erh
eid
en
palv
elu
issa
yh
de
ssä o
pp
ien y
hte
isty
ötä
Laa
dulli
nen a
ine
isto
, erity
ise
sti s
osi
aa
lityö
n-
teki
jöid
en
ko
kem
uks
ia
So
siaaa
lityö
nte
kijö
ide
n n
äkö
kulm
ast
a ja
ko
kem
uk-
sest
a s
elv
itetä
än a
mm
attila
iste
n t
yökä
ytän
nön
malli
a,
ase
maa ja
valta
a,
luott
am
ust
a ja
tie
do
nvä
litys
tä s
ekä
suhte
ita u
lko
pu
olis
iin t
oim
ijoih
in.
Tu
tkija
t o
vat
sitä
mie
ltä e
ttä t
yön
teki
jät
ova
t hu
olis
saa
n n
äid
en
tee
mo
jen
tu
om
ista
ha
ast
eis
ta.
Joh
top
ää
töks
en
ä
todeta
an e
ttä s
osi
aa
lityö
nte
kijä
t p
ysty
vät
vast
aa-
ma
an
ha
ast
eis
iin ja
sito
utu
ma
an
mo
niti
ete
ise
en
yhte
isty
öhön
osa
ltaa
n,
jos
kaik
ki t
oim
ijat
kannatt
ava
t
yhte
isty
ön
va
atim
uks
ia.
Ga
rdn
er,
Ch
am
be
rlin
, H
ee
sta
nd
&
Sto
we
(2
00
2)
Inte
rdis
cip
lina
ry D
ida
ctic
In
stru
ctio
n a
t
Aca
de
mic
He
alth
Ce
nte
rs in
th
e U
nite
d
Sta
tes:
Att
itud
es
an
d B
arr
iers
Mä
äri
tellä
US
A:n
am
ma
tillis
ten
op
pila
itost
en
ha
llin
no
n a
sen
teita
su
hte
ess
a m
on
itie
tei-
see
n k
ou
lutu
kse
en
,
tunn
ista
a h
ava
itut
mo
niti
ete
ise
n k
ou
lutu
kse
n
est
ee
t, t
utk
ia m
issä
laa
juu
de
ssa
mo
niti
ete
is-
tä k
ou
lutu
sta
on
aka
tee
mis
issa
te
rve
yde
n-
huo
llon o
ppila
itoks
issa
ja t
un
nis
taa n
e
kurs
sit,
joih
in m
on
itie
tein
en m
alli
opetu
kse
l-
lise
sti s
op
ii p
arh
aite
n
Ku
vaile
va ja
vert
aile
va t
utk
imusa
sete
lma
,
tila
sto
llinen
an
aly
ysi
Kys
ely
lää
ketie
tee
n (
n=
30
), h
oito
tiete
en
(n=
40
) ja
fa
rma
kolo
gia
n d
eka
an
eill
e (
n=
23
)
Lä
äke
tiete
en
, h
oito
tiete
en
ja f
arm
ako
log
ian
ha
llin
-
noill
a o
li po
sitii
vise
t a
sente
et
mo
niti
ete
isen k
ou
lutu
k-
sen o
hje
istu
sta
ko
hta
an.
Ho
itotie
teen
ja f
arm
ako
lo-
gia
n e
dust
ajil
la o
li su
otu
isa
mm
at
ase
nte
et
kuin
heid
än k
olle
go
illaan
lääke
tiete
ess
ä.
Na
iset
suh
tau-
tuiv
at
po
sitii
vise
mm
in k
uin
mie
he
t ja
yle
iste
n o
pp
ilai-
tost
en e
du
sta
jat
po
sitii
vise
mm
in k
uin
yks
ityis
op
pila
i-
toks
ien e
dust
aja
t. V
aik
ka h
alli
nn
ot
kann
att
ivat
mo
niti
ete
istä
ko
ulu
tust
a,
he
ha
hm
ott
iva
t m
on
itie
tei-
sen k
oulu
tuks
en e
ste
itä ja
kurs
sie
n s
opiv
uu
tta
mon
itie
teis
een lä
he
stym
ista
paa
n e
rila
illa.
Ta
rvita
an
lisää e
ri t
iete
en
alo
jen
halli
nnon
ke
skust
elu
a,
että
ylite
tään m
on
itiete
ise
n k
oulu
tuks
en e
ste
et
ja k
ehite
-
tää
n m
on
itie
teis
et
op
etu
sku
rssi
t, jo
tka
ova
t ku
sta
n-
nust
eh
okk
aim
pia
ja e
dis
tävä
t m
on
itie
teis
tä y
hte
isty
ö-
tä k
äyt
än
nö
ssä
.
175
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ge
lmo
n,
Wh
ite,
Ca
rlso
n &
No
rma
n
(20
00
)
Ma
kin
g o
rga
niz
atio
na
l ch
an
ge
to
ach
ieve
imp
rove
me
nt
an
d in
terp
rofe
s-
sio
nal l
earn
ing:
pers
pect
ive
s fr
om
he
alth
pro
fess
ion
s e
du
cato
rs
Ku
vata
ylio
pis
tolli
sen
mo
niti
ete
ise
n a
mm
atil
-
lisen y
hte
isty
ön
ko
ulu
tust
a ja
osa
llist
ujie
n
koke
mu
ksia
.
Ku
vata
an
ka
hd
en
pa
ika
llise
n k
eh
ittä
mis
tii-
min
työ
tä (
Wa
shin
gto
nin
Ge
org
e W
ash
ing-
ton
ylio
pis
to ja
Ge
org
e M
aso
n y
liop
isto
)
sekä
Ete
lä-K
aro
liin
an
lää
ketie
tee
llin
en
ylio
pis
to ja
re
fero
idaa
n m
yös
koke
mu
ksia
muis
ta p
aik
alli
sist
a k
ehitt
äm
istii
me
istä
.
Kork
ea
mm
an a
stee
n o
pp
ilaito
ksis
sa o
n lu
onta
ise
sti
mon
ia e
ste
itä m
uuto
ksill
e.
He
nki
löku
nna
n p
alk
itse
-
mis
rake
nte
et
keh
ittä
mis
ee
n ja
/ta
i mo
niti
ete
ise
en
työh
ön p
uuttu
vat,
va
llits
ee
joust
am
atto
mu
uden
tra
diti
o,
vast
ah
ako
isu
us
uu
dis
tuks
iin
ja v
ast
ust
us
yhte
isö
pe
rust
ais
ee
n o
pis
kelu
un
.
Inst
ituu
tiot
eiv
ät
use
inka
an
mu
kau
du
mo
niti
ete
isiin
läh
est
ymis
tapo
ihin
ja n
iillä
on e
rila
isia
tie
tee
llisi
ä
kou
lutu
stapo
ja ja
arv
ioin
teja
se
kä m
yös
aik
ata
ulu
lli-
sia
ha
nka
luu
ksia
eri t
iete
en
alo
jen
oh
jelm
issa
.
Mo
niti
ete
ise
n a
mm
atil
lise
n y
hte
isty
ön
ko
ulu
tus
tuo
tti
arv
oka
sta k
uva
ust
a o
nnis
tunest
a t
oim
innast
a
edis
tää
muuto
sta
terv
eyd
enh
uo
llon m
onia
mm
atil
li-
sess
a k
ou
lutu
kse
ssa
ja m
ikä
tä
rke
intä
sa
avu
tta
a
keh
ittä
mis
tä ja
mo
nia
mm
atil
lista
osa
am
ista
, jo
ka
valm
ista
a p
are
mm
in t
ule
vais
uude
n t
erv
eyd
enh
uollo
n
am
ma
ttila
ise
t ty
öh
ön
sä.
Gre
en
, R
ock
hill
& B
urr
us
(20
08
)
The R
ole
of
Inte
ragen
cy C
olla
bora
tion
for
Su
bst
an
ce-A
bu
sin
g F
am
ilie
s
Invo
lved w
ith C
hild
We
lfare
Esi
tellä
tu
loks
et
last
en
suo
jelu
n,
ho
itoty
ön
ja
oik
eu
sla
itoks
en y
hte
isty
öpro
jekt
ista
työ
sken
-
tely
ssä
pä
ihderi
ippu
vuud
est
a k
ärs
ivie
n
perh
eid
en k
anss
a.
La
ad
ulli
set
ha
ast
att
elu
t 1
04
ed
ust
aja
lle
last
en
suo
jelu
sta,
hoito
työ
stä
ja o
ike
usl
aito
k-
sest
a.
Tu
loks
ien
mu
kaa
n lö
yde
ttiin
ko
lme
pä
äte
em
aa
:
yhte
ine
n a
rvio
inti-
järje
ste
lmä
, p
are
mp
i ko
mm
un
iko
in-
ti ja
tiim
in t
uki
. K
aik
ki n
äm
ä t
eki
jät
edis
tävä
t yh
teis
-
työ
tä p
erh
eid
en
ka
nss
a,
hyö
dyt
tävä
t p
alv
elu
n
tuott
ajia
ja t
uotta
vat
onnis
tuneita
yh
teis
työ
n in
terv
en-
tioita
. H
uolim
att
a n
äis
tä e
duis
ta,
kaik
ki t
oim
ijat
kuss
aki
n jä
rje
stelm
äss
ä k
am
pp
aile
vat
jatk
uva
sti
rake
nta
aks
ee
n t
eh
oka
sta
yh
teis
työ
tä ja
ko
hta
ava
t
est
eitä
ku
ten
syv
ää
n ju
urt
un
ut
ep
älu
ott
am
us,
jatk
uva
ymm
ärr
ykse
n p
uu
te t
ois
ten
järj
est
elm
ien
arv
ois
ta,
tavo
itte
ista
ja n
äkö
kulm
ista
. N
äis
tä tu
lisi k
esk
ust
ella
.
176
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ha
gu
e &
Ko
vaci
ch (
20
07
)
A N
ee
ds
Ass
ess
me
nt
for
He
alth
Ca
re
Pro
fess
ion
als
in t
he
De
tect
ion
, In
ter-
ven
tion
an
d I
nte
rdis
cip
lina
ry T
rea
tme
nt
of
Bu
limia
Ne
rvo
sa U
sin
g F
ocu
s G
rou
p
Me
tho
do
log
y
Tu
tkia
osa
na
laa
jem
pa
a m
on
iam
ma
tillis
en
yhte
isty
ön
oh
jelm
aa
te
rve
yde
nh
uo
llon
am
ma
ttila
iste
n ja
po
tila
ide
n f
oku
sryh
mä
-
haa
statt
elu
jen a
vulla
am
ma
tillis
ten
ta
itoje
n
tarp
eita
bu
limia
ne
rvo
san
tu
nn
ista
mis
ess
a,
inte
rve
ntio
issa
, a
rvio
inn
issa
ja m
on
i-
am
ma
tillis
ess
a h
oid
oss
a.
Ne
ljä f
oku
sryh
mä
ha
ast
att
elu
a,
jois
sa
kaik
issa
am
matt
ilais
ten
ja p
otil
aid
en e
du
sta
-
jia.
Ha
ast
att
elu
jen
litt
ero
inn
in t
em
aa
ttin
en
ana
lyys
i.
Kaik
ille b
ulim
ia n
erv
osa
n o
sa-a
lue
ille t
arv
ittiin
am
ma
tillis
ta k
ou
lutu
sta
. E
rity
ise
sti p
uu
ttu
i ym
mä
rrys
mon
iasi
antu
ntij
ais
est
a h
oito
malli
sta.
Osa
llist
uja
t
oliv
at
kiin
no
stune
ita t
apa
usk
oh
tais
est
a k
ou
lutu
kses-
ta,
mik
ä li
säis
i he
idä
n o
saa
mis
taan
bu
limia
ner-
vosa
sta
Ha
ine
s &
Liv
esl
ey
(20
08
)
Telli
ng t
ale
s: u
sin
g s
tory
telli
ng t
o
exp
lore
an
d m
od
el c
ritic
al r
efle
ctiv
e
pra
ctic
e in
inte
gra
ted
ch
ildre
n’s
se
r-
vice
s
Ku
vaill
a m
iten
ta
pa
usk
ert
om
ust
a k
äyt
etä
än
ma
llin
tam
aa
n k
riitt
istä
re
flekt
oin
tia ja
ro
hka
i-
sem
aa
n o
pis
kelij
oita
pohtim
aan h
eid
än
om
ia
ja m
uid
en a
mm
att
ilais
ten t
ulk
into
ja.
An
aly
soitu
a n
arr
atii
vist
a h
oita
jan
ta
pa
usk
er-
tom
ust
a k
äyt
etty
erä
äss
ä m
onia
siantu
ntij
ai-
sess
a k
oulu
tusm
oduu
lissa
hoito
- ja
so
siaa
li-
työn
op
iske
lijo
illa.
Ha
llid
ay
& A
sth
an
a (
20
04
)
Th
e e
me
rge
nt
role
of
the
lin
k w
ork
er:
a
stu
dy
in c
olla
bo
ratio
n
Selo
sta
a s
trate
gis
en ja
toim
inna
llise
n
muuto
kse
n a
loite
tta
Co
rnw
alli
sta ja
Sci
llyn
saa
relta
, jo
ssa
on
ke
hite
tty
sosi
aa
li- ja
avo
terv
eyd
en
hu
olto
a t
uo
tta
ma
an
ko
ord
ino
i-
tua a
rvio
intim
en
ete
lmää ja
ho
itoa m
on
ion-
gelm
ais
ille la
psi
lle ja
heid
än p
erh
eill
een.
Art
ikke
li si
sältä
ä p
aik
alli
sen k
ehitt
äm
is-
ha
nkk
ee
n a
rvio
intia
ja s
en
tu
loks
ia.
Ku
va-
taa
n y
hd
ysty
ön
teki
jän
ro
olia
.
Yhdys
työnte
kijä
n k
äyt
töön
otto
on
ollu
t ke
skeis
tä
ava
inko
nta
kte
issa
am
ma
ttila
iste
n ja
pe
rhe
ide
n
välil
lä.
On h
uo
leh
ditt
ava
kuite
nki
n h
äne
n t
ehtä
vän-
kuva
nsa
määri
tte
lyst
ä ja
vast
uis
ta s
ekä
tue
sta.
Myö
s
aja
nkä
yttö
on
hu
om
ioita
va jo
tta jä
rjest
elm
än
ku
stan-
nuks
et
void
aan a
rvio
ida t
äsm
älli
sest
i.
Ha
nss
on
, F
rib
erg
, S
eg
est
en
, G
ed
da
&
Ma
ttss
on
(2
00
8)
Tw
o s
ide
s of
the
co
in –
Genera
l
Pra
ctiti
on
ers
’ exp
erie
nce
of
wo
rkin
g in
multi
dis
ciplin
ary
te
am
s
Ym
märt
ää s
yvä
llise
mm
in y
leis
lää
käre
iden
ase
nte
ita t
iimity
öh
ön,
esi
merk
kinä R
uots
in
terv
eys
ase
ma
t, m
issä
on
nis
tun
ut
tiim
ityö
on
jatk
un
ut
vuo
de
sta
19
97
.
Ta
pa
ust
utk
imu
s
Pu
olis
tru
ktu
roitu
ha
ast
att
elu
ne
ljällä
Ru
ots
in
terv
eys
ase
ma
lla y
leis
lää
käre
ille
(n
=9
).
Laa
dulli
nen s
isällö
n a
naly
ysi
Lä
äkä
reill
ä o
n a
mb
iva
len
tti t
un
ne
uu
de
ssa
ro
olis
-
saa
n t
asa
vert
ais
en
a ja
de
mo
kra
att
ise
na
tiim
injä
se-
ne
nä
. Y
lee
nsä
ase
nte
et
ova
t su
otu
isia
tiim
ityö
lle
seura
avi
ssa v
ast
akk
ais
issa
te
em
ois
sa:
aja
n k
ulu
tus-
aja
n s
ää
stö
, ja
ett
u v
ast
uu
-pä
äva
stu
u,
lää
ketie
tee
n
asi
an
tun
tija
-yle
ine
n a
sia
ntu
ntij
a,
jae
ttu
osa
am
ine
n-
kaik
kitie
tävä
. Jo
s ha
luta
an t
iimity
ön o
nnis
tuva
n,
yle
islä
äkä
reid
en o
ma k
äsi
tys
itse
stä
än o
n o
tetta
va
hu
om
ioo
n s
ekä
he
idä
n a
rvo
valta
nsa
ja a
sem
an
sa
suh
tee
ssa
pe
rin
teis
ee
n r
oo
liin
se
kä t
iimity
ön
hyö
dyt
lää
käri
en a
mm
atil
lise
lle p
rofe
ssio
lle.
Tiim
ityö
va
atii
am
matil
lista
johta
mis
ta ja
lääkä
rit
pitä
ä k
oulu
ttaa
me
ne
telm
ää
n jo
op
iske
lun
aik
an
a.
177
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ha
rlo
w &
Sh
ard
low
(2
00
6)
Sa
feg
ua
rdin
g c
hild
ren
: ch
alle
ng
es
to
the
eff
ect
ive
op
era
tion
of
core
gro
up
s
Se
lvitt
ää
erä
än
Po
hjo
is-E
ng
lan
nin
last
en
-
suo
jelu
yksi
kön
työ
ryh
mä
n a
rvio
intir
ap
ort
in
avu
lla jä
nnitt
eitä
ja v
aik
eu
ksia
, jo
tka
vo
ivat
est
ää la
adukk
aid
en
pa
lvelu
ide
n t
uott
am
ise
n
lap
sille
ja h
eid
än
perh
eill
ee
n.
Po
hjo
is-E
ng
lan
nin
erä
än
alu
ee
n la
ste
nsu
o-
jelu
yksi
kön
arv
ioin
ti te
ore
ett
isest
i ja
em
piir
i-
sest
i. A
rvio
inti
kohd
istu
i to
imijo
ide
n v
älis
ee
n
koord
ino
intii
n, a
mm
att
ilais
ten v
älis
iin
suh
teis
iin ja
ku
mp
pa
nu
ute
en
last
en
ja
perh
eid
en k
anss
a.
Last
en
suo
jelu
työry
hm
än v
aik
eu
det
jaka
antu
ivat
mon
itoim
ijais
uude
en k
oord
ino
intii
n,
am
ma
ttila
iste
n
välis
iin s
uh
teis
iin ja
ku
mp
pa
nu
ute
en
va
nh
em
pie
n ja
last
en k
anss
a.
Nä
ide
n tee
mo
jen
sis
ältä
mie
n v
aik
e-
uks
ien
tu
nnis
tam
isen
jälk
ee
n p
itäis
i kiin
nitt
ää
hu
om
io t
oim
inta
tap
oih
in ja
lisä
kou
lutu
kse
en
.
Hin
gle
y-Jo
ne
s &
Alla
in (
20
08
)
Inte
gra
ting
se
rvic
es
for
dis
ab
led
child
ren
and t
heir
fa
mili
es
in t
wo
En
glis
h lo
cal a
uth
ori
ties
Tu
tkia
va
mm
ais
ten
last
en
ja h
eid
än
pe
r-
heid
en
sä p
alv
elu
ide
n y
hd
isty
mis
pro
sess
ia
kah
de
ssa
pa
ikalli
sess
a k
aup
ung
in v
ira
n-
om
ais
yksi
köss
ä E
ngla
nn
issa
, jo
issa
on
kah
den
lain
en
his
toria
n ja
ma
antie
teen
vaik
utu
s.
Ta
pa
ust
utk
imu
kse
t (2
)
Pu
olis
tru
ktu
roid
ut
ha
ast
att
elu
t ku
ud
elle
am
ma
ttila
ise
lle s
osi
aa
li- ja
te
rve
yden-
huo
llost
a ja
ko
ulu
tuks
est
a s
ekä
va
nh
em
pi-
hoita
ja r
yhm
ien e
du
stajil
le ja
vap
ae
hto
is-
toim
ijoill
e.
Va
mm
ais
ia la
psi
a e
i ha
ast
ate
ltu.
Sis
ällö
n a
naly
ysi
Pa
lve
luid
en
kä
yttä
jät
ja h
eid
än
ho
itaja
nsa
oliv
at
sam
aa
mie
ltä t
iett
yje
n e
rity
isp
iirte
ide
n t
ärk
eyd
est
ä
jotta
yh
ten
äis
et
palv
elu
t on
nis
tuva
t; s
elk
eä p
alv
e-
luo
hja
us,
luote
tta
vat
ja k
unn
ioitt
ava
t vu
oro
vaik
utu
s-
suh
tee
t a
mm
att
ilais
ten
ka
nss
a.
He
ko
rost
iva
t
palv
elu
iden k
äyt
täjie
n m
uka
anott
oa s
uunn
ittelu
un ja
keh
ittä
mis
ee
n.
He p
itivä
t m
yös
palv
elu
ihin
hyv
äks
y-
mis
pro
sess
ia ik
ää
n k
uin
est
e-ju
oks
un
a,
min
kä v
ois
i
jätt
ää
po
is jo
s p
alv
elu
t yh
ten
äis
tetä
än
. P
alv
elu
n
tuott
aja
vo
i olla
mis
tä v
ain
, ku
nhan
ne v
ain
olis
i
tuo
tett
u o
ike
a-a
ika
isin
a,
kun
nio
itta
vin
a ja
oik
eu
de
n-
muka
isin
a ja
hyv
äks
ynnä
n p
alv
elu
ihin
te
kisi
yks
i
tah
o t
ai a
vain
työ
nte
kijä
.
Am
matt
ilais
et
oliv
at
sam
aa m
ieltä
. H
e n
äyt
tivät
hyö
tyvä
n s
elk
eid
en p
rose
ssie
n ja
ra
joje
n m
uod
os-
tam
ise
sta p
alv
elu
ide
n v
älil
le,
mik
ä m
ah
dolli
sti
silto
jen
ra
kenta
mis
en o
rga
nis
aatio
ide
n v
älil
le
tavo
itte
en
a lu
od
a in
no
vatii
vise
t yh
tenä
iset
palv
elu
t.
178
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ho
ffm
an
, R
ose
nfie
ld,
Gilb
ert
3 &
Oa
nd
asa
n (
20
08
)
Stu
de
nt
lea
de
rsh
ip in
inte
rpro
fess
ion
al
ed
uca
tion
: b
en
efit
s, c
ha
llen
ge
s a
nd
imp
lica
tion
s fo
r e
du
cato
rs,
rese
arc
he
rs
an
d p
olic
yma
kers
Ta
rjo
ta p
eru
ste
lut,
jotk
a t
uke
vat
op
iske
lija
-
johta
juu
den o
lenna
ista
roo
lia ja
su
hte
elli
sta
etu
lyö
ntia
sem
aa m
onia
mm
atil
lise
ssa
kou
lutu
kse
ssa
.
Kys
ely
Ka
na
da
n m
on
iam
ma
tillis
en
ko
ulu
tuk-
sen o
pis
kelij
ajo
hta
jille
(n=
37)
Opis
kelij
oid
en
osa
llist
um
inen
mo
niti
ete
isen k
ou
lu-
tuks
en jo
hta
mis
ee
n o
n v
ältt
äm
ätö
ntä
, ko
ska
se
para
nta
a o
pis
kelij
oid
en
yh
teis
työ
ha
lukk
uutt
a ja
he
lpo
tta
a m
on
itie
teis
en
ko
ulu
tuks
en
pyr
kim
yste
n
pitk
än
täh
täim
en
pys
yvyy
ttä
. O
nn
istu
nu
t m
on
itie
tei-
sen k
oulu
tuks
en o
pis
kelij
ajo
hta
juu
s tu
otta
a m
erk
ittä-
viä h
yöty
jä k
aik
ille t
ule
vina v
uo
sina.
Ku
iten
kin
vaa
dita
an
ko
ulu
tta
jien
, tu
tkijo
iden ja
päätö
ksente
ki-
jöid
en t
uki
ed
istä
mää
n o
pis
kelij
ajo
hta
juutt
a m
ah
do
l-
lista
vaa t
oim
inta
ympä
rist
öä
Jan
sen
(2
00
8)
Co
llabora
tive a
nd I
nte
rdis
cip
linary
He
alth
Ca
re T
ea
ms:
Re
ad
y or
No
t?
Kriitt
inen
an
aly
ysi m
onin
ais
ista
his
toria
llisi
s-
ta, p
olii
ttis
ista
, ta
lou
de
llisi
sta ja
so
sia
alis
ista
am
ma
ttila
isu
ude
n h
aa
ste
ista
liitt
yen
yh
teis
-
työh
ön p
eru
stu
viin
kä
ytän
nö
n t
ote
utu
ksiin
.
Kirja
llisu
ud
en
an
aly
soin
ti K
irjo
itta
ja v
äitt
ää
ett
ä e
nn
eku
in la
aja
-ala
isia
tiim
ejä
toim
ee
np
an
na
an
, p
itäis
i kiin
nitt
ää
en
em
mä
n h
uo
-
mio
ta m
oni-
asi
an
tun
tijais
ten t
iimie
n t
oim
inta
an ja
ha
rjo
itella
yh
teis
työ
tä.
Ta
rvita
an
myö
s h
yvä
ä s
uu
n-
nitt
elu
a ja
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
ia k
ou
lutu
soh
jelm
ia
valm
ista
ma
an
viran
om
ais
ia y
hte
isty
öh
ön.
179
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ke
mp
, M
arc
en
ko,H
oa
gw
oo
d &
Ve
sne
ski (
20
09
)
En
ga
gin
g P
are
nts
in C
hild
We
lfare
Se
rvic
es:
Bri
dg
ing
Fa
mily
Ne
ed
s a
nd
Ch
ild W
elfa
re M
andate
s
Tu
nn
ista
a ja
ku
vata
ku
usi
inte
rve
ntio
ihin
ja
tutk
imu
ksiin
pe
rust
uva
a y
din
tee
ma
a,
jotk
a
pa
ran
tava
t va
nh
em
pie
n s
itou
tum
ista
last
en
-
suo
jelu
n p
alv
elu
ihin
Kirja
llisu
us
Te
em
at:
(1)
van
he
mp
ien
ta
rpe
ide
n ja
etu
sija
lla o
levi
en
asi
oid
en
tu
nn
ista
min
en
ja h
yvä
ksym
ine
n
(2)
käyt
än
nö
n a
pu
(3)
osa
am
ine
n,
tieto
, ta
ido
t, s
itou
tum
ise
n v
aik
utu
s,
mo
nim
utk
ais
ten
asi
oid
en
ym
mä
rtä
min
en
ja lu
ots
aa
-
min
en (
kou
lutu
s ja
em
patia
)
(4
) tu
keva
t, k
un
nio
itta
vat,
ku
lttu
uri
llise
sti p
äte
vät
ja
käyt
ett
ävi
ssä o
leva
t yh
teyd
et
synn
yinva
nh
em
pie
n,
sija
isva
nhe
mp
ien
ja la
ste
nsu
oje
lun t
yön
teki
jöid
en
välil
lä
(5)
kon
sulta
atio
ja o
salli
sta
min
en
su
un
nitt
elu
un
,
pä
ätö
kse
nte
koo
n ja
pa
lve
luid
en
tu
ott
am
ise
en
(6)
syrj
imätö
ntä
, p
erh
eke
ske
istä
ja k
ultu
uri
llise
sti
päte
vää
kä
ytäntö
ä t
uke
va p
olit
iikka
, org
an
isaatio
ja
halli
nto
Kilm
inst
er,
Ha
le,
La
scelle
s, M
orr
is,
Ro
be
rts,
Sta
rk,
So
wte
r &
Th
istle
thw
aite
(20
04
)
Le
arn
ing
fo
r re
al l
ife:
pa
tien
t-fo
cuse
d
inte
rpro
fess
ion
al w
ork
sho
ps
off
er
ad
de
d v
alu
e
Arv
ioid
a m
on
iasi
an
tun
tija
ista
ko
ulu
tusp
roje
k-
tia ja
tu
ott
aa
tie
toa
ka
hte
en
pe
rust
ava
a
laatu
a o
levi
in k
ysym
ykse
en m
onia
siantu
nti-
jais
est
a k
ou
lutu
kse
sta:
On
ko n
äyt
töä
hyö
dys
tä o
pis
kella
yh
dess
ä? M
illain
en
mon
iasi
antu
ntij
ain
en k
ou
lutu
s ja
mis
sä
olo
suh
teis
sa jo
hta
a t
iety
nla
isiin
tu
loks
iin?
Osa
llist
uja
t ko
din
ho
itajia
enn
en r
eki
sterö
ity-
mis
tä (
n=
6),
sa
ira
an
ho
itaja
-op
iske
lijo
ita
(n=
10
) ja
fa
rma
seu
tte
ja e
nn
en
re
kist
erö
ity-
mis
tä (
n=
12
)
Pro
jekt
iin k
uu
luvi
en
työ
pa
joje
n h
ava
inn
oin
ti
Puolis
tru
ktu
roitu
ha
ast
atte
lu o
salli
stu
jille
en
ne
n t
yöp
ajo
ja ja
n k
uu
kau
si ja
2-3
ku
u-
kautt
a n
iiden
jälk
een.
Ryh
mäke
sku
stelu
t
5 p
uo
listr
ukt
uro
itua
ha
ast
att
elu
a p
oti-
lase
sim
erk
kejä
va
litess
a
Kurs
sille
osa
llist
um
inen o
li hyv
ää.
Osa
llist
uja
t
koro
stiv
at
hyv
iä k
om
mu
nik
aa
tiota
itoja
se
kä t
ois
ten
am
mattila
iste
n e
ttä p
otil
aid
en k
anss
a ja
lisä
änty
nyt
tä
tieto
isuutt
a t
ois
ten r
oole
ista
.
Sa
atii
n n
äyt
töä
yh
de
ssä
op
iske
lun
hyö
dys
tä e
rity
i-
sest
i liit
tye
n m
onia
sia
ntu
ntij
ais
ee
n k
om
mun
iko
intii
n.
180
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Kn
ap
p,
Be
nn
ett
, P
lum
b &
Ro
bin
son
(20
00
)
Co
mm
un
ity-b
ase
d q
ua
lity
imp
rove
me
nt
ed
uca
tion
fo
r th
e h
ea
lth p
rofe
ssio
ns:
bala
nci
ng b
enefit
s fo
r co
mm
un
ities
an
d
stu
de
nts
Tunn
ista
a s
osi
aa
li- ja
terv
eyd
enh
uo
llon
am
ma
ttila
iste
n ja
op
iske
lijo
ide
n y
hte
isty
ötä
arv
ioim
alla
ne
ke
ske
iset
teki
jät,
jotk
a
joh
tava
t o
nn
istu
ne
ese
en
ja m
ole
mp
ia
osa
puo
lia h
yöd
yttä
vään o
pis
kelij
a-
kun
tayh
teis
ö p
roje
kte
ihin
Arv
ioiti
in k
ahta
laaja
a o
pis
kelij
oid
en
ja
kun
nalli
sen
terv
eyd
en
huo
llon la
ad
un
pa
raa
nn
usp
roje
ktia
Tunn
iste
ttiin
kuu
si a
vain
teki
jää,
jotk
a jo
hta
vat
onn
istu
ne
ese
en
ja m
ole
mpia
osa
puo
lia h
yödyt
tävi
in
op
iske
lija
-ku
nta
yhte
isö
- la
ad
un
pa
ran
nu
spro
jekt
ei-
hin
:
1.
kun
na
llise
n t
erv
eyd
en
hu
ollo
n a
sio
ide
n y
mm
ärt
ä-
min
en
2.
kou
lutu
sla
itoks
en
ja k
un
na
llise
n t
erv
eyd
en
hu
ollo
n
yhte
en li
ittä
min
en
3.
koh
de
yhte
isö
n m
ää
ritt
äm
ine
n
4.
pa
lvelta
vien ih
mis
ten y
mm
ärt
äm
inen
5.
tark
oitu
kse
nm
uka
iste
n ly
hyt
aik
ais
ten
pro
jekt
ien
tun
nis
tam
ine
n
6.
monia
siantu
ntij
ais
en
tiim
ityö
n h
arjo
itte
lu
Kva
rnst
röm
(2
00
8)
Diff
iculti
es
in c
olla
bora
tion:
A c
ritic
al
inci
de
nt
stud
y of
inte
rpro
fess
ion
al
he
alth
care
te
am
wo
rk
Tu
nn
ista
a ja
ku
vata
te
rve
yde
nh
uo
llon
am
ma
ttila
iste
n k
oh
taa
mia
va
ike
uks
ia
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
ess
a y
hte
isty
öss
ä.
Tu
tkia
mie
lipite
itä ja
päätö
ksiä
, jo
tka m
ah
dolli
sta
vat
kesk
ust
elu
n m
onia
sia
ntu
ntij
ais
est
a k
ou
lu-
tuks
est
a.
Osa
llist
uja
t (n
=1
8)
4 m
on
iasi
an
tun
tija
ise
n
tiim
in a
mm
att
ilais
ia.
Pu
olis
tru
ktu
roid
ut
yksi
löha
ast
atte
lut,
viit
eke
hyk
senä C
ritic
al
Inci
de
nt
Te
chiq
ue
, a
ine
isto
n la
ad
ulli
ne
n
sisä
llön a
naly
ysi.
Ryh
mädyn
am
iikka
an
liitt
yvä
t va
ikeu
det
sillo
in k
un
ryhm
än jä
sen
et
toim
ivat
tois
iaa
n v
ast
aan
om
an
am
ma
ttila
isu
ud
en
ed
ust
ajin
a,
erila
isiin
osa
am
isa
lu-
eis
iin li
ittyv
ät
vuoro
vaik
utu
kselli
set
on
ge
lma
t ja
vaik
eu
de
t lii
ttye
n y
mp
ärö
ivä
n o
rga
nis
aa
tion
va
iku
-
tuks
ee
n.
Se
ura
uks
en
a y
hte
isty
ön
ra
joitt
ee
t, m
itkä
est
ivät
koko
nais
käsi
tyks
en p
otil
aa
n o
nge
lmis
ta ja
näin
pa
lvelu
iden t
uott
am
isen
ha
lutu
lla t
ava
lla.
Ko
kem
uks
et
oso
itta
vat,
ett
ä e
rim
uo
toin
en
mo
nia
m-
ma
tillin
en
ko
ulu
tus
on
vä
lttä
mä
tön
tä,
jott
a t
iimie
n
vaik
eudet
void
aan
ho
itaa.
181
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
La
riva
ara
& T
aa
nila
(2
00
4)
To
wa
rds
inte
rpro
fess
ion
al f
am
ily-
orie
nte
d t
ea
mw
ork
in p
rim
ary
se
rvic
es:
the
eva
lua
tion
of
an
ed
uca
tion
pro
-
gra
mm
e
Ku
vata
pe
rhe
- ja
ve
rko
sto
kesk
eis
en
ko
ulu
-
tuso
hje
lman r
ake
nn
e,
men
ete
lmät
ja o
hje
l-
man s
isältö
se
kä a
rvio
ida
on
nis
tum
ista
.
Ko
ulu
tuks
ee
n o
salli
stu
i 76
ko
ulu
tta
utu
jaa
13
eri a
mm
att
iala
lta.
Avo
in k
yse
ly k
ou
lutt
au
tujil
-
le k
ou
lutu
soh
jelm
an lo
pu
ssa ja
se
n p
ala
utt
i
58
. A
ine
isto
a t
äyd
en
ne
ttiin
fo
kusr
yhm
äke
s-
kust
elu
n t
ulo
ksill
a,
mik
ä p
ide
ttiin
Ku
op
ion
pe
rhe
tera
pia
-ko
ng
ress
issa
ja t
äh
än
osa
llist
ui
kolm
e k
ou
lutt
autu
jaa ja
ko
lme k
oulu
tta
jaa
vap
aae
hto
ise
sti.
Heill
e a
nnett
iin k
esk
ust
elu
-
teem
at, jo
ista
he k
esk
ust
eliv
at
etu
käte
en
säh
köpost
in v
älit
ykse
llä m
uid
en k
oulu
tuk-
see
n o
salli
stujie
n k
an
ssa
. K
uu
si o
salli
stuja
a
tuo
tti k
esk
ust
elu
sta
kir
jalli
sen
yh
tee
nve
do
n.
Koko
ain
eis
ton
sis
ällö
n a
naly
ysi.
Ko
ulu
tuks
ee
n o
salii
stu
jien
työ
me
ne
telm
ät
mu
utt
uiv
at
erillä
än o
levi
sta
asi
an
tuntij
ois
ta a
sia
kas-
ja p
erh
e-
kesk
eis
een s
uunta
an
. T
yöty
ytyv
äis
yys
para
ni.
Ko
ulu
tta
utu
jat
alk
oiv
at
arv
ost
am
aa
n m
on
iasi
an
tun
ti-
jais
ta t
iimity
ötä
ja h
uo
masi
vat
ett
ä a
sia
kas-
ja
pe
rhe
kesk
eis
et
työ
me
ne
telm
ät
tuki
vat
pe
rhe
itä
käyt
täm
ää
n o
mia
vo
ima
varo
jaa
n r
atk
ais
tess
aa
n
on
ge
lmia
an
. T
utk
imu
s o
soitt
i, e
ttä
ta
rvita
an
ta
rpe
eks
i
pitk
ä k
ou
lutu
spro
sess
i, jo
ssa m
oni-
asi
an
tun
tija
ine
n
yhte
isty
ö t
ap
ahtu
u k
äyt
än
nö
ssä jo
koulu
tuks
en
aik
an
a,
mu
utt
am
aa
n k
ou
lutt
au
tujie
n t
eo
ree
ttis
ta
viite
kehys
tä ja
kä
ytä
nnön t
yöm
enete
lmiä
.
La
rkin
& C
alla
gh
an
(2
00
5)
Pro
fess
ion
als
’ pe
rce
ptio
ns
of
inte
rpro
-
fess
ion
al w
ork
ing
in c
om
mu
nity
me
nta
l
he
alth
te
am
s
Tu
tkia
, m
iten
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
en
yh
teis
-
työn
yd
inra
kente
et
(to
imin
tap
olit
iikka
,
koko
uks
et,
yh
teis
et
tila
t, r
oo
lien
ja v
ast
uid
en
selk
eys
, yl
ein
en p
olit
iikka
ja a
ktiiv
inen
tiim
ien
mu
od
ost
us)
va
iku
tta
vat
am
ma
ttila
is-
ten k
äsi
tyks
iin m
onia
siantu
ntij
ais
est
a
yhte
isty
öst
ä h
eid
än
tiim
eis
sään
Su
rve
y-ky
sely
, o
salli
stu
jat
(n=
24
4)
kun
na
lli-
sen
mie
len
terv
eys
työ
n t
yön
teki
jöitä
Itä
-
Lo
nto
on
alu
ee
lta.
An
aly
soin
ti S
PS
S-
ohje
lma
lla.
Yli
60
% v
ast
aa
jista
tu
nn
isti
ydin
-ra
ken
tee
t tii
me
is-
sää
n.
Siit
ä h
uo
lima
tta
ne
eiv
ät
vaik
utt
an
ee
t h
eid
än
käsi
tyks
iinsä
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
est
a y
hte
isty
öst
ä.
Tä
mä
he
rätt
ää
kys
ymyk
sen
, m
iten
nä
mä
ra
ken
tee
t
ova
t o
pe
ratio
na
liso
itu h
eid
än
tiim
eis
sää
n,
mite
n
esi
m.
koko
uks
issa
ova
t ed
ust
ett
uin
a e
ri a
mm
attila
i-
set.
Yh
teis
et
me
ne
tte
lyta
vat
do
kum
en
toin
nis
sa,
risk
eis
sä ja
va
lvonn
ass
a o
livat
yhte
ydess
ä a
mm
atti-
lais
ten
kä
sity
ksiin
mo
nia
sia
ntu
ntij
ais
est
a t
yösk
en
te-
lyst
ä.
Suuri
n o
sa a
mm
attila
isis
ta o
li se
lvill
ä o
mis
ta
he
nki
löko
hta
isis
ta r
oo
leis
ta,
mu
tta
oliv
at
sitä
mie
ltä
ett
ä m
uu
t tii
min
jäse
ne
t e
ivä
t tu
nn
ista
ne
et
tai
ymm
ärt
än
ee
t h
eid
än
ro
ole
jaa
n.
182
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Lin
ga
rd,
Re
znic
k, D
eV
ito &
Esp
in
(20
02
)
Fo
rmin
g p
rofe
ssio
na
l id
en
titie
s o
n t
he
he
alth
ca
re t
ea
m:
dis
curs
ive
co
nst
ruc-
tion
s of
the ‘o
ther’
in t
he o
pera
ting
roo
m
Tutk
ia t
iimin
jäse
nte
n t
ulk
into
ja le
ikka
uss
alin
tiim
in k
om
mu
nik
oin
nin
jännitt
eis
tä e
rity
ise
sti
alo
itte
levi
en h
arj
oitt
elij
oid
en n
äkö
kulm
ast
a.
Osa
llist
uja
t le
ikka
usa
lin k
iru
rgit
(13
), le
ikka
-
usa
lin s
airaa
nh
oita
jat
(19),
an
est
esi
alä
äkä
rit
(9)
ja k
iru
rgi- ja
ane
stesi
alä
äkä
rih
arjo
itte
lija
t
(11
).
Osa
llist
uja
t ja
ettiin
14 f
oku
sryh
mään
(11 e
i-
mo
niti
ete
istä
ja 3
mo
niti
ete
istä
ryh
mä
ä).
Ka
ikki
ryh
mät
kesk
ust
eliv
at
kolm
e k
om
muni-
koin
ti-sk
ena
ariota
. K
esk
ust
elu
t na
uho
itett
iin
ja li
ttero
itiin
se
kä a
na
lyso
itiin
gro
unde
d
the
ory
-me
nte
lmä
llä ja
kä
yttä
en
NV
ivo
-
laa
dulli
sen a
ineis
ton
ana
lyys
iohje
lmaa
.
Eri p
rofe
ssio
ide
n (
kiru
rgit,
sa
ira
an
ho
itaja
t, a
ne
s-
tesi
alä
äkä
rit
ja h
arj
oitt
elij
at)
ko
mm
un
ika
atio
-
ske
na
ario
ide
n t
ulk
inn
ois
ta lö
ytyi
merk
ittä
viä e
roja
.
Tulk
inn
at
myö
täili
vät
osa
llist
ujie
n o
mia
ku
vauks
ia
tiim
in m
on
itie
teis
istä
sta
ro
ole
ista
. K
äsi
tyks
et
tois
ten
am
ma
ttila
iste
n r
oo
leis
ta,
arv
ois
ta ja
mo
tiva
atio
sta
oliv
at
rist
iriit
ais
ia v
err
attun
a h
eid
än
om
iin k
äsi
tyks
iin-
sä.
Tiim
in jä
sen
et, e
rity
ise
sti h
arjo
itte
lijat
yritt
ivä
t
yksi
nke
rtais
taa
ja v
ää
rist
ellä
tois
ten
jäse
nte
n r
oo
leja
ja m
otiv
aa
tiota
tu
lkite
ssa
an k
om
mu
ni-
kaatio
jän
nitt
eitä
. T
älla
iset
yksi
n-k
ert
ais
tam
iset
ova
t
reto
risi
a ja
he
ijast
ava
t tii
min
am
matil
lista
kilp
ailu
a.
Nä
illä h
arjo
itte
lijoid
en t
ois
tam
illa r
oolie
n y
ksin
kert
ais
-
tam
isill
a v
oi o
lla s
eura
am
uks
ia h
eid
än
am
matil
lise
n
ide
ntit
ee
tin m
uo
do
stu
mis
ee
n.
Lin
ga
rd,
Wh
yte
, E
spin
, B
ake
r, O
rse
r &
Do
ran
(2
00
6)
To
wa
rds
safe
r in
terp
rofe
ssio
na
l
com
mu
nic
atio
n:
Co
nst
ruct
ing
a m
od
el
of
‘‘util
ity’’
from
pre
op
era
tive t
ea
m
brie
fing
s
Analy
soid
a k
irurg
ien
, sa
iraan
ho
itajie
n ja
ane
ste
sia
lääkä
reid
en k
esk
ust
elu
a,
mik
ä
nou
see
str
ukt
uro
iduis
ta le
ikka
usa
lin t
iimin
rap
ort
eis
ta e
nn
en
yle
isiä
kir
urg
isia
to
ime
np
i-
teitä
.
Koulu
tuks
elli
ne
n in
terv
entio
sa
iraa
lan
leik
kauso
sast
olla
. jo
hon o
salli
stu
i yle
iski
rur-
ge
ja (
11
), k
iru
rgih
arj
oitt
elij
oita
(2
4),
sa
ira
an
-
ho
itajia
(4
1),
an
est
esi
a-lä
äkä
reitä
(2
8)
ja
ane
ste
sia
lääkä
ri-h
arj
oitt
elij
oita
(2
4).
Ha
vain
-
noiti
in le
ikka
uss
alin
tiim
ira
port
teja
(n
=302).
Ra
port
tien
ke
ntt
äm
uis
tiin
pan
oje
n a
na
lyys
i.
Analy
ysie
n h
yöty
tee
mat; in
form
aatio
hyö
ty ja
toim
in-
nalli
nen h
yöty
. In
form
aatio
hyö
ty e
siin
tyi s
illoin
ku
n
tiim
in t
ieto
isu
utt
a t
ai o
saa
mis
ta p
ara
nn
ett
iin u
ud
ella
info
rmaa
tio-l
au
sekk
eella
, se
lvällä
vah
vist
uks
ella
,
muis
tutu
ksella
tai k
ou
lutu
kse
lla.
To
imin
na
llinen
hyö
ty e
siin
tyi s
uora
na
kom
mu
nik
oin
tina-
työ
yhte
yte
nä
; m
on
et
rap
ort
it tu
nn
istiv
at
on
ge
lmia
,
jotk
a jo
htiv
at
pä
ätö
kse
nte
koo
n ja
se
ura
us-
toim
inta
an
. M
alli
n y
din
on t
utk
ia t
ark
em
min
syy
suh-
teis
ta p
olk
ua
konkr
eett
ise
n k
om
mun
ikoin
tito
imin
na
n,
välip
rose
ssin
ku
ten
tie
do
n li
sää
nty
mis
en
ja t
ark
oi-
tuks
elli
sen t
oim
inna
n v
älil
lä s
ekä
yh
teis
-
toim
inn
alli
sen h
oito
pro
sess
in la
atu
a ja
tu
rvalli
suutta
.
Ku
n t
äm
ä p
olk
u m
alli
nn
eta
an
, lö
yde
tää
n p
iile
vät
vaara
t lii
ttye
n t
iimie
n n
ykyk
om
mun
ikoin
tiin ja
ta
vat
joill
a m
uu
ttu
nu
t ko
mm
un
iko
inti
vaik
utt
aa
tiim
in
tieto
isuute
en
ja k
äyt
täyt
ymis
ee
n.
183
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ma
lin &
Mo
rro
w (
20
07
)
Mo
de
ls o
f in
terp
rofe
ssio
na
l wo
rkin
g
with
in a
Su
re S
tart
‘‘T
railb
laze
r’’
Pro
gra
mm
e
Arv
ioid
a m
onia
siantu
ntij
ais
ta y
hte
isty
ötä
keh
ittä
mis
oh
jelm
ass
a,
joka
pe
rust
uu
mä
äri
-
tyks
ille
mo
nia
sia
n-t
un
tija
isis
ta k
äyt
än
nö
istä
(mu
lti,
inte
r- a
nd
tra
ns-
dis
cip
lina
ry p
ract
ice
)
Laa
dulli
nen t
ap
au
stutk
imu
s. Y
ksitt
äis
et
haa
statt
elu
t 2
6 t
iimin
jäse
nelle
(ko
tiho
itaja
t,
last
en s
airaa
nho
itaja
t, k
un
na
llise
t la
ste
nlä
ä-
kärit,
so
siaalih
oita
jat,
psy
kolo
git,
esi
-
op
ett
aja
t, p
erh
ete
rap
eu
tit).
Ha
ast
att
elu
jen
sisä
llön a
naly
ysi
Malli
mo
nia
mm
atil
lise
n työ
n e
ri n
äkö
kulm
ista
, jo
lla
void
aa
n a
rvio
ida
ja k
ehitt
ää
mo
nia
mm
atil
lisen
yhte
isty
ön
kä
ytä
ntö
jä.
Ma
rtin
, O
’Bri
en
, H
eyw
ort
h &
Me
yer
(20
08
)
Po
int
Co
un
terp
oin
t: T
he
Fu
nct
ion
of
Co
ntr
adic
tions
on a
n I
nte
rdis
cip
linary
He
alth
Ca
re T
ea
m
An
aly
soid
a r
istir
iito
ja lä
äkä
reid
en
ja s
aira
an
-
hoita
jien v
älil
lä,
jotk
a t
yösk
ente
levä
t yh
de
s-
sä t
erv
eyd
enh
uo
llon t
iimis
sä.
Laa
dulli
nen t
utk
imus,
ana
lyys
iviit
e-
keh
ykse
nä
dia
lekt
ine
n t
eo
ria
. O
salli
stu
jat
tiim
in 5
lääkä
riä
ja 8
sa
iraa
nh
oita
jaa.
Pu
olis
tru
ktu
roitu
ha
ast
att
elu
, a
ine
isto
n
sisä
llön a
naly
ysi
Ris
tiriit
a 1
.:A
uto
nom
ia v
s. k
esk
inä
inen r
iipp
uvu
us;
hoita
jat h
alu
siva
t to
imia
itse
näis
em
min
ja v
aik
ka
lää
kärit
toiv
oiv
at
ho
itajie
n o
leva
n it
senä
ise
mpiä
, h
e
sam
aa
n a
ika
an
arv
ioiv
at
toim
inn
an
ra
joitt
ee
n
vältt
äm
ättö
myy
den m
ikä o
li est
e h
oita
jien it
sen
äi-
syyd
elle
Ris
tiriit
a 2
: A
inutla
atu
isuu
s vs
. enn
ust
ett
avu
us;
lää
kärit
toiv
ova
t e
ttä
ho
itaja
t o
lisiv
at
akt
iivis
em
pia
ong
elm
ien
ratk
ais
ijoita
ja t
oiv
ova
t ke
skin
äis
tä
suh
dett
a k
ou
lutu
kse
llise
ksi.
Ho
itaja
t ta
as
arv
ioiv
at
lää
käri
en k
äyt
täyt
ymis
en e
stä
vät
on
ge
lmie
n r
atk
ai-
sun
ja n
äin
ra
joitt
ava
t ko
ulu
tuks
elli
sta
su
hd
ett
a ja
vah
vist
ava
t si
ten
en
nu
ste
tta
via
työ
rutii
ne
ja.
Ed
elli
ste
n v
ast
ako
hta
isu
uks
ien
arv
ioin
nin
pe
rust
ee
lla
lää
käri
en ja
hoita
jien y
hte
isty
ön
kehitt
äm
ism
ah
dolli
-
suu
de
t.
Mo
lyn
eu
x (2
00
1)
Inte
rpro
fess
ion
al t
ea
mw
ork
ing
:wh
at
make
s te
am
s w
ork
we
ll?
Tutk
ia m
iten ja
mik
si y
hte
isty
öhön
ja p
osi
tii-
vise
en
vu
oro
vaik
utu
kse
en
pe
rust
uva
t
käyt
än
nöt
kehite
ttiin
erä
äss
ä m
onia
sia
ntu
nti-
jais
ess
a t
erv
eyd
enhu
ollo
n t
iimis
sä k
oill
is-
En
gla
nn
issa
.
Osa
llist
uja
t tii
min
jäse
ne
t (2
to
imin
ta-
tera
pe
utt
ia,
2 f
ysio
tera
pe
utt
ia,
pu
he
-
tera
pe
utt
i ja
so
sia
alit
yön
teki
jä),
pu
oli-
stru
kturo
idut
haast
att
elu
t tii
min
jäse
nill
e.
Ha
ast
atte
luje
n s
isällö
n a
naly
ysi,
joid
en
tulo
ksis
ta f
oku
sryh
mä
kesk
ust
elu
tiim
in
jäse
nte
n k
an
ssa
Tu
tkim
us
toi e
siin
ko
lme
te
kijä
ä,
jotk
a n
äyt
tävä
t
ole
van
po
sitii
vise
n t
iimity
ön in
dik
aatt
ore
ita:
hen
kilö
s-
tön
pe
rso
on
alli
set
om
ina
isu
ud
et
ja s
itou
tum
ine
n,
tiim
in s
isä
inen
ko
mm
unik
aa
tio,
ma
hd
olli
suus
keh
it-
tää lu
ovi
a t
yöm
enete
lmiä
tiim
in s
isä
llä.
Nä
mä t
eki
jät
oliv
at
sella
isia
, m
itkä p
oik
kesi
vat
merk
ittä
väst
i tiim
in
jäse
nte
n a
ika
ise
mm
ast
a t
iimity
ön
ko
kem
uks
est
a.
184
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Mo
rro
w,
Ma
lin &
Je
nn
ing
s (2
00
5)
Inte
rpro
fess
ion
al t
ea
mw
ork
ing
fo
r ch
ild
an
d f
am
ily r
efe
rra
l in
a S
ure
Sta
rt lo
cal
pro
gra
mm
e
Tu
ott
aa
ku
vaile
va a
rvio
inti
Ko
illis
-En
gla
nn
in
erä
äst
ä k
ehitt
äm
iso
hje
lmast
a,
joho
n s
isä
ltyi
mon
iasi
antu
ntij
ain
en p
erh
eid
en o
hja
us
ja
tuki
.
Sä
än
nö
llin
en
ke
hitt
äm
iso
hje
lma
n s
eu
ran
ta,
ha
ast
att
elu
t p
erh
eill
e,
am
ma
ttila
isis
ta
mu
od
ost
etu
n k
eh
ittä
mis
ryh
mä
n t
uo
toks
et.
Ke
hitt
äm
iso
hje
lma
an
ott
i osa
a a
mm
att
ilais
ia
kou
lutu
ksest
a,
sosi
aa
li- ja
terv
eys
palv
elu
is-
ta,
psy
kolo
ge
ja ja
va
pa
ae
hto
isia
.
Tutk
imu
s n
ost
aa e
rity
isest
i esi
in p
syko
dyn
aa
mis
ia
näkö
kulm
ia k
ute
n t
unte
iden v
aik
utu
s ja
am
matil
lise
n
huo
lest
un
eis
uu
de
n.
Nä
köku
lmat
tule
e h
uo
mio
ida
koko
usm
alli
ssa
ja h
arj
oitt
elu
kultt
uu
riss
a ja
am
ma
tilli-
sess
a k
ehitt
äm
ise
ssä
. M
yös
last
en
pa
lvelu
iden la
ki-
ja a
setu
suu
dis
tuks
et
koro
sta
vat
pa
lve
luid
en
yh
dis
-
täm
istä
Na
ar-
Kin
g,
Sie
ge
l & S
myt
h (
20
02
)
Co
nsu
mer
Sa
tisfa
ctio
n W
ith a
Co
llabo-
rativ
e,
Inte
rdis
cip
lina
ry H
ea
lth C
are
Pro
gra
m f
or
Ch
ildre
n W
ith S
pe
cia
l
Ne
ed
s
Arv
ioid
a v
anh
em
pie
n,
lap
sien ja
he
nki
löku
n-
nan t
yyty
väis
yyttä
last
en e
rity
iste
n t
erv
ey-
de
nh
uo
llon
ta
rpe
ide
n m
on
iasi
an
tun
tija
ise
ssa
yhte
isty
öo
hje
lma
ssa
.
Osa
llist
uja
t va
nh
em
ma
t (n
=3
45
), h
en
kilö
-
kun
ta (
n=
67
) ja
yli
8-v
uo
tiaa
t la
pse
t (n
=6
3)
täyt
tivät
tyyt
yväis
yytt
ä m
ittaa
van k
yse
lylo
-
makk
een (
keh
itett
y tä
ssä
tutk
imuks
ess
a
yhd
istä
en
use
ita m
itta
reita
). A
na
lyys
ikrite
e-
rein
ä o
livat
van
hem
pie
n y
lein
en t
yyty
väis
yys
ja k
äsi
tyks
et
arv
ost
uks
est
a ja
ho
itoon
pää
syst
ä,
last
en
kä
sity
kset
sekä
he
nki
lö-
kun
nan
yle
inen
tyy
tyvä
isyy
s ja
tyy
tyvä
isyy
s
tiim
iin (
krite
eri
tyy
tyvä
isyy
de
lle 8
0%
).
Yli
80
% v
an
he
mm
ista
oli
tyyt
yvä
isiä
ho
itoo
n ja
ett
ä
käyt
ett
y a
ika
oli
sen a
rvois
ta,
mu
tta h
oito
on
pää
sy e
i
täyt
tän
yt 8
0%
:n k
rite
eriä
. L
ast
en
tyy
tyvä
isyy
s e
i
saa
vutt
an
ut
80
%:n
kri
tee
riä
. H
en
kilö
kun
na
n t
yyty
-
väis
yys
ei s
aa
vuttan
ut
80%
:n k
rite
eri
ä,
tyyt
yvä
isim
-
piä
eri a
mm
attila
isis
ta o
livat
oh
jelm
aan p
syko
logit
ja
tiim
iin lä
äkä
rit
ja m
ole
mpiin
väh
iten t
yyty
väis
iä
ravi
tse
mu
ste
rap
eu
tit.
Pa
ran
nu
ksia
oh
jelm
aa
n;
ho
ido
n s
aa
vute
tta
vuu
s
ha
ja-a
sutu
salu
eill
e,
pe
rhe
ide
n o
do
tusa
jan
hyö
dyn
-
täm
ine
n,
kesk
ust
elu
last
en
ka
nss
a h
eid
än
ho
ido
s-
taan ja
tie
to t
erv
eyd
entil
ast
a,
uu
sien
ho
itom
alli
en
kou
lutu
s ja
ha
rjo
itte
lu h
en
kilö
kun
na
lle,
ho
itom
alli
n
koord
ino
inti
sam
an
lais
illa o
hje
illa,
kaik
kie
n a
sin
tun-
tem
uks
en
arv
ost
us.
185
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Pe
cuko
nis
, D
oyl
e &
Blis
s (2
00
8)
Re
du
cin
g b
arr
iers
to
inte
rpro
fess
ion
al
tra
inin
g:
Pro
mo
ting
inte
rpro
fess
ion
al
cultu
ral c
om
pe
ten
ce
Tu
tkia
mite
n e
dis
tetä
än
mo
nia
mm
atil
lista
kultt
uuri
sta
pä
tevy
yttä
terv
eyd
en
huo
llon
kou
lutu
sym
pä
rist
öss
ä
Kirja
llisu
us
Pä
äsy
y si
ihe
n,
ett
ä o
pis
kelij
at
eiv
ät
ha
rjo
itte
le
mon
itie
teis
est
i, lii
ttyy
erila
isiin
ku
lttu
uri
siin
ra
kente
i-
siin
, jo
tka o
hja
ava
t te
rveyd
enhu
ollo
n k
oulu
tus-
ymp
äri
stö
jä.
Tä
mä
ku
lttu
uri
ne
n v
iite
-ke
hys
on
hu
om
ioita
va,
ett
ä o
lisi m
itää
n t
oiv
oa
siit
ä e
ttä
mo
niti
ete
ine
n k
ou
lutu
s h
yvä
ksyt
ää
n a
rvo
ste
ttu
na
ja
täys
in in
teg
roitu
na
nä
köku
lma
na
op
etu
s-
suu
nnite
lmiin
. Jo
kain
en t
erv
eyd
en-h
uollo
n t
iete
en
ala
om
aa
om
an
am
ma
tillis
en
ku
lttu
urin
, m
ikä
mä
äritt
ää
kaik
kea
to
imin
taa
. M
on
itie
teis
tä h
arj
oitt
elu
a r
ajo
itta
a
pro
fess
io-k
esk
eis
yys.
Jo
s h
alu
am
me
sa
avu
tta
a
teh
oka
sta
ja t
äys
in in
teg
roitu
a m
on
i-tie
teis
tä k
ou
lu-
tust
a,
me
idä
n p
itää
vä
he
ntä
ä p
rofe
ssio
kesk
eis
yytt
ä
voim
ista
ma
lla o
petu
ssuu
nnite
lmia
, m
itkä e
dis
tävä
t
mo
nia
mm
atil
lista
ku
lttu
uri
sta
pä
tevy
yttä
.
Po
llard
(2
00
8)
No
n-f
orm
al l
ea
rnin
g a
nd
inte
rpro
fes-
sio
nal c
olla
bora
tion in
hea
lth a
nd s
oci
al
care
: th
e in
flue
nce
of
the
qu
alit
y o
f st
aff
inte
ract
ion
on s
tude
nt
learn
ing
ab
out
colla
bo
rativ
e b
eh
avi
ou
r in
pra
ctic
e
pla
cem
en
ts
Tutk
ia s
osi
aa
li- ja
te
rveyd
enh
uo
llon o
pis
keli-
joid
en k
oke
mu
ksia
monia
mm
atil
lise
sta
opp
imis
est
a k
äyt
ännö
n o
pis
kelu
jaks
on
aik
an
a e
nn
en
pä
tevö
itym
istä
am
ma
tte
ihin
sa.
Pu
olis
tru
ktu
roid
ut
ha
ast
att
elu
t so
sia
ali-
ja
terv
eyd
enh
uo
llon 1
0 e
ri a
lan
op
iske
lijo
ille
(n=
52
). A
ine
isto
n t
em
aa
ttin
en
an
aly
ysi.
Ei-m
uo
do
llin
en
op
pim
ine
n ja
tie
do
sta
ma
ton
ro
olim
alli
käyt
än
nö
n o
pis
kelu
ympäri
stö
ssä o
vat
ava
in-t
eki
jöitä
,
jotk
a k
eh
ittä
vät
op
iske
lijoid
en m
onia
mm
atil
lisia
taito
ja.
Op
iske
lijoill
a o
li ko
kem
uks
ia s
ekä
va
ikutt
a-
vast
a e
ttä k
öyh
äst
ä y
hte
isty
öst
ä.
Va
ikka
op
iske
lijat
piti
vät
mo
nia
mm
atil
lista
yh
teis
työ
tä y
lee
nsä
hyv
än
ä,
heid
än k
uva
uks
ista
an
kä
vi il
mi e
i-optim
aa
lisia
mon
iam
matil
lisia
kä
ytäntö
jä.
Ava
inte
kijä
on
tuki
he
nki
löku
nn
alle
, e
ttä
vo
iva
t m
uo
kata
om
ia y
hte
isty
ö-
taito
jaan v
oid
aks
een t
aas
tuke
a o
pis
kelij
oid
en
mon
iam
matil
lista
oppim
ista
ja t
yötä
kä
ytänn
öss
ä.
Jott
a t
eho
kka
ast
a m
onia
mm
atil
lisest
a y
hte
isty
öst
ä
tule
e k
äyt
täyt
ymis
-sta
ndard
i sosi
aa
li- ja
te
rveyd
en-
huo
lloss
a,
vaatii
se m
onia
mm
atil
lista
ko
ulu
tust
a
sekä
en
ne
n p
äte
vöity
mis
tä e
ttä
va
lmis
tum
ise
n
jälk
ee
n
186
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Po
llard
, M
iers
, G
ilch
rist
& S
aye
rs
(20
06
)
A c
om
pari
son
of
inte
rpro
fess
ion
al
pe
rce
ptio
ns
an
d w
ork
ing
re
latio
nsh
ips
am
on
g h
ea
lth a
nd
so
cia
l ca
re s
tud
en
ts:
the
re
sults
of
a 3
-ye
ar
inte
rve
ntio
n
Tu
tkia
en
ne
n v
alm
istu
mis
ta t
ote
ute
tta
van
mon
iam
matil
lisen k
urs
sin v
aik
utu
ksia
opis
kelij
oill
a10 e
ri a
mm
atil
lise
sta o
pis
ke-
luo
hje
lma
sta
Mä
ärä
llin
en
pitk
ittä
istu
tkim
us
(3 v
)
Kys
ely
mo
nia
mm
atil
lise
n k
urs
sin
su
ori
tta
-
ne
ille
op
iske
lijo
ille
(n
=4
68
) o
pis
kelu
n a
luss
a,
tois
en o
pis
kelu
vuo
de
n a
ika
na ja
viim
eis
en
op
iske
luvu
od
en
lop
uss
a.
Ve
rta
ilury
hm
ä
opis
kelij
ois
ta (
n=
250),
joill
a e
i mo
nia
mm
atil
-
lista
ku
rssi
a,
kyse
ly h
eill
e v
iimeis
en o
pis
ke-
luvu
od
en lo
pu
ssa
Vahvi
n v
aik
utu
s va
lmis
tuvi
en
op
iske
lijoid
en a
sen
tei-
siin
nä
yttä
ä o
leva
n o
mill
a a
mm
atil
lisill
a k
urs
seill
a.
Mo
nia
mm
atil
line
n k
ou
lutu
s e
i est
ä p
rofe
ssio
koh
tais
-
ten
ase
nte
ide
n k
eh
ittym
istä
. O
pis
kelij
at,
jotk
a
valm
istu
ivat
mo
nia
mm
atil
lise
lta k
urs
silta
, o
livat
posi
tiivi
sem
pia
om
ista
am
ma
tillis
ista
su
hte
ista
an
kuin
op
iske
lijat, jo
illa e
i ollu
t m
oni-
am
matil
lista
kurs
sia.
Monia
mm
atil
lise
lla k
urs
silla
on
va
ikutu
ksia
opis
kelij
oid
en
ase
nte
isiin
he
idän p
äte
vöity
ess
ään,
vars
inki
n s
uhte
ess
a h
eid
än p
osi
tiivi
siin
käsi
tyks
iinsä
heid
än o
mis
ta a
mm
atil
lisis
ta s
uhte
ista
.
Po
tito
, D
ay,
Ca
rso
n,
& O
’Le
ary
(2
00
9)
Do
me
stic
Vio
len
ce a
nd
Ch
ild P
rote
c-
tion
: P
art
ne
rsh
ips
an
d C
olla
bo
ratio
n
Pe
reh
tyä
yh
teis
työ
n k
eh
ittä
mis
-pro
sess
iin,
jota
ta
rvita
an
last
en
suo
jelu
n ja
pe
rhe
väki
val-
lan s
ekt
ore
ille t
uott
am
aan k
ork
ea
laatu
isia
palv
elu
ita s
ekä
na
isill
e e
ttä la
psi
lle.
Ka
tsa
us
au
stra
liais
ee
n t
utk
imu
kse
en
,
pe
ilatt
u y
hte
isty
ön
te
oria
an
.
Lö
yde
ttiin
mo
nia
est
eitä
ku
mp
pa
nu
us-
yhte
isty
ölle
ja
sove
llett
avi
a a
loitt
eita
, jo
illa
sa
avu
teta
an y
hte
nä
istä
läh
est
ymis
tapa
a la
ste
nsu
oje
lun
ja p
erh
evä
kiva
llan
palv
elu
ille.
Lu
otta
mu
s, y
hte
iset
tavo
itteet,
va
llan
ep
äta
sa-p
ain
o,
kom
mu
nik
oin
ti. P
aljo
n y
hte
istä
raja
pin
taa lö
ytyy
nä
ille
ka
hd
elle
se
ktorille
työ
ske
n-
nellä
läh
eis
est
i yh
de
ssä,
mutt
a s
e v
aatii
mo
lem
pie
n
sito
utu
mis
ta ja
pä
ätö
ksiä
se
kä s
isu
a.
Ta
rvita
an
myö
s
mu
uto
sjo
hta
min
en
.
Pu
llon
(2
00
8)
Co
mp
ete
nce
, re
spe
ct a
nd
tru
st:
Ke
y
featu
res
of
succ
ess
ful i
nte
rpro
fess
iona
l
nu
rse
-do
cto
r re
latio
nsh
ips
Tu
tkia
lää
käre
ide
n ja
ho
itajie
n r
oo
lia ja
suh
teita
pe
rust
erv
eyd
en
hu
ollo
ssa
Kva
lita
tiivi
ne
n t
utk
imu
s, s
yvä
ha
ast
att
elu
t
(n=
18
) 9
yks
ittä
ise
lle s
air
aa
nh
oita
jalle
ja 9
lää
käri
lle,
jotk
a t
yösk
en
teliv
ät
pe
rus-
terv
eyd
en
hu
ollo
ssa
se
kä y
ksity
is-
ett
ä
julk
ise
lla s
ekt
ori
lla.
Am
matil
lisen ja
liik
ero
olie
n t
unn
ista
min
en ja
ero
tta
-
min
en ja
am
ma
tillis
en
ide
ntit
eetin
keh
ittym
inen
mu
od
ost
ava
t p
oh
jan
te
oria
lle,
mis
sä h
oita
ja-lä
äkä
ri
mon
iam
matil
lisiin
su
hte
isiin
ke
hitt
yy lu
otta
mus.
Am
matil
linen id
en
tite
etti l
iitty
y am
matil
lisen
päte
vyy-
den o
soitu
ksee
n,
kää
ntä
en
liitt
yy k
esk
inä
iseen
mon
iam
matil
liseen
ku
nnio
ituks
ee
n ja
pys
yvään
mon
iam
matil
liseen
luotta
muks
ee
n
187
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Pu
llon
, M
cKin
lay
& D
ew
(2
00
9)
Prim
ary
health
ca
re in
Ne
w Z
ea
lan
d:
the
imp
act
of
org
an
isa
tion
al f
act
ors
on
tea
mw
ork
Tutk
ia k
äsi
tyks
iä m
on
iam
matil
lisis
ta s
uhte
is-
ta,
tiim
ityö
stä ja
yh
teis
est
ä p
otil
ash
oid
ost
a
Uu
de
ssa
See
lan
nis
sa p
eru
sterv
eyd
en
huol-
loss
a.
Laa
dulli
nen t
utk
imus.
Osa
llist
uja
t (n
=18)
9
sair
aan
ho
itaja
a ja
9 lä
äkä
riä,
haa
sta
tte
lut,
sisä
llön a
naly
soin
ti N
Viv
o-o
hje
lmaa k
äyt
täen
Sis
äis
et
teki
jät: m
onia
sia
ntu
ntij
uu
den
ku
nn
ioitt
am
i-
ne
n ja
se
n s
eu
rau
kse
na
luo
tta
min
en
ova
t ke
ske
isiä
om
inais
uuks
ia o
nnis
tune
elle
ja k
est
ävä
lle s
air
aan-
hoita
ja-l
ää
käri
suhte
ille
Ulk
ois
et
teki
jät: a
jan
kohta
ine
n t
erv
eys
po
litiik
ka,
pe
rust
erv
eyd
en
-hu
ollo
n r
ah
oitu
sma
llit,
pra
ktiik
koje
n
org
an
isa
atio
, te
rve
yde
nh
uo
llon
am
ma
ttila
iste
n
kou
lutu
s
Te
rve
yde
nh
uo
llon
järj
est
elm
ä,
rah
oitu
s ja
org
an
isa
-
torise
t te
kijä
t o
vat
ed
elle
en
me
rkitt
ävi
ä e
ste
itä ja
kou
lutu
s edis
tävä
teki
jä t
eho
kkaalle
tiim
ityö
lle.
Prie
st,
Ro
be
rts,
De
nt,
Blin
coe
, L
aw
ton
& A
rmst
ron
g (
20
08
)
Inte
rpro
fess
ion
al e
du
catio
n a
nd
work
ing in
menta
l hea
lth:
in s
earc
h o
f
the e
vid
en
ce b
ase
Tu
tkia
am
ma
ttila
iste
n v
älis
iä a
sen
teita
, jo
tka
nou
seva
t yh
teis
est
ä o
pis
kelu
sta m
iele
nte
r-
veys
työ
ssä
Psy
kiatr
isen s
air
aan
ho
idon o
pis
kelij
at
ja
kliin
ise
n p
syko
log
ian
to
hto
rih
arj
oitt
elij
at
ottiv
at
osa
a a
mm
attila
iste
n y
hte
iseen
kou
lutu
ksee
n.
Kys
ely
illä u
seita
kert
oja
kou
lutu
ksen a
ikan
a a
rvio
itiin
ko
kem
uks
ia ja
tulo
ksia
ja m
ietit
tiin t
oim
en
pite
itä a
mm
att
i-
lais
ten v
älis
ee
n y
hte
isty
öh
ön.
Am
ma
ttila
iste
n r
oo
lit,
läh
est
ymis
tava
t ja
re
surs
sit
sekä
kä
ytän
nön
yh
teis
työ
se
lkeyt
yivä
t. A
mm
atil
lise
s-
sa id
en
tite
etis
sä e
i ollu
t m
erk
ittä
vää
mu
uto
sta
.
Mo
nia
yh
teis
työ
n h
aa
ste
ita t
un
nis
tett
iin,
kute
n
aka
tee
mis
ten
alo
jen
ero
t, a
ika
ise
mm
at
koke
mu
kse
t,
odotu
kset,
arv
ioin
ti, m
otiv
aatio
ja t
avo
itteet. H
uoli-
ma
tta
ha
ast
eis
ta o
n t
ärk
eä
ä t
arjo
ta y
hte
isty
ötä
tule
vais
uu
de
ssa m
iele
nte
rve
ysty
ön o
ppila
itoks
iin
peru
sta
ksi t
ehokk
aalle
tiim
ityö
lle.
Am
ma
ttila
iste
n
välis
iä o
pis
kelu
mah
do
llisu
uks
ia tulis
i lu
od
a e
rila
isill
e
opis
kelij
ary
hm
ille.
Mie
len-t
erv
eys
työ
n a
mm
attila
isill
a
on
ta
rve
työ
ske
nn
ellä
te
ho
kka
ast
i mo
ni-tie
teis
issä
tiim
eis
sä.
Johd
on t
ulis
i ro
hka
ista
ja t
uke
a t
iimin
jäse
niä
ott
am
aa
n o
saa
yh
teis
een o
pis
kelu
un
se
kä
käyt
än
nö
n y
hte
isty
öss
ä e
ttä v
ira
llise
ssa k
oulu
tuk-
sess
a.
188
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Re
eve
s, F
ree
th,
McC
rori
e &
Pe
rry
(20
02
)
‘It t
ea
che
s yo
u w
ha
t to
exp
ect
in
futu
re…
’: in
terp
rofe
ssio
na
l le
arn
ing
on
a t
rain
ing
wa
rd f
or
me
dic
al,
nu
rsin
g,
occ
up
atio
na
l th
era
py
an
d p
hys
ioth
era
-
py
stu
de
nts
Arv
ioid
a m
onita
ho
ise
sti l
ää
ketie
teen
,
sair
aan
ho
ido
n,
toim
inta
tera
pia
n ja
fys
iote
ra-
pia
n o
pis
kelij
oid
en m
onia
mm
atil
lista
harj
oit-
telu
a o
sast
oja
kso
lla.
Ain
eis
toa k
erä
ttiin
ka
ikilt
a o
salli
stu
ja-
ryh
milt
ä;
op
iske
lijo
ilta
(n
=3
6),
oh
jaa
jilta
(n
=8
)
ja h
en
kilö
kun
na
lta (
n=
11
) ja
po
tila
ilta
(n
=2
3).
Kys
ely
lom
akk
eet, h
aa
statt
elu
t ja
ha
vain
no
in-
ti, t
utk
imu
s-a
sete
lma
en
ne
n-a
ika
na
-jä
lke
en
Kaik
ki o
salli
stuja
t su
hta
utu
ivat
po
sitii
vise
sti o
sast
o-
harjo
itte
luun.
Op
iske
lijat
arv
ost
ivat
kork
ea
lle k
oke
-
muks
elli
sen o
ppim
ise
n,
jota
he s
aiv
at
osa
sto
lla ja
koki
vat
ett
ä o
sast
oharj
oitt
elu
va
lmis
ti h
eitä
teho
k-
kaa
sti t
ule
vaa
n k
äyt
än
nö
n t
yöh
ön
. V
aik
eu
ksia
he
koki
vat
sop
eutu
mis
ess
a it
senä
ise
en o
pis
kelu
tyyl
iin
käyt
än
nö
n h
arj
oitt
elu
ssa
. H
arj
oitt
elu
n o
hja
aja
t o
liva
t
myö
s ty
ytyv
äis
iä,
mutt
a h
uolis
saa
n v
aativ
ista
ja
stre
ssa
avi
sta
ro
oliv
aa
timu
ksis
ta.
Ko
hd
ery
hm
än
po
tila
at
na
utt
iva
t o
liva
t ty
ytyv
äis
em
piä
ku
in v
ert
ailu
-
ryh
mä
n p
otil
aa
t.
189
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Th
ea
ksto
ne
-Ow
en
(2
01
0)
Ho
w c
an
info
rmatio
n s
hari
ng
an
d
colla
bo
ratio
n b
etw
ee
n a
ge
nci
es
be
imp
rove
d w
he
n t
he
re a
re c
hild
pro
tec-
tion
co
nce
rns?
Valo
ttaa m
onito
imija
isen y
hte
isty
ön
alu
eita
tutk
ima
lla la
ste
nsu
oje
lun k
äyt
äntö
ä o
hja
a-
vaa v
oim
ass
ao
leva
a la
insä
äd
än
töä ja
käyt
täm
ällä
ta
pa
ust
utk
imu
sta
.
Ta
pa
ust
utk
imu
s Y
hte
isty
öss
ä o
n p
ara
nn
ett
ava
a d
oku
me
nto
inn
issa
,
kom
mu
nik
oin
nis
sa ja
harjo
itte
luss
a.
Va
sta
syn
tyn
eid
en
ho
ido
ssa
olta
va t
ieto
isia
last
en
-
suo
jelu
llisi
sta s
eik
ois
ta.
Wa
tso
n,
To
wn
sle
y &
Ab
bo
tt (
20
02
)
Exp
lorin
g m
ulti
-ag
en
cy w
ork
ing
in
serv
ice
s to
dis
ab
led
ch
ildre
n w
ith
com
ple
x h
ea
lthca
re n
eed
s a
nd t
heir
fam
ilie
s
Se
lvitt
ää k
irja
llisu
ude
sta v
am
ma
iste
n la
ste
n
raja
-aito
ja ja
mo
nito
imija
ise
n y
hte
isty
ön
tarv
ett
a.
Po
htia
mo
nito
imija
ise
n y
hte
isty
ön
ko
nse
ptia
ja m
iten
eri
lais
ten
yh
teis
työ
n lä
he
stym
ista
-
poje
n a
vulla
sa
avu
teta
an la
pse
t ja
perh
ee
t.
Arv
ioid
aan m
onito
imija
isen y
hte
isty
ön
keh
ittä
mis
ha
nke
tta
Hyv
ä k
äyt
ännö
n y
hte
isty
ö s
isä
ltää
seura
ava
t
stra
teg
ise
t ko
mp
on
en
tit:
Hyv
ä y
hte
isty
ö o
n m
on
itoim
ijais
ta
Mon
itoim
ijain
en y
hte
isty
ö s
isä
ltää
ka
ksi,
kolm
e t
ai
ne
ljä p
alv
elu
- ja
ra
ho
itusv
aih
toe
hto
a
Pa
lve
lut
tule
e o
lla p
erh
e-
ja la
psi
kesk
eis
iä
Ava
inte
kijä
on
ku
mp
pa
nu
us
pe
rhe
ide
n k
an
ssa
.
Kesk
eis
tä o
n p
alv
elu
iden ja
am
matt
ilais
ten s
itoutu
-
min
en
.
Perh
eill
e t
ule
e o
lla y
hte
nä
ine
n k
oord
ino
itu h
oito
po
l-
ku,
esi
merk
iksi
yh
de
ltä p
alv
elu
n-t
uo
tta
jalta
, ava
in-
työ
nte
kijä
ltä t
ai p
alv
elu
oh
jaa
jalta
.
Will
um
sen (
20
08)
Inte
rpro
fess
ion
al c
olla
bora
tion
– a
ma
tte
r o
f d
iffe
ren
tiatio
n a
nd
inte
gra
-
tion
? T
he
ore
tica
l re
flect
ion
s b
ase
d in
the
co
nte
xt o
f N
orw
eg
ian
ch
ildca
re
Esi
ttä
ä v
alik
oim
a t
eo
ree
ttis
ia lä
he
stym
ista
-
po
ja,
mitk
ä s
elv
en
tävä
t m
on
iasi
an
tun
tija
ise
n
yhte
isty
ön
nä
köku
lmia
, jo
tka
po
hja
utu
vat
kontin
gen
ssite
oria
an (
tila
nne
teori
a,
sovi
te-
teo
ria
) se
kä m
yös
eri
ytym
ise
n ja
yh
de
nty
mi-
sen k
äsi
tteis
iin.
Kirja
llisu
usk
ats
au
s E
site
tätä
än
po
hd
inta
ma
lli,
mill
ä v
oid
aa
n a
na
lyso
ida
yhte
isty
ön
yh
denty
mis
en a
ste
tta ja
mik
ä v
oi o
lla
ana
lyyt
tisen
ä t
yöka
luna o
soite
ttae
ssa li
nkk
ejä
yhte
isty
ön
eri
ast
eid
en
vä
lillä
se
kä t
un
nis
tett
ae
ssa
ma
hd
olli
suu
ksia
ja r
ajo
itte
ita.
Zim
me
rma
n,
Am
od
eo
, F
ass
ler,
Elli
s &
Cla
y (2
00
3)
Tra
inin
g T
ea
m L
ea
de
rs in
a C
hild
We
llfa
re S
ett
ing
Usi
ng
th
e S
PIN
Lea
ders
hip
Gu
idan
ce M
od
el
Ku
vata
Bo
sto
nin
ylio
pis
ton
ja M
ass
ach
us-
sese
tin s
osi
aa
lipa
lve
luid
en
yh
teis
työ
ha
nke
t-
ta,
mis
sä la
sten
suoje
lun m
on
iasi
antu
ntij
ais
-
ten t
iimie
n jo
hta
jia tue
ttiin
ja k
oulu
tett
iin
käyt
täm
ää
n v
ide
o-o
hja
ste
ista
SP
IN-m
alli
a
työ
kalu
na
an
.
Arv
ioin
titutk
imus
johta
jako
ulu
tuks
est
a,
joss
a
ote
ttiin
SP
IN-m
alli
kä
yttö
ön.
Inte
rve
ntio
ryh
mä
ja v
ert
ailu
ryh
mä
, su
rve
y-
kyse
lyt, t
ilast
olli
ne
n a
naly
ysi
Inn
ova
tiivi
ne
n jo
hta
juu
de
n k
ou
lutu
s-m
en
ete
lmä
,
mik
ä p
eru
stui l
aaja
lle le
vinn
ee
see
n ja
te
sta
ttuun
me
ne
telm
ää
n.
Se
fo
kuso
i jo
hta
jien
va
hvu
ud
et
ja
anto
i vid
eoid
un
pa
lau
tteen.
Kou
lutu
ksen
sis
ällö
llä ja
laa
juu
de
lla (
inte
rve
ntio
ryh
mä
ja v
ert
ailu
ryh
mä
) o
li
vaik
utu
sta
joh
tam
is-t
aito
jen
ke
hitt
ymis
ee
n.
Tä
llä t
aa
s
oli
yhte
ys t
iimie
n t
oim
inn
an
pa
ran
tum
ise
en
he
idä
n
arv
ioid
ess
aa
n la
psi
pe
rhe
ide
n p
alv
elu
ide
n t
arv
ett
a.
190
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Zw
are
nst
ein
& R
ee
ves
(20
06
)
Kn
ow
led
ge
Tra
nsl
atio
n a
nd
In
terp
ro-
fess
ional C
olla
bora
tion:
Wh
ere
the
Ru
bber
of
Evi
den
ce-B
ase
d C
are
Hits
the
Ro
ad
of
Te
am
wo
rk
Tutk
ia m
on
iasi
antu
ntij
ais
en k
ou
lutu
ksen
ja
yhte
isty
ön
inte
rven
tioid
en v
aik
utu
sta m
on
i-
asi
antu
ntij
ais
iin s
uhte
isiin
, te
rve
ydenh
uollo
n
pro
sess
eih
in (
sisä
ltäe
n n
äyt
töö
n p
eru
stu
van
toim
inn
an)
ja p
otil
ast
ulo
ksiin
.
Kirja
llisu
usk
ats
au
s m
onia
siantu
ntij
ais
en
kou
lutu
kse
n ja
yh
teis
työ
n in
terv
en
tiotu
tki-
muks
iin.
Ku
vau
s tiu
kast
i ko
kee
llise
n t
utk
imu
kse
n
suu
nn
itelm
ast
a;
satu
nn
ais
tett
u k
oe
, m
ää
räl-
lisen ja
laa
dulli
sen a
ine
isto
n k
eru
u 2
0
yle
islä
äke
tiete
en y
ksik
öss
ä,
jotk
a s
ijaits
ivat
5 t
oro
nto
lais
ess
a o
pe
tuss
air
aa
lass
a.
Esi
tetä
än t
oim
inta
tap
oja
, jo
ide
n a
vulla
mo
nia
mm
atil
-
line
n k
ou
lutu
s ja
yhte
isty
ö v
ois
ivat
vaik
utt
aa
tie
don
sove
lluks
een ja
nä
yttö
ön p
eru
stu
vaan t
oim
inta
an
191
Lii
te 2
Q-m
eto
do
log
isia
te
rve
ys
tie
tee
llis
iä t
utk
imu
ks
ia
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ba
ker
20
06
Eco
no
mic
ra
tion
alit
y a
nd
he
alth
an
d
life
styl
e c
hoic
es
for
peop
le w
ith
dia
bete
s
Arv
ioid
a t
erv
eyd
en
ko
nte
kstis
sa
laa
jem
ma
n k
äsi
tte
elli
sen
ra
tion
aa
li-
suu
de
n v
iite
keh
ykse
n m
erk
ityst
ä,
joka
sisä
ltää p
rose
ssu
aalis
en ja
eks
pre
ssii-
vise
n r
atio
na
alis
uude
n t
äyd
en
nyk
sen
ä
inst
rum
enta
alis
elle
ratio
naalis
uu
de
lle.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin t
yyp
in 2
dia
be
tes-
ta s
aira
sta
vie
n h
en
kilö
ide
n h
aa
sta
tte
luis
ta,
po
ti-
lase
sitteis
tä,
lääke
tiete
elli
sest
ä k
irja
llisu
ude
sta ja
art
ikke
leis
ta.
Lo
pu
llin
en
vä
iteo
tos
(46
vä
ittä
mä
ä)
muo
do
stett
iin k
äyt
täm
ällä
te
ore
ett
ise
na
viit
eke
hyk
-
sen
ä r
atio
na
alis
uu
de
n k
olm
ea
tyy
pp
iä;
inst
rum
en
-
taalin
en
, pro
sse
suaalin
en ja
eks
pre
ssiiv
ine
n.
Q-
jaott
elu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
27 t
yyp
in 2
dia
bete
sta
sair
ast
ava
a h
en
kilö
ä.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n k
olm
e f
akt
ori
a,
joita
ve
rra
ttiin
ra
tion
aa
lisu
ud
en
viit
eke
hyk
see
n.
Ratio
naa
lisuu
den
laaje
mp
i ma
lli a
nto
i la
aje
mpa
a
ymm
ärr
ystä
tyy
pin
2 d
iab
ee
tiko
ide
n t
erv
eyt
ee
n ja
elä
män
tap
oih
in k
uin
pe
lkkä
ka
pea-a
lain
en b
iolä
äke
-
tiete
elli
nen n
äkö
kulm
a t
ai p
eri
nte
inen t
alo
udelli
sen
ratio
na
alis
uu
de
n in
stru
me
nta
alin
en
mu
oto
.
Ba
rata
20
07
, A
bu
sed
wo
me
n’s
pers
pe
ctiv
es
on t
he
cri
min
al j
ust
ice
syst
em
’s r
esp
on
se t
o d
om
est
ic
vio
len
ce
Ym
mä
rtä
ä p
are
mm
in p
ah
oin
pite
lyn
uhri
ksi j
outu
neid
en n
ais
ten k
äsi
tyks
iä
riko
soik
eude
llise
sta
järjest
elm
äst
ä
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin k
irja
llisu
ud
est
a,
lop
ulli
ne
n v
äite
oto
s si
säls
i 72 v
äite
ttä
, Q
-ja
ottelu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
58
pe
rhe
väki
valta
a k
oke
nu
tta
nais
ta,
pie
ni o
sajo
ukk
o n
ais
ia m
yös
ha
ast
ate
ltiin
.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 5
fa
ktoria
, jo
tka
ed
ust
iva
t n
ais
ten
ko
kem
uks
ia:
1)
riko
soik
eu
sjä
rje
s-
telm
ää
n v
oi l
uo
tta
a,
2)
riko
s-o
ike
usj
ärj
est
elm
ällä
on
ma
hd
olli
suu
ksia
, m
utt
a s
e o
n p
oh
jimm
ilta
an
pe
tty-
mys
uhre
ille,
3)
uh
rie
n p
itäis
i tu
lla r
iko
soik
eu
sjärje
s-
telm
ää
n ja
va
rmis
taa
ett
ä h
e h
alu
ava
t kä
yttä
ä s
itä,
4)
riko
s-oik
eu
sjärj
est
elm
ä e
i voi s
uoje
lla n
ais
ia ja
se
voi t
eh
dä a
siat
vie
lä p
ahe
mm
iksi
, 5)
na
iste
n p
itää
käyt
tää
rik
oso
ike
usj
ärje
ste
lmä
ä o
ma
n t
urv
alli
suu
ten
-
sa,
terv
eh
tym
ise
nsä
ja o
ike
ud
en
vu
oks
i hu
olim
att
a
ong
elm
ista
Ba
rke
r 2
00
8
Q-m
eth
od
olo
gy:
An
alte
rna
tive
ap
pro
ach
to
re
sea
rch
in n
urs
e
ed
uca
tion
Tu
tkia
Q-m
eto
do
log
ian
te
ore
ett
isia
peru
ste
ita ja
sen
so
velta
mis
ta t
utk
i-
mu
sme
ne
telm
än
ä s
air
aa
nh
oita
jako
ulu
-
tuks
ess
a ja
tuott
aa
lyhyt
ku
vau
s se
n
käyt
öst
ä m
ieln
ete
rve
ysty
ön
ko
ulu
tuk-
sess
a.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ui m
iele
nte
rve
ysty
ön
hoita
jien k
oulu
tuks
en ja
osa
am
ise
n h
isto
ria
llise
sta
ja
nyk
yse
stä
ka
tsa
uks
est
a p
eru
stu
en
vira
llise
en
ja
yle
ise
en n
äkö
kulm
aa
n.
La
ad
ulli
sen t
utk
imu
kse
n
tieto
kon
eohje
lman a
vulla
va
littii
n t
eem
at, jo
tka
pa
rha
iten
ed
ust
iva
t m
iele
nte
rve
ysh
oid
on
osa
am
ista
.
Nä
istä
muod
ost
ettiin
66 v
äitt
äm
ää.
Q-j
aott
elu
ihin
osa
listu
jat
oliv
at
41 s
airaa
lass
a t
yösk
ente
levi
ä
mie
len
terv
eys
työ
n h
oita
jia.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n n
eljä
fa
ktoria,
jotk
a k
uva
siva
t m
iele
nte
rve
ysh
oita
jien
osa
am
ise
n
nä
köku
lmia
:
1)
kon
tro
lli-
ja v
alv
on
tan
äkö
kulm
a 2
) te
rap
eu
ttin
en
nä
köku
lma
3)
joh
tam
isn
äkö
kulm
a 4
) su
oje
leva
nä
köku
lma
Joh
top
ää
töks
en
ä t
od
eta
an
, e
ttä
Q-m
eto
do
log
ia
tarjo
aa v
ah
van
ja a
rvo
kkaa
n li
sän s
aira
an
ho
itajie
n
kou
lutu
ksen t
utk
imuks
ee
n ja
va
in m
ielik
uvi
tus
rajo
itta
a m
ahd
olli
suuks
ia s
en k
äyt
öss
ä.
192
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ba
rbo
sa,
Will
ou
gh
by,
Ro
sen
be
rg &
Mrt
ek
(19
98
)
Sta
tistic
al M
eth
od
olo
gy:
VII
. Q
-
Me
tho
do
log
y, a
Str
uct
ura
l An
aly
tic
Ap
pro
ach
to
Me
dic
al S
ub
ject
ivity
Tu
tkia
en
sia
vun
lää
käre
ide
n a
sen
teita
suh
tau
tum
ise
ssa
tie
toko
ne
oh
jelm
ien
kou
lutu
kse
en
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin h
aa
sta
tte
lem
alla
ensi
avu
n lä
äkä
reitä
ja lo
pu
llise
n a
rvio
inn
in jä
lkeen
muo
do
stett
iin 3
4 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stu-
jat
oliv
at
87
en
sia
vun
lää
käri
ä.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 4
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t lä
äkä
reid
en
ase
nte
itä t
ieto
kon
eo
hje
lmie
n
kou
lutu
sta
kohta
an
: 1
) ki
inno
stu
ne
ita ja
inn
okk
aita
op
pim
aa
n 2
) tu
rha
utu
ne
ita ja
kiin
no
stu
ne
ita m
utt
a
epä
luu
lois
ia 3
) ki
inn
ost
un
eita
lähin
nä h
yöd
yist
ä ja
halu
kkaita
kä
yttä
mä
än
min
imaa
lisia
po
nnis
tuks
ia
4)
op
pim
isky
ksyi
siä ja
itse
nä
isiä
op
iske
lijoita
.
Joh
top
ää
töks
en
ä v
oid
aa
n t
od
eta
, e
ttä
Q-
meto
do
log
iaa
vo
idaa
n k
äyt
tää h
en
kilö
kohta
iste
n
aih
eid
en a
sente
iden m
ääri
tte
lyss
ä ja
me
ne
telm
ä
tuo
tta
a u
sein
uu
sia
oiv
allu
ksia
.
Ba
xte
r, A
khta
r-D
an
esh
,Va
laiti
s,
Sta
nyo
n,
Sp
rou
l (2
00
9)
Sim
ula
ted
exp
eri
en
ces:
Nu
rsin
g
stu
de
nts
sh
are
th
eir p
ers
pe
ctiv
es
Tutk
ia s
air
aan
ho
itaja
opis
kelij
oid
en
näkö
kulm
ia s
imulo
ituje
n h
oito
työn
ohje
lmie
n k
äyt
töön
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin a
ika
ise
mm
ass
a
tutk
imu
ksen la
aje
mpa
an t
utk
imu
soh
jelm
aan
kuu
lu-
vass
a t
utk
imuks
ess
a,
joh
on k
uulu
i fo
kusr
yhm
iä
hen
kilö
kunn
ast
a ja
op
iske
lijois
ta 4
eri c
olle
gess
a ja
3 y
liopis
toss
a.
Ind
ukt
iivis
ella
pro
sess
illa lo
pu
llise
en
väite
oto
ksee
n v
alit
tiin
49 v
äitt
äm
ää.
Q-j
aott
elu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
24
op
iske
lijaa 1
7 y
liopis
tost
a t
ai
colle
gest
a.
Vaik
ka k
aik
ki o
pis
kelij
at
oliv
at
sitä
mie
ltä,
ett
ä
sim
ula
atio
koke
mu
kse
t tu
keva
t o
pis
kelu
a,
löyt
yi
opis
kelij
ois
ta n
eljä
ryh
mää,
joill
a o
li eri
lain
en
nä
kö-
kulm
a:
1)
Re
flekt
oija
t 2
) sk
ep
tise
t re
alis
tise
t 3
) m
uka
vuu
-
de
nh
aku
ise
t 4
) te
knis
est
i jä
rke
vät.
Ka
ikki
ryh
mä
t
vaativ
at
hyv
iä m
en
ett
ely
tap
oja
, jo
illa h
eid
ät
sito
ute
-
taa
n s
imu
laa
tio-o
pis
kelu
un
.
Bo
ot,
va
n E
xel &
va
n d
er
Gu
lde
n
(20
09
)
‘‘My
Lu
ng
Dis
ea
se W
on
’t G
o A
wa
y,
it’s
Th
ere
to
Sta
y’’:
Pro
file
s o
f A
da
p-
tatio
n t
o F
un
ctio
na
l Lim
itatio
ns
in
Work
ers
with
Ast
hm
a a
nd C
OP
D
Tutk
ia a
siaan
kuulu
via
tai a
sia
an
-
kuu
lum
att
om
ia s
op
eu
tum
ise
n m
erk
kejä
työn
teki
jöill
ä,
jotk
a s
air
ast
ava
t ast
ma
a
tai k
eu
hko
ah
tau
ma
a.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
kerä
ttiin
aik
ais
em
mis
ta t
utk
i-
muks
ista
ja t
iete
elli
sest
ä k
irja
llisu
ud
est
a.
Lopu
lli-
see
n s
op
utu
mis
ta k
äsi
ttele
vään
vä
iteo
toks
een
valit
tiin 4
2 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stuja
t oliv
at
34
ast
maa t
ai
keu
hko
ah
tau
ma
a s
air
ast
avi
a t
yönte
kijö
itä.
Lö
yde
ttiin
ne
ljä e
rila
ista
so
pe
utu
mis
-pro
fiilia
:1)
inn
ost
une
et
2)
sope
utu
ne
et
3)
varo
vais
et
4)
huo
les-
tun
ee
t ty
ön
teki
jät.
So
pe
utu
mis
pro
fiilit
an
tava
t
syvä
llise
mpää
tie
toa
eri t
avo
ista
, m
iten a
sta
ma
a t
ai
keu
hko
ah
tau
ma
a s
air
ast
ava
t ty
önte
kijä
t se
lviy
tyvä
t
sair
aute
nsa
ka
nss
a t
yöss
ää
n.
193
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Bry
an
t, G
ree
n &
He
wis
on
(2
00
6)
Un
ders
tan
din
gs
of
Do
wn
’s s
yndro
me:
A Q
me
thod
olo
gic
al i
nve
stig
atio
n
Tu
nn
ista
a D
ow
nin
syn
dro
om
an
kesk
enää
n k
ilpaile
via s
am
an
arv
ois
ia
tarin
oita
ja k
oro
staa t
arino
iden y
hte
isiä
ja e
rila
isia
teem
oja
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
koo
ttiin
use
ista
eri lä
hte
istä
:
foku
sryh
mä
ltä,
jonka
muo
do
sti k
ätil
öopis
kelij
at,
kon
sulto
iva
n s
ynn
ytys
lää
käri
n s
yvä
ha
ast
att
elu
sta
,
niid
en ih
mis
ten
ha
ast
attelu
ista
, jo
illa o
li jo
kin
yhty
mä
koh
ta D
ow
nin
syn
dro
om
aa
n,
aik
ais
em
pie
n
tutk
imu
ste
n a
ine
isto
na
isilt
a,
joill
a o
li D
ow
nin
syn
dro
om
aa
sa
ira
sta
va s
isa
rus,
laa
jast
i kirja
llisu
u-
dest
a,
joka
kä
sitte
li D
ow
nin
syn
dro
om
an r
ask
au-
den
aik
ais
ta t
est
au
sta ja
tu
nn
ista
mis
ta ja
na
isill
e
jae
tuis
ta in
form
aa
tio-e
sitt
eis
tä e
nn
en
ra
ska
ud
en
ai-
kast
a t
est
au
sta.
Lo
pulli
seen
vä
iteo
toks
een
valit
tiin
50
vä
ittä
mä
ä.
Q-j
ao
tte
luih
in o
salli
stu
jat
oliv
at
76
hen
kilö
ä,
jois
ta 3
8 h
enki
löllä
oli
joko
am
ma
tillin
en
ta
i
hen
kilö
kohta
inen y
hty
mäko
hta
Do
wn
in s
ynd
roo
man
ja lo
pu
illa 2
2 h
en
kilö
llä e
i mitä
än
yhte
yttä
Do
wn
in
syn
dro
om
aa
n.
Fa
kto
ria
na
lyys
in p
eru
ste
ella
sa
atii
n 5
fa
kto
ria
, jo
tka
kuva
siva
t ko
kem
uks
ia t
ai n
äkö
kulm
ia D
ow
nin
syn
roo
ma
an
: 1
) D
ow
nin
syn
dro
om
a n
orm
aa
liud
en
yksi
mu
oto
vs.
vaka
van
ep
än
orm
aa
lisu
ud
en
mu
oto
2)
Do
wn
in s
ynd
roo
ma
va
sto
inkä
ymis
en
ä 3
) D
ow
nin
syn
dro
om
a v
an
he
mm
uu
de
n h
oito
taa
kka
na
4)
vam
ma
ine
n p
erh
e 5
) e
rity
ise
t la
pse
t ta
rvits
eva
t
erity
ise
t va
nh
em
ma
t. T
utk
imu
s o
soitt
i ett
ä ih
mis
illä
on h
yvin
mon
imu
taka
isia
ja n
äh
tävä
sti r
istir
iitais
ia
näke
myk
lsiä
Do
wn
in s
yndro
om
ast
a ja
täm
ä v
aik
ut-
taa
he
idä
n p
ää
töks
iinsä
ra
ska
ud
en
aik
ais
ee
n t
est
a-
uks
ee
n.
En
ne
n s
ynn
ytys
tä o
n m
yös
väh
än
tila
isu
uk-
sia k
esk
ust
ella
ja p
ere
hty
ä k
äsi
tyks
iin v
am
mais
uu-
de
sta
.
Bu
llin
gto
n,
Pa
wo
la,
Wa
lke
r, V
ale
nta
,
Bri
ars
& J
oh
n (
20
07
)
Ide
ntif
ica
tion
of
me
dic
atio
n n
on
-
ad
he
ren
ce f
act
ors
in a
do
lesc
en
t
tra
nsp
lan
t p
atie
nts
: T
he
pa
tien
t’s
vie
wp
oin
t
Tu
nn
ista
a,
luo
kite
lla ja
ym
mä
rtä
ä
nuort
en e
linsi
irto
potil
aid
en
mie
lipite
itä,
siitä
mik
si h
e e
ivä
t kä
ytä m
äärä
ttyä
lää
kity
stä
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin n
uo
rte
n e
linsi
irto
-
po
tila
ide
n h
aa
sta
tte
luis
ta,
asi
an
tun
tijo
ide
n v
äitt
äm
is-
tä ja
tie
tee
llisi
stä a
rtik
kele
ista
.
Lop
ulli
seen v
äite
oto
ksee
n v
alit
tiin 3
3 v
äitt
äm
ää.
Q-
jaott
elu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
9 n
uort
a m
unu
ais
siirto
-
po
tila
sta
.
Fakt
oria
naly
ysis
sä s
aatii
n k
olm
e f
akt
oria,
jotk
a
kuva
siva
t n
uort
en e
rila
isia
mie
lipite
itä:
1)
Lääkk
eis
iin
liitt
yvä
t a
sia
t (e
sim
erk
iksi
ma
ku,
koko
, to
istu
mis
tihe
-
ys,
aik
ata
ulu
) 2
) O
ng
elm
alli
set
nu
ore
t (e
sim
erk
iksi
köyh
ät
kotio
lot,
ma
sen
nu
s, m
use
rta
va t
ilan
ne
) 3
)
tieto
ise
sti e
i- s
op
imu
sta
no
ud
att
ava
t (e
sim
erk
iksi
hu
om
ioh
aku
isu
us,
ere
hty
mä
tön
ase
nn
e)
Ym
mä
rtä
mä
llä n
äitä
eri
lais
ia n
äkö
-ku
lmia
ja t
eki
jöitä
,
jotk
a v
aik
utt
ava
t n
iihin
, o
n h
elp
om
pi t
un
nis
taa
mill
ä
me
ne
tte
lyta
valla
työ
ske
nn
ellä
än
pa
rha
iten
tie
tyn
ei-
sop
imu
sta
no
ud
att
ava
n p
otil
asr
yhm
än
ka
nss
a.
194
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Cro
ss (
200
5a)
Exp
lorin
g a
ttitu
de
s: t
he
ca
se f
or
Q
me
tho
do
log
y
Ko
rost
aa
Q m
eto
do
log
iaa
ta
rko
ituks
en
-
muka
isen
a ja
me
rkity
kse
llise
nä
tutk
imu
sme
ne
telm
än
ä t
erv
eyd
en
hu
ol-
lon k
oulu
tuks
en ja
terv
eyd
en
ed
istä
mi-
sen
ase
nn
etu
tkim
uks
ess
a
Kä
site
llää
n a
sen
teid
en
mä
äri
tte
lyn
va
ike
uks
ia ja
ase
nn
em
itta
uks
en
on
ge
lmia
. K
err
ota
an
Q m
eto
do
-
logia
n ly
hyt
his
tori
alli
nen k
ats
au
s ja
se
litys
, m
itä
me
tod
olo
gia
ta
rko
itta
a ja
mite
n t
utk
imu
spro
sess
i
ete
ne
e.
Tu
tkim
us
pe
rust
ele
e Q
me
tod
olo
gia
n k
äyt
töä
ase
nne
tutk
imuks
ess
a ja
eri
tyis
est
i Q m
eto
do
logia
n
valin
taa
te
rve
yde
nh
uo
llon
ke
ntä
n a
sen
ne
tutk
imu
k-
sess
a.
Q m
eto
do
log
ia o
n v
ah
vem
pi m
en
ete
lmä
ase
nne-
ja s
ubje
ktiiv
isee
n m
ielip
idetu
tkim
uks
een
kuin
ta
van
om
ais
et
tutk
imu
sme
ne
telm
ät.
Jo
hto
pä
ä-
töks
en
ä e
hd
ote
taa
n t
utk
imu
s-m
en
ete
lmä
ä t
erv
ey-
de
nh
uo
llon
ko
ulu
tuks
ee
n ja
te
rve
yde
n e
dis
täm
ise
en
tutk
imu
ksiin
, jo
tka
kä
sittele
vät
ase
nte
ide
n ja
hen
kilö
-
kohta
iste
n m
ielip
iteid
en t
utk
imis
ta.
Cro
ss (
200
5b)
Acc
ide
nt
and E
merg
en
cy n
urs
es’
att
itud
es
tow
ard
s h
ea
lth p
rom
otio
n
Tu
tkia
aku
utt
iosa
sto
jen
ja e
nsi
avu
n
sair
aa
nh
oita
jien
ase
nte
ita t
erv
eyd
en
ed
istä
mis
ee
n
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin a
ihe
ese
en
liitt
yvä
stä tie
tee
llise
stä
kir
jalli
suu
de
sta ja
julk
ais
tuis
-
ta t
utk
imu
ksis
ta.
Lopu
llise
en
vä
ite-o
toks
ee
n v
alit
tiin
33
vä
ittä
mä
ä
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stuja
t oliv
at
11
aku
utt
iosa
stoje
n
ja e
nsi
avu
n s
aira
an
ho
itaja
a.
Löyd
ett
iin k
olm
e e
rila
ista
fa
ktoria
, m
utta k
ahde
ssa
fakt
oriss
a o
li va
in 1
osa
llist
uja
. E
nsi
mm
äis
en
fa
kto
rin
mu
kaa
n (
9 o
salli
stu
jaa
) a
sen
tee
t te
rve
yde
n e
dis
tä-
mis
ee
n o
vat
po
sitii
visi
a.
Ka
ikki
oliv
at
sitä
mie
ltä,
ett
ä
sair
aan
ho
itajil
la o
n is
o r
oo
li ohja
tess
aan
ihm
isiä
käyt
täm
ää
n o
ma
a o
saa
mis
taa
n ja
he
nki
löko
hta
isia
taito
ja it
seho
idoss
a.
195
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Da
hls
trö
m,
Do
rai-R
aj,
McG
ill,
Ow
en
,
Tym
ms
& W
ats
on
(2
00
5)
Wh
at
motiv
ate
s se
nio
r cl
inic
ians
to
teach
me
dic
al s
tud
ents
?
Arv
ioid
a lä
äke
tiete
en s
en
iori
kliin
iko
i-
de
n m
otiv
aa
tiota
op
ett
aa
lää
ketie
tee
n
opis
kelij
oita
Ke
sku
ste
lua
varu
us
mu
od
ost
ett
iin a
ihe
ese
en
liitt
yvä
stä t
utk
imu
sryh
män k
esk
ust
elu
sta
ja k
irja
lli-
suu
de
sta.
Lo
pulli
see
n v
äite
oto
kse
en v
alit
tiin
69
väitt
äm
ää.
Q-j
aott
elu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
75
se
nio
ri
kliin
ikko
a,
jotk
a o
hja
siva
t lä
äke
tiete
en
op
iske
lijoita
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n n
eljä
fa
ktoria,
jotk
a k
uva
siva
t se
nio
ri-k
liin
iko
iden m
otiv
aatio
ta
oh
jata
lää
ketie
tee
n o
pis
kelij
oita
: E
nsi
mm
äis
en
fakt
orin o
salli
stuja
t su
hta
utu
ivat
po
sitii
vise
sti o
petu
k-
see
n,
kosk
a h
alu
siva
t a
utt
aa
op
iske
lijo
ta t
ule
ma
an
hyv
iksi
lää
käre
iksi
, na
uttiv
at
vaik
utt
ava
n o
petu
kse
n
haa
ste
est
a,
arv
ost
ivat
om
an
eri
tyis
alu
een
sa e
sitt
e-
lyä
, n
au
ttiv
at
pie
ne
n r
yhm
än
op
ett
am
ise
sta
, o
liva
t
saa
ne
et
insp
ira
atio
ta m
en
tore
ilta
an
ja a
ika
ise
mm
ilta
opett
ajil
taan,
piti
vät
eri
lais
ten n
äkö
kulm
ien
haa
ste
is-
ta,
tuntiv
at
vast
uu
ta o
pis
kelij
ois
ta ja
ha
lusi
vat
ymm
ärt
ää
op
iske
lijo
ita.
He
eiv
ät
op
ett
an
ee
t, k
osk
a
ha
lusi
vat
esi
inty
ä y
leis
ölle
ja o
liva
t e
ri m
ieltä
ett
ä
opett
am
ine
n o
li ty
lsää
, va
illa t
uke
a ja
aja
nh
ukk
aa.
Ko
lme
mu
uta
fa
kto
ria
su
hta
utu
i ne
ga
tiivi
sest
i
op
ett
am
ise
en
, su
uri
mp
ina
syi
nä
osa
llist
um
att
om
uu
s
kurs
sie
n s
uu
nn
itte
luu
n,
ei-
na
utin
to o
pe
tta
a ja
pe
lko
osa
llist
ua
op
ett
am
ise
en
klin
ika
n t
yöku
orm
an
vu
oks
i.
196
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
De
nn
is (
19
86
)
Q M
eth
od
olo
gy:
re
leva
nce
an
d
ap
plic
atio
n t
o n
urs
ing
re
sea
rce
Esi
ttä
ä k
ats
au
s tu
tkim
usm
en
ete
lmä
n
tekn
iikka
an ja
mä
äritt
ää e
rity
isiä
ho
itotie
tee
n t
utk
imu
sko
hte
ita Q
meto
do
log
ialla
Q m
eto
dolo
gia
n e
sitte
ly,
esi
merk
kejä
ke
sku
stelu
a-
varu
ud
en
, vä
iteu
niv
ers
um
in,
väite
oto
kse
n (
Q s
et)
,
osa
llist
ujie
n (
P s
et)
mu
od
ost
um
ise
sta
.
Esi
merk
kejä
Q m
eto
dolo
gis
ista
ho
itotie
tee
n t
utk
i-
mu
saih
eis
ta:
Ase
nte
et,
tu
nte
et,
usk
om
uks
et,
arv
ot,
näkö
kulm
at
eri
kse
en t
ai y
hd
iste
ttyn
ä s
eura
avi
lta
alu
eilt
a
Elä
mä
nko
kem
us;
elä
min
en
kro
on
ise
n s
air
au
de
n
kan
ssa
, se
lviä
min
en
, o
min
ais
piir
tee
t, e
läm
än
latu
,
sosi
aa
line
n t
uki
verk
ost
o
Te
rve
ysu
sko
mu
kse
t; E
hkä
ise
vät
terv
eys
toim
en
pi-
teet, k
ultt
uurin
va
ikutu
s te
rve
yskä
yttä
ytym
iseen,
po
ikki
kultt
uu
rilli
set
arv
ot,
elä
mä
nta
pa
mu
uto
kse
t,
itse
ho
ito
He
nki
löko
hta
iset
käsi
tyks
et; it
setu
nto
, va
rtalo
nku
va,
vaik
utu
s, ik
ään
tym
ine
n,
seks
ua
alis
uu
s
Asi
akk
aa
t ja
tu
ott
aja
t; a
sia
kka
ide
n t
arp
ee
t p
otil
as-
palv
elu
ntu
ott
aja
vuoro
vaik
utu
kse
ssa,
ho
itoty
ytyv
äi-
syys
, hoid
on la
atu
, ho
itoty
ön m
alli
t
Ro
olit
; P
erh
ee
n a
vio
suhte
et, s
isa
ruude
t ja
van
he
m-
pi-la
psi
suh
tee
t, h
en
kilö
stö
n o
pe
tus-
, to
imin
ta-
ja
tutk
imu
sro
olit
, o
pis
kelij
oid
en
ro
olie
n s
iirty
mä
ja
am
matil
linen
so
siaalis
tam
ine
n s
ekä
ho
itajie
n im
ag
o
He
rro
n-M
arx
, W
illia
ms
& H
icks
, 2
00
6,
A Q
me
tho
do
log
y st
ud
y o
f w
om
en
’s
exp
erie
nce
of
en
du
rin
g p
ost
na
tal
pe
rin
ea
l an
d p
elv
ic f
loo
r m
orb
idity
Tutk
ia s
ynnyt
ykse
n jä
lke
ise
n v
älil
ihan
ja la
ntio
np
oh
jan
sa
ira
uks
ista
kä
rsiv
ien
nais
ten
ko
kem
uks
ia
He
nki
löko
hta
ine
n p
uo
listr
ukt
uro
itu n
au
ho
itett
u
haa
statt
elu
20
syn
nyt
täne
elle
na
iselle
ha
ast
attelu
ai-
ne
isto
n (
kesk
ust
elu
ava
ruu
s) a
na
lyso
inti
tee
mo
iksi
,
tee
mo
jen
tiiv
istä
min
en
vä
iteo
toks
eks
i (Q
-se
t),
osa
llist
ujie
n v
äitt
eid
en
jaott
elu
t Q
-alu
sta
lle,
Q-
jaott
elu
jen a
naly
soin
ti P
QM
eth
od-o
hje
lmalla
,
fakt
oria
na
lyys
in t
ulo
kse
na
5 f
akt
ori
a,
jotk
a e
du
stiv
at
nais
ten
ko
kem
uks
ia v
älil
ihan t
ai l
antio
npo
hja
n
sair
aud
en v
uoks
i
5 e
rila
ista
ko
kem
usk
ert
om
ust
a:
1)l
an
tion
po
hja
n
sair
aus
vähä
isin
va
ivoin
, 2)
puutt
ee
llinen
tu
ki ja
palv
elu
t, 3
) ta
bu a
ihe
est
a v
älil
ihan ja
lantio
npo
hja
n
sair
au
s, 4
) n
orm
alis
oitu
va s
aira
us,
5)
eri
stä
ytyn
ei-
syys
lantio
npo
hja
n s
airaud
en v
uoks
i
197
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Jon
es,
Gu
y &
Orm
rod
, 2
00
3
A Q
-me
tho
do
log
ica
l stu
dy
of
he
ari
ng
voic
es:
A p
relim
ina
ry e
xplo
ratio
n o
f
voic
e h
ea
rers
’ un
de
rsta
nd
ing
of
the
ir
exp
eri
en
ces
Ym
mä
rtä
ä,
mik
si ä
än
ten
ku
ulij
at
usk
ova
t, e
ttä h
e k
uule
vat
ään
ia ja
mite
n h
e jä
rke
ileva
t ko
kem
uks
ensa
Ke
sku
ste
lua
varu
ud
en
mu
od
ost
am
ine
n k
irja
llisu
u-
dest
a,
opa
slehtis
istä
, yl
eis
est
ä k
esk
ust
elu
sta,
me
dia
sta
ja k
esk
ust
elu
ista
16
ää
nte
n k
uu
lija
n
kan
ssa
. V
äitt
ee
t (3
50
) ja
ote
ltiin
bio
lää
ketie
tee
llisi
in,
psy
kolo
gis
iin ja
he
ng
elli
siin
, tii
vist
ett
iin v
äite
oto
k-
seks
i (45),
20 o
salli
stuja
a ja
ott
eliv
at
väitt
ee
t, ja
otte-
lua
ine
isto
an
aly
soiti
in S
PS
S-o
hje
lma
lla ja
fa
kto
ri-
ana
lyys
in t
ulo
ksena s
aatii
n 6
fa
ktori
a,
jotk
a e
du
sti-
vat
ään
ten k
uulij
oid
en
ko
kem
uks
ia
6 e
rila
sita
nä
köku
lma
a:
1)
po
sitii
vin
en
he
ng
elli
ne
n
nä
köku
lma
, 2
) p
ers
oo
na
llin
en
asi
aa
nku
ulu
va n
äkö
-
kulm
a,
3)
alis
tun
ut
pe
ssim
istin
en
nä
köku
lma
, 4
)
käyt
än
nölli
nen v
ast
e n
äkö
kulm
a,
5)
pa
ssiiv
isu
us
voim
ake
ino
ihin
nä
köku
lma
, 6
) yl
ein
en
psy
kia
trin
en
sair
aus
nä
köku
lma
198
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
La
i, K
up
st,
Ce
lla,
Bro
wn
, P
ete
rma
n &
Go
ldm
an
(2
00
6)
Usi
ng
Q-m
eth
od
olo
gy
to u
nd
ers
tan
d
pe
rce
ive
d f
atig
ue
re
po
rte
d b
y a
do
-
lesc
en
ts w
ith c
an
cer
Ym
mä
rtä
ä k
uin
ka s
yöp
ää
sa
ira
sta
vat
nu
ore
t h
ah
mo
tta
vat
uu
pu
mu
kse
nsa
ja
tutk
ia m
ah
dolli
sia t
eki
jöitä
, jo
tka
vaik
utt
ava
t h
eid
än k
äsi
tyks
iinsä
käyt
täm
ällä
Q m
eto
do
log
iaa
Vä
iteu
niv
ers
um
i mu
od
ost
ett
iin 7
2 v
äitt
äm
äst
ä,
jotk
a
oli
kehite
tty
eri t
utk
imuks
ess
a a
ikuis
ten s
yöpää
sair
ast
avi
en u
upum
uks
est
a.
Nä
itä v
äitt
eitä
muo
kat-
tiin n
uoria s
yöp
ää s
air
ast
avi
en k
an
ssa
työ
skente
le-
vie
n lä
äkä
rie
n,
sair
aa
nho
itajie
n,
psy
kolo
gie
n ja
fysi
ote
rap
eutt
ine
n k
anss
a s
op
ivik
si n
uori
lle.
Lop
ulli
-
see
n v
äite
oto
ksee
n v
alit
tiin
37
vä
ittä
mä
ä.
Osa
llist
u-
jat
Q-ja
ott
elu
ihin
oliv
at
15
nu
ort
a s
yöp
äh
oito
a
saa
nu
tta
po
tila
sta
.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 3
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t n
uo
rte
n s
yöp
ää
sa
ira
sta
vie
n h
ah
mo
tta
ma
a
uu
pu
mu
sta
:
akt
iivis
uu
s lii
ttye
n f
yysi
see
n t
oim
inta
an,
uu
pum
us
liitt
yen
psy
koso
sia
alis
een t
oim
inta
an
, u
up
um
us
yhd
iste
ttyn
ä a
inoa
sta
an a
ne
mia
a ja
/ta
i ho
itoih
in
Me
red
ith &
Ba
ker
(20
07
)
Fact
ors
Ass
oci
ate
d w
ith C
ho
osi
ng a
Ca
ree
r in
Clin
ica
l Psy
cho
log
y—
Un
de
rgra
du
ate
Min
ori
ty E
thn
ic
Pe
rsp
ect
ive
s
Tutk
ia v
eto
voim
ast
a t
ai m
uu
sta s
yyst
ä
joh
tuva
a m
ah
do
llisu
utt
a e
tnis
elle
väh
em
mis
tölle
ha
keu
tua
am
ma
tillis
ee
n
kliin
ise
en
psy
kolo
gia
an
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi m
uo
do
ste
ttiin
aih
eese
en li
ittyv
äst
ä k
irja
llisu
ud
est
a ja
ko
lmen
etn
ise
en v
äh
em
mis
töön k
uu
luva
n k
liin
isen p
syko
lo-
gin
puo
listr
ukt
uro
idu
ista
syv
ä-h
aa
statte
luis
ta.
Lop
ulli
seen v
äite
oto
ksee
n v
alit
tiin 4
0 v
äitt
äm
ää.
Osa
llist
uja
t Q
-jaott
elu
ihin
oliv
at
37 e
tnis
een
vä-
hem
mis
töö
n k
uu
luva
a p
syko
logio
pis
kelij
aa.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 7
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t p
syko
log
iop
iske
lijoid
en k
äsi
tyks
iä k
liinis
es-
tä p
syko
log
iast
a:
1)H
yvä
työ
2)
Ide
aa
li, m
itä t
avo
itella
3)
Va
sta
ha
kois
-
ta li
ittyä
niin
va
lko
ise
en
am
ma
ttik
un
taa
n 4
) V
aik
eu
k-
sist
a h
uo
lima
tta
5)
Va
ike
ud
et
eiv
ät
ole
se
n a
rvo
isia
6)
Me
ne
tte
ly v
ast
oin
pe
rhe
ttä
7)
On
nis
tum
ine
n
työ
ssä
ni,
vää
rin
-ym
mä
rre
tty
yhte
isö
ssä
ni
Joh
top
ää
töks
en
ä v
oid
aa
n t
od
eta
, e
ttä
he
nki
löko
hta
i-
sella
ta
solla
työ
ei t
arj
oa
riit
tävi
ä r
esu
rsse
ja t
arp
ee
-
see
n n
äh
de
n.
Etn
ise
llä t
aso
lla v
oi p
rovo
soitu
a
ide
ntit
eett
ion
ge
lmia
. A
mm
atil
lisella
ta
solla
ja a
sia
si-
sällö
ltää
n e
siin
tyy
rist
iriit
aa
etn
ise
lle v
äh
em
mis
tölle
om
ina
iste
n t
arp
eid
en
ja e
ne
mm
istö
lle o
min
ais
ten
palv
elu
jen t
oim
itta
mis
en v
älil
lä.
199
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Pa
pw
ort
h &
Wa
lke
r (2
00
8)
Th
e n
ee
ds
of
pri
ma
ry c
are
me
nta
l
hea
lth s
erv
ice u
sers
: a Q
-sort
stu
dy
Se
lvitt
ää
yle
isis
tä a
iku
iste
n m
iele
nte
r-
veys
onge
lmis
ta k
ärs
ivie
n ih
mis
ten
tarp
eita
, jo
tka
liitt
yvä
t p
eru
ste
rve
yde
n-
huo
llon p
syko
log
isiin
palv
elu
ihin
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi k
oo
ttiin
pe
rust
erv
eyd
en
hu
ollo
n p
syko
log
iste
n p
alv
elu
ide
n
käyt
täjie
n h
aast
att
elu
ista
. Lo
pulli
nen v
äite
oto
s
sisä
lsi 6
4 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stui 2
8
pe
rust
erv
eyd
en
hu
ollo
n p
syko
log
iste
n p
alv
elu
ide
n
käyt
täjä
ä.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 5
eri
lais
ta t
arv
e-
kuva
ust
a:
1)
Va
nh
em
pia
he
nki
löitä
ja s
itou
tun
eita
pa
lve
luih
in 2
)
leim
autu
neita
ja v
ast
ahako
isia
sito
utu
maan p
alv
elu
i-
hin
3)
leim
autu
ne
ita ja
psy
kolo
gis
est
i erist
äyt
yne
itä
4)
Info
rom
oitu
ja ja
hyv
äks
yvä
t e
rila
isia
ho
itova
ih-
toe
hto
ja 5
) so
sia
alis
est
i orie
nto
itun
ee
t, v
ert
ais
tue
n
anta
jia
Joh
top
ää
töks
en
ä t
od
eta
an
ett
ä e
rott
ele
ma
lla ja
tunn
ista
ma
lla a
sia
kka
ide
n t
arp
eita
ja n
äkö
kulm
ia,
void
aa
n v
aik
utt
aa
ho
itoo
n s
itou
tum
ise
en
.
Po
po
vich
& P
op
ovi
ch (
20
00
)
Use
of
Q M
eth
od
olo
gy
for
Ho
spita
l
Str
ate
gic
Pla
nn
ing
: A
Ca
se S
tud
y
Esi
ttä
ä m
iten
Q m
eto
do
log
iaa
vo
ida
an
käyt
tää
str
ate
gis
en s
uunn
itte
lun
työ
kalu
na
.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi k
oo
ttiin
en
sin
ryh
mä
kesk
ust
elu
issa
, jo
ssa
oli
mu
kan
a e
du
sta
jia
sair
aala
n h
en
kilö
kun
na
sta
, jo
hto
kunna
sta ja
osa
k-
kais
ta.
Lo
pulli
see
n v
äite
oto
kse
en v
alit
tiin 7
7 v
äitt
ä-
mää.
Q-j
aott
elu
ihin
osa
llist
uja
t oliv
at
56
sa
iraala
n
hen
kilö
kunn
an ja
joh
toku
nna
n e
du
sta
jaa
.
Fa
kto
ria
na
lyys
in t
ulo
kse
na
sa
atii
n k
olm
e r
yhm
ää
,
jotk
a k
uva
siva
t n
äkö
kulm
ia ja
kä
sity
ksiä
sa
ira
ala
n
tule
vais
uu
de
sta:
1)
yhd
istä
jät
2)
itse
nä
ise
t 3
) e
du
nva
lvo
jat
Ric
ha
rds,
Pa
pw
ort
h,
Co
rbe
tt &
Go
od
,
(20
07
), A
do
lesc
en
t M
oth
erh
oo
d:
A Q
-
Me
tho
do
log
ica
l Re
-Eva
lua
tion
of
Psy
cho
log
ica
l and S
oci
al O
utc
om
es
Tu
tkia
nu
ort
en
äiti
yttä
äiti
en
om
ast
a
näkö
kulm
ast
a,
tutk
imalla
he
idän
ase
nte
itaan a
sio
ihin
, jo
ita h
e k
uva
ava
t
tärk
eik
si e
läm
äss
ään
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi m
uo
do
ste
ttiin
kirj
alli
suud
est
a ja
ha
ast
att
ele
ma
lla n
uoria
äite
jä
he
ille
tä
rke
istä
asi
ois
ta e
läm
äss
ää
n s
ekä
mo
ne
n-
lais
ten ä
itie
n,
kotik
äyn
tiho
itajie
n,
kätil
öid
en
, psy
ko-
log
ien
ja n
uo
rso
-työ
nte
kijö
ide
n k
esk
ust
elu
ista
.
Lop
ulli
seen v
äite
oto
ksee
n v
alit
tiin 4
8 v
äitt
äm
ää.
Osa
llist
uja
t Q
-jaott
elu
ihin
oliv
at
23 n
uort
a ä
itiä.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n k
olm
e f
akt
ori
a,
jotk
a e
rosi
vat
tois
ista
an s
eura
avi
lla u
lott
uvu
uks
illa:
työlli
syys
, so
sia
alin
en
tuki
, se
lviä
min
en,
yhte
isasu
-
min
en
pa
rtn
eri
n k
an
ssa
, ta
lou
de
llin
en
tu
ki,
äiti
yde
n
roo
lista
na
utt
imin
en
, tu
leva
isu
ud
en
to
ive
et,
su
hte
et
lap
sen
/lap
sien is
ään
ja t
yyty
väis
yys
isän r
oolii
n.
200
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ris
do
n,
Ecc
lest
on
, C
rom
be
&
McC
rack
en
(2
00
3)
Ho
w c
an
we
lea
rn t
o li
ve w
ith p
ain
? A
Q-m
eth
od
olo
gic
al a
na
lysi
s of
the
div
ers
e u
nd
ers
tan
din
gs
of
ac-
cep
tan
ce o
f ch
ron
ic p
ain
Ym
mä
rtä
ä e
rila
isia
ta
po
ja h
yvä
ksyä
kro
on
ine
n k
ipu
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi k
roo
nis
en
kivu
n h
yvä
ksym
ise
stä
muo
do
stett
iin h
aast
attele
ma
l-
la k
ipupo
liklin
iko
iden k
liinik
oita
ja t
utk
ijoita
ja k
roo
ni-
sest
a k
ivu
sta k
ärs
iviä
ihm
isiä
, h
ake
ma
lla t
ieto
a
tieto
san
aki
rjo
ista
, his
torialli
sist
a t
eks
teis
tä ja
am
-
mattila
iste
n ju
lkais
uis
ta,
po
tila
iden ja
hoita
jien
verk
kosi
vuje
n k
esk
ust
elu
ista
se
kä s
eura
am
alla
yle
istä
media
a ja
te
levi
siota
. L
opu
llise
en v
äite
oto
k-
see
n v
alit
tiin
80
vä
ittä
mää.
Osa
llist
uja
t Q
-ja
ottelu
ihin
valit
tiin lu
mip
allo
-ota
nnalla
. E
nsi
n k
uts
utt
iin ih
mis
iä,
joill
a s
aa
tto
i olla
to
isis
taa
n p
oik
kea
vaa
ym
mä
rrys
tä
term
istä
hyv
äks
yntä
ja h
e e
hd
ott
iva
t e
de
llee
n
osa
llist
ujia
. T
ark
oitu
s ei o
llut
rekr
yto
ida
ta
i su
lkea
pois
ihm
isiä
, jo
tka k
ärs
ivät
kroo
nis
est
a k
ivu
sta.
Osa
llist
ujia
oli
33
, jo
ista
an
aly
ysiin
va
littii
n 3
0 Q
-
jao
tte
lua
.
Fakt
oria
naly
ysis
sä s
aatii
n 8
fa
ktori
a,
jotk
a k
uva
siva
t
kroo
nis
en k
ivu
n h
yvä
ksym
istä
. N
äm
ä o
livat
hal-
tuu
no
tto
, e
läm
ine
n p
äiv
äst
ä p
äiv
ää
n,
rajo
itte
ide
n
tun
nu
sta
min
en
, vo
ima
an
tum
ine
n,
itse
nsä
me
ne
tyk-
sen
hyv
äks
ymin
en
, e
ne
mm
än
elä
mä
ä k
uin
kip
ua
,
älä
ta
iste
le t
ais
telu
a,
jota
et
voi v
oitt
aa
ja h
enge
llinen
voim
a.
Yle
ise
t p
iirte
et
hyv
äks
yä k
roo
nin
en
kip
u o
vat
tieto
ett
ä p
ara
nn
usk
ein
o o
n e
pä
tod
en
nä
köin
en
,
muuto
s ke
skitt
ymis
est
ä k
ivu
n n
äkö
kulm
ista
ei-ki
vun
nä
köku
lmiin
elä
mä
ssä
, va
stu
sta
min
en
eh
do
tust
a,
että k
ipu
on
me
rkki
henki
löko
hta
ise
sta
he
ikko
ud
est
a.
Sn
elli
ng
in (
19
99
)
Wo
me
n´s
Pe
rsp
ect
ive
s o
n F
em
inis
m
A Q
-Me
tho
do
log
ica
l Stu
dy
Tunn
ista
a ja
kuva
ta n
ais
ten e
rila
isia
käsi
tyks
iä f
em
inis
mis
tä
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi k
oo
ttiin
asi
aan
kuulu
vast
a k
irja
llisu
ude
sta ja
art
ikke
leis
ta.
Lop
ulli
seen v
äite
oto
ksee
n v
alit
tiin 5
0 v
äitt
äm
ää.
Q-
jaott
elu
ihin
osa
llist
ui 5
9 n
ais
ta,
jois
ta 3
6 n
ais
ta m
yös
haa
state
ltiin
.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 6
eri
lais
ta n
äkö
-
kulm
aa
fe
min
ism
iin,
tutk
imu
s ku
vaile
e n
iistä
va
in 5
:
1)
rad
ika
ali,
lesb
ola
ine
n,
an
tira
sist
ine
n f
em
inis
-
min
äkö
kulm
a,
vast
ust
aa p
erin
teis
iä m
ielip
iteitä
avi
olii
tost
a,
perh
ee
stä
ja la
sten
han
kinna
sta
2)
libera
alin
en f
em
inis
tine
n n
äkö
kulm
a,
joka
halu
aa
ed
istä
ä n
ais
ten
ja m
iste
n v
älis
tä t
asa
-arv
oa
ja
uu
dis
taa
avi
o-liit
toa
ja p
erh
ett
ä s
äily
ttä
en
ne
3)
hu
ma
nis
tinen n
äkö
kulm
a,
joss
a n
ais
illa ja
mie
hill
ä
on
om
at
fem
inis
tise
t ja
ma
sku
liin
ise
t ro
olit
, e
ivä
t
koro
sta
ne
et
suku
pu
olie
n v
älis
tä t
asa
-arv
oa
4)
kon
serv
atii
vin
en
nä
köku
lma
, jo
ka s
isä
lsi m
yös
antif
em
inis
mis
iä p
iirte
itä,
suku
puolie
n v
älin
en
erila
isuu
s nä
htii
n p
osi
tiivi
sena 5
) p
ost
fem
inis
tinen
nä
köku
lma
, jo
ka e
i nä
hn
yt t
arv
ett
a m
uu
toks
elle
,
tasa
-arv
ois
uu
s su
ku-p
uo
lten
vä
lillä
nä
htii
n jo
va
kiin
-
tun
ee
na
yh
teis
kun
na
ssa
201
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ste
nn
eri
n,
Co
op
er
& S
kevi
ng
ton
(20
03
)
Pu
ttin
g t
he
Q in
to q
ua
lity
of
life
; th
e
ide
ntif
ica
tion
of
sub
ject
ive
co
nst
ruc-
tion
s of
he
alth
-rela
ted
qua
lity
of
life
usi
ng Q
me
thod
olo
gy
Tu
nn
ista
a m
on
ipu
olis
en
te
rve
en
ihm
isjo
uko
n e
rila
isia
subje
ktiiv
isia
elä
män
laadu
n k
uva
uks
ia
Ke
sku
ste
lua
varu
un
ja v
äite
un
ive
rsu
mi k
oo
ttiin
use
ista
tutk
imu
ksis
ta,
jois
sa o
li kä
ytett
u W
HO
:n
elä
män
laatu
100
mitt
aria.
Lo
pulli
nen v
äite
oto
s
sisä
lsi 5
2 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stuja
t (9
0)
valit
tiin lu
mip
allo
-ota
nnalla
site
n e
ttä m
ah
do
llisi
m-
man m
onen
kirj
ava
joukk
o t
erv
eitä
ihm
isiä
oli
mu
kan
a.
Fa
kto
ria
na
lyys
in t
ulo
kse
na
sa
atii
n 8
elä
mä
nla
ad
un
kuva
ust
a:
1)
”On
ne
llise
t p
erh
ee
t”,
joss
a k
oro
stu
i pe
rhe
ymp
äri
s-
tö ja
–su
hte
en
elä
mä
nla
ad
un
te
kijö
inä
2)
”se
iso
mi-
nen o
mill
a ja
loill
a”,
joss
a k
oro
stui h
en
kinen
ja
psy
ykki
ne
n t
erv
eys
ja o
ma
n e
läm
än
ha
llin
ta
3)
”em
otio
na
llin
en
riip
pu
ma
tto
mu
us”
, jo
ssa
ko
rost
ui
hen
kin
en t
asa
pa
inois
uus,
mik
ä o
li om
issa
käsi
ssä
eik
ä t
ois
ista
riip
pu
vais
ta 4
) ”h
eti
toim
iva”
akt
iivin
en
näkö
kulm
a,
joss
a k
ors
otu
i ka
iken
lain
en
akt
iivis
uu
s
5)
”elä
mä
po
sitii
vise
na
ha
ast
ee
na
”, jo
ssa
ko
rost
ui
rah
a ja
ta
lou
de
llin
en
hu
ole
tto
mu
us
6)
”lu
ott
am
ine
n
Jum
ala
an”,
joss
a k
oro
stu
i luott
am
us
kork
ea
mp
aan
voim
aa
n ja
joh
da
tuks
ee
n 7
) ”p
ysym
ine
n t
arp
ee
ksi
terv
ee
nä
, jo
tta
pys
tyy
ha
nkk
ima
an
ela
nn
on
pe
rhe
el-
le”,
joss
a k
oro
stu
i fyy
sin
en
te
rve
ys 8
) ”e
t vo
i va
lita
perh
että
si”,
joss
a k
oro
stu
i yst
ävy
yssu
hte
et
ja
hen
kin
en h
yvin
voin
ti
202
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Ste
wa
rt (
20
07
)
Pro
tect
ive
Me
asu
res
for
Pri
vate
He
alth
In
form
atio
n
Tu
nn
ista
a la
kiin
kir
joite
ttu
ja (
HIP
AA
)
tieto
suoja
kein
oja
, jo
ita H
IV-p
otil
aat
ja
mu
ut
pitä
vät
luo
tett
avi
na
ja k
oo
ta
hen
kilö
kohta
isia
nä
köku
lmia
, m
itä
om
ina
isp
iirte
itä t
ai k
ein
oja
pid
etä
än
väh
iten ja
en
iten
va
ikutta
vim
pin
a
yksi
tyis
yyd
en
su
oja
am
ise
ssa
.
25 v
äitt
äm
ää k
oottiin
yks
ityis
yyden
va
atim
uks
ista
tai
san
ktio
ista
, jo
tka s
isälty
ivä
t la
kiin
yks
ityis
yyden
suo
jast
a (
HIP
AA
). Q
-ja
ott
elu
ihin
osa
llist
uja
t (4
0)
oli
valit
tu s
atu
nnais
ota
nn
alla
avo
-ho
idost
a ja
ylio
pis
tol-
lisen s
air
aala
n in
fekt
iokl
inik
alta
varm
ista
ma
lla H
IV-
po
tila
ita m
uka
an
.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 3
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t p
otil
aid
en n
äkö
kulm
ia y
ksity
isyy
den
suo
jan
va
atim
uks
ista
ja s
an
ktio
ista
:
1)
”ra
ng
ais
tus
lain
rikk
ojil
le”-
nä
köku
lma
ssa
ko
rost
uu
epä
luott
am
us
om
ien
tie
toje
n lu
ovu
tta
mis
est
a ja
vaatim
us
tiuko
ista
sa
nkt
iois
ta n
iitä k
ohta
an
, jo
tka
rikk
ova
t yk
sity
isyy
den
suo
jam
äärä
yksi
ä 2
) ”v
irka
-
mie
het
suoje
leva
t yk
sity
isyy
ttä”-
nä
köku
lma
ssa
koro
stu
i lu
ott
am
us
sekä
virka
mie
hiä
ko
hta
an
ett
ä
laki
in,
joka
su
oje
lee
yks
ityis
yytt
ä 3
) ”i
tse
valtu
utu
s”-
näkö
kulm
ass
a k
oro
stuu o
ma v
alv
on
ta t
ieto
jen
luo
vutt
am
ise
ssa
ja lu
ott
am
us
laki
in,
joka
an
taa
tä
hä
n
ma
hd
olli
suu
de
n.
Su
uri
n o
sa t
utk
imu
kse
en
osa
llist
u-
jista
tu
nts
i jo
ssa
in m
ää
rin
ep
älu
ott
am
ust
a la
in
määrä
yksi
ä k
ohta
an m
utt
a h
yvä
ksyi
vät
vahva
t
san
ktio
t ja
ra
ng
ais
tuks
et.
Joh
top
ää
töks
en
ä t
od
eta
an
ett
ä u
usi
laki
an
taa
mah
dolli
suu
ksia
suo
jella
yks
ityis
yytt
ä,
mu
tta v
aatii
tieto
a ja
koulu
tust
a p
otil
asr
yhm
ille
ja h
enki
löst
ölle
.
Tie
len
, va
n S
taa
, Je
de
loo
, va
n E
xel &
We
ima
r (2
00
8)
Q-M
eth
od
olo
gy
to I
de
ntif
y Y
ou
ng
Adult
Rena
l Tra
nsp
lant
Reci
pie
nts
at
Ris
k fo
r N
onad
here
nce
Tu
nn
ista
a n
uo
rte
n a
iku
iste
n r
iski
ä
sito
utu
ma
tto
ma
an
kä
yttä
ytym
ise
en
tutk
ima
lla h
eid
än a
sen
teita
an e
linsi
ir-
ron
jälk
eis
iin e
läm
än
tap
oih
in
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi m
uo
do
ste
ttiin
ha
vain
no
ima
lla k
en
ttä
ymp
äri
stö
ssä
, tie
tee
llise
stä
kirj
alli
suud
est
a,
WH
O:n
ulo
ttu
vuuks
ista
liitt
yen
sito
utu
mis
ee
n
Lop
ulli
ne
n v
äite
oto
s si
säls
i 37 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
ott
elu
ihin
osa
llist
uja
t o
liva
t 2
6 n
uo
rta
mu
nu
ais
-
siirto
po
tila
sta.
Nu
ort
en m
unu
ais
sirr
topotil
aid
en a
sen
nepro
fiile
ja
mu
nu
ais
en
siir
ron
jälk
eis
istä
elä
mä
nta
vois
ta s
aa
tiin
4:
1)
hu
ole
stu
ne
ita ja
ko
ntr
oo
lloiv
ia 2
) u
lko
nä
köp
ain
ot-
teis
ia 3
) jä
ärä
pä
isiä
ja s
itou
tum
att
om
ia 4
) re
nto
ja ja
mu
kau
tuva
isia
Joh
top
ää
töks
en
ä t
od
eta
an
, e
ttä
Q-m
eto
do
log
ialla
tote
teu
tett
u a
sen
ne
-lu
oki
tte
lu n
äyt
tää
to
teu
tta
mis
-
kelp
ois
elta
ja o
n h
yöd
yllin
en
apu k
un
tu
nnis
teta
an
nu
ort
en
aik
uis
ten
ris
kiä
sito
utu
ma
tto
mu
ute
en
.
203
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Va
len
ta &
Wig
ge
r (1
99
7)
Q-m
eth
od
olo
gy:
De
finiti
on
an
d
Ap
plic
atio
n in
He
alth
Ca
re I
nfo
rma
t-
ics
Esi
tellä
Q m
eto
do
logia
tutk
imus-
me
ne
telm
än
ä t
erv
eys
info
rma
tiika
n
alu
eella
. Q
meto
do
log
iaa k
äyt
ett
iin
tunn
ista
maan ja
luoki
ttele
ma
an
pe
rust
erv
eyd
en
hu
ollo
n lä
äkä
reid
en
ja
lää
ketie
teen o
pis
kelij
oid
en m
ielip
iteitä
,
jotk
a m
yötä
vaik
utt
iva
t ym
mä
rtä
mä
än
heid
än s
yitä
än h
yvä
ksyä
tai v
ast
ust
aa
sop
eu
tum
ine
n in
form
aa
tiote
kniik
kaa
n
terv
eyd
en
hu
ollo
n t
yöp
aik
ois
sa.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi m
uo
do
ste
ttiin
tiete
elli
sest
ä k
irja
llisu
ude
sta ja
ryh
mäh
aa
stat-
telu
ista
. L
op
ulli
seen v
äite
oto
kseen
va
littii
n 3
0
väitt
äm
ää
. O
salli
stu
jat
Q-j
ao
tte
luih
in o
liva
t 3
4
lää
käri
ä ja
25
lääke
tiete
en o
pis
kelij
aa.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 6
mie
lipid
ery
h-
mää,
jotk
a k
uva
siva
t lä
äkä
reid
en ja
lääke
tiete
en
op
iske
lijo
ide
n s
op
eu
tum
ista
info
rma
atio
tekn
iikka
an
he
idä
n t
erv
eyd
en
hu
ollo
n t
yöp
aik
oill
aa
n:
1)
täys
imä
ärä
ise
sti h
yvä
ksyj
ät
2)
taid
ois
taa
n h
uo
les-
tune
et
hyv
äks
yjät
3)t
ekn
olo
gia
kriit
tise
t h
yvä
ksyj
ät
4)its
en
äis
est
i ajtt
ele
vat
ja h
uole
stune
et
5)e
i ko
ke-
mu
sta
om
aa
vat
ja h
uo
lest
un
ee
t 6
) lii
keto
imin
tam
yön
-
teis
et
hyv
äks
yjä
t
Tu
tkim
us
eh
do
tta
a o
rga
nis
aa
tion
järj
est
elm
ien
toim
ee
npa
nijo
ille Q
me
tod
olo
gia
a m
en
ete
lmän
ä
ymm
ärt
ää
lääkä
reid
en p
ers
oona
llisi
a n
äkä
kulm
ia
heid
än s
ope
utu
mis
ess
aa
n h
yvä
ksyä
ja h
yöd
yntä
ä
info
rmaa
tiote
kniik
kaa t
yöp
aik
oill
aan.
Va
n E
xel,
Gra
af
& B
rou
we
r (2
00
6)
‘‘Eve
ryo
ne
die
s, s
o y
ou
mig
ht
as
we
ll
ha
ve f
un
!’’ A
ttitu
de
s o
f D
utc
h y
ou
ths
ab
ou
t th
eir h
ea
lth li
fest
yle
Lö
ytä
ä n
uo
rie
n a
sen
teita
te
rve
yte
en
liitt
yviin
elä
mä
nta
po
ihin
fo
kuks
ena
ylip
ain
o.
Ke
sku
ste
lua
varu
us
ja v
äite
un
ive
rsu
mi m
uo
do
stu
i
kirj
alli
suu
de
sta
se
kä n
uo
riso
tutk
imu
kse
n,
nu
ori-
soa
lan
, kä
yttä
ytym
ise
n,
terv
eyd
en ja
ylip
ai-
no
n/li
ha
vuu
de
n a
sia
ntu
ntij
oid
en
ha
ast
att
elu
ista
.
Nä
istä
te
em
ois
ta t
eh
tiin
str
ukt
uro
idu
t h
aa
sta
tte
lut
koh
dery
hm
än 2
5 n
uore
lle ja
se
n t
ulo
ksena
syn
ty-
nee
stä v
äite
univ
ers
um
ista
va
littii
n lo
pu
llise
en
väite
oto
ksee
n 3
7 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stu-
jat
oliv
at
12
0 n
uo
rta
.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 5
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t n
uo
rte
n a
sen
teita
: h
uo
lett
om
at
urh
eilu
lli-
set,
hu
ole
stu
tta
vat
riip
pu
vais
et,
kilp
aile
vat
riip
pu
ma
t-
tom
at, t
yyty
väis
iltä n
äyt
tävä
t ja
välin
pitä
mätt
öm
ät
era
kot.
Nu
ore
t e
ivä
t ju
uri
kaa
n o
llee
t ki
ino
stu
ne
ita
om
ast
a t
erv
eyd
est
ää
n m
utt
a e
ri s
yist
ä.
Su
uri
mm
alle
osa
lle n
äis
tä n
uo
rist
a n
ykyi
ne
n t
ai t
ule
va t
erv
eys
ei
ollu
t h
uole
na
ihe,
kosk
a h
e t
un
siva
t ole
van
sa f
yysi
-
sest
i te
rve
itä,
tyyt
yvä
isiä
ja o
nn
elli
sia t
ai e
ivä
t
yksi
nke
rtais
est
i vä
littä
neet.
Mo
nill
a n
uorilla
näyt
ti
ole
van
vä
hä
n t
ieto
a ja
paljo
n k
ysym
yksi
ä li
ittye
n
terv
eyt
ee
n ja
ylip
ain
ois
uu
tee
n.
204
Tu
tkim
us
Tu
tkim
uks
en
ta
rko
itus
Ain
eis
to ja
me
ne
telm
ät
Tu
loks
et
ja jo
hto
pä
ätö
kse
t
Va
n E
xel,
Gra
af
& B
rou
we
r (2
00
7)
Ca
re f
or
a b
rea
k? A
n in
vest
iga
tion
of
info
rmal c
are
giv
ers
’ att
itudes
tow
ard
resp
ite c
are
usi
ng Q
-meth
od
olo
gy
Tutk
ia o
ma
ish
oita
jien a
sente
ita
lom
itush
oito
on
Vä
iteu
niv
ers
um
i ko
ott
iin o
ma
ish
oita
jien
str
ukt
u-
roid
uis
ta h
aa
sta
tte
luis
ta ja
lop
ulli
see
n v
äite
oto
kse
en
valit
tiin 3
9 v
äitt
äm
ää.
Q-ja
otte
luih
in o
salli
stuiv
at
33
om
ais
ho
itaja
a,
mu
tta
lop
ulli
see
n a
na
lyys
iin v
alik
oitu
i
29
Q-ja
ott
elu
a.
Fakt
oria
naly
ysin
tu
loks
en
a s
aatii
n 3
fa
ktoria
, jo
tka
kuva
siva
t o
mais
hoita
jien a
sen
teita
lom
itush
oito
on:
1)
tarv
itse
vat
ja p
yytä
vät
lom
itush
oito
a 2
) ta
rvits
eva
t
mu
tta
eiv
ät
pyy
dä
lom
itush
oito
a 3
) e
ivä
t ta
rvits
e
lom
itush
oito
a
Lom
itush
oito
-ohje
lmie
n k
ohd
ery
hm
iksi
tu
lisi s
aa
da
kah
de
n e
nsi
mm
äis
en
ryh
mä
n o
ma
ish
oita
jat.
To
ise
s-
sa r
yhm
äss
ä v
aik
utu
ksia
tu
lisi o
hja
ta s
ekä
om
ais
ho
i-
tajil
le e
ttä h
oid
on s
aa
jille
.
205
Liite 3 Faktoreiden 1-3 ideaalinen Q-jaottelu
Taulukko 18. Faktoreiden 1-3 ideaalinen Q-jaottelu
Väite F1 F2 F3
1. Mielestäni johdon on huomioitava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja
innostuneet työntekijät, joiden avulla motivoidaan kaikki yhteistyöhön.
0 3 0
2. Työntekijöille on osoitettava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvät myönteiset puolet,
jotta he motivoituvat voittamaan esteet ja oman muutosvastarintansa.
0 2 0
3. Mielestäni moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tiedon ja
asiantuntijuuden valtaan, ei tehtävänimikkeiden mukaisten roolien valtaan.
0 2 1
4. Jos moniasiantuntijainen yhteistyö ei toimi organisaation johdon tasolla, heijastuvat
negatiiviset vaikutukset alaisiin ja vaikeuttavat yhteistyötä asiakastyössä.
1 3 1
5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden
ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.
-2 1 2
6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet
virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri
asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.
-1 2 1
7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn
kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen
positiivisena voimavarana.
-3 -2 3
8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet
toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.
-4 -3 -1
9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin
yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää
kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla
mahdollisella tavalla.
-4 -3 0
10. Jos olosuhteet yhteistyön tekemiselle ovat hyvät, työntekijöiden persoonallisuuksien
merkitys moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvissä ongelmissa on vähäinen.
-2 -2 -1
11. Mielestäni moniasiantuntijaisessa yhteistyössä on tärkeää tuoda oman ammatin mukainen
näkemys esille ja toimia sen mukaisesti.
-1 1 -1
12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista
perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten
huostaanottoa.
-2 1 -2
13. Asiakasperhe ei rohkene sanoa ääneen mielipidettään omista tarpeistaan
moniasiantuntijaisissa palavereissa, koska uskoo ammattilaisten tietävän paremmin, vaikka on
kysymys heidän omasta elämästään.
-3 -1 -1
14. Asiakasperheen on vaikeaa luottaa ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista, jos
työntekijät vaihtuvat koko ajan.
4 4 3
15. Asiakasperhe sitoutuu perheelle suunniteltuihin yhteisiin tavoitteisiin ja positiiviseen
muutosprosessiin vain, jos on tullut aidosti kohdatuksi ja kuulluksi avoimessa
vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa.
3 4 4
206
Väite F1 F2 F3
16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe
jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).
-2 2 -3
17. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden
arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.
0 -1 -2
18. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä
täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.
3 -1 0
19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 1 -3
20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai
terapioiden perusteista ja vaikutuksista.
-2 1 -1
21. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen on järjestettävä
monitieteisiä kursseja, jotka lisäävät eri ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.
0 0 -2
22. Peruskoulutusvaiheessa on järjestettävä valmistuville sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattilaisille työssäoppimisjaksoilla yhteisiä kursseja. Tällä estetään lukkiutuneiden
käsitysten syntymistä eri ammattilaisten rooleista.
-1 0 -1
23. Perhetyön toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan, esimerkiksi
-perheenjäsenten erilaisuus
-perheen tuen tarve
-huolehtimisvastuun jakautuminen perheessä
-perheen kyky käsitellä koko perheen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä
1 3 4
24. On lisättävä täydennyskoulutusta uusiin tutkittuihin perhettä voimaannuttaviin työtapoihin,
koska niiden on todettu lisäävän työntekijöiden työtyytyväisyyttä.
0 1 1
25. Moniasiantuntijainen yhteistyö ei onnistu, jos ei puhuta kieltä, jota kaikki ymmärtävät. 2 0 3
26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän
asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.
2 -1 1
27. Työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa
ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyöhön.
4 3 3
28. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen
yhteistyön sujuvuutta.
1 -2 0
29. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit, vuoroittainen
tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi) edistävät hyvää
moniasiantuntijaista yhteistyötä.
1 0 -2
30. Moniasiantuntijaista yhteistyötä hankaloittaa salassapitovelvollisuus. -3 -3 -3
31. Joustavan tiedonkulun esteitä muodostuu, koska käytössä on erilaisia sähköisiä
asiakastietojärjestelmiä.
-1 -4 -3
32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,
että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman
ohjausta toteuttamaan sitä.
-1 -4 -4
33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri
ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,
jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.
2 1 -2
207
Väite F1 F2 F3
34. Moniasiantuntijaisen yhteistyön edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia
tarkastellaan ja toimintaa kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista
erityispalveluihin.
3 2 2
35. Mielestäni henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä moniasiantuntijaista
yhteistyötä. Tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa.
-1 0 -1
36. Laadukkaasta moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä on turha puhua, jos johto ei ole
resurssoinut sille riittävästi aikaa.
1 0 0
37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia
työmenetelmiä.
1 -2 2
38. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska vastuu
hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.
-1 -3 -4
39. Keskustelun tasa-arvo paranee, jos verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat
moniasiantuntijaisia yhteistyökokouksia.
0 -1 0
40. Moniasiantuntijaista yhteistyötä estää toiminnan pirstaleisuus, jossa yhteiselle eri
toimijoiden väliselle suunnittelulle ei ole aikaa
0 0 1
41. Asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja kehittää käyttämiään palveluita
arvioimalla niitä säännöllisesti.
2 -1 2
42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla
vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.
2 -2 1
43. Mielestäni asiakasperheen kanssa pitää pohtia paljon enemmän, ketä he haluavat mukaan
palavereihin ja verkostoihin.
1 -1 0
44. Asiakasperheelle on nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään
päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus
pysyy hallinnassa.
3 0 2
208
Liite 4 Tutkimuslupa
209
210
211
Liite 5 Tietoinen suostumus
Informed Consent
Hyvä tutkimukseen osallistuja Tähän on kerätty tietoa tutkimukseen osallistumisesta Tutkimuksen nimi, tarkoitus ja tavoitteet
Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon lapsiperheiden palveluissa – Perhetyön monitahoarviointi Q-metodologialla. Interprofessionality in a Social and Health Care Services for Families with Children – Multiple Constituency Evaluation of Family work with Q-methodology. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaista perhetyötä teoreettisesti ja empiirisesti. Tavoitteena on syventää tietoa moniasiantuntijaista perhetyötä tukevista ja estävistä tekijöistä. Tutkimuksen arvioitu valmistumisaika on syksyllä 2012.
Osallistuminen Q-metodologian koetilanteeseen
Osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Koetilanteessa osallistuja lajittelee 44 väitettä oman subjektiivisen näkemyksensä mukaan normaalijakaumaa muistuttavalle alustalle.
Koetilanteen voit keskeyttää koska tahansa. Jo antamasi aineiston käytön voit kieltää missä tutkimuksen vaiheessa tahansa. Antamasi tieto käsitellään luottamuksellisesti ja henkilöllisyytesi ei tule paljastumaan.
Q-metodologian koetilanteen jälkeinen haastattelu
Q-koetilanteen jälkeen suoritan haastattelun, joka nauhoitetaan. Antamasi tieto käsitellään luottamuksellisesti ja henkilöllisyytesi ei tule paljastumaan. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen nauhoitukset ja muistiinpanot tuhotaan. Tutkija voi tarvittaessa täydentää uusintahaastattelulla aineistoa.
Tietoja tutkijasta Jatko-opiskelija, suoritettava tutkinto terveystieteiden tohtori (TtT) Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta/terveystieteiden laitos
Väitöskirjatyötä ohjaa professori Juhani Nikkilä ja professori Leena Paasivaara.
Aika ja paikka___________________________________________________ ____________________________ ___________________________ Tutkija Koetilanteeseen osallistuja Ritva Kuorilehto Kurkelankuja 1 A 25 90230 OULU gsm. 0400 790853
A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S
Book orders:Granum: Virtual book storehttp://granum.uta.fi/granum/
S E R I E S D M E D I C A
1225. Aikio, Mari (2013) Novel roles for basement membrane collagens : isoform-specific functions of collagen XVIII in adipogenesis, fat deposition and eyedevelopment, and effects of the collagen IV-derived matricryptin arresten on oralcarcinoma growth and invasion
1226. Turk, Eva (2013) Patient reported outcomes in elderly patients with DiabetesMellitus Type 2 in Slovenia
1227. Niinimäki, Tuukka (2013) High tibial osteotomy and unicompartmental kneearthroplasty : the treatment of isolated medial osteoarthritis of the knee : aregistry-based study in Finland
1228. Niinimäki, Riitta (2013) Osteonecrosis in children, adolescents and young adultstreated for cancer
1229. Mattila, Marja-Leena (2013) Autism spectrum disorders : an epidemiological andclinical study
1230. Vaaramo, Kalle (2013) Alcohol affects the outcome after head trauma
1231. Moilanen, Riina (2013) Heterotopic ossification in skin : special focus on multiplemiliary osteoma cutis and the role of bone morphogenetic proteins
1232. Vatjus, Ritva (2014) Kohti suhdekeskeisyyttä lääkärin ja potilaan kohtaamisessa :laadullinen tutkimus potilas-lääkärisuhteen hahmottumisesta yleislääkäreidenkoulutuksessa
1233. Mankinen, Katariina (2014) Neuropsychological performance and functional MRIfindings in children with non-lesional temporal lobe epilepsy
1234. Karvonen, Henna (2014) Ultrastructural and functional characterization ofmyofibroblasts in lung diseases
1235. Sipola, Seija (2014) Colectomy in an ICU patient population : clinical andhistological evaluation
1236. Lipponen, Kaija (2014) Potilasohjauksen toimintaedellytykset
1237. Jansson, Miia (2014) The effectiveness of education on critical care nurses'knowledge and skills in adhering to guidelines to prevent ventilator-associatedpneumonia
1238. Turunen, Sanna (2014) Protein-bound citrulline and homocitrulline in rheumatoidarthritis : confounding features arising from structural homology
ABCDEFG
UNIVERSITY OF OULU P .O. B 00 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND
A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S
S E R I E S E D I T O R S
SCIENTIAE RERUM NATURALIUM
HUMANIORA
TECHNICA
MEDICA
SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM
SCRIPTA ACADEMICA
OECONOMICA
EDITOR IN CHIEF
PUBLICATIONS EDITOR
Professor Esa Hohtola
University Lecturer Santeri Palviainen
Postdoctoral research fellow Sanna Taskila
Professor Olli Vuolteenaho
University Lecturer Veli-Matti Ulvinen
Director Sinikka Eskelinen
Professor Jari Juga
Professor Olli Vuolteenaho
Publications Editor Kirsti Nurkkala
ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)
U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S
MEDICA
ACTAD
D 1239
ACTA
Ritva K
uorilehto
OULU 2014
D 1239
Ritva Kuorilehto
MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMONITAHOARVIOINTI Q-METODOLOGIALLA
OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO,LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE;OULUN KAUPUNKI, HYVINVOINTIPALVELUT